Jos positiivisesti ajattelee, tapahtuisi seuraavaa:
Euroopan tasolla pitäisi tapahtua sisäinen revalvaatio saksassa. Eli palkkojen nopea nostaminen ja kotimaisen kysynnän voimakas kasvattaminen. Sama muihinkin kauppataseen ylijäämän omaaviin maihin. Lisäksi Kiinan ja kaukoidän tuonnin voimakas rajoittaminen laadullisin kriteerein. Eli vaatimus siitä, että Kiinassa tehdyn tuotteen pitää olla tuotettu samoin periaattein kuin EU:n alueella tuotetun. Näin tuotantoa siirtyy takaisin eurooppaan ja saksa toimisi kasvavana kysyntäveturina. Vähenevän teollisuuden merkitys saksassa korvautuisi palvelualoje työpaikoilla ja saksassa tehtäisiin sama rakennemuutos kuin muualla on ollut jo aiemmin. Lisäksi veronkierron estäminen EU:n sisällä ja ulkoisten siirtojen kieltäminen.
Käytännössä näin ei tule tapahtumaan. Vaan:
Saksa tulee roikkumaan loppuun saakka vientivetoisuudessaan ja puolusta euroa viimeiseen asti. Kysyntää yritetään ylläpitää keinotekoisesti tukipaketeilla lainaamalla milloin minkin kriisin nimissä. Nyt EU itsessään alkaa lainaamaan ja tätä käyttäen koneesta saadaan irti vielä muutama kierros. Eurovaluutta estää tasapainottumisen ja sementoi nykytilan. Jossain vaiheessa joku isompi maa toteaa että nyt riitti ja irtoaa eurosta sekä mahdollisesti defaulttaa velkansa joko suoraan tai painamalla omaa valuuttaa mikä on käytännössä sama asia. Tällöin euro alkaa hajoamaan. Seurauksena on Saksan (ja Suomen) talouden romahdus. 90-luvun lamaa tulee siinä vaiheessa ikävä.
Jos puhutaan vain suomesta, euroero nyt heti olisi ainoa järkevä teko. Joskin sillä on myös hintansa. Näin ei tulla toimimaan, vaan roikumme jälleen kerran Saksan takinliepeessä sen kaatumiseen saakka kuten aina ennenkin. 30 vuotta myöhemmin alamme taas saman syklin ja alamme liehitellä Saksaa ja haluamme sen alusmaaksi. MIkään ei siis sinänsä muutu
.
siljander.wordpress.com
www.hs.fi
