Ei tosiaan ole taloudellisesti järkeä operoida kahta eri hävittäjätyyppiä, kun vahvuudet ovat vahvistetun laivueen luokkaa. Kaksinkertainen huolto- ja koulutsorganisaatio tulevat suhteessa hyvin kalliiksi eivätkä eurooppalaisten ja amerikkalaisten koneiden asejärjestelmätkään ole täysin yhteneviä, eli myös a-tarvikepuolelle syntyy päällekkäisyyksiä. Toisaalta ei se nyt aivan kohtuutonkaan kustannusrakenne ole, Suomihan oli vähän samassa tilanteessa vielä 80-luvulla (tosin konetyypit olivat suhteellsiesti yksinkertaisempia, erityisesti MiG-21bis suorastaan budjettikone) ja Espanja operoi ainakin vielä vastikään kolmella eri hävittäjällä (Typhoon/Hornet/Mirage F1 - viimeinen taisi jo eläköityä?) ja kokonaisvahvuus taisi olla noin 70-80. Optimi se ei tietysti mitenkään ole, kokonaisvahvuuden pitäisi olla reilusti yli sata ja mielellään useampi sataa jotta yksikkökustannukset eivät kohoa hävyttömiksi.
Vertailun vuoksi, 60-luvulla tyyppikirjavuus oli hyvin hurjaa. Tukialusosastossa tai vähintään Tyynen meren laivastossa saattoi olla yhtaikaa pelkästään sotarautoina ainakin A-1, A-3, A-4, A-5, A-6, A-7, F-4, F-8 ja F-11. Jo moottorityyppejä noilla on ainakin JT8A, J79, J75, J65, TF30 ja vielä mäntämoottorina R-3350 joka siis vielä vaati bensiiniä muiden polttaessa kerosiinia (ja mm. A-4:n moottorityyppi vaihtuu versioiden C ja E välissä). Tuohon päälle vielä kuljetus-ja valvontakoneet ja helikopterit, ja tässä oli vasta merivoimien arsenaali - ilmavoimilla oli käytännössä tyystin omansa, yhteisiä konetyyppejä oli sangen vähän (lähinnä F-4 ja B-66 eli A-3). 90-luvun alkuun asti RAF:llakin oli käytännössä yhteen ja samaan tehtävään, eli hävittäjäpommittajaksi kolme eri konetyyppiä (Jaguar/Tornado/Phantom - tosin viimeisen rooli taidettiin siirtää ilmapuolustukseen kun Tornado tuli ja Lightinig poistui?) ja päälle vielä Harrierit lähitulitueksi.. Tuohon verrattuna kahden hävittäjätyypin operointi nykypäivänä on kuitenkin vielä realismin rajoissa mihin öljyvaltioilla on ihan hyvin varaa. Qatarin kolme tyyppiä alkaa kieltämättä olla jo vähän överiä vahvuuteen nähden, varsinkin kun tyypit ovat samaa sukupolvea keskenään.