Kotimaa
Väestöliiton tutkimus: Lapsiperheet asuvat yhä lähempänä keskustoja
Lapsiperheet ovat jääneet asumaan yhä lähemmäs keskustoja. Toisaalta odotettu lapsiluku on kasvanut myös kauimpana maaseudulla.
Kaksivuotias Hilla Nyqvist ja äiti Aura Savela tekevät hiekkakakkuja leikkipuistossa Espoon Suurpellossa. (KUVA: Sara Aaltio HS)
Suvi Vihavainen HS, Ossi Mansikka HS
Julkaistu: 1.6.2016 2:00 , Päivitetty: 1.6.2016 7:07
Touhukas
Hilla Savela, 2, lähtee kipittämään kohti leikkipuiston laitaa ja saa äitinsä,
Aura Nyqvistin, peräänsä. Karkumatka auringonpaisteessa päättyy takaisin suurella rahalla neljä vuotta sitten rakennetun Angry Birds -leikkipuiston hiekkalaatikolle.
Lähellä sijaitseva kotikerrostalo on Espoon Suurpellossa. Alue on viime vuosina rakentunut Kehä II:n kupeeseen kymmenen kilometrin päähän Helsingistä, jossa Nyqvistin mies työskentelee.
”Muutimme Vantaalta Espooseen kaksi vuotta sitten sen jälkeen, kun Hilla syntyi. Kiertelimme eri alueita ja tykästyin tähän – [Suurpellon alue] on vehreä ja täältä on hyvät yhteydet”, Nyqvist kertoo.
”En juurikaan kiinnittänyt huomiota lapsiperheisiin ennen kuin sain oman lapsen. Mutta nyt olen pannut merkille, että puistossa on aina lapsiseuraa.”
Lapsiperheet sijoittuvat nyt asumaan yhä lähemmäs kaupunkien keskustoja samalla, kun osa heistä karkaa entistä kauemmas kohti maaseutua, kertoo Väestöliiton tuore tutkimus.
Tutkimuksessa selvitettiin, kuinka monen kilometrin päässä kaupunkikeskuksista pikkulapsiperheiden määrä on ollut suurimmillaan vuosina 1980–2014.
Vielä 1980-luvulla oli selvää, että maaseudulla asui suhteellisesti eniten pikkulapsiperheitä, kertoo perhetutkija
Lassi Lainiala Väestöliitosta.
”Mitä kauempana kaupunkikeskuksesta oltiin, sitä enemmän siellä oli pikkulapsiperheitä. 1990-luvun laman jälkeen tapahtui selvä käänne, kun lapsiperheet muuttivat omakotitaloihin kaupunkien lähialueille”, Lainiala kertoo.
Tätä ”Nurmijärvi-ilmiötä” selitti asuntojen ja tonttien hinnan lasku. Nurmijärven kaltaiset kunnat hyötyivät perheiden muuttaessa sinne suuremmista kaupungeista esimerkiksi toisen lapsen saatuaan.
Sama kehitys on jatkunut Lainialan mukaan viime vuosiin asti, kunnes tilanne vuosien 2013 ja 2014 aikana alkoi muuttua. Nyt näyttää siltä, että perheet pysyvät maakuntakeskuksissa, vaikka heillä olisi useampi lapsi.
”Kaupunkeihin on tehty täydennysrakentamista ja lapsiperheet jäävät yhä lähemmäs kaupunkien keskustoja. He voivat jatkaa perheellistymistä kaupungeissa, jossa on enemmän heille sopivia asuntoja.”
Leikkipuiston kiipeilyrakennelman juurelle poikansa kanssa laskeutunut
Sari Jäämaa kertoo, että heidän nelihenkinen perheensä muutti Tapiolasta Mankkaalle
Tommin, 4, synnyttyä. Perhe tarvitsi lisää tilaa ja asuu nyt rivitalossa.
Suurpellosta katsottuna kotikaupunginosa sijaitsee viereisen Kehä II:n sisäpuolella.
”Mankkaa on rauhallinen, turvallinen sekä vihreä ja siellä on riittävästi tilaa. Siellä ei myöskään ole paljoa kerrostaloja”, hän kertoo.
”Meillä on kiva metsikkö kodin vieressä eikä lähellä ole isoja teitä.”
Asuinpaikan valinnassa painoi myös se, että Mankkaa on lähellä entistä kotipaikkaa.
Odotettu lapsiluku on kohonnut viime vuosina yli kahteen alueilla, jotka sijaitsevat noin viiden kilometrin säteellä kaupunkien keskustoista. Vielä vuonna 2000 odotettu lapsiluku oli samoilla alueilla 1,6.
Toisaalta kaikilla ei ole varaa asua keskustassa. Odotettu lapsiluku onkin kohonnut viime vuosina myös yli 50–60 kilometrin päässä maakuntakeskuksista sijaitsevilla alueilla.
”Lapsiperheet sijoittuvat sielläkin alueille, jotka ovat lähellä moottoritietä tai junarataa”, Lainiala sanoo.
”Niitä pitkin vanhemmat pääsevät käymään töissä isommissa kaupunkikeskuksissa.”
Lainiala uskoo, että lähitulevaisuudessa useampaan suuntaan kurkottava kehitys jatkuu.
”On urbanisoituvia, lähemmäs keskustaa siirtyviä lapsiperheitä ja sitten niitä, jotka haluavat ympärilleen enemmän tilaa.”
”Enemmän tilaa haluavat saattavat sijoittua mieluummin radanvarteen, jossa ei ole liikenneruuhkia eikä tarvita välttämättä autoa”, Lainiala arvioi.
Jäämaa on kotoisin Hämeenkoskelta Lahden kupeesta. Hän kertoo, että maaseudulle muuttaminen ei olisi hänelle kynnyskysymys, mutta esimerkiksi Helsingin kantakaupunkiin hän ei välttämättä muuttaisi.
Perheeseen kuuluu myös yksivuotias
Erkka, joka nukkuu leikkipuiston laidalle parkkeeratuissa vaunuissa.
”Kantakaupunki asuinpaikkana voisi joskus olla kiva kokea, mutta lasten kanssa se tuntuisi vieraalta ajatukselta.”
”Ehkäpä sitten eläkeiässä”, Jäämaa naurahtaa.
Näin tutkimus tehtiin
Yleensä väestötieteessä on vertailtu, syntyykö kaupunkimaisissa, maaseutumaisissa vai taajaan asutuissa kunnissa suhteellisesti eniten lapsia.
Tässä Väestöliiton tutkimuksessa tarkasteltiin sitä, kuinka pitkä matka asuinkunnasta on lähimpään maakuntakeskukseen ja missä on syntynyt suhteellisesti eniten lapsia hedelmällisessä iässä olevien naisten määrään verrattuna.
Tutkimus kertoo, kuinka monen kilometrin päässä keskuksesta kokonaishedelmällisyys on suurimmillaan vuosien 1980–2014 aikana.
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002903952.html