Haagin konferenssissa on ensimmäisenä säädetty kansallistunnusten käytöstä ja kansainvälinen lainsäädäntö edellyttää yhä niiden käyttöä, mutta ei niiden ulkomuodosta tai asettelusta tietääkseni mitään sen kummempaa rekisteriä tai säädöstä ole (pl. humanitääriset tunnukset kuten Punainen Risti/Puolikuu/Kristalli). Kukin maa saa käyttää sellaisia tunnuksia kun haluaa, kunhan ne ovat selkeästi tunnistettavia, toisin sanoen kunhan kukaan ei nosta äläkkää asiasta. Low vis-tunnukset ovat yleistyneet ja kokardit pienentyneet varmaankin siksi, koska alkuperäinen tarkoitus eli omien visuaalinen tunnistaminen on muuttunut vähemmän tarpeelliseksi, ja ennemmin on haluttu estää vastustajaa tekemästä havaintoa, ja tämä on nähtävästi sopinut kaikille.Muistelen, että nuo kokardit olisi kattavan kansainvälisen sotilasdiplomatian ytimessä, eli jokainen valtio tiedottaa, millainen on sen tunnusmerkistö, ja niiden koko ja näkyvyys noudattelee jotain yhteisesti sovittua speksiä. Eli jokaiselle löytyy omansa, vaikka olisi vain harmaan sävyjä. DK/MG-kaluston siirtyminen tuosta kuvan jättiläisestä pieniin kokardeihin tapahtui kansainvälisessä yhteisymmärryksessä, jolloin tunnuksen visuaalisen merkityksen pienentyessä ja (valokuvaus-/tunnistus-)tekniikan kehittyessä pienempi koko todettiin riittäväksi. (Kaikenlaiset kokardit ovat kansainvälisen sodankäyntinormiston ydinaluetta, siksi pienet vihreät miehet eivät nauti sodankäynnin sääntöjen suojaa, vaan ovat aseistettuja rikollisia; sukua sille että sukelluksissa rajan ylittävä sukellusvene ei ole valtioalus, vaan maali.)
Viimeksi muokattu: