chigeen'a
Kapteeni
Vuonna 2030 olen päässyt juuri eläkkeelle, joten tässä muutama vaihtoehto:
- muutan miltei tyhjään Afrikkaan ja alan valkoiseksi metsästäjäksi,
- muutan Kuubaan, jossa ei ole vieläkään yhtään McDonaldsia tai
- jään Suomeen, juon paljon viinaa ja unohdan armeliaasti aivan kaiken kaikesta.
Mahdollisuuksia piisaa.
Hyvä suunnitelma. Mutta unohda jo Kubba ja muut sosialistimaat.
Afrikkaan ammattimetsästäjäksi ryhtyminen eläkeikäisenä alkaa olemaan kyllä tekemätön paikka. Vähän maasta riippuen jopa mahdotonta. Mutta jos lompsa on lyönnillään voit silti metsästellä ns. metsästysfarmeilla joita löytyy pääasiassa Etelä-Afrikasta. Lähestulkoon kaikissa muissa maissa saaliseläinten lihat kuuluu maanvuokrasopimuksen mukaan jollekin muulle kuin kaatajalle.
Mutta jos haluamme eläkepäivien ratoksi jotain jännää voimme aina alkaa salametsästäjiksi. Ivory poaching on varsin tuottavaa touhua ja pitäisi meiltä kyllä sujua jos vaan jaksamme vielä reilut kymmenen vuotta hioa sissi- taitojamme maanpuolustus.net:ssä huippuunsa. Voisit kielimiehenä alkaa jo pikkuhiljaa opiskelemaan kiinan ja arabiankielen alkeita niin pääset eläkeläiskauppakomppanian myyntipäälliköksi. @baikal yya-miehenä saa automaattisesti paikan sutkina suhdetoimintavastaavana sillä homma ei suju ellei paikallinen heimopäällikkö ole toiminnallemme myötämielinen. Itselleni olin ajatellut kenttävastaavan hommaa mutta kehottaisin harkitsemaan eläkeiän huomattavaa aikaistamista sillä vuonna 2030 jos jostain ihmeen syystä vielä hengissä ollaan joudun kyllä itse tyytymään keittiömestarin vakanssiin. Ei välttämättä huono homma sekään ja lupaan tehdä herkullisia friteerattuja sarvikuonon kiveksiä ja norsun temple meat sticksejä.
Asemapaikaksi noin aluksi suosittelen Angolan kaakkois kärkeä neljän maan rajalta. Vieressä sijaitseva Caprivi Strip ja Botswanan pohjoisosat tuottavat suurimmat syöksyhampaat ja Angolassa miinojen räjähdykset ovat edelleen arkipäivää. Homma perustuisi vähän niin kuin iskukoukkukalastukseen. Nuolukiviä ja niiden ympärille miinoja. Pienemmät kisurat jää siihen riistanvartioiden ihmeteltäväksi miinakenttään mutta, kauppakuntoinen isompi yksilö linkuttaa muutaman kilometrin päähän jossa sitten luovuttaa arvoesineet meille edelleen kiinalaisille kaupattavaksi.
Kaunis ajatus jota on syytä alkaa jo nyt valmistelemaan esim. vatsan bakteeri kannan sopeuttamisella paikallisiin olosuhteisiin. Tähän tarkoitukseen on pitkäksi käynyt sahti erinomainen tuote. Muistuttaa huomattavasti tuolla alueella joutavaa perinne"olutta". No, koska lähdetään?
Ps: pioneerikoulutettu nuorempi mies/nainen saa paikan kesäharjoittelijana, työtehtävänä lähinnä miinakentän hoito ja sukupuolesta riippuen muut juoksevat asiat.
Viimeksi muokattu: