Ei hirveästi väliä. JDAM on hyvin halpa ase ja JSOW:n hankintamäärä on minimaalinen (kymmenkunta).
Ainoastaan JASSM on jossakin määrin merkityksellinen. Sen suhteen on kaksi kysymystä. Yksi, integroidaanko F-35:een baseline-JASSM vai ainoastaan ohjusperheen uudempia variantteja? Kaksi, mikä on Suomen ohjusten tekohengitettävyys (muistelen esitteessä mainitun JASSM:n hyllyiäksi 15 vuotta)?
Pääkäyttäjällä ei välttämättä ole hirveitä ambitioita integroida perusmallin JASSM-ohjuksia F-35:een. Ohjus on jo integroitu niin moneen muuhun laukaisulavettiin ja F-35:een haluttaneen saada polttavammin muita ohjuksia. Lisäksi perusmallin JASSM ei ole kovin yleinen Yhdysvalloissa, USAF taisi hankkia vain tuhatkunta ohjusta ennen kuin tuotanto siirtyi JASSM-ER:ään. Parhaassa (pahimmassa) tapauksessa se varasto ammutaan jo tämän vuosikymmenen taistelukentillä.
Ilmataisteluohjuksiin AIM-120 ja AIM-9X varattiin 754,6 miljoonaa euroa (
Valtioneuvosto). AIM-120D maksaa vähän toista miljoonaa ja AIM-9X n. puoli miljoonaa dollaria (
The Drive). Kun tuosta 755 miljoonasta miinustetaan DSCA-ilmoituksen 150 Sidewinderia, niin AMRAAM-ohjuksiin jää 680 miljoonaa euroa. Tuolla saa ihan hyvä määrän ohjuksia, mutta kannattaa muistaa, että Horneteille on (parhaiden arvioiden mukaan) hankittu se 445 kpl AIM-120B ja 300 kpl AIM-120C7 - siis yhteensä liki 750 ohjusta.
En siis näe varsinaisesti syytä uskoa, että ilmavoimat hylkäisi kategorisesti kaikki vanhat AMRAAM-ohjukset. AIM-120C7 on ammuttavissa F-35:stä, joten eiköhän se säily ilmavoimien käytössä - tosin se voi olla myös yhteistä varantoa ilmatorjunnan kanssa.
AIM-120B:n kohtalo sitten taas on pokka tai optimistisesti ajatellen ilmatorjunta - F-35:stä sitä ei voi ampua. Yllätyin, kun luin, että NATO on viime vuonna
solminut valmistajan kanssa puitesopimuksen AIM-120B:n tuotetuesta. (Suomi ei tosin ole mukana syystä taikka toisesta, vaikka Sveitsi on?!)