Voi herran kukkaro! Yritin vain taustoittaa poliitiikan ja valtion rahoituksen perusteita, jotka ovat osittain ihan muualla kuin suomessa. Vaikka Hornettien korvaaminen täysimääräisenä, kertausharjoitusten lisäys ja palkatun henkilöstön lisääminen olivat otsakkeina pv:n osalta, ne ovat sidoksissa ja ehdollisia ihan samalla tavalla kuin muutkin rahoitusta vaativat hankkeet. Tämä siitä syystä että suomi ostaa suureltaosin nuo koneet velaksi.
Jos suomen työllisyyskehitys ei nouse 75 % ja talous alkaa sakkaamaan, se tarkoittaa että defmin saa rahoitusta HX hankkeeseen sieltä alakantista enemmän kuin ylärajalta.
Kannattaa huomioida tämä ohjelmajohtajan blogista:
Myös päätösmallin muiden osa-alueiden ratkaisut kannattaa suunnitella kustannustehokkaasti. Jotta sotilaallisen suorituskyvyn kokonaisuuden rakentamiseen jäisi mahdollisimman pelimerkkejä, on päätösmallin alempien portaiden optimointi kannattavaa. Tässä optimoinnissa lähtökohtana on kustannustehokas huoltovarmuusjärjestelmä. https://www.defmin.fi/puolustushall...mointia_kohti_parasta_suorituskykya.9856.blog
Eli vaikka ylläpito ja huoltovarmuus eivät ole pisteytettäviä, niitä vertaillaan myös jossain määrin. Jos tavoitteena on hankkia koneen mukana jotakin jolla taistella, harjoitella yms., ensimmäisten vuosien ylläpidon sekä päivityksien kustannus vaikuttaa paljonko ja mitä muuta on varaa hankkia.
Tämähän se on juuri mikä nyt alkaa askarruttamaan minua. Konetyyppi on no.1 mutta Norjalaiset purnaavat jo ja USAn asevoimien tilaukset ovat edelleen pienempiä kuin alunperin suunniteltiin. L&M on nimenomaan huolissaan tästä, eikä niinkään Turkin tapauksen vaikutuksesta projektiin. USA tilaa siis edelleen F-15X ja F/A-18 E/EA koneita, eikä tilaa niin paljon F-35:ä. Tämä kaikki vaiheessa, jossa hävittäjälennostojen määrää pitäisi lisätä ja fightergap on tunnistettu ahdistuksen aihe. Koska kyse on yleensä rahasta, niin ei ole vaikea ymmärtää että F-35 päivittäminen, varaosien puute, ALIS-logistiikkaketjun toiminta ja lentotuntien hinta ovat mahdollisia syyllisiä yksin tai yhdessä. Veikkaan eniten viimeksi mainittua.
Olen seurannut vuosien aikana useiden artikkelien kautta ilmailutoimittajien kirjoittamia juttuja, joissa on vierailtu F-35 tukikohdissa, tehtaissa (USA, Italia) sekä haastateltu USA:n ja muiden maiden lentäjiä ja L&M johtajia. Lentäjät kehuvat poikkeuksetta koneen taistelukykyä, joka pitää yhtä Red Flagin kokemuksien ja valmistajan lupauksien kanssa, fine. Sitten kun puhutaan operointikustannuksista niin homma menee niin että on L&M ja mekaanikot pitävät yhtä, mutta sitten Pentagonin arviot melko lailla toisella laidalla. JPO taiteilee tässä välissä, koska sen rooli on sovitella.
Että suokaa vaan anteeksi jos tuon tällaisia negatiivisia uutisia omista lähteistäni tähän keskusteluun, mutta näiden tietojen perusteella voi minun mielestäni olla tässä vaiheessa jonkin verran kriittinen suhtautumisessa eri konetyyppeihin ja valmistajien lupauksiin oli sitten kyseessä Saab tai L&M. Pyrimmehän kuitenkin keskustelussa arvostamaan muidenkin mielipiteitä, eikä vain omiamme?
Kellään meistä ei tietääkseni ole oraakkelia kaapissaan, että nähtäisiin 2 vuoden päähän?