F/A-18 E/F Super Hornet

Hyväksyn tämän moitteen osittain. Laitetaan siihen että USA:nkin. Muitakin vaikuttajia oli eikä säästämisen/leikkaamisen mahdollisuus ollut niistä vähäisin. Naton kollektiivihan asiasta tietysti muodollisesti päätti.

Ajat muuttuvat nopeasti ja asevoimien laajamittainen muokkaaminen eestaas on liki mahdotonta jos sykli on kymmenen vuotta. Suomessa tämä on onneksi ymmärretty paremmin.

Puolustusbudjettien romahtaminen 90-luvulla on ymmärrettävämpää, kun tutkii esim 80 - luvun eforttia, ja suhteuttaa sen nykypäivään. Mielestäni eurooppalaiset todellakin valmistautuivat tuolloin sotaan. Briteillä ja Ranskalla ydinaseen ylläpito vei oman siivunsa, ja ed vapaa Saksa oli sotilaallisesti hyvin hyvin vahva!
 
Puolustusbudjettien romahtaminen 90-luvulla on ymmärrettävämpää, kun tutkii esim 80 - luvun eforttia, ja suhteuttaa sen nykypäivään. Mielestäni eurooppalaiset todellakin valmistautuivat tuolloin sotaan. Briteillä ja Ranskalla ydinaseen ylläpito vei oman siivunsa, ja ed vapaa Saksa oli sotilaallisesti hyvin hyvin vahva!

Eurooppalaisten 80-luvun armeijoiden vahvuudet näyttävät lähinnä epätodellisilta näin jälkikäteen tarkastellen. Ja Ilmavoimat aivan erityisesti jos katsoo vaikka 60-lukua.
 
Eurooppalaisten 80-luvun armeijoiden vahvuudet näyttävät lähinnä epätodellisilta näin jälkikäteen tarkastellen. Ja Ilmavoimat aivan erityisesti jos katsoo vaikka 60-lukua.
Onhan tuo Belgiankin Ilmakomponentti aika eri tekele nykyään siitä mitä se oli 1980-luvulla.

F-16:tta löytyi peräti 168 kpl.
Miragea 5:ttä löytyi peräti 74 kpl.
Lisäksi jokaisella tukikohdalla oma ilmatorjuntapatteri.
Maavoimista löytyi peräti kaksi divisioonaa.

Nykyinen - tai siis tarkemmin sanottuna - tuleva 34 F-35:n vahvuus on aika minimaalinen verrattuna tuohon, mitä niillä oli vielä reilut 30 vuotta sitten.

Toisaalta joitakin 1980-luvun F-16:tta ja Mirage 5:ttä nykypäivän F-35-parvi lätkisi varmasti aika helposti taivaalta, niin että pian olisi F-16:t ja Mirage 5:t tulleet tonttiin.
 
Uusi juttu:

Jota IS siteeraa:

Sähköpostiviesti sitoo Saksan Super Hornet kauppaan? Hmm hiukan epäilen, että tarvitaan myös kynä ja paperia.
 
Onhan tuo Belgiankin Ilmakomponentti aika eri tekele nykyään siitä mitä se oli 1980-luvulla.

F-16:tta löytyi peräti 168 kpl.
Miragea 5:ttä löytyi peräti 74 kpl.
Lisäksi jokaisella tukikohdalla oma ilmatorjuntapatteri.
Maavoimista löytyi peräti kaksi divisioonaa.
Ei nyt kovin paljon topiciin liity, mutta Belgian 2 divisioonaa oli ra-vahvuus. Silloin kun siellä oli 2 vuotta kestävä yleinen asevelvollisuus ne pystyi perustamaan 20.
 
Uusi juttu:

Jota IS siteeraa:

Sähköpostiviesti sitoo Saksan Super Hornet kauppaan? Hmm hiukan epäilen, että tarvitaan myös kynä ja paperia.

aika paha tuo 15 x Growler ja 30 x SH. Siis jos noin monta Growleria tarvitaan voin pienelle määrälle SH:ta
 
aika paha tuo 15 x Growler ja 30 x SH. Siis jos noin monta Growleria tarvitaan voin pienelle määrälle SH:ta

Ota huomioon, että Saksa korvaa koneilla Tornadot ja Tornado ECR:t. Ne on hankittu nimenomaan rynnäkkö- ja elso-rooleihin, hävittäjiksi Saksa käyttää Typhooneja.
 
Tietysti voisi sanoa Bundesluftwaffenkin olevan varjo entisestään. Pelkästään Lockheed Starfightereitä ostettiin 916 konetta, siihen päälle myöhemmin Phantomit ja Tornadot. Nyt kokonaisvahvuus on alle 200 taistelukonetta. Suomi on kyllä melkoinen poikkeus länsi-Euroopassa, kun hävittäjien kokonaismäärä on ollut käytännössä jatkuvasti nouseva kylmän sodan bershneviläisimmistä vuosista lähtien. 60-luvun lopulla vavhuuden muodostivat noin 20 MiG-21F:ää ja tusina Gnatia. 80-luvun lopulla aseistettuja hävittäjiä oli noin 20 MIG-21bisiä ja 40 Drakenia, tuohon päälle vielä koulutus- ja tiedusteluversiot sekä noin 50 Hawkia Sidewindereillä. On kyllä ihan hatunnoston arvoista, jos nykyiset 62 Hornetia saadaan korvattua sillä 64:llä uudella hävittäjällä. Vertailun vuoksi, öljymaa Norja korvaa 72 F-16:tta 54 F-35:llä. Toki turskat ovat kuluttaneet 18 hävittäjäänsä pöpelikköön vuosien varrella.
 
Norjalla oli lisäksi vielä 90-luvulla ainakin parisenkymmentä F-5:ttä, joita ei siis korvattu millään.
Mutta reiluuden nimessä, on todennäköisimmän vastapelurinkin konemäärät vähentyneet. Neuvostoliiton rintamailmavoimilla oli kylmän sodan lopussa yli 4000 taistelukonetta, ja tässä ei ole mukana PVO:n tai laivaston koneet. Nykyään Vladimir saanee ilmaan maksimissaan tuhatkunta konetta kun kaikki kerätään kasaan.
 
Norjan F-5:t taisivat olla alkuperäistä F-5A -mallia, jossa ei ollut mm. tutkaa ja ainakin Starfighter-aikaan sen rooli oli hävittäjäpommittaja. Alunperin F-5 oli Norjassa torjuntahävittäjä ja Starfighter hävittäjäpommittaja, mutta jossain vaiheessa turskat oppivat lukemaan ja vaihtoivat roolit päikseen, kuten hyvä olikin. Näitäkin koneita oli huikea määrä, 108 konetta joista 64 oli MAP-apua eli koneet olivat USA:n omaisuutta. 90-luvulla koneille ei varmaan nähty tarvetta etsiä korvaajaa, kun F-16 kykenee hoitamaan ilmasta maahan-tehtävät, mutta konetta oli turha poistaakaan? F-5 on kuitenkin suhteellisen edullinen ylläpitää ja tuollaisen konemäärän jäljiltä koulutettua miehistöä oli vielä 90-luvulla rivissä ja varaosapoolikin varmasti kattava? Olihan Suomessakin Hawkeista koostuva laivue 41 olemassa ainakin teoriassa kakkoslinjan hommiin tuona aikana.

Venäjän ilmavoimat ovat tosiaan nekin kalpea varjo Neuvostoliiton suuruuden päivistä. MiG-29:ää ja -31:ttä on ilmeisesti lentokuntoisena noin 120 konetta kumpaakin, Su-27:ää noin 160. Uusia konemalleja olisi ~60 Su-35, ~100 Su-30SM/M2, ~45 MiG-29SMT. MiG-35:n lukuja en löytänyt äkkiseltään. Tuossa olisi yhteensä hieman päälle 600 hävittäjää, mitä pidän ihan realistisena lukuna. MiG-29:t ja Su-27:t lienee päivitetty SM-tasoon? Tuohon kun lisää pommittajat, tukikoneet, meritoimintakoneet ja rahtikoneet päälle niin noin tuhatkunnasta varmaankin joo puhutaan.

Lähde: https://bmpd.livejournal.com/2326878.html
 
Norjan F-5:t taisivat olla alkuperäistä F-5A -mallia, jossa ei ollut mm. tutkaa ja ainakin Starfighter-aikaan sen rooli oli hävittäjäpommittaja. Alunperin F-5 oli Norjassa torjuntahävittäjä ja Starfighter hävittäjäpommittaja, mutta jossain vaiheessa turskat oppivat lukemaan ja vaihtoivat roolit päikseen, kuten hyvä olikin. Näitäkin koneita oli huikea määrä, 108 konetta joista 64 oli MAP-apua eli koneet olivat USA:n omaisuutta. 90-luvulla koneille ei varmaan nähty tarvetta etsiä korvaajaa, kun F-16 kykenee hoitamaan ilmasta maahan-tehtävät, mutta konetta oli turha poistaakaan? F-5 on kuitenkin suhteellisen edullinen ylläpitää ja tuollaisen konemäärän jäljiltä koulutettua miehistöä oli vielä 90-luvulla rivissä ja varaosapoolikin varmasti kattava? Olihan Suomessakin Hawkeista koostuva laivue 41 olemassa ainakin teoriassa kakkoslinjan hommiin tuona aikana.

Venäjän ilmavoimat ovat tosiaan nekin kalpea varjo Neuvostoliiton suuruuden päivistä. MiG-29:ää ja -31:ttä on ilmeisesti lentokuntoisena noin 120 konetta kumpaakin, Su-27:ää noin 160. Uusia konemalleja olisi ~60 Su-35, ~100 Su-30SM/M2, ~45 MiG-29SMT. MiG-35:n lukuja en löytänyt äkkiseltään. Tuossa olisi yhteensä hieman päälle 600 hävittäjää, mitä pidän ihan realistisena lukuna. MiG-29:t ja Su-27:t lienee päivitetty SM-tasoon? Tuohon kun lisää pommittajat, tukikoneet, meritoimintakoneet ja rahtikoneet päälle niin noin tuhatkunnasta varmaankin joo puhutaan.

Lähde: https://bmpd.livejournal.com/2326878.html

Tuohon voisi ehkä laskea mukaan vielä Su-34:n? En tiedä mitään roolituksesta, mutta päällipuolisesti konetyyppi tuo kovasti mieleen F-15E:n. Sinänsä hauska, että Venäjällä on kaksi konetyyppiä tässä lokerossa, Su-30 ja Su-34.
 
Su-34 on rynnäkkökone jonka oli tarkoitus korvata Su-24. Enemmän saman koetyypin lokeron jakavat Su-30SM ja Su-35, molemmat ovat raskaita monitoimihävittäjiä. Su-34:n ripustimista tietääkseni vain kaksi on johdotettu ilmataisteluohjuksille ja leveässä kabiinissa on esmes sellaisia fasiliteetteja kuin keittiö ja huussi. Ei se oikein ole ilmataisteluun tarkoitettu ja varsinkin kaartotaistelussa se antaa kyllä huomattavasti tasoitusta. Kone on painotettu pitkäkestoisia hyökkäys. ja tiedustelutehtäviä varten ja matalalentopenetraatioon.

Ehkä Venäjän vastine F-15E:lle olisi juurikin se Su-30SM eli venäläisellä avioniikalla varustettu Su-30MK. Su-27 ja nykyään -35 (vaikkakin 35 on monitoimikone) vastaavat karkeasti F-15:ttä ja MiG-29 F-16:tta ja Hornetia. Su-34:n läntinen vastine olisi karkeasti Panavia Tornado tai F-111.
 
Su-34 on rynnäkkökone jonka oli tarkoitus korvata Su-24. Enemmän saman koetyypin lokeron jakavat Su-30SM ja Su-35, molemmat ovat raskaita monitoimihävittäjiä. Su-34:n ripustimista tietääkseni vain kaksi on johdotettu ilmataisteluohjuksille ja leveässä kabiinissa on esmes sellaisia fasiliteetteja kuin keittiö ja huussi. Ei se oikein ole ilmataisteluun tarkoitettu ja varsinkin kaartotaistelussa se antaa kyllä huomattavasti tasoitusta. Kone on painotettu pitkäkestoisia hyökkäys. ja tiedustelutehtäviä varten ja matalalentopenetraatioon.

Ehkä Venäjän vastine F-15E:lle olisi juurikin se Su-30SM eli venäläisellä avioniikalla varustettu Su-30MK. Su-27 ja nykyään -35 (vaikkakin 35 on monitoimikone) vastaavat karkeasti F-15:ttä ja MiG-29 F-16:tta ja Hornetia. Su-34:n läntinen vastine olisi karkeasti Panavia Tornado tai F-111.

mitäköhän Su-34:n vessalle käy, jos vedetään negatiivistä g:tä kaartotaistelussa? Voin vain kuvitella, millainen tyhjennysmekanismi siinä on - mielikuvissa vanhat junanvaunun vessat, joissa kaikki menee suoraan kiskoille
 
mitäköhän Su-34:n vessalle käy, jos vedetään negatiivistä g:tä kaartotaistelussa? Voin vain kuvitella, millainen tyhjennysmekanismi siinä on - mielikuvissa vanhat junanvaunun vessat, joissa kaikki menee suoraan kiskoille

Matkalennossa 30k jalassa ensimmäisen aallon kärkimies vetää kunnon tiiliskivimäiset liha*askat joka heti ulos dumpatessa jäätyy vieäkin kovemmaksi. Korkealla koneen muodostamat pyörteet ja ilmavirta heilauttavat "pommia" heti pudotuksessa sopivasti niin että se jää hetkeksi vähän korkeammalle. Takana tulevan toisen aallon heput eivät takuulla arvaa että mikä hemmetin vierasesine se juuri menikään moottorin ilmanotosta sisään, mutta savumerkit ovat todella komeat ja huoltopajalle tuli just asiaa.
 
Su-34 on rynnäkkökone jonka oli tarkoitus korvata Su-24. Enemmän saman koetyypin lokeron jakavat Su-30SM ja Su-35, molemmat ovat raskaita monitoimihävittäjiä. Su-34:n ripustimista tietääkseni vain kaksi on johdotettu ilmataisteluohjuksille ja leveässä kabiinissa on esmes sellaisia fasiliteetteja kuin keittiö ja huussi. Ei se oikein ole ilmataisteluun tarkoitettu ja varsinkin kaartotaistelussa se antaa kyllä huomattavasti tasoitusta. Kone on painotettu pitkäkestoisia hyökkäys. ja tiedustelutehtäviä varten ja matalalentopenetraatioon.

Ehkä Venäjän vastine F-15E:lle olisi juurikin se Su-30SM eli venäläisellä avioniikalla varustettu Su-30MK. Su-27 ja nykyään -35 (vaikkakin 35 on monitoimikone) vastaavat karkeasti F-15:ttä ja MiG-29 F-16:tta ja Hornetia. Su-34:n läntinen vastine olisi karkeasti Panavia Tornado tai F-111.
Olisi varmasti kokemus istua pytyllä kaartotaistelun aikana.
 
Tietysti voisi sanoa Bundesluftwaffenkin olevan varjo entisestään. Pelkästään Lockheed Starfightereitä ostettiin 916 konetta, siihen päälle myöhemmin Phantomit ja Tornadot. Nyt kokonaisvahvuus on alle 200 taistelukonetta. Suomi on kyllä melkoinen poikkeus länsi-Euroopassa, kun hävittäjien kokonaismäärä on ollut käytännössä jatkuvasti nouseva kylmän sodan bershneviläisimmistä vuosista lähtien. 60-luvun lopulla vavhuuden muodostivat noin 20 MiG-21F:ää ja tusina Gnatia. 80-luvun lopulla aseistettuja hävittäjiä oli noin 20 MIG-21bisiä ja 40 Drakenia, tuohon päälle vielä koulutus- ja tiedusteluversiot sekä noin 50 Hawkia Sidewindereillä. On kyllä ihan hatunnoston arvoista, jos nykyiset 62 Hornetia saadaan korvattua sillä 64:llä uudella hävittäjällä. Vertailun vuoksi, öljymaa Norja korvaa 72 F-16:tta 54 F-35:llä. Toki turskat ovat kuluttaneet 18 hävittäjäänsä pöpelikköön vuosien varrella.

Luftwaffen konemäärä on kyllä radikaalisti pudonnut, mutta puolustushaara vaikuttaa olleen alusta lähtien tarkoitettu ilmasta maahan toimintaan, ja erityisesti matalahyökkäyksiin osana Naton Euroopan ilma-asetta. Starfightereistä menetettiin onnettomuuksissa noin kolmannes, eikä Phantomitkaan olleet mitään erityisiä ilmaherruushävittäjiä, vaan riisuttuja E-malleja Sidewinder-aseistuksella. Tiedusteluversiot olivat aseistamattomia. Listaan pitäisi vielä lisätä Fiat G-91 rynnäkkökoneet ja korvaajiksi rakennetut Alpha Jetit!
 
Saksan SH valinta oli viimeinen niitti MiGini siivessä ja vaihdan aiemmin täällä äänestämäni Greipin SHooksi :D
Berliini se se on ollut meidän kuiskauskoppi aiemminkin..
Nyt kyllä löfreenillä pitäisi olla jo kiire ex-alusmaan, tuon kummaa kieltä molottavan Turaanian, vieraillulle vieläpä iso hitsauspuikkolaatikollinen isonumeroisten Volvojen avaimia fölissä, niitä on jo annettava muillekin kuin K.Kangelle siis.
 
Saksan SH-valinta niittaa vain Typhoonia alas. Mutta yhtiöillä on eri käsitys Suomen elso-tarpeesta kun ECR-brosyyriä ei ole missään vaiheessa tuputettu Growlerin tapaan. Toki Saab omalla köyhän miehen Growlergropen-optiolla vähän vihjannut, että ehkä Growlerin tarjoamisessa muutkin näkevät järkeä.
 
Luftwaffen konemäärä on kyllä radikaalisti pudonnut, mutta puolustushaara vaikuttaa olleen alusta lähtien tarkoitettu ilmasta maahan toimintaan, ja erityisesti matalahyökkäyksiin osana Naton Euroopan ilma-asetta. Starfightereistä menetettiin onnettomuuksissa noin kolmannes, eikä Phantomitkaan olleet mitään erityisiä ilmaherruushävittäjiä, vaan riisuttuja E-malleja Sidewinder-aseistuksella. Tiedusteluversiot olivat aseistamattomia. Listaan pitäisi vielä lisätä Fiat G-91 rynnäkkökoneet ja korvaajiksi rakennetut Alpha Jetit!


Luftwaffe tosiaan varmaankin rakennettiin vähän sitä silmälläpitäen, että sotaa tultaisiin käymään ensisijaisesti Saksan maaperällä ja Neuvostoliitolla oli merkittävä panssariylivoima mutta ilmassa alivoima. Kaipa ajatukseen kuului, että CAP-roolia vetäisivät Hollannin, Belgian ja Britannian ilmavoimat Saksan ilmatilassa, ja Luftwaffe tukisi omia maajoukkoja. Starfighterin matalarynnäkköroolia selittää vähän kaksi asiaa, eli F-104G:n suht edistunyt navigointijärjestelmä ja kanadalaisten siihen integroima B61-ydinpommi (Kanadan omaf CF-104:t palvelivat Euroopassa samassa roolissa). Näistä syistä koneita sitten menetettiinkin hurjia määriä, sillä se ei soveltunut lainkaan matalalentoon (suuri siipikuormitus ja mm. automatiikka painoi sauvan eteen suurilla kohtauskulmilla T-pyrstön sakkaamisvaaran takia. Navigointijärjestelmä oli työläs käyttää ja vei lentäjän huomiota liikaa). Phantomin F-4F:stä puuttui Sparrow, mutta siinä tiettävästi oli tutkaohjuksena Falcon kuten meillä Drakenissakin. Syytä tähän en ole saanut selville, yrittikö Saksa säästää budjetissa vai eikö USA:lta hellinnyt vientilupaa. 90-luvulla Phantomiin sitten asennettiin A-Hornetin APG-65 -tutka ja AMRAAM-kyky. Phantomin tiedustelumalleista tietääkseni mikään ei ollut aseistettu. 50- ja 60-luvuilla elektroniikan suorituskyky oli varsin vaatimatonta ja laitteet isoja ja painavia, yleensä jätettiin tiedustelumalleista mieluummin asejärjestelmät ja ripustimet pois ja lennettiin keveämpänä, tai laitettiin tilalle ECM- tai SIGINT-laitteita.

Nykyään tietty voisi kuvitella Luftwaffen roolinkin muuttuneen vähän selkeämmin ilmasta maahan-roolista pois, kun rautaesiripun sijaan maa sijaitsee aika keskellä NATO:a. Ilmeisesti rooli on päätetty liiton sisällä säilyttää.
 
Back
Top