F-35 selviytymiskyky perustuu moneen muuhunkin asiaan kuten ELSO, tilannetietoisuus, verkottuminen ja sensorifuusio. Häive on vain yksi osatekijä. Tutkaheräte väistämättä kasvaa ulkoisella asekuormalla, mutta vain lisättyjen aseiden verran. Koneen kokonaisheräte on silloinkin pienempi kuin edellisen sukupolven koneilla.
Varmasti on pienempi jos edellisen sukupolven kone kantaa samoja ripustimia, mutta kuten sanoit, selviytymiskyky perustuu moneen asiaan. Se tarkoittaa käytännössä vastustajan F2T2EA-ketjun kiistämistä tai viivyttämistä suoritettavan tehtävän aikana. Häive on yksi ja merkittävin keino vaikuttaa tähän, muita ovat mainitsemiesi lisäksi esim. nopeus, tehtäväsuunnittelu, reittivalinnat sekä aseiden ja sensorien kantama. Kaikkia näitä ominaisuuksia on mietitty kaikissa nykyaikaisissa hävittäjissä asejärjestelminä, mutta vaatimukset, painotukset ja etenkin resurssit ovat olleet erilaisia, kuten tuolla Rafale-vitjassa on keskusteltu.
Verrattuna muihin koneeseen, F-35:ssä on panostettu selkeästi eniten häiveeseen, varmaankin siksi koska se on paras tapa lisätä selviytymiskykyä, ja valmistajalla on ollut siihen kykyä ja rahoitusta. Muiden koneiden kanssa on tehty toisenlaisia suunnitteluratkaisuja, ja ne asejärjestelminä nojaavat enemmän muihin ominaisuuksiin, esim. elso-kykyyn.
Sen takia Growleria kaupataan SH:n kanssa ja Saab kehitää häirintäsäiliöitä sekä puhuu kaksipaikkaisesta elso-versiosta. Rafalen vaatimuksiin kuuluu myös tunkeutumiskyky, se perustuu enemmän laajan spektrin häirintäkykyyn sekä tilannetietoisuuteen ja matalalentokykyyn nojaavaan tehtäväsuunnitteluun ja siihen suunniteltuun aseistukseen. Eurofighter on panostanut kinemaattisiin ominaisuuksiin, isoon tutkaan, ja Rafalen ja Gripenin kaltaiseen laajaan häirintäkykyyn.
F-35:llä on myös joitain näitä ominaisuuksia, mutta ei kaikkia. Se on ihan yhtä lailla kompromissi suunnittelubudjetin, tilan, ristiriitaisten vaatimusten, riskienhallinnan, elinkaarihinnan ym. välillä kuin kaikki muutkin koneet. Ei se välttämättä tarkoita, että nämä muut koneet olisivat yhtä selviytymiskykyisiä kuin F-35 tai suoriutuisivat yhtä hyvin samoista tehtävistä, mutta ei myöskään sitä, että F-35 pystyisi kaikkeen mihin muutkin ulkoisen asekuorman kanssa.
Ja miksi pitäisikään? Koneeseen saa sen suunniteltuihin tehtäviin nähden riittävän asekuorman sisäisesti, jos ei saisi, niin siihen olisi varmaankin suunniteltu häiveominaisuuksia muihinkin kuin uloimpiin ripustimiin tai suunniteltu F-22:n tapaan tiputettavia ripustimia ja konseptoitu ulkoisia häiveaseita. Pienempien ja monipuolisempien aseiden, kuten esim. SACM ja SPEAR 3, kehittäminen on kustannustehokkaampaa.
Miettikää sellainen skenaario, jossa kärjessä lentää parvi pelkästään sisäisillä aseilla ja tuhoaa pahimmat uhat pois käyttämällä hyväksi maksimaalista häivettä. Sen takana tulee toinen parvi, jolla on ulkoiset ripustimet täynnä tavaraa sisäisten lisäksi ja suorittaa varsinaisen kohteen tuhoamisen samalla kun ensimmäinen parvi tukee elsolla ja tilannekuvalla. Takana tulleet eivät tarvitse maksimi häivettä, koska edellä menneet ovat jo hoidelleet ne ilkeimmät uhkatekijät.
Tämä on juuri sellainen stand off-skenario jota tarkoitin. Jos F-35 on ainoa käytössä oleva kone, niin kyllä se siihen soveltuu. Silloin se ei kuitenkaan taistele vahvuuksillaan eikä se ole parasta mahdollista käyttöä sille. Tämänkin takia sekä Yhdysvalloissa että Israelissa katsellaan F-15:n (ja SH:n) perään, erinäiset eurooppalaiset FCAS-hankkeet sisältävät myös olemassaolevien koneiden päivityksiä ja erinäisiä arsenaalikoneita ja häivelennokkeja suunnitellaan. Kun taistelu on verkottunutta ja tilannekuva jaettua, ei lavettien yksittäiset ominaisuudet ole se kaikkein tärkein asia, vaan niiden kaikkien kertoimena saatava kokonaissuorituskyky ja kustannushyöty.