F/A-18 E/F Super Hornet

Kerrataanpa hieman. Miten Super Hornetin specsit vertautuu noihin äiti Venäjän parhaimpiin koneisiin verrattuna? Ollaanko niskan päällä jatkossa?
 
No enpä tiedä. Vähän sama fiilis tulee kuin itse koneestakin: Vanha malli on vanha vaikka olisi kuinka pakkelia pinnassa.
No pikkuisen alkaa malli olla parhaan käyttöikänsä loppuhännällä, mutta teknisesti täydellinen ja antaa erinomaiset kyydit! :cool:

(EDIT: puhuin siis Super Hornetista...)
 
Kerrataanpa hieman. Miten Super Hornetin specsit vertautuu noihin äiti Venäjän parhaimpiin koneisiin verrattuna? Ollaanko niskan päällä jatkossa?

Growlerin kanssa ehkä. Ilman sitä Super Hornetin vahvuudet kustannustehokkuudessa painottuvat ehkä enemmän sinne kustannusten suuntaan. Mutta Growler on sitten taas kallis.
 
Growlerin kanssa ehkä. Ilman sitä Super Hornetin vahvuudet kustannustehokkuudessa painottuvat ehkä enemmän sinne kustannusten suuntaan. Mutta Growler on sitten taas kallis.
Monesta suunnasta saa mielikuvan, että Growler olisi hyökkäyksellinen. Saadaanko näistä maksimaalinen hyöty?
 
Kerrataanpa hieman. Miten Super Hornetin specsit vertautuu noihin äiti Venäjän parhaimpiin koneisiin verrattuna? Ollaanko niskan päällä jatkossa?

Turha niitä yksittäisiä speksejä on tihrustaa, kun kilpailussa arvioidaan asejärjestelmän kokonaissuorituskykyä Suomen puolustusjärjestelmälle. Siinä Super Hornet ja Growler on yhdistelmä, jossa tuskin suorituskyvystä jää puuttumaan. Yksi Super Hornetin ehdoton vahvuus on yhteensopivuus Ilmavoimien olemassaolevan kaluston ja organisaation kanssa, siinä säästetään melkoisesti jolloin voidaan investoida enemmän aseistukseen ja erikoisjärjestelmiin (Growler).
 
Monesta suunnasta saa mielikuvan, että Growler olisi hyökkäyksellinen.
Niin on myös ilmavoimat tehtävätaktiikaltaan (ja maavoimien uudistettu taistelutapa) vaikka kokonaiskuva on maanpuolustus. Tämän voi havaita mm. ilmasta maahan kyvyn tultua kuvioihin.

Lorentz muuten suosi hands off -ajatusta. https://core.ac.uk/download/pdf/39959499.pdf
lorentz.JPG

Wikissä on myös kiinnnostavasti aiheesta: "Ilmavoimien komentajana 1926-1932 toiminut eversti Väinö Vuori sekä Ilmavoimien vanhemmat upseerit pitivät pommittajia keskeisenä keinona pysäyttää tuolloin yksiselitteisesti viholliseksi määritellyn Neuvostoliiton maahyökkäys. Vihollisen ilmavoimat tulisi tuhota kentilleen pommikoneiden hyökkäyksillä, sillä hävittäjiä ei arveltu voitavan hankkia riittävästi hyökkäysten torjumiseksi." https://fi.wikipedia.org/wiki/Richard_Lorentz

Toki taisivat olla väärässä, sillä pommareita enemmän tarvittiin hävittäjiä. Tämän pommitetaan vs. torjutaan voisi kuitenkin katsoa nykyään toistuvan monitoimihävittäjien tehtävien kohdalla. Toisaalta hävittäjiä voidaan nykyoloissa melkeinpä hankkia riittävästi, mutta silloin ei millään. Lisämaustetta kynnysaseista.
 
Viimeksi muokattu:
Mie olen taas miettynyt, kun tuossa SuperHornetissa ei ole kiinteää IRST sensoria, onkohan tuo erillinen lisäpolttoainesäiliössä oleva miten hyvä ratkaisu?
 
Mie olen taas miettynyt, kun tuossa SuperHornetissa ei ole kiinteää IRST sensoria, onkohan tuo erillinen lisäpolttoainesäiliössä oleva miten hyvä ratkaisu?
Ns. paniikkiratkaisu. Edullinen, ei isoja testikuluja. Toisaalta ei ole mukana jatkuvasti, eli ei voisi olettaa saatavan aina kaikista ko. tietoa hyödynnettäväksi.
Teoriassa helpompi päivittää, mutta ei niitä uusittaisi kuitenkaan alvariinsa. Voi olla löyhemmin kytketty muuhun järjestelmään (toki ei millään muulla ole muutenkaan F-35 veroisesti järjestelmät yhdessä).
 
Ns. paniikkiratkaisu. Edullinen, ei isoja testikuluja. Toisaalta ei ole mukana jatkuvasti, eli ei voisi olettaa saatavan aina kaikista ko. tietoa hyödynnettäväksi.
Teoriassa helpompi päivittää, mutta ei niitä uusittaisi kuitenkaan alvariinsa. Voi olla löyhemmin kytketty muuhun järjestelmään (toki ei millään muulla ole muutenkaan F-35 veroisesti järjestelmät yhdessä).

Jos nykyisiä hornetteja katsoo niin melkein on aina se yksi lisäsäiliö mukana, ihan pakostakin jos meinataan lennellä yhtään pidemmälle. Superhornetissa on toki isompi tankki ja tulevaan block III malliin uumoillaan CFT tankkeja kaveriksi jolloin ei ehkä tarvisi. Pelkästään sen sensorin takia olisi tympeää kantaa kokonaista säiliötä.

Mutta jos/kun siihen lisätankkiin on tungettu nyt kallis sensori mukaan niin voisipa v*tuttaa ihan eri tavalla että pojat pudottelee tiukassa paikassa ne jonnekkin pöpelikköön että riittää manoveröintikykyä väistellä kohti ammuttuja ohjuksia. Käy kalliiksi ja niitä sensoreita ei kuitenkaan osteta yhtään ylimääräiseksi.

Allekirjoitan omalla näkemykselläni tuon paniikkiratkaisu tulkinnan ihan täysin.
 
No enpä tiedä. Vähän sama fiilis tulee kuin itse koneestakin: Vanha malli on vanha vaikka olisi kuinka pakkelia pinnassa.
No jos verrataan tuohon Suomi-versioon niin on siinä eroa:
f352d016-e138-5d39-a344-c7fdb824afe3

Eihän tuossakaan mitään vikaa, mutta kuten ikääntyvästä Hornetistammekin Puranen toteaisi: " Teknistä käyttöikää on jäljellä, mutta operatiivista ei juuri ole".
 
Olenko todella ainoa, jota on jäänyt pahasti häiritsemään ne taannoin esitetyt väitteet, että SH:lla ei AMRAAMit siivissä oikein äänennopeutta ylitetä? Väite jäi vähän leijumaan ilmaan, mutta ei sitä oikein kumottukaan ja oli periaatteessa järkeenkäypä. Ilmataistelu on tulevienkin koneiden ehdoton päätoimenkuva, joten vain 2 AMRAAMia olisi paitsi HX-hankeen massiivisimmalle koneelle naurettavan pieni, niin myös keskeisimpään käyttötarkoitukseen kovasti alimittaisen oloinen arsenaali.
 
Boeing tarjosi sisäistä sensoria mutta USN ei ilmeisesti ollut kiinnostunut maksamaan kehittelykuluja. Super Hornetin IRST pohjautuu F-14D:n AN/AAR-42:een eli on sellainen 'vanhan liiton' IRST, tarkoitettu enemmän ilmasta ilmaan-kohteisiin.
 
"Ilmavoimien komentajana 1926-1932 toiminut eversti Väinö Vuori sekä Ilmavoimien vanhemmat upseerit pitivät pommittajia keskeisenä keinona pysäyttää tuolloin yksiselitteisesti viholliseksi määritellyn Neuvostoliiton maahyökkäys. Vihollisen ilmavoimat tulisi tuhota kentilleen pommikoneiden hyökkäyksillä, sillä hävittäjiä ei arveltu voitavan hankkia riittävästi hyökkäysten torjumiseksi." https://fi.wikipedia.org/wiki/Richard_Lorentz

Näin toimii yleinen ilmasodan doktriini tänäkin päivänä, ilma-alivoimainen osapuoli ei voi olla passiivinen ja vain reagoida vihollisen liikkeisiin, koska muuten käy huonosti. Aloitekykyä on pyrittävä ottamaan ja kiistettävä vihollisen vapaus valita taistelun aika ja paikka.

Ns. paniikkiratkaisu. Edullinen, ei isoja testikuluja. Toisaalta ei ole mukana jatkuvasti, eli ei voisi olettaa saatavan aina kaikista ko. tietoa hyödynnettäväksi.
Teoriassa helpompi päivittää, mutta ei niitä uusittaisi kuitenkaan alvariinsa. Voi olla löyhemmin kytketty muuhun järjestelmään (toki ei millään muulla ole muutenkaan F-35 veroisesti järjestelmät yhdessä).

Oletettavasti niitä säiliöitä hankitaan sen verran, että niitä riittää operatiiviseen käyttöön kaikille tarvitseville koneille. Huollossa tai tehtäväkierron ulkopuolella olevat koneet eivät sitä tarvitse, joten siinä on yksi paikka säästää. Veikkaan, että integroinnissa ei ulkoisen säiliön puolesta ole hirveästi teknisiä ongelmia, ja että 2025 aika monella muullakin koneella on F-35:n veroisesti integroidut sensorit. Tärkeämpää lienee kuitenkin lavettien välinen integraatio ja tilannekuvan välittämien Ilmavoimien valvontajärjestelmän monisensorifuusioon. US Navylla on tästä kokemusta ehkä enemmän kuin kenelläkään muulla, eikä se varmaankaan tulisi ongelmaksi TTNT ja DTP-N:n kanssa.

Boeing tarjosi sisäistä sensoria mutta USN ei ilmeisesti ollut kiinnostunut maksamaan kehittelykuluja. Super Hornetin IRST pohjautuu F-14D:n AN/AAR-42:een eli on sellainen 'vanhan liiton' IRST, tarkoitettu enemmän ilmasta ilmaan-kohteisiin.

Lockheed kehitti samaan sensoriin pohjautuvaa AIRST-järjestelmää F-22:een 80- ja 90-luvulla, ja sen kehitystä jatkettiin senkin jälkeen kun se leikattiin kustannussyistä koneesta pois, koska myöhempi integrointi pidettiin yhtenä kehitysoptiona. Lockheedilla saman perheen IRST-sensoria on siis kehitetty jatkuvasti, joten Superin IRST:lla ei välttämättä ole enää hirveästi tekemistä vanhan AAR-42:n kanssa. Suorituskyvyssä on ilmeisesti tapahtunut aika suuri hyppäys Block I ja Block II välillä, kun sitä puitiin kongressissa asti. AIRST:n tavoitteena oli muistaakseni 160nm havaintoetäisyys takasektoriin tai jotain yhtä kreisiä.
 
Viimeksi muokattu:
Onko tässä Super Hornetissa se kamerasysteemi jolla onnistuivat saamaan niitä tictac kohteita kiinni filmirullalle?
 
Back
Top