F-35 Lightning II

Vielä ei ole taidettu julkaista tietoa, montaako maalia AN/APG-81 pystyy seuraamaan samanaikaisesti, ja monelleko ohjukselle F-35 pystyy tuota informaatiota viestimään? Joka tapauksessa tuo voi olla yksi suurimpia F-35:n edistysaskeleita nykyiseen Hornetiin nähden.

Yleisesti ottaen olen käsittänyt, että AESA-tutkille on lupailtu useamman kymmenen maalin yhtäaikaista seurantaa. Tuo on melkoinen nousu, otetaan nyt verrokiksi sitten Hornetin AN/APG-73 tai mikä tahansa muu hieman vanhempi tutka.

Datalinkit taas ovat jo pitkään mahdollistaneet maalidatan siirron ampuvalle koneelle, jolloin tämän ei ole tarvinnut käyttää omaa tutkaansa, mikä on vähentänyt ampujan havaituksi tulemisen riskiä. Nyt F-35 on ilmeisestikin viemässä tämän sortin kyvyt uudelle, verkostokeskeisen sodankäynnin tasolle.

Nuo asiat yhdessä saattavat avata mullistavia uusia mahdollisuuksia ilmasodankäynnin taktiikoiden osalta. Jos kymmenen konetta voivat ampua Amraaminsa ja kahdeksan niistä voi kääntyä saman tien paluumatkalle kahden jäädessä päivittämään ohjuksille maalien sijaintitietoja, koneiden selviytymismahdollisuudet kasvavat ihan uuteen ulottuvuuteen! Samalla mahdollista/todennäköistä lähitaistelua ajatellen nämä kaksi konetta voidaan kuormata 2*AIM-9 ja 4*AIM-120 ohjuslastilla, loppujen kahdeksan koneen kantaessa kukin 6*AIM-120.
 
Huhta kirjoitti:
Vielä ei ole taidettu julkaista tietoa, montaako maalia AN/APG-81 pystyy seuraamaan samanaikaisesti, ja monelleko ohjukselle F-35 pystyy tuota informaatiota viestimään? Joka tapauksessa tuo voi olla yksi suurimpia F-35:n edistysaskeleita nykyiseen Hornetiin nähden.

Yleisesti ottaen olen käsittänyt, että AESA-tutkille on lupailtu useamman kymmenen maalin yhtäaikaista seurantaa. Tuo on melkoinen nousu, otetaan nyt verrokiksi sitten Hornetin AN/APG-73 tai mikä tahansa muu hieman vanhempi tutka.

Datalinkit taas ovat jo pitkään mahdollistaneet maalidatan siirron ampuvalle koneelle, jolloin tämän ei ole tarvinnut käyttää omaa tutkaansa, mikä on vähentänyt ampujan havaituksi tulemisen riskiä. Nyt F-35 on ilmeisestikin viemässä tämän sortin kyvyt uudelle, verkostokeskeisen sodankäynnin tasolle.

Nuo asiat yhdessä saattavat avata mullistavia uusia mahdollisuuksia ilmasodankäynnin taktiikoiden osalta. Jos kymmenen konetta voivat ampua Amraaminsa ja kahdeksan niistä voi kääntyä saman tien paluumatkalle kahden jäädessä päivittämään ohjuksille maalien sijaintitietoja, koneiden selviytymismahdollisuudet kasvavat ihan uuteen ulottuvuuteen! Samalla mahdollista/todennäköistä lähitaistelua ajatellen nämä kaksi konetta voidaan kuormata 2*AIM-9 ja 4*AIM-120 ohjuslastilla, loppujen kahdeksan koneen kantaessa kukin 6*AIM-120.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kyllä. AESA on tutkateknologian iso murros.

Tuossa esim. pari linkkiä:
http://defense-update.com/features/du-1-07/feature_aesaradar.htm
http://www.ausairpower.net/aesa-intro.html

Kellään ei taida olla valitettavasti tarkkaa tietoa, millaisia taktiikoita Horneteilla tällä hetkellä käytetään. Tai jos onkin, niin niistä ei ehkä hirveästi puhuta.

Silti, kaikki uudet koneet tuovat lisää kykyjä heikomman havaittavuuden ja verkottumisen kautta, ja ne mahdollistavat hyvinkin erilaisia, yllätyksellisiä taktiikoita. F-35:den kohdalla nimenomaan todennäköisesti tarve taktiikan jumppaamiselle on suurin, jotta saadaan koneen edut parhaiten hyödynnettyä.
 
Mustaruuti kirjoitti:
Kellään ei taida olla valitettavasti tarkkaa tietoa, millaisia taktiikoita Horneteilla tällä hetkellä käytetään. Tai jos onkin, niin niistä ei ehkä hirveästi puhuta.
Klikkaa laajentaaksesi...

Ei varmaankaan. On oikeastaan harmillista, kuinka vähän BVR-taistelun taktiikoista on olemassa julkista materiaalia. Kyse on kuitenkin kohtalaisen eksaktista tieteestä, siinä missä lähitaistelu on suuressa määrin taidetta.

Julkaistuista teknisistä tiedoista voidaan silti päätellä jotakin siitä, millaisia taktiikoita käytetään (juuri esim. monimaalitorjuntakyky: Hornet kykenee kahdeksan maalin yhtäaikaiseen torjuntaan Amraameilla). En liene kaukana, jos väitän vihollisen voimia yritettävän harhautuksilla sitoa useammalle suunnalle, ja sitten hyökättävän (kenties) lukumääräisesti alivoimaisena (mutta teknisesti ylivoimaisena) korkealle priorisoitua kohdetta vastaan.

Mustaruuti kirjoitti:
Silti, kaikki uudet koneet tuovat lisää kykyjä heikomman havaittavuuden ja verkottumisen kautta, ja ne mahdollistavat hyvinkin erilaisia, yllätyksellisiä taktiikoita. F-35:den kohdalla nimenomaan todennäköisesti tarve taktiikan jumppaamiselle on suurin, jotta saadaan koneen edut parhaiten hyödynnettyä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Olen samaa mieltä. Monia sensori- ja viestiteknologian kehitysaskelia on sisällytetty ja tullaan sisällyttämään moniin muihinkin koneisiin. Todennäköisesti F-35 edustaa näillä aloilla kuitenkin kärkeä suuren kehitysbudjetin takia. On myös vaikea nähdä, että kehittyneet viesti- ja sensoriominaisuudet vaikuttaisivat koneen muita ominaisuuksia huonontaen. Tosin näiden positiivisten seikkojen vastapainoksi F-35:n suunnittelussa vaikuttanut Joint-ajattelu taas on voinut heikentää tiettyjä ominaisuuksia.
 
Raveni kirjoitti:
Ilmavoimientulevaisuus viljassa yritin herätellä keskustelua jo huonolla menestyksellä aiheesta AA ohjuksen tuhoamistodennäköisyys BVR etäisyydellä... Koko F35 konseptihan perustuu häiveeseen, ylivoimaiseen tilannetietoisuuteen sekä AIM-120A/B/C/D ohjuksiin... Eli pyrkimys on tuhota vihollinen ennen kuin ajaudutaan lähitaistelu tilanteeseen...

On liikkunut juttua että oikeassa elämässä ohjuksella ei saavuteta >90% osuma todennäköisyyksiä kun muuttujia on matkassa aika tavalla... Jokainen kuitenkin tietää että F35:n sisäisiin kuiluihin mahtuu aika vähän ammuttavaa... Ja jos niitä puikkoja ripustetaan ulkoisiin ripustimiin niin Bye Bye stealth...

Näkeekö kukaan muu tässä ongelmaa?
Klikkaa laajentaaksesi...

En varsinaisesti. BVR-ohjus on lähes jokaisen käytössä olevan hävittäjän pääase joten tässä mielessä F-35 ei mainittavasti eroa kilpailijoistaan. Tietysti ohjuskuorma on pienempi (ainakin ellei 6 ohjuksen kuiluja saada käyttöön) mutta jos mikään muu ei auta niin voidaanhan niitä laittaa siipiripustimiinkin. Ja käytännössä ohjukset ovat kuitenkin sen verta kalliita ettei niitä mainostettuja 8 BVR-ohjuksen kuormia kyllä tulla paljoa näkemään, ei Suomessa eikä muuallakaan.

On tietenkin totta että tosielämässä BVR-ohjuksen osumatodennäköisyys on varmasti aika paljonkin alle 90% (ja tullee laskemaan kun kehitetään uusia torjuntakeinoja, uskon että aktiiviset torjuntamenetelmät ovat n. 10 vuoden päässä). Häivekoneella on kuitenkin mahdollisuus päästä parempaan ampuma-asemaan ja parantaa omia mahdollisuuksia vaikkei täyteen yllätykseen parhaiden stealth-periaatteiden mukaan päästäisikään. Lisäksi ei pidä unohtaa ettei aina tarvitse saada pudotusta, tulitus sinänsä voi johtaa torjuntaan.

Jo Vietnamin sodassa suurin osa pudotuksista tehtiin ohjuksin, niin USAn kuin NVA:nkin hävittäjillä, vaikka tuonaikaisten ohjusten osumatodennäköisyys oli todella surkea (5-10%).
 
Test pilot Bill "Gigs" Gigliotti piloted the first flight of the F-35 outside the U.S. on September 7, 2015, near the Cameri, Italy, Final Assembly and Check Out (FACO) facility. Aircraft AL-1 was also produced at the FACO facility, making it the first-ever internationally produced F-35A.
Klikkaa laajentaaksesi...
 
The Lightning II – Early Impressions of Working on the Front Line, By Lieutenant Commander Beth Kitchen MBE BEng CEng MIET RN VMFAT 501 UK Senior Engineering Officer, MCAS Beaufort:
 

Liitteet

Raveni kirjoitti:
Ilmavoimientulevaisuus viljassa yritin herätellä keskustelua jo huonolla menestyksellä aiheesta AA ohjuksen tuhoamistodennäköisyys BVR etäisyydellä... Koko F35 konseptihan perustuu häiveeseen, ylivoimaiseen tilannetietoisuuteen sekä AIM-120A/B/C/D ohjuksiin... Eli pyrkimys on tuhota vihollinen ennen kuin ajaudutaan lähitaistelu tilanteeseen...

On liikkunut juttua että oikeassa elämässä ohjuksella ei saavuteta >90% osuma todennäköisyyksiä kun muuttujia on matkassa aika tavalla...
Klikkaa laajentaaksesi...

Kaikilla nykyisillä koneilla oletetaan että taistelu pääasiassa käydään BVR etäisyyksiltä ja että taistelu pyritään ratkaisemaan sekä sensorien että aseiden teknisellä paremmuudella. Lähitaisteluun joutumista pitää välttää, siinä kun se tekninen etumatka ei ratkaise niin paljon.

Ei-häivekoneilla (suht tasaisten koneiden välillä) tuo taistelu käydään siten että pyritään ampumaan oma ohjus mahdollisimman kaukaa kantaman rajoilta, ja sen jälkeen käännytään poispäin välttääkseen vihollisen maaliksi joutuminen. Tämä poispäin kääntyminen laskee myös se oman ohjuksen osumistodennäköisyyttä koska sille ei voida antaa enää päivityksiä (ellei joku muu niitä anna, kuten vaikka AWACS), mutta se laskee myös vihollisen ohjuksen osumistodennäköisyyttä ja tutkan havaintoetäisyyttä pienemmän dopplersiirtymän vuoksi.

Tätä sitten jatkettaisiin kunnes jompi kumpi voittaa tai ohjukset tai polttoaine loppuu.

Häivekoneen ei tarvitse kääntyä takaisinpäin vaan se voi tulla lähemmäksi ja ampua ohjuksen sen no-escape-zonen sisältä, ja päivittää maalin sijaintia ohjukselle koko ajan. Näin ollen F-35:n ampuman tutkaohjuksen osumisprosentti on paljon parempi kuin ei-häivekoneen ampuman, noin niinkuin tositilanteessa jos maalina on jotain kehittyneempää kuin päivittämätön MiG-29 puoliaktiivisilla ohjuksilla.

Tämän vuoksi ei-häivekoneisiin kehitellään yhä pidemmän kantaman ohjuksia pääaseeksi (kuten vaikka Meteor), kun taas häivekoneisiin kehitellään pienempiä mutta kehittyneempiä ohjuksia joiden kantama on samaa luokkaa tai jopa hivenen vähemmän kuin nykyisellä AMRAAM:illa. Häivekone ei tarvitse pitkää ohjuskantamaa ollaakseen ylivoimainen. Pidemmän kantaman ohjuksia tullaan myös kantamaan mukana, mutta niidenkin olisi hyvä olla monikäyttöisempiä, kuten vaikka USA:n kehitteillä oleva T3 jonka olisi tarkoitus toimia myös tutkia vastaan HARM:in korvikkeena.

Raveni kirjoitti:
Jokainen kuitenkin tietää että F35:n sisäisiin kuiluihin mahtuu aika vähän ammuttavaa... Ja jos niitä puikkoja ripustetaan ulkoisiin ripustimiin niin Bye Bye stealth...

Näkeekö kukaan muu tässä ongelmaa?
Klikkaa laajentaaksesi...

Ei näe koska tilanne ei ole tuollainen. kuvan mockupissa 12 CUDA/SACM ohjusta sisäisissä ripustimissa. Todennäköisempi lasti olisi 2*AMRAAM/T3 + 8*CUDA/SACM tai 4 molempia. Tai 3 + 6.

Eli 8 - 10 ohjusta sisäisiin ripustimiin.

Cuda.jpg


UEkUE26.png


CUDA_2_zps25c5a58f.png
 
rukkaskikka kirjoitti:
598 sivua Korean F-16C:n käyttöperiaatteista. Tuskin Hornetin vastaavat ovat totaalisen erilaisia.

http://falcon.blu3wolf.com/Docs/Basic-Employment-Manual-F-16C.pdf
Klikkaa laajentaaksesi...

Kiitos! Mielenkiintoista. Pitää tutustua tarkemmin. Sisällysluettelon perusteella siinä ei kuitenkaan ollut taktiikoista puhetta vaan tekniikoista.

Sen verran Suomen ilmavoimien taktiikoista, että yllätyksellisyyteen on pyritty jo tähän mennessä eri tavoin. Sama perinne jatkunee.

Liittyen F-35:den taktiseen käyttöön, tässä toimittaja on tietokonepelillä simuloinut, millaista stealthin hyödyntäminen voisi olla. Disclaimer: toimittaja itsekin toteaa, että kaikki ei ole välttämättä realistista. Mutta, auttaa ymmärtämään asiaa.

https://medium.com/war-is-boring/do...-does-in-this-realistic-war-game-fc10706ba9f4

To this, we turn to Command: Modern Air/Naval Operations — a hyper-realistic tactical PC simulation/war game which models sensors, stealth and other factors in great detail.
 
SJ kirjoitti:
Tuossa SACM:ssa näyttäisi olevan ilmaa hengittävä moottori.
Klikkaa laajentaaksesi...

Luulen että tarkoitat kuvaa jossa yritetään kai visualisoida sitä että se on tarkoitettu myös risteilyohjuksia (ja ilmatorjuntaohjuksia) vastaan?

Lockheed Martinin CUDA:ssa (joka lienee tuon SACM ohjelman hedelmä) on high impulse rakettimoottori ja loppulähestymisen apuna on mm. saman firman Patriot PAC-3 ohjuksesta tutut kiinteätä polttoainetta käyttävät rakettithrusterit.

getasset.aspx
 
SJ kirjoitti:
Edellisen viestisi viimeistä kuvaa. Oletin siinä olevan ohjuksen olevan tuo CUDA.
Klikkaa laajentaaksesi...

Se kieltämättä näyttää ihan Mig-21 keulalta. :) Mutta taitaa olla taiteilijan kädenjäljestä huonosti piirrettynä. Ihan normi keulakartio todennäköisesti.
 
Mustaruuti kirjoitti:
Kiitos! Mielenkiintoista. Pitää tutustua tarkemmin. Sisällysluettelon perusteella siinä ei kuitenkaan ollut taktiikoista puhetta vaan tekniikoista.

Sen verran Suomen ilmavoimien taktiikoista, että yllätyksellisyyteen on pyritty jo tähän mennessä eri tavoin. Sama perinne jatkunee.

Liittyen F-35:den taktiseen käyttöön, tässä toimittaja on tietokonepelillä simuloinut, millaista stealthin hyödyntäminen voisi olla. Disclaimer: toimittaja itsekin toteaa, että kaikki ei ole välttämättä realistista. Mutta, auttaa ymmärtämään asiaa.

https://medium.com/war-is-boring/do...-does-in-this-realistic-war-game-fc10706ba9f4

To this, we turn to Command: Modern Air/Naval Operations — a hyper-realistic tactical PC simulation/war game which models sensors, stealth and other factors in great detail.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tämä olikin todella hyvä linkki!

Juu, vaikka ei välttämättä ole kaikilta osin realistista, niin näiden erilaisten skenaarioiden pyörittely CMANO:ssa kyllä auttaa huomattavasti ymmärtämään nykyaikaiseen ilmasodankäyntiin liittyviä lainalaisuuksia...
 
BarrelNut kirjoitti:
Kaikilla nykyisillä koneilla oletetaan että taistelu pääasiassa käydään BVR etäisyyksiltä ja että taistelu pyritään ratkaisemaan sekä sensorien että aseiden teknisellä paremmuudella. Lähitaisteluun joutumista pitää välttää, siinä kun se tekninen etumatka ei ratkaise niin paljon.

Ei-häivekoneilla (suht tasaisten koneiden välillä) tuo taistelu käydään siten että pyritään ampumaan oma ohjus mahdollisimman kaukaa kantaman rajoilta, ja sen jälkeen käännytään poispäin välttääkseen vihollisen maaliksi joutuminen. Tämä poispäin kääntyminen laskee myös se oman ohjuksen osumistodennäköisyyttä koska sille ei voida antaa enää päivityksiä (ellei joku muu niitä anna, kuten vaikka AWACS), mutta se laskee myös vihollisen ohjuksen osumistodennäköisyyttä ja tutkan havaintoetäisyyttä pienemmän dopplersiirtymän vuoksi.

Tätä sitten jatkettaisiin kunnes jompi kumpi voittaa tai ohjukset tai polttoaine loppuu.
Häivekoneen ei tarvitse kääntyä takaisinpäin vaan se voi tulla lähemmäksi ja ampua ohjuksen sen no-escape-zonen sisältä, ja päivittää maalin sijaintia ohjukselle koko ajan. Näin ollen F-35:n ampuman tutkaohjuksen osumisprosentti on paljon parempi kuin ei-häivekoneen ampuman, noin niinkuin tositilanteessa jos maalina on jotain kehittyneempää kuin päivittämätön MiG-29 puoliaktiivisilla ohjuksilla.

Tämän vuoksi ei-häivekoneisiin kehitellään yhä pidemmän kantaman ohjuksia pääaseeksi (kuten vaikka Meteor), kun taas häivekoneisiin kehitellään pienempiä mutta kehittyneempiä ohjuksia joiden kantama on samaa luokkaa tai jopa hivenen vähemmän kuin nykyisellä AMRAAM:illa. Häivekone ei tarvitse pitkää ohjuskantamaa ollaakseen ylivoimainen. Pidemmän kantaman ohjuksia tullaan myös kantamaan mukana, mutta niidenkin olisi hyvä olla monikäyttöisempiä, kuten vaikka USA:n kehitteillä oleva T3 jonka olisi tarkoitus toimia myös tutkia vastaan HARM:in
Klikkaa laajentaaksesi...

Kyllä myös häivekoneilla pyritään mielellään pitkään kantamaan jos vain mahdollista: lähestyminen on aina riski, lisäksi nykyään kun enenevässä määrin standoff-aseita on käytössä niin jo pelkkä hyökkäävään viholliskoneeseen ulottuminen voi vaatia pitkää kantamaa. On totta että harjoituksissa esimerkiksi F-22:ta on käytetty juuri kuvailemaasi tyyliin, että pyritään lähelle kaikessa hiljaisuudessa, mutta se on pikemminkin APG-77:n LPI-ominaisuuksiin pohjautuva välivaiheen taktiikka kuin joku jonka varaan kannattaa enää hirveästi laskea 2020-luvulla.
 
Nyt kun puhutaan lainalaisuuksista, niin otetaan sitten mukaan resurssit. Miten skenaario menee esim 4 Gripen NG vs 6 SU-35 tai 2 F-35 vs 6 SU-35? Jos ajatellaan meidän puolustusbudjettiamme ja lentotuntien hintaa, niin tuollaisia määriä voisi ajatella noin suurinpiirtein olevan ilmassa.
 
Viimeksi muokattu:
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top