Ehkä, minimiluku se ei siinä tapauksessa sitten kuitenkaan ole, mutta kuten sanoit, ero on varmaankin marginaalinen.
Varmasti näin. Big nono tuntuu olevan kuitenkin ihan kaikille häivekoneille kun niihin on kerran kuilut ängetty mukaan. Nehän lisäävät koneen kokoa ja painoa (lue hintaa) aika reilusti, luulisi että olisi jätetty pois mikäli niitä ei nähtäisi välttämättömänä.
Ihan mielenkiinnosta, miten itse arvioisit tuon Typhoonin RCS:n kuuden/kahdeksan ohjuksen kuormassa kahdella lisätankilla? (Kyseinen konfiguraatio on kait "standari" eurofighterille esim balttien ilmapartiossa)
Onko foorumin Typhoonmies
@arcanine98 :llä näkemystä/tietoa asiasta?
Kiitos paljon kysymästä ja pahoittelut, että vastaus viipyi. Olin supermallien kanssa rantalomalla ja netti toimii huonosti tyynenmeren paratiisisaarilta.
Mutta itse tuohon kysymykseen on pakko sanoa että your guess is as good as mine. En osaa edes sanoa, mikä itse koneen tutkaheijaste on. Tai edes loppujen lopuksi mitä tutkaheijasteella yleensäkään tarkoitetaan. Mutta on mukava spekuloida, joten alla minun kaksi senttiäni.
Olen nähnyt arvioita välillä 0,05 m2 ja 1,5 m2, yleensä arvioissa kai liikutaan välillä 0,1-0,5 m2. Minulla on vahva, mutta perustelematon perstuntuma, että ulkoinen asekuorma nostaa tuota merkittävästi ja voi jopa moninkertaistaa tutkaheijasteen. Jos pitäisi veikata, niin sanoisin Typhoonin tutkaheijasteen olevan tuollaisen kuvaamasi tyypillisen A2A-kuorman (6+2 ohjusta, 2 lisätankkia) kanssa balttiarallaa 0,8-1,0 m2. Lähes satavarmasti olen väärässä, mutta näin veikkaisin. Muilla asekuormilla voi olla isompikin, etenkin metallisten pommien kanssa. Typhoonissa tutkavastetta kuorman kanssa pienentää se, että neljä AMRAAM/Meteor-ohjusta on uppotettu puoliksi runkoon, mutta silti uskon, että nuo muut ohjukset, ripustimet, laukaisimet ja lisätankit aiheuttavat runsaati heijasteita. Uskon, että stealth-koneiden sisäiset asekuilut ovat se kaikista tärkein yksittäinen asia tutkaheijasteen pienentämisessä.
Veikkaan, että Gyllis tämä seuraava on sinulle jo tuttua tavaraa, mutta on tärkeää muistaa, että koneen, ripustimien ja asejärjestelmien tutkaheijaste eivät ole erillisiä asioita, vaan tutkaheijaste tulee niiden muodostamasta kokonaisuudesta, joka todennäköisesti sisältää heijasteita, interferenssejä ja sen semmoisia. Esimerkiksi vaikka F-35:n tutkaheijaste on häviävän pieni, niin jos teippaisi kaksi F-35:ttä päällekkäin, niin tällaisen monsterdoubledeckerin tutkaheijaste olisi selvästi suurempi kun kahden yksittäisen koneen yhteensä, kun singaalit pääsevät poukkoilemaan, siroutumaan ja hejastumaan pintojen välillä.
Ainakin minulle ymmärrettävimmässä muodossa tästä oli juttua tutulla pakistanilaisella senssipalstalla (näin kaikista luotettavinta lähdettä lainatakseni)
https://defence.pk/pdf/threads/external-load-rcs-is-it-that-bad-why.117976/#post-1910717. Näitä kuvia taitaa olla jo lainattu erinäisissä ketjuissa täällä.
Here is the FIRST thing you should understand about radar cross section (RCS): That EVERYTHING is a contributor to the final RCS value. Meaning every individual component, from a surface scratch that you can barely feel with the most sensitive skin area -- your palm -- to those large flight control surfaces, each item has its own RCS value.
The second thing you should understand is that an aircraft is a complex body. In radar detection, the only simple body in existence is the sphere. We can eliminate the sphere from our discussion.
The third thing you should understand is that in a complex body, reflected and diffracted signals interact with each other in ways that we have only barely begun to model and predict. When I say 'barely' I mean post F-117. In many ways, the F-117 has more fortune working for its low RCS than the B-2, F-22, and F-35.
[...]
DO NOT be misled by individual RCS values. Item three as I stated above can CUMULATIVELY make all the missiles, the bombs, the external fuel tanks, and the pylons that carries them as large an RCS value as the aircraft itself. Perhaps even greater.
Se mistä tutkaheijaste loppujen lopuksi muodostuu on todella kompleksi yhtälö, jota ei voi edes ratkaista kauhean tarkasti ilman mittauksia, koska tutka-aallot myös interferoivat keskenään. Suurimmat ongelmat ovat käsittääkseni kohtisuorat pinnat (eli käytännössä joissain koneissa tutka, jota ei ole kallistettu ylöspäin) ja 90-asteen kulmat, jotka heijastavat tutkasäteitä takaisin samalla tavalla kuin kohtisuorat pinnat. Metallit heijastavat myös selvästi pahemmin kuin komposiitit. Esim. Eurofihgterissa käsittääkseni suurin tai ainakin yksi suurimmista heijastusten lähteistä on sivuvakaaja, jossa on metallinen reuna (ikivanha kuva, ei mitään hajua onko jotain kohtia pinnoitettu myöhemmissä tuotantoversioissa ja onko eri mailla erilaisia pinnotteita käytössä).
Tuossa samaisessa postissa oli mielestäni havainnollinen kuva siitä, mistä kaikesta heijasteita voi muodostua. Heijasteita muodostuu toisaalta makrotasolla koneen tai kokonaisuuden muodosta ja toisaalta mikrotasolla pinnan epätaisuuksista ja materiaalista. Tuokaan ei varmaan ole kattava kuva, mutta ainakin sen näyttää, että heijasteita voi tulla vaikka mistä.
ps. Tuosta Baltian ilmavalvonnan vakiovarustuksesta vielä. Tuo 6+2 ohjusta ja kaksi lisätankkia on normaali A2A-varustus, mutta rauhan ajan Baltian ilmavalvontatehtävissä koneet voivat lentää paljon pienemmälläkin aseistuksella. Polttoainetta on kyydissä yleensä aina kaksi tankkia, mutta puikkoja voi olla vähemmän. Britit lentävät käsittääkseni 4+4 ohjusta + 2 lisätankkia, joka on varmaan ainakin aika lähellä tositilanteen varustusta. Muilla sitten muita aselasteja, saksalaisilla voi olla ohjuksia kyydissä todella vähänkin, tyyliin kaksi puikkoa. Tämä lähinnä kai siksi, että hampaisiin asti aseistautunut kone vaikuttaa uhkaavalta, etenkin kun lennetään kovalla vauhdilla, lähellä ja joskus myös pimeässä. Varsinkin jos valaistaan tutkalla.
