EU - onko järkee vai ei?

Nyt on tullut huomattua että ihmiset haluavat Impivaaraan. Siis mökeille - nehän sijaitsevat monesti neitseellisessä luonnossa verrattuna betoniviidakoihin. Impivaaralaisuus on varmasti moninkertaistunut.

Kun Uudenmaan raja tilapäisesti suljettiin, niin jopa useamman sukupolven kaupunkilaistaustan omaavat pahastuivat siitä kun naapurit eivät pääse harrastamaan impivaaralaisuutta..!!

Yhdysvalloissa nämä "uudisasukkaat" olisivat tosiaankin sankareita. He laajensivat Yhdysvaltoja ja siirtyivät rohkeasti asumaan kohti tuntemattomia seutuja. Suomessa taas nähdään tämän kriisin jälkeen impivaaralaisuuden kitkeminen. Pois sieltä mökeiltä ja autot eivät teille kuulu. Jukolakin kuuluu tyhjentää.
 
Viimeksi muokattu:
EV9Okn8WkAAHZaN
 
Pidetään sitten mielessä, että kun syyttely huulipunan osaamattomuudesta takuuvastuista alkaa, niin pari hallitusta sitten Suomen hallitukselle kävi, että se EVM, tai mikä se nykyään on, ei tarvitse yhtenäisyyttä päätöksentekoon, enemmistö riittää...
 
Italian tai Espanjan tulevassa pankkikriisissä saatetaan hyvinkin punnita puolivalmiin pankkiunionin veri. Kupletista tulee arvatenkin juonikas.

Kansallisella tasolla Italian ja Espanjan vastineet Finanssivalvonnalle ja Rahoitusvakausvirastolle joutuvat etulinjaan. Pankkivalvonta, kriisinratkaisu ja talletussuoja ovat niiden käsissä.

EU-tasolla EKP vastaa euroalueen merkittävimpien pankkien (n. 123) valvonnasta suoraan. Yhteinen kriisinratkaisumekanismi (Single Resolution Board) hoitaa kannattamattomien rahoituslaitosten kriisinratkaisun. Yhteinen talletusuojarahasto lienee vielä piirustuspöydällä.

https://www.consilium.europa.eu/fi/policies/banking-union/

Euroopan vakausmekanismi (EVM) saatiin jo edellisen kriisin jälkimainingeissa pystyyn. Se voi myöntää jäsenilleen lainaa (< 500 mrd); antaa ennalta varautuvaa rahoitustukea; ostaa tukea saavien jäsenvaltioiden joukkovelkakirjoja ensi- ja jälkimarkkinoilta; rahoittaa rahoituslaitosten pääomapohjan vahvistamista myöntämällä valtioille lainoja; pääomittaa suoraan pankkeja tietyin edellytyksin.

https://www.consilium.europa.eu/fi/policies/financial-assistance-eurozone-members/
 
Nojatuolistrategi kirjoitti:
Italian tai Espanjan tulevassa pankkikriisissä saatetaan hyvinkin punnita puolivalmiin pankkiunionin veri. Kupletista tulee arvatenkin juonikas.

Kansallisella tasolla Italian ja Espanjan vastineet Finanssivalvonnalle ja Rahoitusvakausvirastolle joutuvat etulinjaan. Pankkivalvonta, kriisinratkaisu ja talletussuoja ovat niiden käsissä.

EU-tasolla EKP vastaa euroalueen merkittävimpien pankkien (n. 123) valvonnasta suoraan. Yhteinen kriisinratkaisumekanismi (Single Resolution Board) hoitaa kannattamattomien rahoituslaitosten kriisinratkaisun. Yhteinen talletusuojarahasto lienee vielä piirustuspöydällä.

https://www.consilium.europa.eu/fi/policies/banking-union/

Euroopan vakausmekanismi (EVM) saatiin jo edellisen kriisin jälkimainingeissa pystyyn. Se voi myöntää jäsenilleen lainaa (< 500 mrd); antaa ennalta varautuvaa rahoitustukea; ostaa tukea saavien jäsenvaltioiden joukkovelkakirjoja ensi- ja jälkimarkkinoilta; rahoittaa rahoituslaitosten pääomapohjan vahvistamista myöntämällä valtioille lainoja; pääomittaa suoraan pankkeja tietyin edellytyksin.

https://www.consilium.europa.eu/fi/policies/financial-assistance-eurozone-members/
Klikkaa laajentaaksesi...

Fixit on ratkaisu, kaikki muut vaihtoehdot ovat vielä kalliimpia ja nekin päättyvät EU:n hajoamiseen.

EU on ihmiselle jo uskonto jos ei suostu näkemään tosiasioita.
 
Jos seuraavalla vaalikaudella perussuomalaiset on pääministeripuolue, niin Suomessa saatetaan järjestää EU-kansanäänestys.
 
Talvela kirjoitti:
Suomen rahapolitiikan luisumisen roistojen käsiin, sen lisäksi palautuvat muut itsenäisyyteen liittyvät vapaudet ja vastuut.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tuo on tosi.

Suomen itsenäisyydenaika (1991-1994) jäi vain niin lyhyeksi, ettei se anna ehkä edustavaa kuvaa maasta, kun talouslama, pankkikriisi, pörssiromahdus, devalvaatio, konkurssit, työttömyys yms. sattuivat juuri silloin.

Sitä edeltävä epäitsenäisyyden aika (1945-1991) neuvostoliitossa tuo taas mieleen YYA-sopimuksen, suomettumisen ja kotiryssät.

YYA-sopimus
eli sopimus ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta (ven. Договор о дружбе, сотрудничестве и взаимной помощи, Dogovor o družbe, sotrudnitšestve i vzaimnoi pomoštši; ruots. Vänskaps-, samarbets- och biståndsavtalet, lyh. VSB-avtalet) oli sopimustyyppi, joita Neuvostoliitto solmi Varsovan liittoon kuuluvien maiden ja Suomen kanssa. https://fi.wikipedia.org/wiki/YYA-sopimus

Ja sitä ennen oltiin im Bunde mit… Mutta olihan niitä kunnianpäiviäkin, kun tarpeeksi kauas taakse katsotaan.

Suomen Pankki hoiti aikansa rahapolitiikkaa, mutta historian tuomio on tyly.

Markan arvon historia (1957–1999)
Klikkaa laajentaaksesi...
Suomen Pankki pyrki pitämään markan ulkoisen arvon vakaana siinä onnistumatta. Ongelmana oli mm. kauppataseen alijäämä. Ongelma johti toistuviin devalvointeihin, joilla laskettiin markan arvoa. Devalvoinnit olivat tulonsiirto palkansaajilta ja muulta taloudelta kilpailukykynsä menettäneille vientiyrityksille. Muutaman kerran markka myös revalvoitiin, jolloin markan arvo nousi inflaatiopaineiden hillitsemiseksi
Klikkaa laajentaaksesi...

1587558888957.png

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_markka
 
Nojatuolistrategi kirjoitti:
Tuo on tosi.

Suomen itsenäisyydenaika (1991-1994) jäi vain niin lyhyeksi, ettei se anna ehkä edustavaa kuvaa maasta, kun talouslama, pankkikriisi, pörssiromahdus, devalvaatio, konkurssit, työttömyys yms. sattuivat juuri silloin.

Sitä edeltävä epäitsenäisyyden aika (1945-1991) neuvostoliitossa tuo taas mieleen YYA-sopimuksen, suomettumisen ja kotiryssät.

YYA-sopimus
eli sopimus ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta (ven. Договор о дружбе, сотрудничестве и взаимной помощи, Dogovor o družbe, sotrudnitšestve i vzaimnoi pomoštši; ruots. Vänskaps-, samarbets- och biståndsavtalet, lyh. VSB-avtalet) oli sopimustyyppi, joita Neuvostoliitto solmi Varsovan liittoon kuuluvien maiden ja Suomen kanssa. https://fi.wikipedia.org/wiki/YYA-sopimus

Ja sitä ennen oltiin im Bunde mit… Mutta olihan niitä kunnianpäiviäkin, kun tarpeeksi kauas taakse katsotaan.

Suomen Pankki hoiti aikansa rahapolitiikkaa, mutta historian tuomio on tyly.



Katso liite: 39567

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_markka
Klikkaa laajentaaksesi...

Sveitsin, Tanskan ja Ruotsinkin valuutat ovat kytketty euroon, heille edullisella kurssilla, voidaan kytkeä johonkin muuhunkin valuuttaan tai ei mihinkään kun on oma rahapolitiikka ja valta.

Suomi on kytketty Kreikkaan, Italiaan, Espanjaan ja muihin epämääräisiin mafiavaltioihin ja lasku tulee olemaan valtava jos aiotaan mennä viimeiselle pysäkille asti.
 
Talvela kirjoitti:
Sveitsin, Tanskan ja Ruotsinkin valuutat ovat kytketty euroon, heille edullisella kurssilla, voidaan kytkeä johonkin muuhunkin valuuttaan tai ei mihinkään kun on oma rahapolitiikka ja valta.

Suomi on kytketty Kreikkaan, Italiaan, Espanjaan ja muihin epämääräisiin mafiavaltioihin ja lasku tulee olemaan valtava jos aiotaan mennä viimeiselle pysäkille asti.
Klikkaa laajentaaksesi...

Suomi siirtyi euroon liian aikaisin. Ruotsin, Tanskan tai Viron mallia olisi ollut helppo noudattaa. Suomen Pankki päätti toisin. Vai johdattiko Mooses katajaisen kansan pimeyden kaikkiin ytimiin?

Paluu oravannahkoihin olisi vaikeampaa. Kreikka ei palannut drakmaan viime kriisissään. Espanja ei ottanut käyttöön pesetoja. Italian liiratkin jäivät numismaatikkojen pöytälaatikoihin.

Euro kelluu, vaikka kyntääkin syvällä, kun painolastina on Etelä-Euroopan kroonikkotalouksia.
 
Siitä voi olla montaa mieltä, että menikö Suomi euroon liian aikaisin. Mielestäni ei. Kreikkaa ei alunperinkään olisi pitänyt ottaa euroalueen jäseneksi, mikä myöhemmin paljastui virheeksi.:facepalm:
 
ER kirjoitti:
Siitä voi olla montaa mieltä, että menikö Suomi euroon liian aikaisin. Mielestäni ei. Kreikkaa ei alunperinkään olisi pitänyt ottaa euroalueen jäseneksi, mikä myöhemmin paljastui virheeksi.:facepalm:
Klikkaa laajentaaksesi...

Niin. Riippuu mittarista. Jos jonkinlaista elintason mittaria käyttää, Ruotsi on lisännyt etumatkaansa Suomeen.

Tosin vuoden 2007-2008 kasvupyrähdyksessä Suomi näytti jo kirivän Ruotsin kantaan. Mutta etunojaa oli liikaa. Suomi syöksyi rähmälleen.

Ja Hannu Hanhi näytti närhen pelit.

1587567400998.png

Kaksikymmentä vuotta sitten Suomi ja Ruotsi olivat talouspolitiikan tienristeyksessä: euroon vai ei? Suomi valitsi euron, suuntasi kohti tuntematonta, ja Ruotsi kruunuineen jäi jatkamaan oman valuutan tiellä. Finanssikriisin jälkeisen vientikehityksen valossa Ruotsin ratkaisu on osoittautunut viisaammaksi. Oma kelluva valuutta on antanut sille joustovaraa ja auttanut sopeutumaan maailmantalouden suurimpaan šokkiin sitten 1930-luvun laman. Ja vientimenestys taas on ratkaisevaa Suomen ja Ruotsin kaltaisten pienten avotalouksien kehitykselle ylipäänsä. Helsingin Sanomien laajassa kyselyssä (HS 30.12.2016) euron hyödyistä ja haitoista 29 ekonomistista lähes jokainen (25 kyllä, 1 ei, 3 ei kantaa) oli sitä mieltä siitä, että oma kelluva valuutta olisi nopeuttanut elpymistä. Euron hyötyjä ja haittoja punnitessa on tietenkin otettava huomioon muutkin seikat kuin suhdannesopeutumisen helppous.2

Mikään ihmelääke ei kelluva valuuttakaan ole. Se auttaa suuriin suhdannešokkeihin sopeutumisessa, mutta on huomattava, että silloinkin reaalisen valuuttakurssin muutos riippuu myös kotoisesta kustannuskehityksestä. Koska nimellispalkat kuitenkin ovat jäykkiä, on kelluvan valuutan devalvoitumisen etuna nimenomaan sopeutumisen nopeus ja helppous. Valuuttakurssit eivät myöskään ratkaise talouskehityksen kannalta tärkeää tuottavuusongelmaa (vrt. merkintäni), joka − sen lisäksi että on kasvun tärkein lähde − vaikuttaa myös yksikkötyökustannusten kehitykseen.

Mutta vuonna 1998 ei tiedetty sitä, mikä tänään tiedetään. Eikä euro ollut vain rahajärjestelmävalinta. ”Euron perustaminen ja Suomen liittyminen siihen perustui yhtä vahvasti sekä talouspoliittisiin että yleisiin poliittisiin näkökohtiin”, kirjoittaa Heikki Oksanen artikkelissaan (KAK 2/2017), joka synnytti vilkkaan jatkokeskustelun Kansantaloudellisen aikakauskirjan sivuilla (KAK 3/2017). Vaikka euroon liittyminen olisikin virhe, siitä ei seuraa, että eurosta eroaminen olisi viisasta. Vuoden 1998 tienristeykseen ei ole paluuta, koska sitä ei ole enää olemassa.

https://blogs.helsinki.fi/talouttajahistoriaa/2018/05/08/tekiko-ruotsi-vanhanaikaisen/
 
Nojatuolistrategi kirjoitti:
Niin. Riippuu mittarista. Jos jonkinlaista elintason mittaria käyttää, Ruotsi on lisännyt etumatkaansa Suomeen.

Tosin vuoden 2007-2008 kasvupyrähdyksessä Suomi näytti jo kirivän Ruotsin kantaan. Mutta etunojaa oli liikaa. Suomi syöksyi rähmälleen.

Ja Hannu Hanhi näytti närhen pelit.

Katso liite: 39571

Kaksikymmentä vuotta sitten Suomi ja Ruotsi olivat talouspolitiikan tienristeyksessä: euroon vai ei? Suomi valitsi euron, suuntasi kohti tuntematonta, ja Ruotsi kruunuineen jäi jatkamaan oman valuutan tiellä. Finanssikriisin jälkeisen vientikehityksen valossa Ruotsin ratkaisu on osoittautunut viisaammaksi. Oma kelluva valuutta on antanut sille joustovaraa ja auttanut sopeutumaan maailmantalouden suurimpaan šokkiin sitten 1930-luvun laman. Ja vientimenestys taas on ratkaisevaa Suomen ja Ruotsin kaltaisten pienten avotalouksien kehitykselle ylipäänsä. Helsingin Sanomien laajassa kyselyssä (HS 30.12.2016) euron hyödyistä ja haitoista 29 ekonomistista lähes jokainen (25 kyllä, 1 ei, 3 ei kantaa) oli sitä mieltä siitä, että oma kelluva valuutta olisi nopeuttanut elpymistä. Euron hyötyjä ja haittoja punnitessa on tietenkin otettava huomioon muutkin seikat kuin suhdannesopeutumisen helppous.2

Mikään ihmelääke ei kelluva valuuttakaan ole. Se auttaa suuriin suhdannešokkeihin sopeutumisessa, mutta on huomattava, että silloinkin reaalisen valuuttakurssin muutos riippuu myös kotoisesta kustannuskehityksestä. Koska nimellispalkat kuitenkin ovat jäykkiä, on kelluvan valuutan devalvoitumisen etuna nimenomaan sopeutumisen nopeus ja helppous. Valuuttakurssit eivät myöskään ratkaise talouskehityksen kannalta tärkeää tuottavuusongelmaa (vrt. merkintäni), joka − sen lisäksi että on kasvun tärkein lähde − vaikuttaa myös yksikkötyökustannusten kehitykseen.

Mutta vuonna 1998 ei tiedetty sitä, mikä tänään tiedetään. Eikä euro ollut vain rahajärjestelmävalinta. ”Euron perustaminen ja Suomen liittyminen siihen perustui yhtä vahvasti sekä talouspoliittisiin että yleisiin poliittisiin näkökohtiin”, kirjoittaa Heikki Oksanen artikkelissaan (KAK 2/2017), joka synnytti vilkkaan jatkokeskustelun Kansantaloudellisen aikakauskirjan sivuilla (KAK 3/2017). Vaikka euroon liittyminen olisikin virhe, siitä ei seuraa, että eurosta eroaminen olisi viisasta. Vuoden 1998 tienristeykseen ei ole paluuta, koska sitä ei ole enää olemassa.

https://blogs.helsinki.fi/talouttajahistoriaa/2018/05/08/tekiko-ruotsi-vanhanaikaisen/
Klikkaa laajentaaksesi...

Euro on typeryyden, sokean idealismin ja itsekeskeisen ahneuden avioliitto. Joka matemaattisella varmuudella kaatuu, kuten tuollaiset avioliitot aina, joko jumalattomaan avioriitaan tai hautaan.

Sinänsä Ruotsin menestystä härmään verrattuna selittää myös monipuolisempi talouselämä. Meillä kun ei osata myynti/markkinointia eikä ole rohkeutta kokeilla uusia asioita, niin meidät on suljettu ikuisiksi ajoiksi kulutustuotemarkkinoilta.
 
Tuossa, kun joku aika sitten entinen oikeusministeri Häkkänen kommentoi, että joissakin tapauksissa elinkautisen tulisi olla koko loppueliniän pituinen, koska joitakin rikoksia ei pysty sovittamaan muuta kuin lopullisella vapauden menetyksellä, ja sitten oikeusministeri Henrikson sanoi, että eihän käy päinsä, koska Euroopan ihmisoikeussopimus.

Mitenköhän kävisi, jos Suomessa joskus hallitus ilmoittaisi EU:lle että valmistelut Euroopan ihmisoikeussopimuksen deratifioimiseksi aloitetaan nyt ja täten Suomi katsoo, ettei Euroopan ihmisoikeustuomioistuimella ole penniäkään auktoriteettiä tämän jälkeen Suomea kohtaan.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top