F-35 Lightning II

Muistelen, että nuo kokardit olisi kattavan kansainvälisen sotilasdiplomatian ytimessä, eli jokainen valtio tiedottaa, millainen on sen tunnusmerkistö, ja niiden koko ja näkyvyys noudattelee jotain yhteisesti sovittua speksiä. Eli jokaiselle löytyy omansa, vaikka olisi vain harmaan sävyjä. DK/MG-kaluston siirtyminen tuosta kuvan jättiläisestä pieniin kokardeihin tapahtui kansainvälisessä yhteisymmärryksessä, jolloin tunnuksen visuaalisen merkityksen pienentyessä ja (valokuvaus-/tunnistus-)tekniikan kehittyessä pienempi koko todettiin riittäväksi. (Kaikenlaiset kokardit ovat kansainvälisen sodankäyntinormiston ydinaluetta, siksi pienet vihreät miehet eivät nauti sodankäynnin sääntöjen suojaa, vaan ovat aseistettuja rikollisia; sukua sille että sukelluksissa rajan ylittävä sukellusvene ei ole valtioalus, vaan maali.)
Haagin konferenssissa on ensimmäisenä säädetty kansallistunnusten käytöstä ja kansainvälinen lainsäädäntö edellyttää yhä niiden käyttöä, mutta ei niiden ulkomuodosta tai asettelusta tietääkseni mitään sen kummempaa rekisteriä tai säädöstä ole (pl. humanitääriset tunnukset kuten Punainen Risti/Puolikuu/Kristalli). Kukin maa saa käyttää sellaisia tunnuksia kun haluaa, kunhan ne ovat selkeästi tunnistettavia, toisin sanoen kunhan kukaan ei nosta äläkkää asiasta. Low vis-tunnukset ovat yleistyneet ja kokardit pienentyneet varmaankin siksi, koska alkuperäinen tarkoitus eli omien visuaalinen tunnistaminen on muuttunut vähemmän tarpeelliseksi, ja ennemmin on haluttu estää vastustajaa tekemästä havaintoa, ja tämä on nähtävästi sopinut kaikille.
 
Viimeksi muokattu:
Tanskankin kokardia on osittain muutettu, valkoinen on korvattu harmaalla ja olikohan punaistakin himmennetty. Japanilla ja Italialla on myös kansallistunnuksena "low vis" kokardi, Italialla on myös nähtävillä vaihtoehtoinen sijoituspaikka koneen takaosassa.

Hinomaru.jpg

51FSJgPLkvL._AC_SL1000_.jpg


edit: Tuon voisi toteuttaa yksisävyisenä brittien tyyliin pitämällä vain valkoisen ulkokehän ja keskustan pysyen silti tunnistettavana, valkoista ulkokehää ei perinteisessä kokardissa monella muulla ole.
Harmaa Suomen vaakuna leijona kylkeen niin se on siinä.
 
Miten olisi… se Kreivi von Rosenin lahjoittamassa koneessa ollut perinnekuvio? En usko, että menisi sekaisin muiden maiden tunnusten kanssa. ;)

(Laitetaan nyt tähän vielä, että kyseessä ei ole n-merkki eikä n-aate, nykyään kun täytyy olla tarkkana, että ei c-tapahtuma napsahda niskaan. Tai tule lähtö b-saarille.)
 
Muistelen että Suomen tilanne lähti siitä että sopimus oli tehty NL:n kanssa ja kun tuota valtiota ei enää ollut, sopimuskaan ei ollut voimassa.
Venäjä on eri asia.
Tietää toki, mutta ei pidä sitä pätevänä koska sopimusta ei purettu YK:n turvallisuusneuvoston kautta, kuten sopimuksessa oli määrätty. Suomihan ei purkanut tai eronnut sopimuksesta, vaan totesi että se ei ole enää pätevä. Tämä tulkinta nousee aina silloin tällöin esiin kun halutaan vastustaa esim. asehankintoja tai NATO-jäsenyyttä, ja Bäckmanin lisäksi mm. Martin Schenin ja muut kaverit ovat sitä esiin nostaneet.
Sopimus purettiin kansainvälisoikeudellisesti täysin pätevästi, nimittäin valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen nojalla:
 
Tästä Pariisin rauhansopimuksen sotilaallisten pykälien kumoamisesta on tehty kattava väitöskirjakin: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/228647

90-luvulle tultaessa suunnilleen kaikki maat olivat kauan sitten lakanneet noudattamasta vastaavia pykäliä, mutta oikeastaan kukaan ei ollut niitä virallisesti kumonnut. Suomi halusi asian lopullisesti pois PV:n hankintoja vaikeuttamasta ja eri vaihtoehtoja mietittiin. Yksipuolinen sopimusmuutos Saksan yhdistymisen myötä vaikutti parhaalta vaihtoehdolta. Ranskalle, Yhdysvalloille ja Saksalle tämä kävi ilman muuta. Britit olivat vähän näreissään kun heitä ei oltu asiassa kuultu, mutta eivät sinällään itse asiaa vastustaneet. Neuvostoliiton ulkoministeriö kakisteli vastaan mutta maan ylin johto ei asiasta piitannut. Koska mikään taho ei lopulta asian julkistuksen jälkeen vastustanut rajoitusten poistamista (esimerkiksi viemällä asia YK:n käsittelyyn), muutos astui voimaan.
 
Tästä Pariisin rauhansopimuksen sotilaallisten pykälien kumoamisesta on tehty kattava väitöskirjakin: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/228647

90-luvulle tultaessa suunnilleen kaikki maat olivat kauan sitten lakanneet noudattamasta vastaavia pykäliä, mutta oikeastaan kukaan ei ollut niitä virallisesti kumonnut. Suomi halusi asian lopullisesti pois PV:n hankintoja vaikeuttamasta ja eri vaihtoehtoja mietittiin. Yksipuolinen sopimusmuutos Saksan yhdistymisen myötä vaikutti parhaalta vaihtoehdolta. Ranskalle, Yhdysvalloille ja Saksalle tämä kävi ilman muuta. Britit olivat vähän näreissään kun heitä ei oltu asiassa kuultu, mutta eivät sinällään itse asiaa vastustaneet. Neuvostoliiton ulkoministeriö kakisteli vastaan mutta maan ylin johto ei asiasta piitannut. Koska mikään taho ei lopulta asian julkistuksen jälkeen vastustanut rajoitusten poistamista (esimerkiksi viemällä asia YK:n käsittelyyn), muutos astui voimaan.
Kiitos, hyvä tiivistelmä. Hyvä esimerkki onnistuneesta poliittisesta pelistä sekä Euroopan, Usan että Venäjän suuntiin. Näitä soisi olevan enemmänkin esim maatalouden, metsien käytön ja energian osalta.
 
Back
Top