F-16 Falcon

Norjan F-16 ja nyt F-35 kuski Hanche.
"With the F-35 we get more of this, compared to what we are used to today. Discovering how much more was a positive surprise for me. In full war equipment, the F-35 effortlessly operates 10,000 to 15,000 feet higher than our F-16 manages, without the use of an afterburner. The speed of the cruise is simply 50 to 80 knots higher. In the F-16 , I have to use the afterburner and take off speed before a missile shot. F-35 cruiser both faster and higher. That's why I'm ready to shoot far at any time."
 
Kyllä tuo kans hiukan paljastaa sitä, että F-16 on vanhempaa sukupolvea kaiken kaikkiaan. Hanche sanoisi varmaan suunnilleen samat, jos olisi laitettu F-16:n jälkeen eurocanardien puikkoihin : ) Luulen, että tässä aukeaa yksi DX-hankkeenkin lopputuloksen syistä...
 
Viimeksi muokattu:
Kyllä tuo kans hiukan paljastaa sitä, että F-16 on vanhempaa sukupolvea kaiken kaikkiaan. Hanche sanoisi varmaan suunnilleen samat, jos olisi laitettu F-16:n jälkeen eurocanardien puikkoihin : ) Luulen, että tässä aukeaa yksi DX-hankkeenkin lopputuloksen syistä...
Joo, mutta vilkaise myös tuo A-7D:sta varhaiseen F-16:iin siirtyneen kommentti.
Secondly, the big effect of altitude is the engine's performance. e.g. we cruised at 20K to 25K in the Sluf (A-7D) because the motor and drag combination was best for range there. And we were SLOW!!! We could gradually climb higher, but gained little miles per gallon. So from Korat to Hanoi we would get to 25K, then we started a full grunt descent about 100 miles out. The Viper (F-16) motor was really great up at 30 - 35K, and if clean we could handle 40K slightly supersonic in mil for a minute or two, then tap burner and get back to 1.1M for another minute or two (family model with centerline tank). I routinely demo'd this to students when coming back from Mountain Goat (we flew "strange" field insturment approaches at SLC and the Goat)

Eli johtopäätökseni on, että puhdas Viper oli kova menijä. Nyt F-35 pystyy taistelukuormassa vastaavaan, mutta F-16 nykyversiot lisäavioniikoilla yms. verrattuna varhaiseen läähättäisivät taistelukuormassa kuin koira kuumassa. Gripukan kohtalo lienee hyvin samanlainen speksien valossa.
 
Viimeksi muokattu:
Niin siis F-16:n alkuperäistä aerodynamiikkaa ei ole koskaan suunniteltu raskaita kuormia tai ilmanvastuksia varten, se joutuu kyntämään kuorman kanssa ihan eri tavalla, mitä sitten on kompensoitu moottoriteholla. Canardit taasen ovat optimoituja sekä nopeuteen/ketteryyteen että raskaisiin kuormiin (ja pääkuormat on suunniteltu & optimoitu heti alusta lähtien mukaan aerodynamiikkaan), mikä ei ollut mahdollista 1970-luvun laskentatehoilla. Silloin piti ottaa päätehtävä ja selviytyä toissijaisista jotenkin kunnialla, mutta kovemmalla hinnalla. Ja päätehtävä oli tuo sileä kahden Sidewinderin keikka. Nyt ne lentää käytännössä aina neljällä ohjuksella ja isoilla säiliöillä, ja kulutus on sen mukainen a) massan ja b) ilmanvastuksen vuoksi.

Rafale menee kolmella lisäsäiliöllä ja kuudella ohjuksella kuulemma M1.5 tai supercruisaa kuudella ohjuksella (tai neljällä ohjuksella ja yhdellä säiliöllä), ja on optimoitu myös raskaaseen SCALP-kuormaan pinnassa mil-tehoilla. Silti täyskuormainen pommilasti kruisaa Välimeren yli 50% tehoilla M0.8 vauhdilla (olikohan jossain Malin vai Libyan keikan artikkelissa). Gripen taas kykenee melko vertailukelpoisiin suorituksiin sekin paljon alhaisemmalla moottoriteholla per massa kuin muut, myös säiliön tai säiliöiden kanssa. EF on ensisijaisesti ylitehoinen raketti, mutta iso siipi kantaa korkealla kai aika hyvin ja yksi moottori riittää (pommikuorman kanssa ei tietoa, mutta kolmella säiliöllä). Kaikilla matkavauhti korkealla lienee M0.8-0.85 kuormalla ja ilman, ja hyvin optimoiduilla tehoilla. Kaikki kolme menevät yhdellä säiliöllä huomaamatta M1.0:n yli mil-tehoilla (kuten HN). Aika joustavia vehkeitä.

Itse asiassa mua hiukan yllättää, että sileä F-16 ei pysy ollenkaan ylisoonisena mil-tehoilla.
 
Viimeksi muokattu:
Alan ammattilaiset ovat vuoden 1992 jälkeen päätyneet uusien F-16:n hankinnan kannalle mm. Kreikassa, Puolassa, Israelissa, Irakissa, Turkissa, Omanissa, UAE:ssa, Marokossa, Singaporessa, Etelä-Koreassa ym. Uskon heidän olleen alan ammatilaisia, ei nettinimimerkkejä ;) Jos C/D Hornet tai E/F Hornet olisivat koneena ylivertaisia, olisi niiden myyntimenestys ollut huomattavasti parempi. Edelleen, Suomen Hornet hankinta ei ollut huono hankinta, se ei vain ollut paras mahdollinen.
F-16 oli tuolloinkin vertailussa kustannustehokkain. F-18 vaikutti toki hyvältä ja ilmeisesti GD:n neuvottelutaidoissa oli puutteita - tai Ilmavoimat halusi pedata Hornetin valintaa. Lisenssituotantohan ja koneiden spesifiointi on F-16:n tapauksessa onnistunut muille asiakkaille, mystistä ettei Suomelle.
F-16:n keskeisin ongelmahan oli huono tai olematon käytettävyys maantietukikohdista. Lisäksi koneita valitessa Hornetilla oli valmiiksi suunniteltuna ja päätettynä varmempi kehityspolku kuin F-16:lla.
 
F-16:n keskeisin ongelmahan oli huono tai olematon käytettävyys maantietukikohdista. Lisäksi koneita valitessa Hornetilla oli valmiiksi suunniteltuna ja päätettynä varmempi kehityspolku kuin F-16:lla.
Kyllähän ainakin Taiwan ja Singapore käyttää F-16:a maantietukikohdissa
 
F-16:n keskeisin ongelmahan oli huono tai olematon käytettävyys maantietukikohdista. Lisäksi koneita valitessa Hornetilla oli valmiiksi suunniteltuna ja päätettynä varmempi kehityspolku kuin F-16:lla.


Tällainen löytyi....


Comparison
Flight data supplied by Dassault


Airfield Operational Capability with two Infrared Missiles @ Sea Level

Minimum Take-off DistanceMinimum Landing Distance
Mirage 20001,650 ft. (503m)2,000 ft. (610m)
F16 C1,500 ft. (457m)3,000 ft. (914m)
F18 C1,700 ft. (518m)2,500 ft. (762m)

Lisäksi täytyy muistaa, ettei edeltäjä MiG-21BIS ollut varsinaisesti mikään STOL-kone. F-18 oli varmaan tukialuskoneena maantiekäyttöön parempi, en sitä epäile, mutta tuskinpa Falconin käyttö mahdotonta olisi ollut kun muutkin sitä tekevät...
 
"Ilmavoimat selvittää myös, pystyvätkö amerikkalaiset koneet laskeutumaan suomalaisille maantietukikohdille. Tosin yhtään laskeutumista ei tehdä. Keräsen mukaan keskeistä ei ole maantiekentän pituus vaan se, kuinka vakaasti kone siihen laskeutuu.

– Selvitämme muilla keinoilla, kuinka vakaana konee pysyy ja kuinka se pystyy jarruttamaan." https://yle.fi/uutiset/3-11198548
 

Tällainen löytyi....


Comparison
Flight data supplied by Dassault


Airfield Operational Capability with two Infrared Missiles @ Sea Level

Minimum Take-off DistanceMinimum Landing Distance
Mirage 20001,650 ft. (503m)2,000 ft. (610m)
F16 C1,500 ft. (457m)3,000 ft. (914m)
F18 C1,700 ft. (518m)2,500 ft. (762m)

Lisäksi täytyy muistaa, ettei edeltäjä MiG-21BIS ollut varsinaisesti mikään STOL-kone. F-18 oli varmaan tukialuskoneena maantiekäyttöön parempi, en sitä epäile, mutta tuskinpa Falconin käyttö mahdotonta olisi ollut kun muutkin sitä tekevät...
Yllättävää, että deltasiipisellä on lyhyin laskeutumispituusvaatimus!
 
Yllättävää, että deltasiipisellä on lyhyin laskeutumispituusvaatimus!
Fly-by-wire ja herkkä & tehokas moottori, niin jo sujuu deltallakin kauniisti hidaslento. Lisäksi M2k:ssa on todella tehokkaat jarrut päätelineissä, kuulemma. Se on eurooppalainen kone; suunniteltu lyhyelle kiitotielle.
 
"Ilmavoimat selvittää myös, pystyvätkö amerikkalaiset koneet laskeutumaan suomalaisille maantietukikohdille. Tosin yhtään laskeutumista ei tehdä. Keräsen mukaan keskeistä ei ole maantiekentän pituus vaan se, kuinka vakaasti kone siihen laskeutuu.

– Selvitämme muilla keinoilla, kuinka vakaana konee pysyy ja kuinka se pystyy jarruttamaan." https://yle.fi/uutiset/3-11198548

Hmmm... F-16:sta suunniteltiin myös tukialusversiota (Vought 1600), vaikea uskoa sinänsä että mikään moderni kone olisi mahdoton laskeutua maantietukikohtaan.
 
"Ilmavoimat selvittää myös, pystyvätkö amerikkalaiset koneet laskeutumaan suomalaisille maantietukikohdille. Tosin yhtään laskeutumista ei tehdä. Keräsen mukaan keskeistä ei ole maantiekentän pituus vaan se, kuinka vakaasti kone siihen laskeutuu.

– Selvitämme muilla keinoilla, kuinka vakaana konee pysyy ja kuinka se pystyy jarruttamaan." https://yle.fi/uutiset/3-11198548

Tämä oli myös se mikä F-16:lla tökki Ruotsin testeissä 80-luvun alussa: kone oli pienillä lentonopeuksilla epävakaa eikä soveltunut maantietukikohtiin. Ilmeisesti Suomen testeissä 10v myöhemmin tuli sama asia ilmi. Kone oli Ilmavoimien kustannustehokkuusmetriikassa vasta sijalla 3.
 
Katsokaa kohdasta 9:00 eteenpäin. F-16 tuodaan laskuun aina hyvin pienellä vajotuksella ja siitä huolimatta usein pomppaa ennen lopullista istumista (myös videolla 2/4). Toimiihan se noin aavikolla, mutta korkeiden reunaesteiden yli lyhyelle, kapealle ja liukkaalle maantielle jää taakse paljon käyttämättömiä metrejä ennen jarrutuksen aloittamista.

Ei se ilmeisesti kuitenkaan ylitsepääsemätön este ole - varsin monenlaisessa ympäristössä F-16:lla operoidaan menestyksekkäästi. Silti HN:n kaltainen (lähes) loiventamaton ja jämäkkä istuminen lienee enemmän lentäjien mieleen.
 
Katsokaa kohdasta 9:00 eteenpäin. F-16 tuodaan laskuun aina hyvin pienellä vajotuksella ja siitä huolimatta usein pomppaa ennen lopullista istumista (myös videolla 2/4). Toimiihan se noin aavikolla, mutta korkeiden reunaesteiden yli lyhyelle, kapealle ja liukkaalle maantielle jää taakse paljon käyttämättömiä metrejä ennen jarrutuksen aloittamista.
Keli vaikuttaa myös paljon; tuommoisella aavikolla on kuumaa ja ilma on siksi ohutta, turbulenttista ja hankalaa ihan pinnassakin; erot on isoja lämpötilan ja auringonpaisteen vaihdellessa Suomenkin leveysasteilla. Mutta samanlaista hipsuttelua se taitaa olla meidänkin kentillä, kun on käynyt. Suurin ongelma korpikentillä on tietty vaihtelevat sivutuulet.

Mutta kyllä tuo kone tuodaan kiitotiehen tosiaan ihan eri tavalla kuin vaikkapa Hornet, joka "istutetaan" melko jämäkällä otteella kiitotien pintaan ilman mitään kevennyksiä toisin kuin F-16. Telineen vahvuudella ja leveydellä lienee osuutta asiaan.

Hidaslentovakaudesta antaa muuten vinkkiä lentonäytös; ne jotka osuvat helposti ja nätisti 20-metriselle kiitotielle 60-metrisen sijaan, saattavat myös näytöksen hidaslento-osuudessaan kääntyä johonkin suuntaan, eivätkä vain vedä hidaslentoa viivasuoraan nokka pystyssä, ja sitten kauhealla teholla nopeutta/korkeutta ennen mitään käännöksiä. (Hornet taitaa myös vetää oman hidaslentonsa aika viivasuoraan, mutta siinä voi olla takana jokin spesifi varotoimi vaikka falling leaf -riskistä johdettuna. Siinä kun muutoin on aika päättäväiset kallistusohjaimet.)
 
Tämä oli myös se mikä F-16:lla tökki Ruotsin testeissä 80-luvun alussa: kone oli pienillä lentonopeuksilla epävakaa eikä soveltunut maantietukikohtiin. Ilmeisesti Suomen testeissä 10v myöhemmin tuli sama asia ilmi. Kone oli Ilmavoimien kustannustehokkuusmetriikassa vasta sijalla 3.

Kustannuksiltaan kone oli halvin, arvioitu elinkaarikustannus 13,2mrd MK vs. Hornet 16mrd MK. RSAF:n Exercise Torrent -videolla F-16 näemmä laskeutuu maantietukikohtaan. Pomppii toki, mutta ei ilmeisesti Singaporelle ylittämätön este.

 
Back
Top