F-35 Lightning II

Rafaelin kanssa tilanne on taas toisenlainen koska ja varmasti myös gripenin sekä typhoonin kanssa koska näillä ostajalla on mahdollisuus osallistua myös itse kehitykseen myöskin.

Puolustusvoimat eivät halua osallistua kehitykseen vaan haluavat valmiita paketteja.
 

4.6.2019 F-35-hävittäjäohjelma etenee: 200 000 lentotuntia ja 400. toimitettu kone

Tällä viikolla F-35-hävittäjähankkeessa rikkoutui kaksi virstanpylvästä: koneilla ylitettiin sekä 200 000 lentotunnin että 400. toimitetun F-35-koneen rajat.

200 000 lentotuntiin sisältyy kaikkien Yhdysvaltojen ja muiden maiden käyttämien F-35-mallien lentoaika, mukaan lukien testi- koulutus- ja operatiivisessa käytössä olevat koneet.
F-35A-koneella on lennetty noin 125 850 tuntia, F-35B-koneella 52 410 tuntia ja F-35C-koneella 22 630 tuntia.

400. F-35-hävittäjä on Yhdysvaltain ilmavoimille toimitettava F-35A, joka sijoitetaan Hillin lentotukikohtaan Utahiin.
Tähän mennessä on toimitettu 283 F-35A-, 87 F-35B- ja 30 F-35C-hävittäjää.

Hävittäjätoimitusten määrän odotetaan kasvavan tänä vuonna 40 prosentilla 131 hävittäjään.
F-35-ohjelman odotetaan saavan alustavan operationaalisen testaus- ja arviointivaiheen (IOT&E) päätökseen tänä vuonna, minkä jälkeen ohjelma siirtyy System Development and Demonstration (SDD) -kehitysvaiheesta koneiden täysimittaiseen tuotantoon.

400 F-35-hävittäjää toimii nyt 17 tukikohdassa ympäri maailmaa. Koneelle on koulutettu yli 800 lentäjää ja yli 7 500 mekaanikkoa.
F-35-hävittäjiä käyttää kymmenen valtiota, joista kahdeksan operoi koneella kotimaassaan.

Kaikkiaan seitsemän puolustushaaraa on ilmoittanut F-35-hävittäjiensä saavuttaneen alustavan operatiivisen suorituskyvyn.
Kolme puolustushaaraa on ilmoittanut käyttäneensä F-35-hävittäjää taistelutehtävissä.

F-35A:n hinta on laskenut 11 vuotta perättäin ja on nyt 89,2 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria (83,7 miljoonaa euroa).
Lockheed Martinin mukaan F-35-ohjelma etenee aikataulun mukaisesti kohti 80 miljoonan Yhdysvaltain dollarin yksikköhintaa vuonna 2020.
 
--

Näin äkkiseltään voisi heittaa sellaisen epäillyksen varjon juuri F-35:n niskaan noiden päivitysten hinnan suhteen. Ei paljon ole ollut juttua siitä mahdollisuudesta, että LM siirtäisi koneen kehityskustannuksia päivityksiin ja näin saisi tiputettua koneen hintaa. Noita myydään paljon ja niitä täytyy päivittää jossain vaiheessa. Siitä laskusta voi tulla yllättävän suuri käyttäjille. Tuolloin homma on helpompi myydä päättäjille ja kansalle koska hankinta hinta on edullinen. Päivitykset on kuitenkin aika pakollisia ja tuolloin voidaan todeta, että yllätyksenä tuli. Rafaelin kanssa tilanne on taas toisenlainen koska ja varmasti myös gripenin sekä typhoonin kanssa koska näillä ostajalla on mahdollisuus osallistua myös itse kehitykseen myöskin. Toki hintansa on tälläkin mutta tällöin voidaan itse määrittää myös sitä kehityksen painopistettä.

Päivitykset voivat kaikkien koneiden kohdalla osoittautua kalliiksi. Esimerkiksi Typhoonin päivitykset ovat maksaneet melko järkyttävästi, ja Tranche 1 -koneet on jätetty pitkälti päivittämättä osin juuri tästä syystä.

Vaikka jotakin voitaisiin teoriassa tehdä kotimaassa, niin käytännössä kaikki suuremmat (=kalliimmat) päivitykset tehdään kaikkien konetyyppien kohdalla yhteistyössä valmistajan ja muiden käyttäjien kanssa. Yksinään räpellettäessä kustannukset jäävät täysin omasta pussista maksettavaksi, ja amatöörinä räpeltäessä kustannukset ovat helposti paljon suuremmat kuin kokeneiden ammattilaisten tekeminä.

Raha puhuu ja asiakas pääsee vaikuttamaan kaikkien koneiden kehitykseen, vaikka päivityksiä ei tehtäisikään kotimaassa. Esimerkiksi Australian ja Suomen Horneteihin integroitiin JASSM, vaikka pääkäyttäjä ei sitä omiin koneisiinsa hankkinutkaan. Samoin F-35:een kehitettiin jarruvarjo, kun Norja koki tarvitsevansa sellaista erityisolosuhteissaan. Pidän myös luultavana, että LM:n omakustanteinen kehitystyö kuuden sisäisen AMRAAM-ohjuksen kantamiseksi on osittain juuri Suomea varten suunnattu, eli olemme mahdollisesti jo päässeet vaikuttamaan koneen kehitystyöhön ilman että olemme edes ostaneet sitä!
 
Tuo on kyllä kätevä lisä tuo kaksi ylimääräistä AMRAAMia F-35:ssä. Jos meille tulee se F-35, niin ohjusta on 50% enemmän ilman häiveen vähenemistä, ja pystytään ampumaan teoreettisesti 50% enemmän venäläiskoneita ennen kuin on pakko laskeutua uudelleenvarustautumaan.
 
Tuo on kyllä kätevä lisä tuo kaksi ylimääräistä AMRAAMia F-35:ssä. Jos meille tulee se F-35, niin ohjusta on 50% enemmän ilman häiveen vähenemistä, ja pystytään ampumaan teoreettisesti 50% enemmän venäläiskoneita ennen kuin on pakko laskeutua uudelleenvarustautumaan.

Ja kehitteillä on uusia ohjuksia, joiden kantaman on tarkoitus olla AMRAAM:n luokkaa mutta niitä mahtuu kaksi samaan tilaan kuin AMRAAM.
 
Tässä on aika paljon sellaista asiaa, jotka eivät liity HX-hankkeeseen suoraan (Työllisyysaste, maailmantalous ja huoltosuhteen negatiivisuus jne.)
Voi herran kukkaro! Yritin vain taustoittaa poliitiikan ja valtion rahoituksen perusteita, jotka ovat osittain ihan muualla kuin suomessa. Vaikka Hornettien korvaaminen täysimääräisenä, kertausharjoitusten lisäys ja palkatun henkilöstön lisääminen olivat otsakkeina pv:n osalta, ne ovat sidoksissa ja ehdollisia ihan samalla tavalla kuin muutkin rahoitusta vaativat hankkeet. Tämä siitä syystä että suomi ostaa suureltaosin nuo koneet velaksi.

Jos suomen työllisyyskehitys ei nouse 75 % ja talous alkaa sakkaamaan, se tarkoittaa että defmin saa rahoitusta HX hankkeeseen sieltä alakantista enemmän kuin ylärajalta.
Näistä vaihtoehdoista b), koska tarjousten ainoa pisteytettävä kohta on Purasen mukaan sotilaallinen suorituskyky. Muu tarjousarviointi menee kuvaamallani tavalla.

EDIT vielä: ja yläpitokuviot käydään tosiaan taatusti läpi neuvotteluvaiheessa ja kenellekään ei pitäisi sen jälkeen jäädä ylläreitä.
Kannattaa huomioida tämä ohjelmajohtajan blogista:
Myös päätösmallin muiden osa-alueiden ratkaisut kannattaa suunnitella kustannustehokkaasti. Jotta sotilaallisen suorituskyvyn kokonaisuuden rakentamiseen jäisi mahdollisimman pelimerkkejä, on päätösmallin alempien portaiden optimointi kannattavaa. Tässä optimoinnissa lähtökohtana on kustannustehokas huoltovarmuusjärjestelmä. https://www.defmin.fi/puolustushall...mointia_kohti_parasta_suorituskykya.9856.blog

Eli vaikka ylläpito ja huoltovarmuus eivät ole pisteytettäviä, niitä vertaillaan myös jossain määrin. Jos tavoitteena on hankkia koneen mukana jotakin jolla taistella, harjoitella yms., ensimmäisten vuosien ylläpidon sekä päivityksien kustannus vaikuttaa paljonko ja mitä muuta on varaa hankkia.
Jos 64 F-18:aan on ollut varaa tähän asti niin eiköhän norjalaiseen määrään F-35:ttä vähintään.
Tämähän se on juuri mikä nyt alkaa askarruttamaan minua. Konetyyppi on no.1 mutta Norjalaiset purnaavat jo ja USAn asevoimien tilaukset ovat edelleen pienempiä kuin alunperin suunniteltiin. L&M on nimenomaan huolissaan tästä, eikä niinkään Turkin tapauksen vaikutuksesta projektiin. USA tilaa siis edelleen F-15X ja F/A-18 E/EA koneita, eikä tilaa niin paljon F-35:ä. Tämä kaikki vaiheessa, jossa hävittäjälennostojen määrää pitäisi lisätä ja fightergap on tunnistettu ahdistuksen aihe. Koska kyse on yleensä rahasta, niin ei ole vaikea ymmärtää että F-35 päivittäminen, varaosien puute, ALIS-logistiikkaketjun toiminta ja lentotuntien hinta ovat mahdollisia syyllisiä yksin tai yhdessä. Veikkaan eniten viimeksi mainittua.

Olen seurannut vuosien aikana useiden artikkelien kautta ilmailutoimittajien kirjoittamia juttuja, joissa on vierailtu F-35 tukikohdissa, tehtaissa (USA, Italia) sekä haastateltu USA:n ja muiden maiden lentäjiä ja L&M johtajia. Lentäjät kehuvat poikkeuksetta koneen taistelukykyä, joka pitää yhtä Red Flagin kokemuksien ja valmistajan lupauksien kanssa, fine. Sitten kun puhutaan operointikustannuksista niin homma menee niin että on L&M ja mekaanikot pitävät yhtä, mutta sitten Pentagonin arviot melko lailla toisella laidalla. JPO taiteilee tässä välissä, koska sen rooli on sovitella.

Että suokaa vaan anteeksi jos tuon tällaisia negatiivisia uutisia omista lähteistäni tähän keskusteluun, mutta näiden tietojen perusteella voi minun mielestäni olla tässä vaiheessa jonkin verran kriittinen suhtautumisessa eri konetyyppeihin ja valmistajien lupauksiin oli sitten kyseessä Saab tai L&M. Pyrimmehän kuitenkin keskustelussa arvostamaan muidenkin mielipiteitä, eikä vain omiamme?

Kellään meistä ei tietääkseni ole oraakkelia kaapissaan, että nähtäisiin 2 vuoden päähän?
 
Voi herran kukkaro! Yritin vain taustoittaa poliitiikan ja valtion rahoituksen perusteita, jotka ovat osittain ihan muualla kuin suomessa. Vaikka Hornettien korvaaminen täysimääräisenä, kertausharjoitusten lisäys ja palkatun henkilöstön lisääminen olivat otsakkeina pv:n osalta, ne ovat sidoksissa ja ehdollisia ihan samalla tavalla kuin muutkin rahoitusta vaativat hankkeet. Tämä siitä syystä että suomi ostaa suureltaosin nuo koneet velaksi.

Jos suomen työllisyyskehitys ei nouse 75 % ja talous alkaa sakkaamaan, se tarkoittaa että defmin saa rahoitusta HX hankkeeseen sieltä alakantista enemmän kuin ylärajalta.

Kannattaa huomioida tämä ohjelmajohtajan blogista:
Myös päätösmallin muiden osa-alueiden ratkaisut kannattaa suunnitella kustannustehokkaasti. Jotta sotilaallisen suorituskyvyn kokonaisuuden rakentamiseen jäisi mahdollisimman pelimerkkejä, on päätösmallin alempien portaiden optimointi kannattavaa. Tässä optimoinnissa lähtökohtana on kustannustehokas huoltovarmuusjärjestelmä. https://www.defmin.fi/puolustushall...mointia_kohti_parasta_suorituskykya.9856.blog

Eli vaikka ylläpito ja huoltovarmuus eivät ole pisteytettäviä, niitä vertaillaan myös jossain määrin. Jos tavoitteena on hankkia koneen mukana jotakin jolla taistella, harjoitella yms., ensimmäisten vuosien ylläpidon sekä päivityksien kustannus vaikuttaa paljonko ja mitä muuta on varaa hankkia.

Tämähän se on juuri mikä nyt alkaa askarruttamaan minua. Konetyyppi on no.1 mutta Norjalaiset purnaavat jo ja USAn asevoimien tilaukset ovat edelleen pienempiä kuin alunperin suunniteltiin. L&M on nimenomaan huolissaan tästä, eikä niinkään Turkin tapauksen vaikutuksesta projektiin. USA tilaa siis edelleen F-15X ja F/A-18 E/EA koneita, eikä tilaa niin paljon F-35:ä. Tämä kaikki vaiheessa, jossa hävittäjälennostojen määrää pitäisi lisätä ja fightergap on tunnistettu ahdistuksen aihe. Koska kyse on yleensä rahasta, niin ei ole vaikea ymmärtää että F-35 päivittäminen, varaosien puute, ALIS-logistiikkaketjun toiminta ja lentotuntien hinta ovat mahdollisia syyllisiä yksin tai yhdessä. Veikkaan eniten viimeksi mainittua.

Olen seurannut vuosien aikana useiden artikkelien kautta ilmailutoimittajien kirjoittamia juttuja, joissa on vierailtu F-35 tukikohdissa, tehtaissa (USA, Italia) sekä haastateltu USA:n ja muiden maiden lentäjiä ja L&M johtajia. Lentäjät kehuvat poikkeuksetta koneen taistelukykyä, joka pitää yhtä Red Flagin kokemuksien ja valmistajan lupauksien kanssa, fine. Sitten kun puhutaan operointikustannuksista niin homma menee niin että on L&M ja mekaanikot pitävät yhtä, mutta sitten Pentagonin arviot melko lailla toisella laidalla. JPO taiteilee tässä välissä, koska sen rooli on sovitella.

Että suokaa vaan anteeksi jos tuon tällaisia negatiivisia uutisia omista lähteistäni tähän keskusteluun, mutta näiden tietojen perusteella voi minun mielestäni olla tässä vaiheessa jonkin verran kriittinen suhtautumisessa eri konetyyppeihin ja valmistajien lupauksiin oli sitten kyseessä Saab tai L&M. Pyrimmehän kuitenkin keskustelussa arvostamaan muidenkin mielipiteitä, eikä vain omiamme?

Kellään meistä ei tietääkseni ole oraakkelia kaapissaan, että nähtäisiin 2 vuoden päähän?
Mainos/myyntimiehen puheissa on aina mukana pieni tarve piilotella, tai siloitella myymänsä koneen heikkouksista. Ylläpidon ja operoinnin kulut ovat hankalasti arvioitava asia. Tässä vielä arviointia hankaloittaa se, ettemme edes näe varsinaisia tarjouksia. Erityisen hankalia ne ovat koneella joka ei ole lainkaan oparatiivisessa käytössä. Meidän ei liene auta kuin luottaa Ilmavoimiin. Poliitikot ovat sitten toinen juttu, niihin ei luottamus yllä ja pidänkin heitä koko HX-hankkeen vaarallisimpana osana.
 
Että suokaa vaan anteeksi jos tuon tällaisia negatiivisia uutisia omista lähteistäni tähän keskusteluun, mutta näiden tietojen perusteella voi minun mielestäni olla tässä vaiheessa jonkin verran kriittinen suhtautumisessa eri konetyyppeihin ja valmistajien lupauksiin oli sitten kyseessä Saab tai L&M. Pyrimmehän kuitenkin keskustelussa arvostamaan muidenkin mielipiteitä, eikä vain omiamme?

Ei kai ole ollut historiallisesti hirveän yleistä, että ennakkoon annetut arviot tai lupaukset sotilas- ja varsinkaan lentokaluston ylläpitokustannusten vähittäisestä alenemisesta tavoitetasoon asti olisivat lopulta toteutuneet. Yleensä on sitten viime vaiheessa kehitetty päivityshankkeita, uusia käyttötarpeita taikka muita sopimusmekanismeja, joilla lupauksen katteettomuus on soviteltu piiloon.

Jokainen säästetty miljoona on kymmenisen henkilötyövuotta pois jonkun kongressiedustajan vaalipiiristä.

Että sikäli ihan aiheellinen huoli minusta. En pidä mitenkään odotettavana, että Suomen hallussa olevat F-35:t ylläpidettäisiin mitenkään saman luokan kustannuksin kuin nykykalusto, ainakaan jos koneita on Suomen maantieteelliseen tarpeeseen nähden riittävästi.
 
Mainos/myyntimiehen puheissa on aina mukana pieni tarve piilotella, tai siloitella myymänsä koneen heikkouksista. Ylläpidon ja operoinnin kulut ovat hankalasti arvioitava asia. Tässä vielä arviointia hankaloittaa se, ettemme edes näe varsinaisia tarjouksia. Erityisen hankalia ne ovat koneella joka ei ole lainkaan oparatiivisessa käytössä. Meidän ei liene auta kuin luottaa Ilmavoimiin. Poliitikot ovat sitten toinen juttu, niihin ei luottamus yllä ja pidänkin heitä koko HX-hankkeen vaarallisimpana osana.
Näihän me joudumme tekemään. Tosin uusi hallitus on luvannut yllättävänkin suoraan että hävittäjät korvataan täysimääräisesti ja minusta se pitää sisällään jonkinlaisen luottamuksen eleen pv:n suuntaan että konemääristä ei haeta säästöä. Tietysti miten pv sitten korvaamisen luokittelee voi aiheuttaa myöhemmin kysymyksiä jos hävittäjämääristä tingittäisiin suorituskyvyn perusteella. Esimerkiksi siten että F-35 tullessa kyseeseen, katsottaisiin Norjan määrän 52 kpl riittävän korvaamaan nykyinen suorituskyky.

Tosin hävittäjistä käyty debatti osoitti kuluneen vuoden aikana että ainakin edeltävä ministeri piti ehdottomana minimimääränä 64 kpl. Tietysti konetyypistä ei paljastettu mitään joko-tai tyyliin.

Tulkoon mainituksi että olen ollut alustapitäen itse sitä mieltä että F-35 olisi meidän olosuhteissamme vaihtoehto 1. Olen kuitenkin epäillyt ensin konetyypin vikojen ja sitten kalliiden käyttökustannusten olevan ongelma meille. Viat ja kypsyysaste eivät ole enää ongelma, kuten Gripenin osalta, mutta epäilen että F-35 lentotuntikustannukset eivät laske paljoakaan alle 30k USD tulevaisuudessa. Voihan tietysti olla että pv:n tapauksessa suomelle on jokin konsti muljauttaa kustannukset HN-tasolle tai että eri maissa kustannuksiin lasketaan eri asioita ja se helpottaisi meitä jotenkin.

Luulen että vaihtoehto 2 on Super Hornet / Growler-combo, varsinkin kun EA-version myyntilupa saatiin suomeen.

Vielä tämä kysymys:
All F-35 customers share supply chain, flight and maintenance training, and integrated operations costs, providing significant savings for operators. Several countries in Europe, including Norway, are already flying the F-35, which will provide even more opportunities for cost-sharing and partnership. https://www.f35.com/global/particip...Oob1j4GL-gemeoj-wXEj_5llWESkxoCYYEQAvD_BwE#h3

Eli konetyypin käyttäjät jakavat kustannukset mitä kehittämiseen, huoltoon ja päivityksin tulee. Se ei ole uusi asia ja voi olla silloin hyödyllinen kun käyttäjiä on paljon ja asiat on suunniteltu etukäteen hyvin tarkasti laskien. F-35 projekti on tunnetusti karannut kerran käsistä ja pahasti, kun tehtiin päätös 3 eri koneversiosta.

Tässä vaiheessa herättää huolta se että moni kumppanimaa on ostanut USA:n lisäksi vähemmän koneita ja hyvin varovasti suunnitelmista poiketen. Se tietysti vaikuttaa kustannuksiin tuossa poolissa. Varaosatuotanto lentäviin koneisiin on jäänyt tuotantolinjan tarpeiden jalkoihin ja kehityksen suuret viivästykset ja ongelmat näkyvät ehkä nyt siinä, että konetta on puskettava rajusti pihalle ostajien odottaessa kärsimättömästi. Rahaa on jouduttu polttamaan paljon enemmän puutteiden ja vikojen korjaamiseen ja muut asiat on jääneet taka-alalle. Kun vielä kumppanimaa, kuten Norja joutuu laittamaan edelleen satoja miljoonia lisää rahaa hankkeeseensa pari vuotta eteenpäinkin, se tietysti närästää pahasti.

Jos kustannukset jaetaan integroidusti, kuten huollon koulutuksen ja varaosatuotannon osalta, mietityttää myös se jäävätkö Pentagonin laittamat ekstrat varaosatuotantoon ja alihankintaketjuun pelkästään USA:n harteille. Se olisi nykyiseltä hallitukselta siellä melkoisen anteliasta, kun "America first" nääs.
Toivotaan että asiat selkenevät 2 vuodessa ja operointikustannukset saadaan kuriin sekä varaosatuotanto rullaamaan.

Mietin sitäkin että ovatko Ruotsalaiset hoksanneet todellakin jotain konkreettista hävittäjän kustannustehokkuuden optimoinnissa?
Saabin pääsy mukaan Boeingin partnerina yli 16 miljardin USD T-X hankkeeseen on merkittävä voitto pienelle toimijalle. Se on osoitus Saabin kyvystä pitää kustannukset kurissa kehittyneellä suunnittelulla ja kulujen optimoinnilla.
 
Näihän me joudumme tekemään. Tosin uusi hallitus on luvannut yllättävänkin suoraan että hävittäjät korvataan täysimääräisesti ja minusta se pitää sisällään jonkinlaisen luottamuksen eleen pv:n suuntaan että konemääristä ei haeta säästöä. Tietysti miten pv sitten korvaamisen luokittelee voi aiheuttaa myöhemmin kysymyksiä jos hävittäjämääristä tingittäisiin suorituskyvyn perusteella. Esimerkiksi siten että F-35 tullessa kyseeseen, katsottaisiin Norjan määrän 52 kpl riittävän korvaamaan nykyinen suorituskyky.

Tosin hävittäjistä käyty debatti osoitti kuluneen vuoden aikana että ainakin edeltävä ministeri piti ehdottomana minimimääränä 64 kpl. Tietysti konetyypistä ei paljastettu mitään joko-tai tyyliin.

Tulkoon mainituksi että olen ollut alustapitäen itse sitä mieltä että F-35 olisi meidän olosuhteissamme vaihtoehto 1. Olen kuitenkin epäillyt ensin konetyypin vikojen ja sitten kalliiden käyttökustannusten olevan ongelma meille. Viat ja kypsyysaste eivät ole enää ongelma, kuten Gripenin osalta, mutta epäilen että F-35 lentotuntikustannukset eivät laske paljoakaan alle 30k USD tulevaisuudessa. Voihan tietysti olla että pv:n tapauksessa suomelle on jokin konsti muljauttaa kustannukset HN-tasolle tai että eri maissa kustannuksiin lasketaan eri asioita ja se helpottaisi meitä jotenkin.

Luulen että vaihtoehto 2 on Super Hornet / Growler-combo, varsinkin kun EA-version myyntilupa saatiin suomeen.

Vielä tämä kysymys:
All F-35 customers share supply chain, flight and maintenance training, and integrated operations costs, providing significant savings for operators. Several countries in Europe, including Norway, are already flying the F-35, which will provide even more opportunities for cost-sharing and partnership. https://www.f35.com/global/particip...Oob1j4GL-gemeoj-wXEj_5llWESkxoCYYEQAvD_BwE#h3

Eli konetyypin käyttäjät jakavat kustannukset mitä kehittämiseen, huoltoon ja päivityksin tulee. Se ei ole uusi asia ja voi olla silloin hyödyllinen kun käyttäjiä on paljon ja asiat on suunniteltu etukäteen hyvin tarkasti laskien. F-35 projekti on tunnetusti karannut kerran käsistä ja pahasti, kun tehtiin päätös 3 eri koneversiosta.

Tässä vaiheessa herättää huolta se että moni kumppanimaa on ostanut USA:n lisäksi vähemmän koneita ja hyvin varovasti suunnitelmista poiketen. Se tietysti vaikuttaa kustannuksiin tuossa poolissa. Varaosatuotanto lentäviin koneisiin on jäänyt tuotantolinjan tarpeiden jalkoihin ja kehityksen suuret viivästykset ja ongelmat näkyvät ehkä nyt siinä, että konetta on puskettava rajusti pihalle ostajien odottaessa kärsimättömästi. Rahaa on jouduttu polttamaan paljon enemmän puutteiden ja vikojen korjaamiseen ja muut asiat on jääneet taka-alalle. Kun vielä kumppanimaa, kuten Norja joutuu laittamaan edelleen satoja miljoonia lisää rahaa hankkeeseensa pari vuotta eteenpäinkin, se tietysti närästää pahasti.

Jos kustannukset jaetaan integroidusti, kuten huollon koulutuksen ja varaosatuotannon osalta, mietityttää myös se jäävätkö Pentagonin laittamat ekstrat varaosatuotantoon ja alihankintaketjuun pelkästään USA:n harteille. Se olisi nykyiseltä hallitukselta siellä melkoisen anteliasta, kun "America first" nääs.
Toivotaan että asiat selkenevät 2 vuodessa ja operointikustannukset saadaan kuriin sekä varaosatuotanto rullaamaan.

Mietin sitäkin että ovatko Ruotsalaiset hoksanneet todellakin jotain konkreettista hävittäjän kustannustehokkuuden optimoinnissa?
Saabin pääsy mukaan Boeingin partnerina yli 16 miljardin USD T-X hankkeeseen on merkittävä voitto pienelle toimijalle. Se on osoitus Saabin kyvystä pitää kustannukset kurissa kehittyneellä suunnittelulla ja kulujen optimoinnilla.

Puolustusvoimat ei kuitenkaan ole hirttäytynyt juuri lukuun 64kpl vaan kertonut että kyseessä on suuruusluokka. Määräkeskustelussa on vahvasti tuoksahtanut populismi. Paaviakin paavillisemmat olivat vaalien alla isänmaallisia ja Puolustusvoimien kantaa myötäilevät maanpettureita. Olisi vähintäänkin erikoista jos viittä eri tyyppistä konetta arvioitaessa jokainen toimittaja ohjaamatta päätyisi täsmälleen lukuun 64kpl. Kyllähän tuosta sellaiset kutinat toki tulee että ennen hankintaa tehdään vielä luovaa suorituskykytarkastelua ja todetaan vaikkapa että kaksi laivuetta riittäköön kun on niin paljon vanhaa paremmat koneet. Näin ainakin F-35:n kohdalla.

Itse olen koko ajan olettanut että meille halutaan lopulta ensisijaisesti F-35 ja jos siinä jokin tökkää niin SH. Growler kieltämättä tekee jälkimmäisestä heti mielenkiintoisemman ratkaisun. Gripen on sitten se poliittisesti korrekti vaihtoehto.
 
Toisaalta Norjan tilannetta on vaikeahko Suomeen verrata Norjan NATO-jäsenyyden vuoksi. Sillä Artikla 5 takaa Norjalle teoreettisesti satoja tai tuhansia hävittäjiä lisää hyökkäyksen torjuntaan.
 
Taitaa kaikkien nykyisten/oletettujen käyttäjien kukkaro olla hieman paksumpi kuin suomella.
Suomella on vissiin pienin BKT ja puolustusbutjetti verrattuna nykyisiin operoijin. Siltikin täällä haaveilla 64kpl kun rahavaltiot ostelee muutaman tusinan.
Noissa vertailuissa ei kai yleensä lasketa varusmiespalvelukselle omaa kansantaloudellista arvoa? Jonkinlainen isohko kumulatiivinen työsuorite sekin. En kyllä osaa arvailla kuinka muuttaisi kuviota, tai mikä nyt olisi oikea laskutapa sitten, varmaan aika Stetson-Harrisoniksi menee heti kättelyssä...

En myöskään ole nähnyt puolustusbudjettien vertailuja joissa olisi edes yritetty ottaa kustannustehokkuus mukaan. (Suomihan loistaa toisaalta legendaarisilla kirppariostoilla, toisaalta esimerkiksi kokonaisvaltaisen ilmapuolustusjärjestelmän tehokkuudella jota jo tokasta maailmanpalosta lähtien on pidetty hyvässä kuosissa -- veikkaanpa että monessa rahavaltiossa on tuntuvastikin enemmän kaikenlaista klappia ja turhaa toistoa ja lööperiä vastaavassa zydeemissä tai yhdistelmässä.) Olisi mielenkiintoista nähdä tuollainen yritys joltakulta asiantuntevalta taholta.
 
Noissa vertailuissa ei kai yleensä lasketa varusmiespalvelukselle omaa kansantaloudellista arvoa? Jonkinlainen isohko kumulatiivinen työsuorite sekin. En kyllä osaa arvailla kuinka muuttaisi kuviota, tai mikä nyt olisi oikea laskutapa sitten, varmaan aika Stetson-Harrisoniksi menee heti kättelyssä...

En myöskään ole nähnyt puolustusbudjettien vertailuja joissa olisi edes yritetty ottaa kustannustehokkuus mukaan. (Suomihan loistaa toisaalta legendaarisilla kirppariostoilla, toisaalta esimerkiksi kokonaisvaltaisen ilmapuolustusjärjestelmän tehokkuudella jota jo tokasta maailmanpalosta lähtien on pidetty hyvässä kuosissa -- veikkaanpa että monessa rahavaltiossa on tuntuvastikin enemmän kaikenlaista klappia ja turhaa toistoa ja lööperiä vastaavassa zydeemissä tai yhdistelmässä.) Olisi mielenkiintoista nähdä tuollainen yritys joltakulta asiantuntevalta taholta.

Kyllä tuota jonkinsortin ekonomistit ovat tuumanneet. Varusmiespalveluksen vuosittainen miestyövoima ja kertaajien myös, rajan ja muiden viranomaisorganisaatioiden työpanos ja eläkekulut yhtämitallisina niin kuin ovat Natomaissakin, kansainvälisten kriisinhallintajoukkojemme kulut, puolustusvoimien vuosittainen budjetti, lisäbudjetit, hankinnat ja tulevat merivoimien ja HX hankkeen kulut jaettuna maksuaikataulujen mukaisesti = näistä saadaan yli 2,5%, jopa n 3% bkt:sta.

Se, että Jenkit tykkää meistä (pv:sta) ja myös antavat löysää asehankintojen luvissa ei perustu tunteeseen vaan kyllä he osaavat laskea mikä merkitys Suomen panoksella on.
 
Ja vähän HX-hankkeeseen ja hallitukseen liittyen. Vaalien aikana Matti Vanhanen sanoi, että nykyisen kaltainen määrä tarvitaan jatkossakin, koska kehityksestä huolimatta hävittäjien toiminta-aika, nopeus ja mahdollinen lentomatka eivät ole muuttuneet merkittävästi. Joten tukea löytyy hallituksesta sille noin 60 koneen määrälle Keskustalta, RKPltä ja SDPltä. Ja yhteenlaskettuina näillä puolueilla on paljon enemmän paikkoja kuin Vihreillä tai Vasemmistolla. Ja Keskusta on jo melkein omilla paikoillaankin jo Vihreiden ja VLn paikkoihin yltävä, ja siihen kun lisätään RKP, niin yli mennään että heilahtaa.
 
  • Tykkää
Reactions: PSS
Kyllä tuota jonkinsortin ekonomistit ovat tuumanneet. Varusmiespalveluksen vuosittainen miestyövoima ja kertaajien myös, rajan ja muiden viranomaisorganisaatioiden työpanos ja eläkekulut yhtämitallisina niin kuin ovat Natomaissakin, kansainvälisten kriisinhallintajoukkojemme kulut, puolustusvoimien vuosittainen budjetti, lisäbudjetit, hankinnat ja tulevat merivoimien ja HX hankkeen kulut jaettuna maksuaikataulujen mukaisesti = näistä saadaan yli 2,5%, jopa n 3% bkt:sta.
No tuollaista vähän arvelinkin...
Se, että Jenkit tykkää meistä (pv:sta) ja myös antavat löysää asehankintojen luvissa ei perustu tunteeseen vaan kyllä he osaavat laskea mikä merkitys Suomen panoksella on.
Juu tietävät suorituskyvyt ja tietävät mikä meininki täällä on, mutta ei se vielä tarkoita että heillä olisi ihan dollareiksi tai prosenteiksi räknättynä tuo kustannustehokkuus, siis ihan numeerisena datana, mitä ajoin takaa. (Vai tarkoitiko tässäkin vain tuota BKT-prosenttia? Siinä olen samaa mieltä. Varmasti on heillä hyvä kokonaiskuva PV:n todellisesta [siis eurooppalaisittain korkeasta] suorituskyvystä.)
 
En usko hetkeäkään, että suorityskyky voitaisiin korvata olennaisesti vähäisemmällä määräällä. Tietenkin julkisessa taloudessa tämäkin, melkeinpä täydellinen itsestäänselvyys, täytyy osoittaa.

Potentiaalisen uhkaajan hävittäjien taso valitettavasti ei pysy samana vaan myös he uusivat kalustoaan. Jo tämä vie pohjan argumentoinnilta mikä perustuu siihen, että uusi kone on edeltäjäänsä parempi.

Suomen osalta lukumääriä on aivan turha vertailla ”verrokkimaihin” kun ne tässä suhteessa eivät de facto verrokkimaita ole. Norja ei ole Suomen verrokkimaa. Se on NATO:n jäsen, sen yhteinen Venäjän raja on lyhyt ja välissä on Suomi sekä Ruotsi. Vertailu on todella ontuvaa tässä mielessä. Belgiasta ja Hollannista on aivan turha edes puhua.

Tässä suhteessa, mutta ei muissa suhteissa, verrokkivaltioita ovat korkean uhkaympöristön valtiot kuten Israel tai Etelä-Korea. Näidenkin maiden uhat ovat aivan erilaiset joten tämäkin on hyvin hataraa.

Kunnollista verrokkia ei Ruotsin lisäksi ole ja Ruotsin suhteenkin me olemme välissä. Ja kappas vain, Ruotsin konemäärät ovat aina olleet ihan eri tasolla vaikka kaula on kaventunut.

Lisäksi pohjoisen Itämeren alueen kokonaistilanne on yksi iso seikka kun koko Baltia on NATO:n Air Policingin ja liittolaisten varassa. Suomen on liittoutumattomana valtiona köyhien ja Baltian maiden (omasta takaa)”ilmatyhjiön” takiakin pidettävä huoli lähialueen vakaudesta. Tilaa veneen keikuttamiselle ei ole varaa antaa.

Toistan itseäni, mutta tämä on tilanne mihin Suomi on tietoisesti pyrkinyt valitsemalla liittoutumattomuuden useiden hallitusten linjana ja koneiden vanheneminen on ollut tiedossa aina. Tämä ei voi olla eikä ole yllätys johon vaste on toivotaan.

Vaikka onkin hienoa, että vasemmisto vastoin odotuksia ei ollut vetämässä mattoa HX-hankkeen alta kertoo se myös ikävällä tavalla sen, että uhkakuva nähdään koko poliittisella spektrillä vakavahkona mikä ei ole ollenkaan kiva juttu. Eliitti lienee tilannekuvasta hyvin informoitu.
 
Back
Top