Kovin pikkutarkka analyysi taitaa yleensäkin olla turhaa perusfoorumilaisen lähtötiedoilla. Ja ehdottomasti lasken siihen joukkoon myös itseni.
F-35 Lightning II
- Viestiketjun aloittaja Hejsan
- Aloitus PVM
Kovin pikkutarkka analyysi taitaa yleensäkin olla turhaa perusfoorumilaisen lähtötiedoilla. Ja ehdottomasti lasken siihen joukkoon myös itseni.
Amerikkalaiset voivat opettaa meille ne taktiikat valinnan osuessa F-35:n kohdalle. Ja jos ei tarvitse olla jatkvuasti perässä näköetäisyydellä siipimiestä, vaan se riittää, että on muutaman kymmenen kilometrin päässä lähellä toinen hävittäjä tarvittaessa, riippuvuus 2+2 parvimallista luonnollisesti pienenee.
Gyllis1
Respected Leader
Höpö höpö.
Gyllis1
Respected Leader
Tässä käydään läpi joitain syitä miksi aikaisemmin siipimiesten piti olla näköetäisyydellä, ja mitä hyötyä siitä on kun enää ei tarvitse.
Lähde Heritage Foundation
Lähde Heritage Foundation
The F-35a has brought about a revolutionary change in the way pilots conduct fighter operations. In order to analyze the current weapons system, it is important to understand how the F-35a’s sensors have changed basic fighter operations.
From their earliest days, fighter tactics have been designed to maximize lethality while simultaneously providing as much inherent visual mutual support to jets within a formation as possible.
Up until the late 1960s, air-to-surface munitions had very short lateral ranges, and most had to be delivered visually in order to have any level of preci- sion. To overcome the inherent limitations of those weapons, pilots had to drive in close, often well within the range of concentrated and accurate anti-aircraft artillery (aaa), to destroy a target. That changed with the introduction of precision-guided munitions that allow jets to hit targets from level flight, more than four miles above the ground.
While out of the aaa threat, those third-generation and fourth-generation aircraft were still vulnerable to
enemyfightersandradar-guidedsurface-to-airmissiles (SaMs). Radar warning and detection systems gave pilots an idea of where attacks were coming from, but detecting and then defeating an attacking enemy fighter or missile could only be done after visually acquiring the threat.
Throughout the history of aerial combat, the most vulnerable area of a fighter has been behind the aircraft’s wing. among other things, that entry allows attacking fighters to be in a firing position for a longer period of time, without being threatened by the aircraft they are attempting to destroy. With that in mind, every fighter pilot from World War I until the advent of fifth-genera- tion fighters has been trained to constantly scan behind his own aircraft (“check six”) for an attacker.
Still, any aircraft has areas that cannot be eas- ily scanned or viewed from its cockpit. These blind spots are generally found behind an aircraft’s wing. In order to cover this vulnerability, formations and tactics were designed to maximize both visual mutual support and maneuverability. Third-generation and fourth-generation fighters from Vietnam to today have flown line-abreast formations with one to three miles of separation between the other. This allows pilots to check the blind spots of the other, call out inbound threats, and to turn and quickly fire on an aircraft attacking their wingman.
The technology built into the JSF3 has completely reshaped those vulnerabilities. The radar, Distribut- ed aperture System (DaS), and other passive sensors, coupled with the feeds from platforms in and around the air domain are fused together in F-35a cockpits to give pilots a 360-degree picture of both friendly and enemy aircraft around their jets. The broad cover- age that the supporting network of systems provides coupled with the exceptional suite of sensors give F-35a pilots a high degree of situational awareness, and have instilled the belief that few (if any) enemy aircraft could sneak into a firing position without F-35a pilots knowing about it well in advance—with- out those pilots ever having to look outside.
Seemingly freed from the requirement to main- tain visual mutual support, tacticians have designed tactics and formations that maximize the capabilities inherent to the JSF weapons system, a system that is optimized for flights of four or more jets. These for- mations take off, rejoin, fly to the tanker, and hold in formation until it is time to push into enemy territory. From that point on is where any similarity between fourth-generation and the current fifth-generation tactics ends. With the F-35a’s situational awareness aids, pilots are no longer limited to flying visual for- mations in order to provide other flight members with mutual support, allowing formations to maximize the jet’s system to locate and engage threats.
Finding and fixing the position of surface-to-air missile systems and other threat emitters relies on tri- angulation. When a single F-35a detects the emission of a threat, it records the azimuth to the signal from a
designated point in space. as the jet continues on its flight path, it captures the azimuth to that same signal at a different point in space, allowing the jet to automat- ically calculate the geographic location of that threat based on trigonometry. as the math goes, the greater the angular difference between different azimuth traces, the higher the accuracy of the target location.
Flights of F-35as are linked through the system’s multifunction advanced data link (MaDL), allowing the azimuth traces of those detected threat emissions to be exchanged and paired, and their locations to be calculated automatically. The accuracy of the target location goes up markedly as the angular difference increases between those two points. That angular dis- tance in a formation is created with the spread (dis- tance) between F-35as in a formation. The wider the spread, the greater the azimuth angles, which deliver more precise geolocation.
BACKGROUNDER | NO. 3406 May 14, 2019
No longer tied to formations that deliver visual mutu- al support, the F-35a community has moved to fully take advantage of this weapons system by flying incredibly wide formations. While the standard distance between jets in a high-threat scenario is sensitive, in the words of one wingman, “the last time I have a visual on the other members of my flight is when we ‘fence in’ [leave a marshalling point and head down range toward the threat]. The next time I see them is when we rejoin for a battle damage check and the trip home.”5
With that, and an understanding of the tacticians’ preferred employment method of “detached mutual support” as a backdrop, one can begin to more fully evaluate the whole of the F-35a weapons system.
From their earliest days, fighter tactics have been designed to maximize lethality while simultaneously providing as much inherent visual mutual support to jets within a formation as possible.
Up until the late 1960s, air-to-surface munitions had very short lateral ranges, and most had to be delivered visually in order to have any level of preci- sion. To overcome the inherent limitations of those weapons, pilots had to drive in close, often well within the range of concentrated and accurate anti-aircraft artillery (aaa), to destroy a target. That changed with the introduction of precision-guided munitions that allow jets to hit targets from level flight, more than four miles above the ground.
While out of the aaa threat, those third-generation and fourth-generation aircraft were still vulnerable to
enemyfightersandradar-guidedsurface-to-airmissiles (SaMs). Radar warning and detection systems gave pilots an idea of where attacks were coming from, but detecting and then defeating an attacking enemy fighter or missile could only be done after visually acquiring the threat.
Throughout the history of aerial combat, the most vulnerable area of a fighter has been behind the aircraft’s wing. among other things, that entry allows attacking fighters to be in a firing position for a longer period of time, without being threatened by the aircraft they are attempting to destroy. With that in mind, every fighter pilot from World War I until the advent of fifth-genera- tion fighters has been trained to constantly scan behind his own aircraft (“check six”) for an attacker.
Still, any aircraft has areas that cannot be eas- ily scanned or viewed from its cockpit. These blind spots are generally found behind an aircraft’s wing. In order to cover this vulnerability, formations and tactics were designed to maximize both visual mutual support and maneuverability. Third-generation and fourth-generation fighters from Vietnam to today have flown line-abreast formations with one to three miles of separation between the other. This allows pilots to check the blind spots of the other, call out inbound threats, and to turn and quickly fire on an aircraft attacking their wingman.
The technology built into the JSF3 has completely reshaped those vulnerabilities. The radar, Distribut- ed aperture System (DaS), and other passive sensors, coupled with the feeds from platforms in and around the air domain are fused together in F-35a cockpits to give pilots a 360-degree picture of both friendly and enemy aircraft around their jets. The broad cover- age that the supporting network of systems provides coupled with the exceptional suite of sensors give F-35a pilots a high degree of situational awareness, and have instilled the belief that few (if any) enemy aircraft could sneak into a firing position without F-35a pilots knowing about it well in advance—with- out those pilots ever having to look outside.
Seemingly freed from the requirement to main- tain visual mutual support, tacticians have designed tactics and formations that maximize the capabilities inherent to the JSF weapons system, a system that is optimized for flights of four or more jets. These for- mations take off, rejoin, fly to the tanker, and hold in formation until it is time to push into enemy territory. From that point on is where any similarity between fourth-generation and the current fifth-generation tactics ends. With the F-35a’s situational awareness aids, pilots are no longer limited to flying visual for- mations in order to provide other flight members with mutual support, allowing formations to maximize the jet’s system to locate and engage threats.
Finding and fixing the position of surface-to-air missile systems and other threat emitters relies on tri- angulation. When a single F-35a detects the emission of a threat, it records the azimuth to the signal from a
designated point in space. as the jet continues on its flight path, it captures the azimuth to that same signal at a different point in space, allowing the jet to automat- ically calculate the geographic location of that threat based on trigonometry. as the math goes, the greater the angular difference between different azimuth traces, the higher the accuracy of the target location.
Flights of F-35as are linked through the system’s multifunction advanced data link (MaDL), allowing the azimuth traces of those detected threat emissions to be exchanged and paired, and their locations to be calculated automatically. The accuracy of the target location goes up markedly as the angular difference increases between those two points. That angular dis- tance in a formation is created with the spread (dis- tance) between F-35as in a formation. The wider the spread, the greater the azimuth angles, which deliver more precise geolocation.
BACKGROUNDER | NO. 3406 May 14, 2019
No longer tied to formations that deliver visual mutu- al support, the F-35a community has moved to fully take advantage of this weapons system by flying incredibly wide formations. While the standard distance between jets in a high-threat scenario is sensitive, in the words of one wingman, “the last time I have a visual on the other members of my flight is when we ‘fence in’ [leave a marshalling point and head down range toward the threat]. The next time I see them is when we rejoin for a battle damage check and the trip home.”5
With that, and an understanding of the tacticians’ preferred employment method of “detached mutual support” as a backdrop, one can begin to more fully evaluate the whole of the F-35a weapons system.
Mikähän se F-35A käytettävyys sitten olisi, jos käytettävyyden määritelmä olisi toinen kuin yllä lainattu, eli sellainen mikä edellyttäisi että kone kykenee kaikkiin niihin tehtäviin, johon se on suunniteltu ja valmistettu kykenemään?In order to be mission-capable, an aircraft must be able to perform at least one of its designated missions. The F-35's missions include air-to-air and air-to-ground combat as well as intelligence, surveillance and reconnaissance.
Military Daily News
Daily updates of everything that you need know about what is going on in the military community and abroad including military gear and equipment, breaking news, international news and more.www.military.com
Minua ei hirveästi kiinnosta sellaisten koneiden osuus, mikä kykenee johonkin mutta on ilmasta-ilmaan toiminnassa täysin hyödytön, vaan se osuus koneista joita voidaan käyttää ainakin ilmasta ilmaan ja mieluummin kaikkiin muihinkin. Mutta ei ilmeisesti ole sitten julkista tietoa ollenkaan, vaikka olen sen luullut olevan tietämättä kyseistä määritelmää käsitteelle. Melkoisen harhaanjohtavaa maallikoille sanoisin, kun tälläkään foorumilla ei asia ole aiemmin ollut esillä.
Analyysien tekeminen vaan sattuu olemaan hauskaa toimintaa.
Analyysien tekeminen vaan sattuu olemaan hauskaa toimintaa.
Eihän se missään tapauksessa kiellettyä ole. Sorrun siihen säännöllisesti itsekin. Ja sitten palaan maan pinnalle kun näen miten asiat oikeasti makaavat
Onko tuo laskutapa F-35A:n yksinoikeus vai sovelletaanko samaa oppia kaikkiin konetyyppeihin kaikilla käyttäjillä? Vai pitääkö tässä todeta ettei edes eri käyttäjien käytettävyysprosentteja voi lainkaan verrata toisiinsa?
Vähän niinkuin ajattelinkin; F-35:n nykyisessä kuilussa ei ole tilaa kolmelle AMRAAMille, koska sitä ei alunperin varattu. Muutossuunnittelun alkuhinnasta päätellen ehkä riittää, että jotakin koneen kiinteää laitteistoa siirretään kuilun sisällä; runkoon ei rakenteellisia muutoksia varmaan kannata edes tuolla hinnalla suunnitella. Mutta hetki menee vielä ennen kuutta sisäistä ohjusta.
(...paitsi jos "altering Station 425 Bulkhead" todella tarkoittaa rungon osan muuntamista; se tullee todella kalliiksi valmiissa koneessa. Uskoisin että F-35:ttä ei pureta paloiksi ihan yhtä helposti kuin vaikkapa Horneteja. Tai ainakaan ollenkaan halvalla. Jos runkoa tarvitsee muuntaa, voipi jopa olettaa, että ensimmäiset puolentuhatta konetta jäävät upgreidaamatta.)
(...paitsi jos "altering Station 425 Bulkhead" todella tarkoittaa rungon osan muuntamista; se tullee todella kalliiksi valmiissa koneessa. Uskoisin että F-35:ttä ei pureta paloiksi ihan yhtä helposti kuin vaikkapa Horneteja. Tai ainakaan ollenkaan halvalla. Jos runkoa tarvitsee muuntaa, voipi jopa olettaa, että ensimmäiset puolentuhatta konetta jäävät upgreidaamatta.)
Viimeksi muokattu:
Gyllis1
Respected Leader
Öö? Eihän tuossa ole kyse AMRAAMeista laisinkaan...
"...and support a potential future upgrade to carry up to six air-to-air missiles internally, a source close to the program says."
Gyllis1
Respected Leader
Vakuuttava lähde.
Sopimuksessa ei niistä kuitenkaan ole mainintaa. No, aika näyttää.
Pentagon Contract Announcement
(Source: US Department of Defense; issued July 18, 2019)
Lockheed Martin Corp., Lockheed Martin Aeronautics Co., Fort Worth, Texas, is awarded a $34,670,000 undefinitized cost-plus-incentive-fee contract to develop and deliver an engineering change proposal to enable the production cut-in of the Fuselage Station 425 Bulkhead structural modification required for F-35A and F-35C to allow full-envelope internal carriage of aft heavy weaponry.
Work will be performed in Fort Worth, Texas, and is expected to be completed in July 2022. Fiscal 2019 research, development, test and evaluation (Air Force, Navy and Marine Corps); and non-U.S. Department of Defense (DoD) participant funds in the amount of $9,953,400 will be obligated at time of award, none of which will expire at the end of the current fiscal year.
This contract was not competitively procured pursuant to U.S. Code 2304(c)(1).
This undefinitized contract combines purchases for the Air Force ($13,787,219; 39.77%); Navy ($6,893,610; 19.88%); Marine Corps ($6,893,609; 19.88%); and non-U.S. DoD participants ($7,095,562; 20.46%).
The Naval Air Systems Command, Patuxent River, Maryland, is the contracting activity (N00019-19-C-0010)
Totta, kielteisiä asioita esittelevät lähteet ovat aina epävakuuttavia riippumatta missä mediassa niihin viitataan. Ajallisesti vaan aikaisempi sopimus kuuden ohjuksen kiinnittämisen virallisen suunnittelun aloittamisesta istuu hyvin siihen, että seuraavassa puhutaankin jo rungon muuttamisesta tilan tekemiseksi sellaiselle payloadille, jota ei alkuperäisessä suunnittelukriteeristössä ole ollut. Aika näyttää.
Gyllis1
Respected Leader
Lämärin mukaan se sivupotkun suunnittelu on jo tehty:
“What we’ve done is essentially completed trade studies, design and development” of Sidekick, a Lockheed Martin spokesman explained to Aviation Week. “What is left to be fielded would be things like software integration, weapons separation testing, flight testing and airworthiness testing.”
Toisiin uutisiin:
Turkin osatuotanto muualle maaliskuuhun mennessä:
Lockheed to move F-35 jet parts sourcing to US from Turkey | eKathimerini.com
Lockheed Martin Corp said on Tuesday it was working to establish alternate supply sources for F-35 parts in the United States after the Pentagon decided last week to remove Turkey from the fighter jet program.
Jep ja mahdollisesti ihan pikku pikku muutos koneen sisäiseen rakenteeseen, joka ujutetaan seuraavaan Lockheedin kanssa tehtyyn sopimukseen. Ei olisi ensimmäinen kerta, eikä mitenkään harvinaista ihan kaikissa maailman sotavälinehankkeissa. Tarkka lukija huomaa konditionaalit ja yleistykset sitaateissa, ei tuo Lockheedin teksti mitään tarkkaa ole, toisin kuin Trimblen lähteen ilmaisu, joka sanotaan jutussa kahteen kertaan. Tai ehkä Steve Trimble on epäluotettava toimittaja ja sen lähteet joko Lockheedilla tai Pentagonissa valehtelee; kenen hyväksi?
E: Tämähän voi olla ihan pikkujuttukin, eikä mikään maailmanloppu kuuden ohjuksen itsestäänselvyydelle. Station 425 Bulkhead voi olla helposti irrotettava ja vaihdettava osa, vaikka sen suunnittelu maksaakin 34 miljoonaa taalaa. Lockheedilla kaikki on ihanan kallista.
Viimeksi muokattu:
Gyllis1
Respected Leader
Ehkä tuo kuusi amraamia onkin onnekas, sivupotkusta erillinen sivuvaikutus joka muokkauksella saavutetaan.
Koska jos haettaisiin nimenomaan kuutta amraamia, ei olisi mitään syytä jättää sitä mainitsematta tuossa sopparissa, eihän se mikään salaisuus ole.
No ehkä ei ole vaan haluttu korostaa sitä, että koko ajan on luvattu kuutta ohjusta, vaikka alkuperäisessä referenssiobjektissa se ei ole koskaan ollut mukana. Mukavampaa piilottaa asia viereiseen sopimukseen "kaupan päälle". Ehkä nyt, kun virallinen suunnittelu vihdoin laitettiin käyntiin, tuli joku virallisesti kertomaan ettei 2xAIM120 mitenkään mahdu referenssiobjektin sisäpuolelle. Sitten potkaistiin pikapikaa yhteisymmärryksessä Pentagonin kanssa tämä toinen keikka käyntiin, ettei kenenkään tarvitse nolostua.
Steve Trimble oli selvästi eri mieltä, koska se näyttää olevan hänen artikkelinsa selkeä pääuutinen (koska sanoo sen kahteen kertaan ja on ainoa poikkeama viralliseen tekstiin nähden). Mutta sanoo sen sen verran "sivulauseessa", että ilmaisee halunsa pitää itsensä edelleen Pentagonin ja Lockheedin kaverina. Ei nostanut lööpiksi asti, mutta haluaa pitää osapuolet hiukan varpaillaan.
Steve Trimble oli selvästi eri mieltä, koska se näyttää olevan hänen artikkelinsa selkeä pääuutinen (koska sanoo sen kahteen kertaan ja on ainoa poikkeama viralliseen tekstiin nähden). Mutta sanoo sen sen verran "sivulauseessa", että ilmaisee halunsa pitää itsensä edelleen Pentagonin ja Lockheedin kaverina. Ei nostanut lööpiksi asti, mutta haluaa pitää osapuolet hiukan varpaillaan.
Gyllis1
Respected Leader
Joo, eli asekuiluihin tehtävät muutokset "aft heavy weapons" - kategorian aseiden kantamisen mahdollistamiseksi, onkin todellisuudessa tehty kuuden AMRAAMin vuoksi?
Taidat nyt vähän ylianalysoida.
Ps. Softassa on muuten tuo lainausnappi, helpottaa paljon keskustelun seuraamista jos viitsisit sitä käyttää.
En ylianalysoi yhtään. Palaan aiemmin tässä ketjussa esittämääni epäilyyn, että 2xAIM120 asetelma ei välttämättä mahdu kuilun pohjalle sellaisenaan. Ja nyt esitin asiasta todisteentapaisen, kun sellainen melko arvostetussa ja itsekin lainaamassasi ilmailulehdessä esitettiin. Ja hyvin yksiselitteisesti esitettiinkin. En nyt jaksa enempää vääntää asiasta, teksti puhukoon puolestaan.
PS. Lainaukset ovat tärkeitä silloin, kun on useita eri aiheita käynnissä; nyt on peräkkäisistä viesteistä kyse. Odotinkin että ketjupoliisi tulee kyseenalaistamaan samantien, joten jäin hetkeksi seuraamaan asiaa.
PS. Lainaukset ovat tärkeitä silloin, kun on useita eri aiheita käynnissä; nyt on peräkkäisistä viesteistä kyse. Odotinkin että ketjupoliisi tulee kyseenalaistamaan samantien, joten jäin hetkeksi seuraamaan asiaa.
Viimeksi muokattu:
Gyllis1
Respected Leader
No ei esitetty.