Eurabia ??
- Viestiketjun aloittaja Hejsan
- Aloitus PVM
Museo
Kenraali
Viimeinkin tämä ketju pääsi tänne iltavapaiden puolelle. Tuossa eräänä iltana maahanmuuttajanuoret hakkasivat toisiaan oikein ketjujen kanssa ikkunani alla, mutta silti en pidä maahanmuuttoa Suomessa tai edes Euroopassa minään Top 5 ongelmana. Hemmetti tässä on muutakin tekemistä kuin lietsoa muukalaisvihaa tai käydä jotain väsynyttä maahanmuuttokeskustelua naama punaisena ja verenpaine koholla.
Vanha veteraani
Kersantti
baikal kirjoitti:
Ei siinä etteikö tuollaista olisi tapahtunut, mutta yllättävän usein koulun ja lapsen nimi jää mainitsematta ja väittämä yleistetään kaikkia koskevaksi.
Hyvin pitkälle sama asenne kuin Neuvostoliitossa 1937-38 jolloinka kuka tahansa saattoi ilmiantaa kenenkä tahansa "kansanviholliseksi" mikä tarkoitti aamuyöstä mustaa autoa ja matkaa gulagiin.
Uskoisin kuitenkin niskalaukauksen kohteiden suvuille tuoneen edes jonkinasteista lohtua sen, että 50v myöhemmin heidän kunniansa palautettiin.
Uskoisin kuitenkin Suomen kansan olevan sen verran "fiksuja" etteivät he äänestä ryhmää jonka keskuudesta on kerätty parhaat keskitysleirivartijat sotien aikana sekä Neuvostoliitossa että Saksassa.
Niin noh.Kieltämättä leipä ja sirkushuvit ovat ihmisille jotka eivät ole mitään muuta päässeet kokeilemaan päällimmäisenä.
miheikki
Greatest Leader
Nimimerkki Maahenki kirjoitti:
2011-04-04 Raiskausaalto Oslossa - lääkkeeksi turvapaikanhak. psykolog. testaus
http://hommaforum.org/index.php/topic,47069.0/topicseen.html
"Viime viikonloppuna joutui Oslossa neljä naista puskaraiskauksen uhriksi vain muutaman tunnin sisällä. Kaikissa tapauksissa kyseessä oli murtaen englantia tai norjaa puhuva, tumma, ei-länsimaalaisen näköinen tekijä.
http://www.nrk.no/nyheter...tlandssendingen/1.7579438
http://www.vg.no/nyheter/...tikkel.php?artid=10083739
Viime vuosina Oslossa on tapahtunut runsaasti samankaltaisia päällekarkauksia, joissa tekijöinä on ollut ulkomaalaistaustainen mies tai miesjoukko. Monet kiinnijääneet tekijät ovat osoittautuneet turvapaikanhakijoiksi.
Nyt johtavan työväenpuolueenkin (Ap.) väki on herännyt. Libe Rieber-Mohn, joka on Oslon Ap. johtavia voimia, on ehdottanut turvapaikanhakijoille psykologisia testejä mahdollisten raiskaajien seulomiseksi.
http://www.dagsavisen.no/...nenriks/article515148.ece
http://www.vg.no/nyheter/...tikkel.php?artid=10091945
Mitään äkkikäännytystä Rieber-Mohnin mukaan "riskiyksilöille" ei olisi luvassa, vaan tarkempaa silmälläpitoa terveysviranomaisten ja poliisien toimesta.
Turvapaikanhakijoiden tunnustaminen erityiseksi riskiksi norjalaiselle naisrauhalle on kuitenkin merkittävä poikkeus Norjan työväenpuolueen tavallisesti hyvin liberaalissa maahanmuuttajapolitiikassa. "
2011-04-04 Raiskausaalto Oslossa - lääkkeeksi turvapaikanhak. psykolog. testaus
http://hommaforum.org/index.php/topic,47069.0/topicseen.html
"Viime viikonloppuna joutui Oslossa neljä naista puskaraiskauksen uhriksi vain muutaman tunnin sisällä. Kaikissa tapauksissa kyseessä oli murtaen englantia tai norjaa puhuva, tumma, ei-länsimaalaisen näköinen tekijä.
http://www.nrk.no/nyheter...tlandssendingen/1.7579438
http://www.vg.no/nyheter/...tikkel.php?artid=10083739
Viime vuosina Oslossa on tapahtunut runsaasti samankaltaisia päällekarkauksia, joissa tekijöinä on ollut ulkomaalaistaustainen mies tai miesjoukko. Monet kiinnijääneet tekijät ovat osoittautuneet turvapaikanhakijoiksi.
Nyt johtavan työväenpuolueenkin (Ap.) väki on herännyt. Libe Rieber-Mohn, joka on Oslon Ap. johtavia voimia, on ehdottanut turvapaikanhakijoille psykologisia testejä mahdollisten raiskaajien seulomiseksi.
http://www.dagsavisen.no/...nenriks/article515148.ece
http://www.vg.no/nyheter/...tikkel.php?artid=10091945
Mitään äkkikäännytystä Rieber-Mohnin mukaan "riskiyksilöille" ei olisi luvassa, vaan tarkempaa silmälläpitoa terveysviranomaisten ja poliisien toimesta.
Turvapaikanhakijoiden tunnustaminen erityiseksi riskiksi norjalaiselle naisrauhalle on kuitenkin merkittävä poikkeus Norjan työväenpuolueen tavallisesti hyvin liberaalissa maahanmuuttajapolitiikassa. "
miheikki
Greatest Leader
Kokoomuskansanedustaja vastustaa pakolaisten vastaanottokeskusta
http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/2040175/kokoomuskansanedustaja-vastustaa-pakolaisten-vastaanottokeskusta
PEKKA HELMINEN
Kokoomuksen kansanedustaja Petri Pihlajaniemi haluaa rajoittaa Kristiinankaupungissa toimivan pakolaiskeskuksen turvapaikanhakijoiden määrän 50:een. Jos tähän ei suostuta, tulee koko vastaanottokeskus sulkea.
Pihlajaniemi on allekirjoittanut keskuksen toiminnan rajoittamista koskevan aloitteen yhdessä kuuden muun kaupunginvaltuutetun sekä yhden varavaltuutetun kanssa. Varsinainen valtuutettu Jessica Bårdsnes-Malinen (kok.) ei osallistunut valtuuston kokoukseen, jossa aloite tehtiin marraskuun alussa.
Valtuutettujen mukaan kaupunginvaltuusto on päättänyt 50:n katosta. Kokoomusryhmä asettaa vaatimuksensa takarajaksi tammikuun 1. päivän 2011.
Aloitteen allekirjoittajien joukossa on Vaasan kaupungin entinen koulutoimenjohtaja Per-Olof Boström, joka on maanpuolustusyhdistys Vaasan Kiltapiirin hallituksen puheenjohtaja.
Jos pakolaisten määrää ei rajoiteta tai keskusta lakkauteta, kokoomusvaltuutetut uhkaavat vaatia keskuksen tulevaisuudesta kunnallista kansanäänestystä.
”Aikaisemmin hyvin turvallinen kaupunki onkin nyt turvaton ja epämiellyttävä ympäristö liikkua. Tämä ei ole Kokoomuksen politiikan mukaista. Ei kuntalaisen tarvitse kokea sekä henkistä että fyysistä epämukavuutta”, aloitteessa sanotaan.
Kokoomusvaltuutetut sanovat lisäksi, että kaupunginhallitus ei ole tiedottanut kaupunkilaisille tyydyttävällä ja laillisella tavalla keskuksen toiminnasta ja kehityksestä. Myöskään kokoomuksen vaatimus suunnitelmallisuudesta, tiedoksiannosta ja turvaa luovasta toiminnasta kuntalaisille on valtuutettujen mukaan jäänyt toteuttamatta. Samoin ei ole annettu tietoa, mihin toimenpiteisiin Suomen Punainen Risti, poliisi, maahanmuuttoviranomaiset ja kaupunki ovat ryhtyneet.
”Minusta se on rasistinen”
Kristiinankaupungin ex-kaupunginvaltuutettu Marianne Haleniuksen (vas.) mielestä aloitteessa on rasistisia piirteitä. Aloite kuvaa hänen mukaansa pienessä kaupungissa vallitsevaa voimakasta ennakkoluuloisuutta ja asenteellisuutta.
– Henkilökohtaisesti en olisi missään nimessä pistänyt nimeäni tuollaiseen paperiin.
– En koe turvattomuutta, Halenius lisää.
Halenius pitää vain myönteisenä, että paikkakunnan kaupunkikuvaan on tullut väriä. Kristiinankaupungissa on hieman yli 7 000 asukasta. Keskuksessa asuu noin 250 pakolaista yli kymmenestä kansallisuudesta.
Keskus sijoitettiin Haleniuksen mukaan Kristiinankaupunkiin pitkälti Rkp:n voimin. Näin estettiin koulujen lakkauttamisia ja saatiin kaupungille varoja.
http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/2040175/kokoomuskansanedustaja-vastustaa-pakolaisten-vastaanottokeskusta
PEKKA HELMINEN
Kokoomuksen kansanedustaja Petri Pihlajaniemi haluaa rajoittaa Kristiinankaupungissa toimivan pakolaiskeskuksen turvapaikanhakijoiden määrän 50:een. Jos tähän ei suostuta, tulee koko vastaanottokeskus sulkea.
Pihlajaniemi on allekirjoittanut keskuksen toiminnan rajoittamista koskevan aloitteen yhdessä kuuden muun kaupunginvaltuutetun sekä yhden varavaltuutetun kanssa. Varsinainen valtuutettu Jessica Bårdsnes-Malinen (kok.) ei osallistunut valtuuston kokoukseen, jossa aloite tehtiin marraskuun alussa.
Valtuutettujen mukaan kaupunginvaltuusto on päättänyt 50:n katosta. Kokoomusryhmä asettaa vaatimuksensa takarajaksi tammikuun 1. päivän 2011.
Aloitteen allekirjoittajien joukossa on Vaasan kaupungin entinen koulutoimenjohtaja Per-Olof Boström, joka on maanpuolustusyhdistys Vaasan Kiltapiirin hallituksen puheenjohtaja.
Jos pakolaisten määrää ei rajoiteta tai keskusta lakkauteta, kokoomusvaltuutetut uhkaavat vaatia keskuksen tulevaisuudesta kunnallista kansanäänestystä.
”Aikaisemmin hyvin turvallinen kaupunki onkin nyt turvaton ja epämiellyttävä ympäristö liikkua. Tämä ei ole Kokoomuksen politiikan mukaista. Ei kuntalaisen tarvitse kokea sekä henkistä että fyysistä epämukavuutta”, aloitteessa sanotaan.
Kokoomusvaltuutetut sanovat lisäksi, että kaupunginhallitus ei ole tiedottanut kaupunkilaisille tyydyttävällä ja laillisella tavalla keskuksen toiminnasta ja kehityksestä. Myöskään kokoomuksen vaatimus suunnitelmallisuudesta, tiedoksiannosta ja turvaa luovasta toiminnasta kuntalaisille on valtuutettujen mukaan jäänyt toteuttamatta. Samoin ei ole annettu tietoa, mihin toimenpiteisiin Suomen Punainen Risti, poliisi, maahanmuuttoviranomaiset ja kaupunki ovat ryhtyneet.
”Minusta se on rasistinen”
Kristiinankaupungin ex-kaupunginvaltuutettu Marianne Haleniuksen (vas.) mielestä aloitteessa on rasistisia piirteitä. Aloite kuvaa hänen mukaansa pienessä kaupungissa vallitsevaa voimakasta ennakkoluuloisuutta ja asenteellisuutta.
– Henkilökohtaisesti en olisi missään nimessä pistänyt nimeäni tuollaiseen paperiin.
– En koe turvattomuutta, Halenius lisää.
Halenius pitää vain myönteisenä, että paikkakunnan kaupunkikuvaan on tullut väriä. Kristiinankaupungissa on hieman yli 7 000 asukasta. Keskuksessa asuu noin 250 pakolaista yli kymmenestä kansallisuudesta.
Keskus sijoitettiin Haleniuksen mukaan Kristiinankaupunkiin pitkälti Rkp:n voimin. Näin estettiin koulujen lakkauttamisia ja saatiin kaupungille varoja.
Aika iso bisnes sykkii Kristiinankaupungissa, 250 ihmistä keskuksessa tuo loivan nivaskan fyrkkaa kuntaan. Kun tuon fyrkan käyttöön on todennäköisesti löytynyt paikkansa niin mitä tarkoittaa se, että keskus suljetaan "kansanäänestyksellä" ja aletaan etsiä sitä puuttuvaa rahaa jostain? Kovasti vaikuttaa vaalinalustempauksilta, eiköhän se siitä jahka mölyturvat, eli kansa, on taas äänensä antanut. Kokoomuksen linja puolueena on vain aivan selvä.
miheikki
Greatest Leader
Avoin kirje Lieksan valtuutetuille:
http://vastaanottokeskusinfo.wikidot.com/lieksa
Valtio on kuulemma suuressä hyvyydessään päättänyt siunata Lieksaa antamalla teille vastaanottokeskuksen, jonka turvapaikanhakijat tuovat alueelle toimeliaisuutta ja ostovoimaa yli miljoonalla eurolla vuodessa. Kuulostaa hienolta. Tehän voisitte valtiolta kysyä, miksi se ei pienemmällä vaivalla lisäisi alueen ostovoimaa lyömällä joka vuosi jokaisen 12 910 lieksalaisen käteen 80 euron ostokortin, joka on käytettävä vuoden loppuun mennessä alueen yrityksissä. Ostovoiman lisäys jäisi näin taatusti omalle seudulle.
Jos kyse on siitä, että tärkeintä onkin saada vuokralaisia kaupungin omistamalle Lieksan Vuokrataloille (144 000 €/v), niin miksi niihin tyhjillään oleviin vuokra-asuntoihin ei kärrätä asunnottomia pääkaupunkiseudulta? Siellä on tuhansia asunnottomia, joista monet varmasti mielellään palaisivat kotiseudulle Pohjois-Karjalaan. Eikö valtio voisi maksaa tätä?
Jos tarkoituksena on Lieksan pitkäaikaistyöttömien aktivoiminen kotoutustoimintaan, niin eikö sitä voitaisi tehdä siten, että puolet pitkäaikaistyöttömistä esittää vuoroviikoin kotoutettavaa ja toinen puoli keksii heille kivaa tekemistä ja auttaa täyttelemään sossun kaavakkeita. Seuraavalla viikolla vaihdetaan rooleja. Ja valtio maksaa.
Tai jos kaikkein tärkeintä on se, että kotoutettavan on oltava eri värinen kuin kotouttaja, niin ylläolevan ehdotuksen voisi toteuttaa siten, että kotouttamisvuorossa olevat pitkäaikaistyöttömät pistävät purkista väriä naamaansa ja jonkun hassun hatun päähänsä, jolloin roolijakokin selkeytyy. Tämä loisi suurta toimeliaisuutta kemikalio- ja hattualalle.
Mutta jos valtion edustajat vastaavat, että itse asiassa he eivät välitä lieksalaisten hyvinvoinnista tai taloudellisesta menestyksestä pätkääkään, silloin te olette kuulleet totuuden. Suomen ”kansainvälisen maineen” takia on tärkeää jakaa rahaa näille ulkomaalaisille, jotka on varta vasten houkuteltu tänne sillä, että Suomeen turvapaikanhakijaksi tulijalle annetaan käteen 10 kertaa enemmän rahaa kuin esimerkiksi Saksassa. Mutta Lieksan kannalta tämä ei ole hyvä kauppa.
Euroopassa aletaan vähitellen myöntää, että tänne turvapaikanhakijoina tulvivat laittomat siirtolaiset eivät edusta mitään muuta kuin taloudellista ja sosiaalista taakkaa. Ja sitä taakkaa ei kukaan oikein enää halua. Suomessa monen pikkukunnan pakolaispolitiikka on perustunut siihen, että kun valtionosuus loppuu, pakolaisetkin ymmärtävät siirtyä pääkaupunkiseudulle. Mutta nyt sielläkään ei ole enää tilaa.
Lieksan päättäjät ovat keksineet ikiliikkujan. Ottamalla 30 pakolaista saadaan 60 000 € valtion avustusta, jolla palkataan 20 pitkäaikaistyötöntä palkkatuella kotouttamaan pakolaisia. Mutta kun valtion tuki 3 vuoden jälkeen loppuu, Lieksalla onkin 30 pitkäaikaistyötöntä enemmän kuin alussa, joten sitten pitääkin ottaa 75 pakolaista lisää. Sillä mitkä ovat ihmisen työllistymismahdollisuudet Lieksassa, jos luku- ja kirjoitustaito on huono tai olematon tai jos häneltä puuttuu peruskoulutus ja työkokemus? Siis vaikka hän osaisi suomea.
Pakolaiset eivät myöskään ole ratkaisu sosiaali- ja terveydenhuollon työvoimapulaan. Päinvastoin. Hehän kuluttavat jo entisestäänkin vähiä resursseja. Uuteen vastaanottokeskukseen ei tulla palkkaamaan yhtään pitkäaikaistyötöntä, koska työntekijöillä on oltava sosiaali- ja terveydenhoitoalan pätevyys. Jos teillä on päteviä sosiaali- ja terveydenhoitoalan ihmisiä työttöminä, miksi te ette palkkaa heitä esimerkiksi vanhustenhuoltoon? Soittakaapa vaikka Lammin äskettäin avattuun vastaanottokeskukseen ja kysykää, kuinka moni siellä töissä oleva palkattiin omalta paikkakunnalta. Tai pitkäaikaistyöttömien joukosta. Miettikää sen jälkeen uudelleen.
Jos miettimisen jälkeenkin pakolaisten ottaminen tuntuu hyvältä ajatukselta, haluaisin mielelläni esitellä teille omistamani konsulttiyrityksen edelläkävijäratkaisua, jonka avulla Lieksa voisi säästää valaistuskuluissa kehittämällä aivan uudenlaisia toimintamalleja, eli kantamalla säkillä valoa tupaan.
http://vastaanottokeskusinfo.wikidot.com/lieksa
Valtio on kuulemma suuressä hyvyydessään päättänyt siunata Lieksaa antamalla teille vastaanottokeskuksen, jonka turvapaikanhakijat tuovat alueelle toimeliaisuutta ja ostovoimaa yli miljoonalla eurolla vuodessa. Kuulostaa hienolta. Tehän voisitte valtiolta kysyä, miksi se ei pienemmällä vaivalla lisäisi alueen ostovoimaa lyömällä joka vuosi jokaisen 12 910 lieksalaisen käteen 80 euron ostokortin, joka on käytettävä vuoden loppuun mennessä alueen yrityksissä. Ostovoiman lisäys jäisi näin taatusti omalle seudulle.
Jos kyse on siitä, että tärkeintä onkin saada vuokralaisia kaupungin omistamalle Lieksan Vuokrataloille (144 000 €/v), niin miksi niihin tyhjillään oleviin vuokra-asuntoihin ei kärrätä asunnottomia pääkaupunkiseudulta? Siellä on tuhansia asunnottomia, joista monet varmasti mielellään palaisivat kotiseudulle Pohjois-Karjalaan. Eikö valtio voisi maksaa tätä?
Jos tarkoituksena on Lieksan pitkäaikaistyöttömien aktivoiminen kotoutustoimintaan, niin eikö sitä voitaisi tehdä siten, että puolet pitkäaikaistyöttömistä esittää vuoroviikoin kotoutettavaa ja toinen puoli keksii heille kivaa tekemistä ja auttaa täyttelemään sossun kaavakkeita. Seuraavalla viikolla vaihdetaan rooleja. Ja valtio maksaa.
Tai jos kaikkein tärkeintä on se, että kotoutettavan on oltava eri värinen kuin kotouttaja, niin ylläolevan ehdotuksen voisi toteuttaa siten, että kotouttamisvuorossa olevat pitkäaikaistyöttömät pistävät purkista väriä naamaansa ja jonkun hassun hatun päähänsä, jolloin roolijakokin selkeytyy. Tämä loisi suurta toimeliaisuutta kemikalio- ja hattualalle.
Mutta jos valtion edustajat vastaavat, että itse asiassa he eivät välitä lieksalaisten hyvinvoinnista tai taloudellisesta menestyksestä pätkääkään, silloin te olette kuulleet totuuden. Suomen ”kansainvälisen maineen” takia on tärkeää jakaa rahaa näille ulkomaalaisille, jotka on varta vasten houkuteltu tänne sillä, että Suomeen turvapaikanhakijaksi tulijalle annetaan käteen 10 kertaa enemmän rahaa kuin esimerkiksi Saksassa. Mutta Lieksan kannalta tämä ei ole hyvä kauppa.
Euroopassa aletaan vähitellen myöntää, että tänne turvapaikanhakijoina tulvivat laittomat siirtolaiset eivät edusta mitään muuta kuin taloudellista ja sosiaalista taakkaa. Ja sitä taakkaa ei kukaan oikein enää halua. Suomessa monen pikkukunnan pakolaispolitiikka on perustunut siihen, että kun valtionosuus loppuu, pakolaisetkin ymmärtävät siirtyä pääkaupunkiseudulle. Mutta nyt sielläkään ei ole enää tilaa.
Lieksan päättäjät ovat keksineet ikiliikkujan. Ottamalla 30 pakolaista saadaan 60 000 € valtion avustusta, jolla palkataan 20 pitkäaikaistyötöntä palkkatuella kotouttamaan pakolaisia. Mutta kun valtion tuki 3 vuoden jälkeen loppuu, Lieksalla onkin 30 pitkäaikaistyötöntä enemmän kuin alussa, joten sitten pitääkin ottaa 75 pakolaista lisää. Sillä mitkä ovat ihmisen työllistymismahdollisuudet Lieksassa, jos luku- ja kirjoitustaito on huono tai olematon tai jos häneltä puuttuu peruskoulutus ja työkokemus? Siis vaikka hän osaisi suomea.
Pakolaiset eivät myöskään ole ratkaisu sosiaali- ja terveydenhuollon työvoimapulaan. Päinvastoin. Hehän kuluttavat jo entisestäänkin vähiä resursseja. Uuteen vastaanottokeskukseen ei tulla palkkaamaan yhtään pitkäaikaistyötöntä, koska työntekijöillä on oltava sosiaali- ja terveydenhoitoalan pätevyys. Jos teillä on päteviä sosiaali- ja terveydenhoitoalan ihmisiä työttöminä, miksi te ette palkkaa heitä esimerkiksi vanhustenhuoltoon? Soittakaapa vaikka Lammin äskettäin avattuun vastaanottokeskukseen ja kysykää, kuinka moni siellä töissä oleva palkattiin omalta paikkakunnalta. Tai pitkäaikaistyöttömien joukosta. Miettikää sen jälkeen uudelleen.
Jos miettimisen jälkeenkin pakolaisten ottaminen tuntuu hyvältä ajatukselta, haluaisin mielelläni esitellä teille omistamani konsulttiyrityksen edelläkävijäratkaisua, jonka avulla Lieksa voisi säästää valaistuskuluissa kehittämällä aivan uudenlaisia toimintamalleja, eli kantamalla säkillä valoa tupaan.
miheikki
Greatest Leader
Lisää Lieksasta. Kirjoittaja Jukka Kuhanen Hyvärilän nuorisokeskuksen toimitusjohtaja, Lieksa
http://jukkakuhanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/21446-pakolaisuus-suomeen
Lieksassa on käynnissä vilkas keskustelu erämaakaupungissa harkinnassa olevan pakolaiskeskuksen perustamisen suhteen. Väestökadon myötä on täkäläisen koulutuskuntayhtymän supistettuaan koulutustarjontaa jäänyt emäntäkoulu tyhjäksi. Märäjälahdella sijaitsee hulppea rakennuskokonaisuus tyhjillään odottaen uusia käyttäjiään. Tuolla samalla paikalla sijaitsi Suomen kohtalonvuosina, 1940-luvun alussa, rajakenraali Raappanan joukkoihin kuuluneen pataljoonan korpivaruskunta. Sijainniltaan ko. Märäjälahti on "sopivasti" syrjässä, useiden kilometrien päässä Lieksan keskustasta vailla mitään muita oheispalveluita.
Keskustelu on ollut todella värikästä puolesta ja vastaan. Syynä on tähän keskustelun vilkastumiseen on siinä, että kaupungin tulisi tehdä hyvin piakkoin päätöksensä halustaan tarjota pakolaiskeskukselle tiloja SPR:n käyttöön. Asenteet ja ennakkoluulot vaikuttanevat paljolti myös esitettyihin mielipiteisiin. Mutta yhtälailla on varmasti siihen syynä se kuva, mikä keskuudessamme elävistä pakolaisista on syntynyt meille syntyperäisille suomalaisille. Esimerkiksi tänne Lieksaan on tänä syksynä sijoitettu useita kymmeniä Irakin kurdipakolaisia ja somaleita. He asuvat kaupungin tyhjilleen jäämissä vuokrakerrostalorumiluksissa ja käyvät päivittäin n. 10 kilometrin päässä sijaitsevassa Kylänlahden kristillisellä opistolla opiskelemassa nähtävästi kotouttamiseen liittyviä asioita ja suomen kieltä. Nämä pakolaiset sattuvat olemaan paria lukuunottamatta salskeita 20-30 -vuotiaita parhaassa fyysisessä kunnossa olevia nuoria miehiä. Ulkoisesti he vaikuttavat huolitelluilta ja vilkkailta nuorilta miehiltä, joilla ei murheet paina mieltä.
Eräs kolmikymppinen kurdimies paikallisessa Lieksan Lehti -lehdessä kertoi omasta pakolaisuudestaan. Hän joutui jättämään vaimonsa ja pienen lapsensa Irakiin, kun hän lähti pakoon ja murehtii perheensä kohtaloa. Eriskummallista pakolaisuutta. Ainakin minusta. Missä ovat lapset, naiset ja vanhukset? Ovatko parhaassa iässään olevat nuoret miehet niitä pakolaisia yleisemminkin, jotka tulevat pelastautumaan tänne Pohjolaan muun perheen jäädessä kokemaan niitä kauhuja, joiden perusteella pakolaisstatus asettuu sille asetettuun raamiinsa? Mikä on se systeemi, mikä mahdollistaa tämän? Kuuluuko siihen esim. raha ja maksulliset korvaukset lähtömaasta tänne Pohjolaan? Onko tämä oikein? Eikö olisi avun tarpeen katsottuna tuloksekkaampaa käyttää vaikka se miljoona euroa suoraan sinne lähtömaan olosuhteiden parantamiseen kuin kylvää rahaa yksittäisiin nuoriin miehiin? Jotain outoa tässä kaikessa kieltämättä on, siitä ei pääse mihinkään.
http://jukkakuhanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/21446-pakolaisuus-suomeen
Lieksassa on käynnissä vilkas keskustelu erämaakaupungissa harkinnassa olevan pakolaiskeskuksen perustamisen suhteen. Väestökadon myötä on täkäläisen koulutuskuntayhtymän supistettuaan koulutustarjontaa jäänyt emäntäkoulu tyhjäksi. Märäjälahdella sijaitsee hulppea rakennuskokonaisuus tyhjillään odottaen uusia käyttäjiään. Tuolla samalla paikalla sijaitsi Suomen kohtalonvuosina, 1940-luvun alussa, rajakenraali Raappanan joukkoihin kuuluneen pataljoonan korpivaruskunta. Sijainniltaan ko. Märäjälahti on "sopivasti" syrjässä, useiden kilometrien päässä Lieksan keskustasta vailla mitään muita oheispalveluita.
Keskustelu on ollut todella värikästä puolesta ja vastaan. Syynä on tähän keskustelun vilkastumiseen on siinä, että kaupungin tulisi tehdä hyvin piakkoin päätöksensä halustaan tarjota pakolaiskeskukselle tiloja SPR:n käyttöön. Asenteet ja ennakkoluulot vaikuttanevat paljolti myös esitettyihin mielipiteisiin. Mutta yhtälailla on varmasti siihen syynä se kuva, mikä keskuudessamme elävistä pakolaisista on syntynyt meille syntyperäisille suomalaisille. Esimerkiksi tänne Lieksaan on tänä syksynä sijoitettu useita kymmeniä Irakin kurdipakolaisia ja somaleita. He asuvat kaupungin tyhjilleen jäämissä vuokrakerrostalorumiluksissa ja käyvät päivittäin n. 10 kilometrin päässä sijaitsevassa Kylänlahden kristillisellä opistolla opiskelemassa nähtävästi kotouttamiseen liittyviä asioita ja suomen kieltä. Nämä pakolaiset sattuvat olemaan paria lukuunottamatta salskeita 20-30 -vuotiaita parhaassa fyysisessä kunnossa olevia nuoria miehiä. Ulkoisesti he vaikuttavat huolitelluilta ja vilkkailta nuorilta miehiltä, joilla ei murheet paina mieltä.
Eräs kolmikymppinen kurdimies paikallisessa Lieksan Lehti -lehdessä kertoi omasta pakolaisuudestaan. Hän joutui jättämään vaimonsa ja pienen lapsensa Irakiin, kun hän lähti pakoon ja murehtii perheensä kohtaloa. Eriskummallista pakolaisuutta. Ainakin minusta. Missä ovat lapset, naiset ja vanhukset? Ovatko parhaassa iässään olevat nuoret miehet niitä pakolaisia yleisemminkin, jotka tulevat pelastautumaan tänne Pohjolaan muun perheen jäädessä kokemaan niitä kauhuja, joiden perusteella pakolaisstatus asettuu sille asetettuun raamiinsa? Mikä on se systeemi, mikä mahdollistaa tämän? Kuuluuko siihen esim. raha ja maksulliset korvaukset lähtömaasta tänne Pohjolaan? Onko tämä oikein? Eikö olisi avun tarpeen katsottuna tuloksekkaampaa käyttää vaikka se miljoona euroa suoraan sinne lähtömaan olosuhteiden parantamiseen kuin kylvää rahaa yksittäisiin nuoriin miehiin? Jotain outoa tässä kaikessa kieltämättä on, siitä ei pääse mihinkään.
En vain kertakaikkiaan käsitä miksi Suomeen pitää haalia ihmisiä joista ei ole mitään hyötyä yhteiskunnalle? Kun mietitään miksi tietyt kansalaisuudet eivät sopeudu yhteiskuntaamme niin aina syytetään suomalaisten rasistisuutta. Jos tarkastelemme vaikka somaleja niin ihmetystä heräättää se, etteivät he sopeudu oikeastaan ollenkaan länsimaihin.
Esim. Somalien sopeutumisesta Yhdysvaltoihin.
"The questionnaire was also used to measure other factors that can be indicators of self-sufficiency.
Employment was the greatest indicator of self-support; however, of those who responded to employment questions,
only 63% had someone in household who was employed. This low percentage of employment probably explains
why 55.6% of respondents reported receiving food stamps. Approximately the same percentage reported not having
medical insurance at all, and 33% were still on Medicaid. Further observations on the data revealed that even the
majority of those with employment were still on some form of government assistance. Although many factors such
as size and hours worked can be attributed to the dependability of external assistance, perhaps the best explanation is
that those employed had low wage jobs that could not sustain them or their family without welfare assistance."
"When the participants were asked in the questionnaire if they needed more English lessons and whether
they would attend if the English the classes were offered in their neighborhood, 74% reported needing more lessons
with the majority of them responding that they would attend if lessons were offered closer to their homes. This was
despite the fact that these participants have been in the United States for a period of over three years. Their response
was also contradictory to the agency's expectations of learning English within 6 to 8 months. The agency employs
these expectations based on the average refugee population they host such as Russians, Vietnamese, and Congolese
who learn English within a short period of time. The Somalis continued demand of English instruction also differed
from the assimilation method of integration which suggests that immigrant groups take less than one year to
acculturate. The language issue was also consistent with finding from other studies done on Somali Bantus in other diasporic countries such as Canada and Norway.
http://scholarworks.boisestate.edu/cgi/viewcontent.cgi?article=1024&context=mcnair_journal
Esim. Somalien sopeutumisesta Yhdysvaltoihin.
"The questionnaire was also used to measure other factors that can be indicators of self-sufficiency.
Employment was the greatest indicator of self-support; however, of those who responded to employment questions,
only 63% had someone in household who was employed. This low percentage of employment probably explains
why 55.6% of respondents reported receiving food stamps. Approximately the same percentage reported not having
medical insurance at all, and 33% were still on Medicaid. Further observations on the data revealed that even the
majority of those with employment were still on some form of government assistance. Although many factors such
as size and hours worked can be attributed to the dependability of external assistance, perhaps the best explanation is
that those employed had low wage jobs that could not sustain them or their family without welfare assistance."
"When the participants were asked in the questionnaire if they needed more English lessons and whether
they would attend if the English the classes were offered in their neighborhood, 74% reported needing more lessons
with the majority of them responding that they would attend if lessons were offered closer to their homes. This was
despite the fact that these participants have been in the United States for a period of over three years. Their response
was also contradictory to the agency's expectations of learning English within 6 to 8 months. The agency employs
these expectations based on the average refugee population they host such as Russians, Vietnamese, and Congolese
who learn English within a short period of time. The Somalis continued demand of English instruction also differed
from the assimilation method of integration which suggests that immigrant groups take less than one year to
acculturate. The language issue was also consistent with finding from other studies done on Somali Bantus in other diasporic countries such as Canada and Norway.
http://scholarworks.boisestate.edu/cgi/viewcontent.cgi?article=1024&context=mcnair_journal
miheikki
Greatest Leader
Somaleista globaalisti 1.2.2008
http://www.halla-aho.com/scripta/somaleista_globaalisti.html
Kuten tiedämme, Suomen somaleista ei tullut aivan sellaista menestystarinaa, jota heistä 1990-alussa povattiin. Asiat ovat suorastaan huonosti. Kaupungeissa, joihin somalit ovat keskittyneet, lähinnä Helsinki ja Turku, katuväkivalta ja ryöstelyt ovat pitkälti somaliNuorten™ (ikään katsomatta) monopoli, työllisyysaste on alle 10 prosenttia ja vaatimuksia riittää.
Kuten myös tiedämme, somalien epäonnistuminen on omaa syytämme. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen uusimman selvityksen mukaan mm. rikollisuus johtuu maahanmuuttajanuorten rasismikokemuksista. Raportti esittää sellaisenkin, kausaalisesti vähintään omintakeisen ehdotuksen, että karkotukset ja karkotusuhka vaikeuttavat maahanmuuttajanuorten kiinnittymistä suomalaiseen yhteiskuntaan ja siten ovat omiaan synnyttämään rikollisuutta.
Eli se, että rikoksesta voi seurata karkotus, ajaa ihmisiä rikoksen teille. En tiedä, onko vastaavaa ajattelua koskaan sovellettu suomalaisiin: Suomalaiset tekevät rikoksia, koska heitä ahdistaa se, että rikoksesta voi seurata vankilatuomio.
Raportti näkee ristiriitaisuutta siinä, että Suomi yhtäältä pyrkii kotouttamaan maahanmuuttajia ja sitouttamaan heitä osaksi yhteiskuntaa, mutta toisaalta karkottaa rikollisia:
"Karkotus tai sen uhka on henkisesti ja sosiaalisesti raskas kantaa ja se voi murtaa rikoksesta epäillyn tai tuomitun nuoren mahdollisuuksia ja pyrkimyksiä kiinnittyä suomalaiseen yhteiskuntaan."
On kai sanomattakin selvää, että karkotus "murtaa mahdollisuuden kiinnittyä suomalaiseen yhteiskuntaan", mutta oman ymmärrykseni mukaan karkotuksella ei edes pyritä sitouttamaan rikollisia Suomeen vaan pääsemään heistä eroon. En myöskään suoralta kädeltä ymmärrä, miten rikollisten karkottaminen ehkäisee kunniallisten maahanmuuttajien kotoutumista.
Toimiiko esimerkiksi ravintola ristiriitaisesti, kun se yhtäältä houkuttelee asiakkaita sisälle ja pyrkii sitouttamaan näitä kanta-asiakkaikseen, mutta toisaalta uhkaa karkotuksella niitä, jotka pahoinpitelevät henkilökuntaa ja muita asiakkaita tai särkevät ravintolan irtaimistoa?
Osmo Soininvaara kertoi jokin aika sitten blogissaan, että saamme syyttää somalien rikollisuudesta ja syrjäytymisestä omaa rasismiamme. Lahjakkaimmat somalit kuulemma lähtivät nuivasta maastamme ja, Osmon sanoin, "rikastuttavat nyt Britanniaa".
Osmon Britannia-kortti oli eräänlainen hätäkakka. Jos somalien epäonnistuminen Suomessa ei johdu suomalaisista, sen on johduttava somaleista, ja tämä ei tietenkään käy, koska se rikkoisi peräti kahta suvaitsevaisuusdoktriinin opinkappaletta: 1) somali = rikastus, b) suomalainen = rasisti. Somalien menestyminen jossakin muussa maassa on ehdoton edellytys sen osoittamiselle, että mönkäänmeno Suomessa on johtunut paikallisista olosuhteista.
Fiksuna miehenä Osmo tietysti tietää paremmin, mutta hän luottaa siihen, että lukija ei tiedä. Internetin aikakaudella legendojen levittäminen vain on muuttunut lähes mahdottomaksi, koska aktiivinen kansalainen voi itse hankkia tietoja luotettavista lähteistä.
Somaleilla pyyhkii Britanniassa aivan yhtä huonosti kuin kaikkialla muuallakin. Institute for Public Policy Research -laitoksen tietojen mukaan 71% Britannian somaleista, joiden määrä liikkuu 90 000 ja 200 000 välillä, on työmarkkinoiden ulkopuolella. Työikäisistä 19% on työssä, ja 10% etsii työtä. Yllättäen nämä ovat suunnilleen samat prosenttiosuudet kuin Suomessa.
Kaikista Britannian kansallisuusryhmistä somalit tekevät vuosituloissa mitaten pohjanoteerauksen. Vastaavasti heidän tukiriippuvuutensa on kaksi kertaa suurempi kuin seuraavaksi tulevan ryhmän, Turkin kurdien.
Muutoin somaliyhteisöä leimaa rikollisuus ja alisuoriutuminen koulussa. Yllättäen samat asiat ovat tapetilla myös Suomessa. Kolmannes Britannian aikuisista somaleista, siis n. kaksi kolmasosaa miehistä, käyttää aikansa ja rahansa khatin pureskeluun. Yllättäen tämä on juuri sama osuus kuin, viranomaisten mukaan, Norjassa. Onneksi Hesari tietää, että Suomessa khatin käyttäjiä on vain muutama, vaikka maahantuodut huumemäärät ovat mystisesti (väkilukuun suhteutettuna) samat kuin Norjassa.
Suomi ei ole ainoa maa, jossa käytetään "oma vikamme"- ja "jossakin-muualla-on-toisin"-argumentteja. Tämä on odotuksenmukaista, koska a) somalien tilanne on sama kaikissa länsimaissa ja b) sama suvaitsevaisuusdoktriini on voimassa kaikissa länsimaissa. Vastauksena Göteborgs-Postenin kysymykseen, "voivatko somalit itse olla syypäitä (Ruotsin) somalien ongelmiin", integraatioministeri Nyamko Sabuni sanoo:
"Mehän näemme, että muualla maailmassa somalit pärjäävät paremmin. Ne, jotka lähtevät Ruotsista, vaikuttavat selviytyvän hyvin, ja ne, jotka asuvat Yhdysvalloissa, perustavat yrityksiä. Meidän yhteiskunnassamme, järjestelmässämme, on siis jotain, mikä passivoi ihmisiä. Lähetämme vääriä signaaleita."
Sabunin yhteiskuntakritiikissä on varmasti totuuden jyvä, mutta se ei riitä selittämään, miksi passivointisignaalit tehoavat niin erityisen hyvin somaleihin. Se ei myöskään ole riittävä selitys, koska oikeasti somalien ongelmat ovat pitkälti samankaltaisia jopa Yhdysvalloissa, jonka järjestelmää tuskin voidaan luonnehtia passivoivaksi.
Hyvä esimerkki on mainelaisen Lewistonin kaupungin tapaus muutaman vuoden takaa. 1990-luvulla Yhdysvaltoihin lennätettiin kymmeniätuhansia somaleja pakolaisleireiltä Keniasta. Heidät asutettiin lähinnä Atlantan ympäristöön Georgiaan ja Minneapolisiin Minnesotaan. Georgialainen sosiaaliturvakäytäntö kuului kuitenkin maan nuivimpiin, ja lisäksi somalit ajatuivat konfliktiin paikallisen afroamerikkalaisen väestön kanssa. He tekivät huolellista internet-tutkimusta ja lähettivät tiedustelijoita katselemaan, olisiko ruoho jossain muualla vihreämpää. Vaelluksen kohteeksi valittiin Mainen osavaltio, tuo vitivalkoinen Uuden Englannin kolkka, joka on kuin toinen koti meille Stephen Kingin romaaneista pitäville.
Vuonna 2001 Lewistonin kaupungissa, asukasluku 35 000, asui 361 mustaa eikä yhtäkään somalia. Vuotta myöhemmin siellä asui 1000 somalia, ja toinen tuhat valmisteli lähtöä Atlantassa. Syiksi tuloonsa somalit ilmoittivat a) alhaisen rikollisuuden, b) avokätisen sosiaaliturvan, c) etnisten vähemmistöjen olemattoman määrän. Avokätinen sosiaaliturva oli tietenkin seurausta siitä, että sitä ei ollut koskaan tarvittu. Alhainen rikollisuus taas mahdollisesti liittyi juuri siihen etnisten vähemmistöjen puuttumiseen.
Abdullahi Abdullahi, Somaliyhteisön Kehitysjärjestön puheenjohtaja:
"Maine on hullun kylmä, mutta sosiaaliturva on paljon parempi."
Tiedostavat kaupunginisät innostuivat kulttuurin rikastumisesta ja painattivat esitteitä, joissa kerrottiin mm. että somalit ovat "totally against terrorism" sekä että oman perheen elättäminen on somaleille "kunnia-asia".
Renee Bernier, kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, omistaa pienen turva-alan yrityksen. Hän päätti näyttää työllistämisen ja kotouttamisen mallia ja tarjoutui palkkaamaan 30 somalia näyttämään "pysäytä"- ja "hidasta"-merkkejä tietyömailla. Paikalle vaivautui kuitenkin vain muutama somali, ja hekin olivat halukkaita työskentelemään vain klo 10:stä klo 14:ään.
Kaupungin viranomaiset arvelevat, että kaupungin 400-500 aikuisesta somalista n. 40 käy työssä. Samaan aikaan vuotuinen sosiaaliturvabudjetti on tuplaantunut 200 000 dollariin, koska useimmat somalit elävät avustuksilla. Liittovaltio on avustanut kaupunkia 200 000 dollarilla, mutta tarkoitus on anoa lisää. Pormestari Laurier Raymond:
"Tulijat herättävät tyytymättömyyttä. En usko, että kyse on rodusta. Luulen, että kyse on dollareista ja senteistä. Kansalaisilla on aito huoli siitä, miten tämä vaikuttaa heidän veroihinsa. Meidän pitäisi kai olla ylpeitä siitä, että somalit valitsivat Lewistonin. Valitettavasti he saapuvat ilman rahaa, eikä heillä ole työtä, ja tämä aiheuttaa tyytymättömyyttä."
Janice Plourde, Lewistonin koulujen opintosuunnitelmajohtaja, pelkää, että tyytymättömyys lisääntyy, jos somalit eivät kanna korttaan kekoon:
"Kyse ei ole ihonväristä. Kyse ei ole diversiteetistä. Kyse on hyvinvoinnista. Mistään muusta ei ole kyse. Kaikkien odotetaan tekevän työtä. Se on pelin henki tässä paikassa."
Ongelmia lisää se, että suuri osa perheistä koostuu yksinhuoltajaäideistä ja lapsista. Fatuma Hussein, kolmen lapsen äiti, jonka mies jäi ajamaan taksia Atlantaan:
"Miehet eivät viihdy täällä. Paikka on liian kylmä, tai liian rauhallinen, tai liian syrjässä."
Somalien näkemys omasta merkityksestään uudelle kotipaikalle muistuttaa suomalaista kokemusta. Abdiaziz Ali, yksi uuslewistonilaisista:
"Tämä oli unelias paikka. Me olemme vähän piristäneet sitä."
Vertaa uushelsinkiläinen Zahra Abdulla:
"Täällä on nyt paljon värikkäämpää. Monikulttuurisuus on rikkautta."
Lewistonin sisällissotamuistomerkin lähettyvillä kaapuihin pukeutuneet naiset työntävät lastenvaunuja, ja somalimiehet pelaavat koripalloa. Lauantaina kaupungissa vietetään somalihäitä. Lewistonilainen somalinainen on järjestänyt Kaliforniassa asuvan veljensä naimisiin, ja morsian, miehen serkku, on juuri saapunut Afrikasta. Häävieraat keskustelevat lapsistaan ja valittavat, että jotkut nuoremmista eivät enää osaa puhua somalia. Selityskin löydetään:
"Se on se televisio ja koulu."
Abdiaziz Ali arvelee, että jos kantaväestön asenteet jyrkkenevät, he voivat lähteä johonkin toiseen kaupunkiin, vaikkapa Augustaan tai Bathiin. Hän ei ole huolissaan:
"Voimme levittäytyä aivan mihin haluamme."
Fox Newsin uutispätkä kertoo somalien integroitumisesta Minnesotassa. Miehet ovat löytäneet töitä taksikuskeina, mutta ongelmia synnyttävät heidän vaatimuksensa saada noudattaa sharia-lain määräyksiä työssään. He eivät halua kuljettaa ihmisiä, joiden matkatavaroissa on alkoholia, kuten eivät myöskään opaskoiran kanssa liikkuvia sokeita. Ruokakauppojen kassalla työskentelevät somalit kieltäytyvät käsittelemästä sianlihaa ja muita haraam-tuotteita. Yhtä yllättäen myös khat-ongelma on läsnä.
Palataan Ruotsiin. Göteborgs-Postenin laajahko artikkeli kertoo somaliyhteisön kotoutumisesta lahden takana. Tilastojen mukaan...
...joka toinen somaliäiti on yksinhuoltaja. Kolme somalinuorukaista kymmenestä saa yhdeksännen luokan päästötodistuksen. Joka viidettä somalinuorukaista on epäilty väkivaltarikoksesta. Lähes puolella somaleista oli nolla kruunua työtuloja vuonna 2005.
Somalikielen tulkki Abdi näkee pääasiallisena ongelmana isät, jotka eivät kanna vastuutaan:
"Me somalit olemme edelleen kieltämisvaiheessa. Sanomme, että olemme hyviä ihmisiä, että huolehdimme perheistämme, että emme välitä klaanijärjestelmästä. Meidän on kuitenkin uskallettava nähdä todellisuus. Tämä kuulostaa julmalta, mutta ruotsalaisen yhteiskunnan tulisi pitää somalimiehiä ankarammin silmällä. Heidän pitäisi oppia, että jos mies hankkii perheen, siitä on myös pidettävä huolta."
Joka toinen Göteborgissa asuva somaliäiti saa toimeentulotukea sillä perusteella, että perheen isä on virallisesti poissa. Monet somalimiehet harrastavat liikkuvaa elämää ja viettävät osan ajasta perheen seurassa, osan jossakin muualla. Toisinaan taas kyse on puhtaasta tukien huijaamisesta. Abdi kertoo tulkanneensa ihmisiä, joiden hän tietää asuvan yhdessä ja valehtelevan.
Useiden haastateltujen tulkkien mukaan osa somaleista huijaa yksinhuoltajatukiaisia yksinkertaisesti kohentaakseen talouttaan, osa siksi, että nainen voisi lähettää enemmän rahaa sukulaisilleen kotimaahan, ja osa siksi, että miehet tarvitsevat rahaa khatiin, josta on tullut somaliyhteisön vitsaus.
Onneksi Suomessa on toisin.
Kaupungin korkea virkamies vahvistaa, että kun yksinhuoltajaäitien koteihin tehdään yllätyskäyntejä, paikalta löytyy usein lasten isä ja merkkejä siitä, että tämä asuu kiinteästi kotona. Somalikontekstista katsottuna (juridinen) avioero on kannattava teko, koska tällöin huoltovastuu lapsista siirtyy yhteiskunnalle. Uskonnollisessa mielessä pari on kuitenkin edelleen aviossa.
Lehden mukaan syitä miesten poissaololle voi olla esimerkiksi työnhaku toisesta kaupungista, toisesta maasta tai jopa kotimaasta. Jihad-matkoja, joita Somaliassa pidätettyjen "ruotsalaisten" perusteella voidaan olettaa harrastettavan, ei kuitenkaan artikkelissa mainita. Sen sijaan mainitaan, että toisinaan isä katoaa matkoilleen, koska hänellä saattaa olla toinen perhe toisaalla.
Lähes joka toisessa göteborgilais-somalialaisessa lapsiperheessä on neljä tai useampia lapsia. Ruotsalaisperheistä näin suuria on vain yksi 25:stä. Työtön, nelilapsinen äiti saa kuukaudessa vähintään 19 393 kruunua lapsilisinä, "monilapsisuustukena", opintotukena, toimeentulotukena, asumistukena ja elatustukena. Lisäksi hän saa tarpeen mukaan tukea terveydenhoito- ja lääkekuluihin, sähkölaskuihin, hammashoitoon, taloustarvikkeisiin, sisustamiseen ja "muihin hyväksyttäviin kuluihin". Jos lapsiluku nousee kuuteen, automaattiset tuet kohoavat 23 560 kruunuun plus harkinnanvaraiset avustukset.
Abdi:
"Isä uskoo pääsevänsä helpommalla, jos hän jättää perheensä sosiaaliturvan varaan. Mutta kun hän ei enää huolehdi perheestään, katoaa kunnioitus miehen ja vaimon väliltä. Perhe mätänee sisältäpäin. Mutta miksi ihmiset toimivat näin? Saatavilla olevat työt eivät riitä perheen elättämiseen. Kunniallisista ihmisistä tulee varkaita."
GP:n mukaan se, että miehet siirtävät vastuun perheestään yhteiskunnalle, on looginen seuraus paimentolaiskulttuurin ja perinteisesti suurten perheiden yhdistämisestä vaikeisiin työmarkkinoihin ja ruotsalaiseen tukiaisyhteiskuntaan. Laskun maksavat yhtäältä yhteiskunta ja toisaalta somalilapset.
Koululaitoksen tilastot kertovat, että vuonna 2006 vain joka neljäs somalipoika (sekä ulkomailla että Ruotsissa syntyneistä) sai kokonaisen päästötodistuksen peruskoulusta. Kuudelta pojalta kymmenestä puuttui arvosana kahdesta tai useammasta aineesta. Somalityttöjen arvosanat olivat parempia, mutta heidänkin tuloksensa olivat huomattavasti huonommat kuin ulkomaalaistaustaisten tyttöjen keskiarvo Ruotsissa.
Mikä hyvänsä ruotsalaisen (tai suomalaisen tai englantilaisen) yhteiskunnan rakenteissa sitten onkin vikana, se näyttää iskevän erityisen armottomasti juuri somaleihin.
Abdi toteaa leikillään, että jos kotimaassa olot rauhoittuvat, hänestä saattaa tulla Somalian seuraava presidentti. Maan väliaikaisen hallituksen kolmella apulaisministerillä, kahdella kansanedustajalla, korkeimman oikeuden presidentillä ja yhdellä pääjohtajalla on Ruotsin passi.
Abdi pohtii syitä heikkoon koulumenestykseen:
"Läksyjen tekemisestä ei tule mitään, kun seitsemän lasta riitelee kaukosäätimestä kolmen huoneen asunnossa. Jotta isällä, äidillä ja nuoremmilla lapsilla olisi rauha, teini-ikäiset lähetetään ulos kadulle."
Heikko koulumenestys lisää rikollisuuden riskiä. Viikolla, jona artikkeli julkaistiin, seitsemän Hjällboskolanin poikaoppilasta tuomittiin suuresta määrästä ryöstöjä, joista osa oli erityisen törkeitä. Rikoksiin osallistui vielä suurempi määrä poikia, jotka olivat alle 15-vuotiaita eli liian nuoria joutuakseen oikeuteen. Tekijät olivat pääasiassa somaleja.
Pojista useat olivat tehneet niin paljon rikoksia, etteivät he kyenneet luettelemaan niitä kuulusteluissa. Esiin tuli myös ryöstöjä, joiden uhri ei syystä tai toisesta ollut tehnyt rikosilmoitusta.
Nuorisopoliisi Even Magnusson kertoo kohtaamisistaan somalipoikien vanhempien kanssa:
"Olen kovapintainen poliisi, mutta näiden äitien kertomukset saivat minut itkun partaalle. Miehellä on usein monta vaimoa. Hän ei käy töissä vaan istuu kahvilassa tai jossakin somaliyhdistyksessä, pureskelee khatia, tulee aamulla kotiin ja haluaa tehdä lisää lapsia. Jos vaimo ei ole suostuvainen, hän saa nyrkistä. Kun mies ei ole kotona, teini-ikäiset pojat ottavat miehen roolin. Koska miehet johtavat perhettä, elämä on äideille usein puhdasta helvettiä."
Abdirizak Jama Hjällboskolanista:
"Miesten mielestä lapset ovat äidin ja ruotsalaisen yhteiskunnan vastuulla."
Imaami Sheik Abdi Rahman:
"Ensimmäinen asia, jonka somalivanhemmat kuulevat saapuessaan Ruotsiin, on, että he eivät saa kurittaa lapsiaan. [...] Kun lapset käyttäytyvät kurittomasti, vanhemmat tuntevat kätensä sidotuiksi. He alkavat pelätä lapsiaan ja tuntevat, että nämä kuuluvat yhteiskunnalle. [...] Mitä sitten tapahtuu lapsille, jotka ovat oivaltaneet, että heillä on täydellinen vapaus? Ei vastuullista vapautta vaan täydellinen vapaus, ilman rajoja asettavaa isää. Epäonnistuessaan he eivät näe muuta vaihtoehtoa kuin rikollisuuden tai islamin äärimmäiset tulkinnat, fanatismin."
Göteborgin poliisin mukaan joka viidettä 18-23-vuotiasta somalimiestä oli epäilty rikoksesta vuosien 2005-2007 aikana. Väkivaltarikokset olivat tavallisia myös 12-17-vuotiaiden keskuudessa, mutta nämä rikokset eivät päätyneet tilastoihin. Tarkastaja Maria Wallinin mukaan kyse on "ennenkuulumattoman epämiellyttävästä" väkivallasta, myös nuorimpien tekijöiden kohdalla. Jokaista tekijää epäiltiin keskimäärin kymmenestä ryöstöstä tai pahoinpitelystä.
Yhteensä 66 henkilöstä, joita epäiltiin väkivaltarikoksesta, 31 oli uhannut veitsellä tai käyttänyt sitä. Hjällbon pojat olivat tehneet ryöstöjä täydentääkseen viikkorahojaan, ostaakseen pizzaa ja päästäkseen katsomaan jalkapalloa. Toisinaan ryöstöillä hankitaan rahaa khatiin, jota GP:n mukaan käyttää "huomattava osa" Göteborgin somaleista. Sahlgrenska akademin tekemässä tutkimuksessa haastatellut somalit arvioivat, että paikallisista 20-30-vuotiaista somalimiehistä jopa yli puolet käyttää khatia useita kertoja viikossa.
Onneksi Suomessa on toisin, ainakin Hesarin mielestä.
Abdi:
"Tunnen miehiä, jotka mieluummin purevat khatia kuin ostavat maitoa lapsilleen. Perheitä, joissa vaimo joutuu kerjäämään mieheltä rahaa saadakseen ruokaa lapsille. Khatista on tullut keino paeta työttömyyttä ja sitä tunnetta, että ruotsalainen yhteiskunta pitää heitä tyhminä ja epäpätevinä."
Khatia myydään avoimesti somalien asuttamien kaupunginosien toreilla. Imaami Abdi Rahmanin mukaan khat on yhtä vaarallinen kuin sotaherrat, jotka tuhosivat hänen maansa:
"Khat on sotaherra keskuudessamme, täällä Göteborgissa. Se tuhoaa perheitä ja repii somaliyhteisön hajalle sekä sosiaalisesti että taloudellisesti. Yhteenkään khatinkäyttäjään ei voi luottaa, ne ovat kaikki väärinkäyttäjiä."
Onneksi meillä Suomessa juuri kukaan ei käytä khatia, ja jos käyttääkin, se on mieto mieto huume, tuskin kahvia vaarallisempi.
"Työttömyys johtaa khatin pureskeluun, ja khatin pureskelu johtaa työttömyyteen. Pureskelijat eivät pysty tekemään työtä, hakemaan työtä tai opiskelemaan. Ja kun monet somalit käyttävät khatia, he antavat kelvottoman mallin nuorille, jotka helposti päätyvät samaan harrastukseen."
Vuonna 2005 45% Göteborgin aikuisista somaleista sai palkkatuloina nolla kruunua. Ulkomailla syntyneiden keskiarvo on 27%, syntyperäisten ruotsalaisten 10%. Nykyisen korkeasuhdanteen aikana työllisyystilanne on hieman parantunut, mutta kaikki eivät halua ottaa työtä vastaan.
Vuonna 2006 kymmenelle somalinaiselle tarjottiin hotelli- ja kotitaloustöihin valmistavaa kurssitusta. Kahdeksan naista suoritti loppuun kurssin, joka keväällä 2007 huipentui tapaamiseen potentiaalisen työnantajan kanssa. Ongelma oli, että kahdeksasta naisesta, jotka koulutuksen ajan olivat pukeutuneet normaalisti, kolme saapui tapaamiseen kokopeittävään kaapuun pukeutuneena. Jörgen Larsson Hammarkullenin sosiaalitoimistosta:
"Käsityksemme mukaan naiset ilmaisivat selkeästi, että he eivät halua töitä. Jokainen saa toki uskoa ja pukeutua niin kuin haluaa, mutta jos henkilö asettaa itse työllistymiselleen esteitä, onko hänellä silloin oikeus yhteiskunnan tukiin?"
Tulkki Abdulahi Mohammedilla on selkeä selitys maanmiestensä työhaluttomuuteen:
"Kun sataa ja on vihreää ja kamelit lypsävät maitoa, paimentolaisten ei tarvitse rehkiä. He keskustelevat ja rupattelevat ja pelaavat öisin pelejä. Mutta kun kuivuus koittaa, paimentolaiset työskentelevät ankarammin kuin yksikään ruotsalaisviljelijä varmistaakseen, että kamelit, lehmät ja vuohet selviytyvät aavikolla. Kun nämä ihmiset tulevat Ruotsiin, täällä sataa koko ajan - sosiaalitukia, lapsilisiä, asumistukia ja kaikkia muita tukia. Niinpä he käyttäytyvät kuten paimentolaiset silloin, kun sataa ja on vihreää: istuvat ja ottavat rennosti. Ja täällä Ruotsissa voi ottaa rennosti ympäri vuoden, istua kahvilassa ja rupatella. Kun asiat ovat näin hyvin, miksi mennä töihin?"
Muna Elmi, 29, kuuluu menestyjiin, mutta hän tulikin Ruotsiin jo vuonna 1982 merimies-isänsä mukana. Hän väittelee tohtoriksi vuonna 2008:
"Onko ratkaisua olemassa? Olen hyvin huolissani. Toisen polven ruotsinsomalit voidaan menettää kokonaan. Tukiriippuvuudesta ja tukihuijauksista on tullut elämäntapa, ja se tekee minut surulliseksi ja pettyneeksi. [...] Näen aivan liian vähän niitä, jotka yrittävät ponnistella. Ja pahinta on, että nämä samat ihmiset ovat opastamassa uusia tulokkaita ruotsalaiseen yhteiskuntaan. Asiat menevät pieleen alusta alkaen."
Omia tulevaisuudensuunnitelmiaan koskevaan kysymykseen Muna vastaa:
"Ehdottomasti ulkomaille. Todennäköisesti Englantiin tai Yhdysvaltoihin. [...] Hyvin monelle somalille Ruotsi on välipysäkki. Olemme sielultamme paimentolaisia, ja ne, joilla on koulutusta tai kunnianhimoa, muuttavat Englantiin. Tai ehkä Yhdysvaltoihin tai kotimaahan."
Niinpä. Ja ne loput jäävät puremaan khatia Ruotsiin. Ja Suomeen.
Sheik Rashid, imaami ja opettaja göteborgilaisessa islamilaisessa koulussa, ei näe, että ongelmat olisivat somalialaisia ongelmia. Pikemminkin kyse on yhteiskunnan puutteista:
"Emme halua erityiskohtelua, ainoastaan tasa-arvoa. [...] Ruotsalaisen yhteiskunnan pitäisi tunnustaa somalit vähemmistöksi, jolla on erityistarpeet ja -oikeudet."
Hölmömpi luulisi, että ensimmäinen ja toinen lause ovat keskenään ristiriidassa.
Näistä vertailukohdista arvioikaamme oman somaliprojektimme nykyisiä ja tulevia näkymiä. Nyt tiedämme ainakin, mitä saadaan aikaiseksi avokätisellä tukien jakamisella ja kritiikittömällä toiseuden ymmärtämisellä. Onneksi me suomalaiset osaamme ottaa oppia toisten tekemistä virheistä ja integroimme omaa, kasvavaa somaliväestöämme ... ööö ... avokätisellä tukien jakamisella ja kritiikittömällä toiseuden ymmärtämisellä.
Kastemadolla ei ole aivoja vaan yksinkertainen tikapuuhermosto. Silti kastomadonkin on labyrinttikokeissa havaittu oppivan välttämään niitä käytäviä, joissa saa aina sähköiskun. Jos kastemato kykenee tähän, länsimaisen ihmisenkin voisi olettaa kykenevän samaan.
http://www.halla-aho.com/scripta/somaleista_globaalisti.html
Kuten tiedämme, Suomen somaleista ei tullut aivan sellaista menestystarinaa, jota heistä 1990-alussa povattiin. Asiat ovat suorastaan huonosti. Kaupungeissa, joihin somalit ovat keskittyneet, lähinnä Helsinki ja Turku, katuväkivalta ja ryöstelyt ovat pitkälti somaliNuorten™ (ikään katsomatta) monopoli, työllisyysaste on alle 10 prosenttia ja vaatimuksia riittää.
Kuten myös tiedämme, somalien epäonnistuminen on omaa syytämme. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen uusimman selvityksen mukaan mm. rikollisuus johtuu maahanmuuttajanuorten rasismikokemuksista. Raportti esittää sellaisenkin, kausaalisesti vähintään omintakeisen ehdotuksen, että karkotukset ja karkotusuhka vaikeuttavat maahanmuuttajanuorten kiinnittymistä suomalaiseen yhteiskuntaan ja siten ovat omiaan synnyttämään rikollisuutta.
Eli se, että rikoksesta voi seurata karkotus, ajaa ihmisiä rikoksen teille. En tiedä, onko vastaavaa ajattelua koskaan sovellettu suomalaisiin: Suomalaiset tekevät rikoksia, koska heitä ahdistaa se, että rikoksesta voi seurata vankilatuomio.
Raportti näkee ristiriitaisuutta siinä, että Suomi yhtäältä pyrkii kotouttamaan maahanmuuttajia ja sitouttamaan heitä osaksi yhteiskuntaa, mutta toisaalta karkottaa rikollisia:
"Karkotus tai sen uhka on henkisesti ja sosiaalisesti raskas kantaa ja se voi murtaa rikoksesta epäillyn tai tuomitun nuoren mahdollisuuksia ja pyrkimyksiä kiinnittyä suomalaiseen yhteiskuntaan."
On kai sanomattakin selvää, että karkotus "murtaa mahdollisuuden kiinnittyä suomalaiseen yhteiskuntaan", mutta oman ymmärrykseni mukaan karkotuksella ei edes pyritä sitouttamaan rikollisia Suomeen vaan pääsemään heistä eroon. En myöskään suoralta kädeltä ymmärrä, miten rikollisten karkottaminen ehkäisee kunniallisten maahanmuuttajien kotoutumista.
Toimiiko esimerkiksi ravintola ristiriitaisesti, kun se yhtäältä houkuttelee asiakkaita sisälle ja pyrkii sitouttamaan näitä kanta-asiakkaikseen, mutta toisaalta uhkaa karkotuksella niitä, jotka pahoinpitelevät henkilökuntaa ja muita asiakkaita tai särkevät ravintolan irtaimistoa?
Osmo Soininvaara kertoi jokin aika sitten blogissaan, että saamme syyttää somalien rikollisuudesta ja syrjäytymisestä omaa rasismiamme. Lahjakkaimmat somalit kuulemma lähtivät nuivasta maastamme ja, Osmon sanoin, "rikastuttavat nyt Britanniaa".
Osmon Britannia-kortti oli eräänlainen hätäkakka. Jos somalien epäonnistuminen Suomessa ei johdu suomalaisista, sen on johduttava somaleista, ja tämä ei tietenkään käy, koska se rikkoisi peräti kahta suvaitsevaisuusdoktriinin opinkappaletta: 1) somali = rikastus, b) suomalainen = rasisti. Somalien menestyminen jossakin muussa maassa on ehdoton edellytys sen osoittamiselle, että mönkäänmeno Suomessa on johtunut paikallisista olosuhteista.
Fiksuna miehenä Osmo tietysti tietää paremmin, mutta hän luottaa siihen, että lukija ei tiedä. Internetin aikakaudella legendojen levittäminen vain on muuttunut lähes mahdottomaksi, koska aktiivinen kansalainen voi itse hankkia tietoja luotettavista lähteistä.
Somaleilla pyyhkii Britanniassa aivan yhtä huonosti kuin kaikkialla muuallakin. Institute for Public Policy Research -laitoksen tietojen mukaan 71% Britannian somaleista, joiden määrä liikkuu 90 000 ja 200 000 välillä, on työmarkkinoiden ulkopuolella. Työikäisistä 19% on työssä, ja 10% etsii työtä. Yllättäen nämä ovat suunnilleen samat prosenttiosuudet kuin Suomessa.
Kaikista Britannian kansallisuusryhmistä somalit tekevät vuosituloissa mitaten pohjanoteerauksen. Vastaavasti heidän tukiriippuvuutensa on kaksi kertaa suurempi kuin seuraavaksi tulevan ryhmän, Turkin kurdien.
Muutoin somaliyhteisöä leimaa rikollisuus ja alisuoriutuminen koulussa. Yllättäen samat asiat ovat tapetilla myös Suomessa. Kolmannes Britannian aikuisista somaleista, siis n. kaksi kolmasosaa miehistä, käyttää aikansa ja rahansa khatin pureskeluun. Yllättäen tämä on juuri sama osuus kuin, viranomaisten mukaan, Norjassa. Onneksi Hesari tietää, että Suomessa khatin käyttäjiä on vain muutama, vaikka maahantuodut huumemäärät ovat mystisesti (väkilukuun suhteutettuna) samat kuin Norjassa.
Suomi ei ole ainoa maa, jossa käytetään "oma vikamme"- ja "jossakin-muualla-on-toisin"-argumentteja. Tämä on odotuksenmukaista, koska a) somalien tilanne on sama kaikissa länsimaissa ja b) sama suvaitsevaisuusdoktriini on voimassa kaikissa länsimaissa. Vastauksena Göteborgs-Postenin kysymykseen, "voivatko somalit itse olla syypäitä (Ruotsin) somalien ongelmiin", integraatioministeri Nyamko Sabuni sanoo:
"Mehän näemme, että muualla maailmassa somalit pärjäävät paremmin. Ne, jotka lähtevät Ruotsista, vaikuttavat selviytyvän hyvin, ja ne, jotka asuvat Yhdysvalloissa, perustavat yrityksiä. Meidän yhteiskunnassamme, järjestelmässämme, on siis jotain, mikä passivoi ihmisiä. Lähetämme vääriä signaaleita."
Sabunin yhteiskuntakritiikissä on varmasti totuuden jyvä, mutta se ei riitä selittämään, miksi passivointisignaalit tehoavat niin erityisen hyvin somaleihin. Se ei myöskään ole riittävä selitys, koska oikeasti somalien ongelmat ovat pitkälti samankaltaisia jopa Yhdysvalloissa, jonka järjestelmää tuskin voidaan luonnehtia passivoivaksi.
Hyvä esimerkki on mainelaisen Lewistonin kaupungin tapaus muutaman vuoden takaa. 1990-luvulla Yhdysvaltoihin lennätettiin kymmeniätuhansia somaleja pakolaisleireiltä Keniasta. Heidät asutettiin lähinnä Atlantan ympäristöön Georgiaan ja Minneapolisiin Minnesotaan. Georgialainen sosiaaliturvakäytäntö kuului kuitenkin maan nuivimpiin, ja lisäksi somalit ajatuivat konfliktiin paikallisen afroamerikkalaisen väestön kanssa. He tekivät huolellista internet-tutkimusta ja lähettivät tiedustelijoita katselemaan, olisiko ruoho jossain muualla vihreämpää. Vaelluksen kohteeksi valittiin Mainen osavaltio, tuo vitivalkoinen Uuden Englannin kolkka, joka on kuin toinen koti meille Stephen Kingin romaaneista pitäville.
Vuonna 2001 Lewistonin kaupungissa, asukasluku 35 000, asui 361 mustaa eikä yhtäkään somalia. Vuotta myöhemmin siellä asui 1000 somalia, ja toinen tuhat valmisteli lähtöä Atlantassa. Syiksi tuloonsa somalit ilmoittivat a) alhaisen rikollisuuden, b) avokätisen sosiaaliturvan, c) etnisten vähemmistöjen olemattoman määrän. Avokätinen sosiaaliturva oli tietenkin seurausta siitä, että sitä ei ollut koskaan tarvittu. Alhainen rikollisuus taas mahdollisesti liittyi juuri siihen etnisten vähemmistöjen puuttumiseen.
Abdullahi Abdullahi, Somaliyhteisön Kehitysjärjestön puheenjohtaja:
"Maine on hullun kylmä, mutta sosiaaliturva on paljon parempi."
Tiedostavat kaupunginisät innostuivat kulttuurin rikastumisesta ja painattivat esitteitä, joissa kerrottiin mm. että somalit ovat "totally against terrorism" sekä että oman perheen elättäminen on somaleille "kunnia-asia".
Renee Bernier, kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, omistaa pienen turva-alan yrityksen. Hän päätti näyttää työllistämisen ja kotouttamisen mallia ja tarjoutui palkkaamaan 30 somalia näyttämään "pysäytä"- ja "hidasta"-merkkejä tietyömailla. Paikalle vaivautui kuitenkin vain muutama somali, ja hekin olivat halukkaita työskentelemään vain klo 10:stä klo 14:ään.
Kaupungin viranomaiset arvelevat, että kaupungin 400-500 aikuisesta somalista n. 40 käy työssä. Samaan aikaan vuotuinen sosiaaliturvabudjetti on tuplaantunut 200 000 dollariin, koska useimmat somalit elävät avustuksilla. Liittovaltio on avustanut kaupunkia 200 000 dollarilla, mutta tarkoitus on anoa lisää. Pormestari Laurier Raymond:
"Tulijat herättävät tyytymättömyyttä. En usko, että kyse on rodusta. Luulen, että kyse on dollareista ja senteistä. Kansalaisilla on aito huoli siitä, miten tämä vaikuttaa heidän veroihinsa. Meidän pitäisi kai olla ylpeitä siitä, että somalit valitsivat Lewistonin. Valitettavasti he saapuvat ilman rahaa, eikä heillä ole työtä, ja tämä aiheuttaa tyytymättömyyttä."
Janice Plourde, Lewistonin koulujen opintosuunnitelmajohtaja, pelkää, että tyytymättömyys lisääntyy, jos somalit eivät kanna korttaan kekoon:
"Kyse ei ole ihonväristä. Kyse ei ole diversiteetistä. Kyse on hyvinvoinnista. Mistään muusta ei ole kyse. Kaikkien odotetaan tekevän työtä. Se on pelin henki tässä paikassa."
Ongelmia lisää se, että suuri osa perheistä koostuu yksinhuoltajaäideistä ja lapsista. Fatuma Hussein, kolmen lapsen äiti, jonka mies jäi ajamaan taksia Atlantaan:
"Miehet eivät viihdy täällä. Paikka on liian kylmä, tai liian rauhallinen, tai liian syrjässä."
Somalien näkemys omasta merkityksestään uudelle kotipaikalle muistuttaa suomalaista kokemusta. Abdiaziz Ali, yksi uuslewistonilaisista:
"Tämä oli unelias paikka. Me olemme vähän piristäneet sitä."
Vertaa uushelsinkiläinen Zahra Abdulla:
"Täällä on nyt paljon värikkäämpää. Monikulttuurisuus on rikkautta."
Lewistonin sisällissotamuistomerkin lähettyvillä kaapuihin pukeutuneet naiset työntävät lastenvaunuja, ja somalimiehet pelaavat koripalloa. Lauantaina kaupungissa vietetään somalihäitä. Lewistonilainen somalinainen on järjestänyt Kaliforniassa asuvan veljensä naimisiin, ja morsian, miehen serkku, on juuri saapunut Afrikasta. Häävieraat keskustelevat lapsistaan ja valittavat, että jotkut nuoremmista eivät enää osaa puhua somalia. Selityskin löydetään:
"Se on se televisio ja koulu."
Abdiaziz Ali arvelee, että jos kantaväestön asenteet jyrkkenevät, he voivat lähteä johonkin toiseen kaupunkiin, vaikkapa Augustaan tai Bathiin. Hän ei ole huolissaan:
"Voimme levittäytyä aivan mihin haluamme."
Fox Newsin uutispätkä kertoo somalien integroitumisesta Minnesotassa. Miehet ovat löytäneet töitä taksikuskeina, mutta ongelmia synnyttävät heidän vaatimuksensa saada noudattaa sharia-lain määräyksiä työssään. He eivät halua kuljettaa ihmisiä, joiden matkatavaroissa on alkoholia, kuten eivät myöskään opaskoiran kanssa liikkuvia sokeita. Ruokakauppojen kassalla työskentelevät somalit kieltäytyvät käsittelemästä sianlihaa ja muita haraam-tuotteita. Yhtä yllättäen myös khat-ongelma on läsnä.
Palataan Ruotsiin. Göteborgs-Postenin laajahko artikkeli kertoo somaliyhteisön kotoutumisesta lahden takana. Tilastojen mukaan...
...joka toinen somaliäiti on yksinhuoltaja. Kolme somalinuorukaista kymmenestä saa yhdeksännen luokan päästötodistuksen. Joka viidettä somalinuorukaista on epäilty väkivaltarikoksesta. Lähes puolella somaleista oli nolla kruunua työtuloja vuonna 2005.
Somalikielen tulkki Abdi näkee pääasiallisena ongelmana isät, jotka eivät kanna vastuutaan:
"Me somalit olemme edelleen kieltämisvaiheessa. Sanomme, että olemme hyviä ihmisiä, että huolehdimme perheistämme, että emme välitä klaanijärjestelmästä. Meidän on kuitenkin uskallettava nähdä todellisuus. Tämä kuulostaa julmalta, mutta ruotsalaisen yhteiskunnan tulisi pitää somalimiehiä ankarammin silmällä. Heidän pitäisi oppia, että jos mies hankkii perheen, siitä on myös pidettävä huolta."
Joka toinen Göteborgissa asuva somaliäiti saa toimeentulotukea sillä perusteella, että perheen isä on virallisesti poissa. Monet somalimiehet harrastavat liikkuvaa elämää ja viettävät osan ajasta perheen seurassa, osan jossakin muualla. Toisinaan taas kyse on puhtaasta tukien huijaamisesta. Abdi kertoo tulkanneensa ihmisiä, joiden hän tietää asuvan yhdessä ja valehtelevan.
Useiden haastateltujen tulkkien mukaan osa somaleista huijaa yksinhuoltajatukiaisia yksinkertaisesti kohentaakseen talouttaan, osa siksi, että nainen voisi lähettää enemmän rahaa sukulaisilleen kotimaahan, ja osa siksi, että miehet tarvitsevat rahaa khatiin, josta on tullut somaliyhteisön vitsaus.
Onneksi Suomessa on toisin.
Kaupungin korkea virkamies vahvistaa, että kun yksinhuoltajaäitien koteihin tehdään yllätyskäyntejä, paikalta löytyy usein lasten isä ja merkkejä siitä, että tämä asuu kiinteästi kotona. Somalikontekstista katsottuna (juridinen) avioero on kannattava teko, koska tällöin huoltovastuu lapsista siirtyy yhteiskunnalle. Uskonnollisessa mielessä pari on kuitenkin edelleen aviossa.
Lehden mukaan syitä miesten poissaololle voi olla esimerkiksi työnhaku toisesta kaupungista, toisesta maasta tai jopa kotimaasta. Jihad-matkoja, joita Somaliassa pidätettyjen "ruotsalaisten" perusteella voidaan olettaa harrastettavan, ei kuitenkaan artikkelissa mainita. Sen sijaan mainitaan, että toisinaan isä katoaa matkoilleen, koska hänellä saattaa olla toinen perhe toisaalla.
Lähes joka toisessa göteborgilais-somalialaisessa lapsiperheessä on neljä tai useampia lapsia. Ruotsalaisperheistä näin suuria on vain yksi 25:stä. Työtön, nelilapsinen äiti saa kuukaudessa vähintään 19 393 kruunua lapsilisinä, "monilapsisuustukena", opintotukena, toimeentulotukena, asumistukena ja elatustukena. Lisäksi hän saa tarpeen mukaan tukea terveydenhoito- ja lääkekuluihin, sähkölaskuihin, hammashoitoon, taloustarvikkeisiin, sisustamiseen ja "muihin hyväksyttäviin kuluihin". Jos lapsiluku nousee kuuteen, automaattiset tuet kohoavat 23 560 kruunuun plus harkinnanvaraiset avustukset.
Abdi:
"Isä uskoo pääsevänsä helpommalla, jos hän jättää perheensä sosiaaliturvan varaan. Mutta kun hän ei enää huolehdi perheestään, katoaa kunnioitus miehen ja vaimon väliltä. Perhe mätänee sisältäpäin. Mutta miksi ihmiset toimivat näin? Saatavilla olevat työt eivät riitä perheen elättämiseen. Kunniallisista ihmisistä tulee varkaita."
GP:n mukaan se, että miehet siirtävät vastuun perheestään yhteiskunnalle, on looginen seuraus paimentolaiskulttuurin ja perinteisesti suurten perheiden yhdistämisestä vaikeisiin työmarkkinoihin ja ruotsalaiseen tukiaisyhteiskuntaan. Laskun maksavat yhtäältä yhteiskunta ja toisaalta somalilapset.
Koululaitoksen tilastot kertovat, että vuonna 2006 vain joka neljäs somalipoika (sekä ulkomailla että Ruotsissa syntyneistä) sai kokonaisen päästötodistuksen peruskoulusta. Kuudelta pojalta kymmenestä puuttui arvosana kahdesta tai useammasta aineesta. Somalityttöjen arvosanat olivat parempia, mutta heidänkin tuloksensa olivat huomattavasti huonommat kuin ulkomaalaistaustaisten tyttöjen keskiarvo Ruotsissa.
Mikä hyvänsä ruotsalaisen (tai suomalaisen tai englantilaisen) yhteiskunnan rakenteissa sitten onkin vikana, se näyttää iskevän erityisen armottomasti juuri somaleihin.
Abdi toteaa leikillään, että jos kotimaassa olot rauhoittuvat, hänestä saattaa tulla Somalian seuraava presidentti. Maan väliaikaisen hallituksen kolmella apulaisministerillä, kahdella kansanedustajalla, korkeimman oikeuden presidentillä ja yhdellä pääjohtajalla on Ruotsin passi.
Abdi pohtii syitä heikkoon koulumenestykseen:
"Läksyjen tekemisestä ei tule mitään, kun seitsemän lasta riitelee kaukosäätimestä kolmen huoneen asunnossa. Jotta isällä, äidillä ja nuoremmilla lapsilla olisi rauha, teini-ikäiset lähetetään ulos kadulle."
Heikko koulumenestys lisää rikollisuuden riskiä. Viikolla, jona artikkeli julkaistiin, seitsemän Hjällboskolanin poikaoppilasta tuomittiin suuresta määrästä ryöstöjä, joista osa oli erityisen törkeitä. Rikoksiin osallistui vielä suurempi määrä poikia, jotka olivat alle 15-vuotiaita eli liian nuoria joutuakseen oikeuteen. Tekijät olivat pääasiassa somaleja.
Pojista useat olivat tehneet niin paljon rikoksia, etteivät he kyenneet luettelemaan niitä kuulusteluissa. Esiin tuli myös ryöstöjä, joiden uhri ei syystä tai toisesta ollut tehnyt rikosilmoitusta.
Nuorisopoliisi Even Magnusson kertoo kohtaamisistaan somalipoikien vanhempien kanssa:
"Olen kovapintainen poliisi, mutta näiden äitien kertomukset saivat minut itkun partaalle. Miehellä on usein monta vaimoa. Hän ei käy töissä vaan istuu kahvilassa tai jossakin somaliyhdistyksessä, pureskelee khatia, tulee aamulla kotiin ja haluaa tehdä lisää lapsia. Jos vaimo ei ole suostuvainen, hän saa nyrkistä. Kun mies ei ole kotona, teini-ikäiset pojat ottavat miehen roolin. Koska miehet johtavat perhettä, elämä on äideille usein puhdasta helvettiä."
Abdirizak Jama Hjällboskolanista:
"Miesten mielestä lapset ovat äidin ja ruotsalaisen yhteiskunnan vastuulla."
Imaami Sheik Abdi Rahman:
"Ensimmäinen asia, jonka somalivanhemmat kuulevat saapuessaan Ruotsiin, on, että he eivät saa kurittaa lapsiaan. [...] Kun lapset käyttäytyvät kurittomasti, vanhemmat tuntevat kätensä sidotuiksi. He alkavat pelätä lapsiaan ja tuntevat, että nämä kuuluvat yhteiskunnalle. [...] Mitä sitten tapahtuu lapsille, jotka ovat oivaltaneet, että heillä on täydellinen vapaus? Ei vastuullista vapautta vaan täydellinen vapaus, ilman rajoja asettavaa isää. Epäonnistuessaan he eivät näe muuta vaihtoehtoa kuin rikollisuuden tai islamin äärimmäiset tulkinnat, fanatismin."
Göteborgin poliisin mukaan joka viidettä 18-23-vuotiasta somalimiestä oli epäilty rikoksesta vuosien 2005-2007 aikana. Väkivaltarikokset olivat tavallisia myös 12-17-vuotiaiden keskuudessa, mutta nämä rikokset eivät päätyneet tilastoihin. Tarkastaja Maria Wallinin mukaan kyse on "ennenkuulumattoman epämiellyttävästä" väkivallasta, myös nuorimpien tekijöiden kohdalla. Jokaista tekijää epäiltiin keskimäärin kymmenestä ryöstöstä tai pahoinpitelystä.
Yhteensä 66 henkilöstä, joita epäiltiin väkivaltarikoksesta, 31 oli uhannut veitsellä tai käyttänyt sitä. Hjällbon pojat olivat tehneet ryöstöjä täydentääkseen viikkorahojaan, ostaakseen pizzaa ja päästäkseen katsomaan jalkapalloa. Toisinaan ryöstöillä hankitaan rahaa khatiin, jota GP:n mukaan käyttää "huomattava osa" Göteborgin somaleista. Sahlgrenska akademin tekemässä tutkimuksessa haastatellut somalit arvioivat, että paikallisista 20-30-vuotiaista somalimiehistä jopa yli puolet käyttää khatia useita kertoja viikossa.
Onneksi Suomessa on toisin, ainakin Hesarin mielestä.
Abdi:
"Tunnen miehiä, jotka mieluummin purevat khatia kuin ostavat maitoa lapsilleen. Perheitä, joissa vaimo joutuu kerjäämään mieheltä rahaa saadakseen ruokaa lapsille. Khatista on tullut keino paeta työttömyyttä ja sitä tunnetta, että ruotsalainen yhteiskunta pitää heitä tyhminä ja epäpätevinä."
Khatia myydään avoimesti somalien asuttamien kaupunginosien toreilla. Imaami Abdi Rahmanin mukaan khat on yhtä vaarallinen kuin sotaherrat, jotka tuhosivat hänen maansa:
"Khat on sotaherra keskuudessamme, täällä Göteborgissa. Se tuhoaa perheitä ja repii somaliyhteisön hajalle sekä sosiaalisesti että taloudellisesti. Yhteenkään khatinkäyttäjään ei voi luottaa, ne ovat kaikki väärinkäyttäjiä."
Onneksi meillä Suomessa juuri kukaan ei käytä khatia, ja jos käyttääkin, se on mieto mieto huume, tuskin kahvia vaarallisempi.
"Työttömyys johtaa khatin pureskeluun, ja khatin pureskelu johtaa työttömyyteen. Pureskelijat eivät pysty tekemään työtä, hakemaan työtä tai opiskelemaan. Ja kun monet somalit käyttävät khatia, he antavat kelvottoman mallin nuorille, jotka helposti päätyvät samaan harrastukseen."
Vuonna 2005 45% Göteborgin aikuisista somaleista sai palkkatuloina nolla kruunua. Ulkomailla syntyneiden keskiarvo on 27%, syntyperäisten ruotsalaisten 10%. Nykyisen korkeasuhdanteen aikana työllisyystilanne on hieman parantunut, mutta kaikki eivät halua ottaa työtä vastaan.
Vuonna 2006 kymmenelle somalinaiselle tarjottiin hotelli- ja kotitaloustöihin valmistavaa kurssitusta. Kahdeksan naista suoritti loppuun kurssin, joka keväällä 2007 huipentui tapaamiseen potentiaalisen työnantajan kanssa. Ongelma oli, että kahdeksasta naisesta, jotka koulutuksen ajan olivat pukeutuneet normaalisti, kolme saapui tapaamiseen kokopeittävään kaapuun pukeutuneena. Jörgen Larsson Hammarkullenin sosiaalitoimistosta:
"Käsityksemme mukaan naiset ilmaisivat selkeästi, että he eivät halua töitä. Jokainen saa toki uskoa ja pukeutua niin kuin haluaa, mutta jos henkilö asettaa itse työllistymiselleen esteitä, onko hänellä silloin oikeus yhteiskunnan tukiin?"
Tulkki Abdulahi Mohammedilla on selkeä selitys maanmiestensä työhaluttomuuteen:
"Kun sataa ja on vihreää ja kamelit lypsävät maitoa, paimentolaisten ei tarvitse rehkiä. He keskustelevat ja rupattelevat ja pelaavat öisin pelejä. Mutta kun kuivuus koittaa, paimentolaiset työskentelevät ankarammin kuin yksikään ruotsalaisviljelijä varmistaakseen, että kamelit, lehmät ja vuohet selviytyvät aavikolla. Kun nämä ihmiset tulevat Ruotsiin, täällä sataa koko ajan - sosiaalitukia, lapsilisiä, asumistukia ja kaikkia muita tukia. Niinpä he käyttäytyvät kuten paimentolaiset silloin, kun sataa ja on vihreää: istuvat ja ottavat rennosti. Ja täällä Ruotsissa voi ottaa rennosti ympäri vuoden, istua kahvilassa ja rupatella. Kun asiat ovat näin hyvin, miksi mennä töihin?"
Muna Elmi, 29, kuuluu menestyjiin, mutta hän tulikin Ruotsiin jo vuonna 1982 merimies-isänsä mukana. Hän väittelee tohtoriksi vuonna 2008:
"Onko ratkaisua olemassa? Olen hyvin huolissani. Toisen polven ruotsinsomalit voidaan menettää kokonaan. Tukiriippuvuudesta ja tukihuijauksista on tullut elämäntapa, ja se tekee minut surulliseksi ja pettyneeksi. [...] Näen aivan liian vähän niitä, jotka yrittävät ponnistella. Ja pahinta on, että nämä samat ihmiset ovat opastamassa uusia tulokkaita ruotsalaiseen yhteiskuntaan. Asiat menevät pieleen alusta alkaen."
Omia tulevaisuudensuunnitelmiaan koskevaan kysymykseen Muna vastaa:
"Ehdottomasti ulkomaille. Todennäköisesti Englantiin tai Yhdysvaltoihin. [...] Hyvin monelle somalille Ruotsi on välipysäkki. Olemme sielultamme paimentolaisia, ja ne, joilla on koulutusta tai kunnianhimoa, muuttavat Englantiin. Tai ehkä Yhdysvaltoihin tai kotimaahan."
Niinpä. Ja ne loput jäävät puremaan khatia Ruotsiin. Ja Suomeen.
Sheik Rashid, imaami ja opettaja göteborgilaisessa islamilaisessa koulussa, ei näe, että ongelmat olisivat somalialaisia ongelmia. Pikemminkin kyse on yhteiskunnan puutteista:
"Emme halua erityiskohtelua, ainoastaan tasa-arvoa. [...] Ruotsalaisen yhteiskunnan pitäisi tunnustaa somalit vähemmistöksi, jolla on erityistarpeet ja -oikeudet."
Hölmömpi luulisi, että ensimmäinen ja toinen lause ovat keskenään ristiriidassa.
Näistä vertailukohdista arvioikaamme oman somaliprojektimme nykyisiä ja tulevia näkymiä. Nyt tiedämme ainakin, mitä saadaan aikaiseksi avokätisellä tukien jakamisella ja kritiikittömällä toiseuden ymmärtämisellä. Onneksi me suomalaiset osaamme ottaa oppia toisten tekemistä virheistä ja integroimme omaa, kasvavaa somaliväestöämme ... ööö ... avokätisellä tukien jakamisella ja kritiikittömällä toiseuden ymmärtämisellä.
Kastemadolla ei ole aivoja vaan yksinkertainen tikapuuhermosto. Silti kastomadonkin on labyrinttikokeissa havaittu oppivan välttämään niitä käytäviä, joissa saa aina sähköiskun. Jos kastemato kykenee tähän, länsimaisen ihmisenkin voisi olettaa kykenevän samaan.
Mistä vitusta näitä tilastoja oikein poikii!
Minulla on yksi lärpykkä joka yksikantaan toteaa että raiskauksista epällyistä suurin osa on Virosta, koskien 2005 vuotta tai jotakin. Tuon mukaan virolaisilla ei kikkeliä edes ole, kun tilantoissa pojottaa seistä yksi (1). Toki nuo on tuomittuja, mutta luulisi epäityjen ja tuomittujen korreloivan kohtuudella toisiaan.
Minulla on yksi lärpykkä joka yksikantaan toteaa että raiskauksista epällyistä suurin osa on Virosta, koskien 2005 vuotta tai jotakin. Tuon mukaan virolaisilla ei kikkeliä edes ole, kun tilantoissa pojottaa seistä yksi (1). Toki nuo on tuomittuja, mutta luulisi epäityjen ja tuomittujen korreloivan kohtuudella toisiaan.
Second kirjoitti:
Toivon, että hillitset kirjoitteluasi vaikka oletkin kiihtyneessä tilassa. "Mistä vitusta" ei ole korrekti ilmaisu kun puhutaan raiskauksista! Tuossa tilastossahan on linkki tilastokeskuksen sivuille. Ei ole peilin vika jos naama on väärä ja Hyysärin toimittaja ei välitä paskaakaan totuudesta.
Second kirjoitti:
Tuo vain osoittaa puutteellista tietämystä suomalaisesta oikeusjärjestelmä. Esimerkiksi allekirjoittanutta on kuulusteltu törkeästä pahoinpitelystä epäiltynä poliisilaitoksella. Itse asiassa olin vain hyvilläni siitä, että kuuleminen tehtiin epäiltynä (ei totuudessa pysymisvelvoitetta - mikä on taas huomattava selkänoja oikeusturvan kannalta). Ai mitä minä olin tehnyt? Satuin löytämään pahasti hakatun miehen makaamasta eräästä rakennuksesta ja soitin hätänumeroon...
Pääkaupunkiseudulla on melko tavallista, että reppureiden kimppa-asunnoissa on iltaa viettämässä paikallisia "tyttösiä". Aamulla sitten saattaa olla vähän sekavia mielikuvia siitä mitä tapahtui illalla/yöllä tai sitten esim. "taksiraha" tms. ei tyydytäkkään tyttöä. Siitä helposti sitten tulee 10-12 epäiltyä raiskaukseen.
Ennätysmies Somaliasta!
Tässä sellainen kunniakansalainen joita Fulcrum, Second ja "Vanha veteraani" ilmeisesti haluaa Suomeen lisää tehostamaan kilpailukykyämme ja auttamaan työvoimapulassa.
"Abdigadir Osman Hussein
Abdigadir Osman Hussein (s. 1973 tai 1974 [1]) on somalialaissyntyinen elinkautisvanki[2], joka istuu tuomiotaan Suomessa Vaasan vankilassa.[3] Hussein on tuomittu murhasta[4], raiskauksesta[1][5][3] ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä[1][5][3].
Abdigadir Hussein sai ensimmäisen tuomionsa 1993, jolloin hän puukolla uhaten raiskasi Tampereella 13-vuotiaan tytön. Hänet tuomittiin väkisinmakaamisesta ja lapseen kohdistuneesta haureudesta 2 vuodeksi 10 kuukaudeksi vankeusrangaistukseen.[6]
Hussein vapautui syksyllä 1995. Vapautumisesta ehti kulua kaksi kuukautta kun Hussein murhasi 10. marraskuuta 1995 tamperelaisen 15-vuotiaan Tuuli Maria Ikosen Tampereen Aitovuorentiellä,[4] silpoen Ikosen veitsellä[3]. DNA-tutkimus ja rikospaikalla tehdyt tutkimukset[4] osoittivat oikeuden mielestä syyllisyyden. Tampereen käräjäoikeus tuomitsi Husseinin keväällä 1996 murhasta elinkautiseen vankeuteen todistajanlausunnon perusteella. Mielentilatutkimuksen mukaan Hussein toimi täydessä ymmärryksessä. Tuomion aikoihin Husseinilla oli suomalainen vaimo ja kaksi lasta.[4]
Husseinin oman kertomuksen mukaan hän oli joutunut paikalle sattumalta erehdyksessä[4] ja rientänyt auttamaan Ikosta tämän avunhuudot kuultuaan. Puolustus ei pitänyt näyttöä riittävänä, koska esimerkiksi tapahtuman ainoa todistaja ei tunnistanut Husseinia samaksi mieheksi, joka juoksi metsään tapahtuman jälkeen[4]. Hussein kiisti käräjäoikeudessa loppuun asti syyllisyytensä[4]. Tästä huolimatta Hussein myönsi Turun hovioikeudessa asian, mutta vetosi olleensa rikoksentekohetkellä täyttä ymmärrystä vailla. Hovioikeus ei kuitenkaan muuttanut Tampereen käräjäoikeuden päätöstä miltään osin.[2]
Hussein päästettiin kesäkuussa 2005 kolmen tunnin vartioimattomalle lomalle, jonka aikana hän käytti seksuaalisesti hyväksi 4-vuotiasta lasta.[1][7] Hussein tuomittiin Tampereen käräjäoikeudessa törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja pahoinpitelystä 1 vuodeksi 3 kuukaudeksi vankeuteen. Hänet määrättiin maksamaan uhrille henkisistä kärsimyksistä 3 500 euroa sekä kivusta ja särystä 700 euroa.[5]
Ikosen murhan aikaan Hussein ei ollut poliisin antamien tietojen mukaan Suomen kansalainen.[8] Hän tuli Suomeen vuonna 1990 Neuvostoliiton kautta[1] ja oli oleskellut Suomessa pakolaisstatuksella[8]. Alibi-lehden 3/2008 mukaan Hussein on toiminut ennen Suomeen tuloaan sotilaana.[3]"
http://fi.wikipedia.org/wiki/Abdigadir_Osman_Hussein
Tässä sellainen kunniakansalainen joita Fulcrum, Second ja "Vanha veteraani" ilmeisesti haluaa Suomeen lisää tehostamaan kilpailukykyämme ja auttamaan työvoimapulassa.
"Abdigadir Osman Hussein
Abdigadir Osman Hussein (s. 1973 tai 1974 [1]) on somalialaissyntyinen elinkautisvanki[2], joka istuu tuomiotaan Suomessa Vaasan vankilassa.[3] Hussein on tuomittu murhasta[4], raiskauksesta[1][5][3] ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä[1][5][3].
Abdigadir Hussein sai ensimmäisen tuomionsa 1993, jolloin hän puukolla uhaten raiskasi Tampereella 13-vuotiaan tytön. Hänet tuomittiin väkisinmakaamisesta ja lapseen kohdistuneesta haureudesta 2 vuodeksi 10 kuukaudeksi vankeusrangaistukseen.[6]
Hussein vapautui syksyllä 1995. Vapautumisesta ehti kulua kaksi kuukautta kun Hussein murhasi 10. marraskuuta 1995 tamperelaisen 15-vuotiaan Tuuli Maria Ikosen Tampereen Aitovuorentiellä,[4] silpoen Ikosen veitsellä[3]. DNA-tutkimus ja rikospaikalla tehdyt tutkimukset[4] osoittivat oikeuden mielestä syyllisyyden. Tampereen käräjäoikeus tuomitsi Husseinin keväällä 1996 murhasta elinkautiseen vankeuteen todistajanlausunnon perusteella. Mielentilatutkimuksen mukaan Hussein toimi täydessä ymmärryksessä. Tuomion aikoihin Husseinilla oli suomalainen vaimo ja kaksi lasta.[4]
Husseinin oman kertomuksen mukaan hän oli joutunut paikalle sattumalta erehdyksessä[4] ja rientänyt auttamaan Ikosta tämän avunhuudot kuultuaan. Puolustus ei pitänyt näyttöä riittävänä, koska esimerkiksi tapahtuman ainoa todistaja ei tunnistanut Husseinia samaksi mieheksi, joka juoksi metsään tapahtuman jälkeen[4]. Hussein kiisti käräjäoikeudessa loppuun asti syyllisyytensä[4]. Tästä huolimatta Hussein myönsi Turun hovioikeudessa asian, mutta vetosi olleensa rikoksentekohetkellä täyttä ymmärrystä vailla. Hovioikeus ei kuitenkaan muuttanut Tampereen käräjäoikeuden päätöstä miltään osin.[2]
Hussein päästettiin kesäkuussa 2005 kolmen tunnin vartioimattomalle lomalle, jonka aikana hän käytti seksuaalisesti hyväksi 4-vuotiasta lasta.[1][7] Hussein tuomittiin Tampereen käräjäoikeudessa törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja pahoinpitelystä 1 vuodeksi 3 kuukaudeksi vankeuteen. Hänet määrättiin maksamaan uhrille henkisistä kärsimyksistä 3 500 euroa sekä kivusta ja särystä 700 euroa.[5]
Ikosen murhan aikaan Hussein ei ollut poliisin antamien tietojen mukaan Suomen kansalainen.[8] Hän tuli Suomeen vuonna 1990 Neuvostoliiton kautta[1] ja oli oleskellut Suomessa pakolaisstatuksella[8]. Alibi-lehden 3/2008 mukaan Hussein on toiminut ennen Suomeen tuloaan sotilaana.[3]"
http://fi.wikipedia.org/wiki/Abdigadir_Osman_Hussein
Vanha veteraani
Kersantti
Terveellä kritiikillä ja talonpoikaisella järjellä pärjää sekä Suomessa että maailmalla.
Saksa ja Neuvostoliitto osoittivat 30 ja 40-luvulla mihinkä johtaa hullunkiiltoinen etninen viha.:gasmask::gasmask:
Suomen Sisu aiheuttaa toiminnallaan Persujen täydellisen hallituskelvottomuuden eikä sitä korvaa millään tavalla ne muutama sata/tuhat ääntä jotka saavutetaan Itä-Helsingistä tai maaseudun peräkammaripojilta.:lanssi::lanssi:
Saksa ja Neuvostoliitto osoittivat 30 ja 40-luvulla mihinkä johtaa hullunkiiltoinen etninen viha.:gasmask::gasmask:
Suomen Sisu aiheuttaa toiminnallaan Persujen täydellisen hallituskelvottomuuden eikä sitä korvaa millään tavalla ne muutama sata/tuhat ääntä jotka saavutetaan Itä-Helsingistä tai maaseudun peräkammaripojilta.:lanssi::lanssi:
Vanha veteraani
Kersantti
Mosuri kirjoitti:
Älä turhaan menetä toivoasi. Totta ihmeessä minä ja muukin laaja yleisö mielenkiinnolla seuraamme mitä kaikkea mielenkiintoista sinä löydät meidän iloksemme ja hyödyksemme Alibista ja Seiskasta.(Tosin sinun kannattaisi hankkia numeroa paria suurempi sädekehä koska tuo vanha tuntuu kiristävän ja aiheuttavan hallitsemattomia primitiivireaktioita):a-smiley::a-smiley:
"Alibi-lehden 3/2008 mukaan Hussein on toiminut ennen Suomeen tuloaan sotilaana.[3]"":lanssi::lanssi:
Vanha veteraani kirjoitti:
Kaltaisesi kiihkokansainväliset tietenkin toivovat, että ulkomaalaisten tuottamista ongelmista ei puhuttaisi ja kirjoitettaisi. Yleensä on tapana esittää kritiikkiä mikäli joku taho esittää totuuden vastaisi väitteitä tai vääristelee. Onko sinulla mahdollisesti jotain tietoa joka kumoaa tuon alibin esittämän väitteen vai yritätkö nyt epätoivoisesti kertoa, että esim. tietosanakirjoista otetut tiedot eivät kelpaa keskusteluun?
Mahdatko tuntea käsitteen hiljaisuuden spiraali? Varmaankin pitäisi siirtyä valkopikseleihin, kuten esimerkiksi briteissä tehdään. Siellähän on käytäntönä, että rikollisista saatuja valvontakamerakuvia vaalennetaan ennen kuin ne laitetaan lehteen tai esitetään televisiossa.
Todellisuudessa meidän ei edes pitäisi puhua ulkomaalaisten tekemistä rikoksista vaan ulkomaalaissyntyisten tekemistä rikoksista. Ilman kansalaisuuden hölläkätistä lahjoittelua tilastot näyttäisivät vieläkin rumemmilta. Somali jolla suomalainen sotu on edelleenkin somali.