Sokea Reetta ja Fennovoima
25.7.2015 11:25
Antero Vartia
Leikitellen voisi sanoa, että aikoinaan ydinvoimaa vastustettiin ideologisista syistä, mutta nykyään sitä kannatetaan ideologisista syistä. Taloudellisin perustein ydinvoimaa ei voida enää perustella. Lisäksi perusteellisen, yhteiskuntaa haittaavan epäonnistumisen riskit ovat valtavat.
Arvio sähkön tarpeesta
2008 ilmasto- ja energiastrategiassa TEM arvioi vuoden 2020 sähköntarpeeksi 103 TWh vuodessa (1). Tälle arvioille perustui myös arvio Fennovoiman rakentaman ydinvoimalan tarpeellisuudesta.
Strategian päivityksessä vuonna 2013 TEM kuitenkin korjasi arviotaan: 2020 sähköntarve olisi enää 94 TWh vuodessa (2). Sähkönkulutusarvio on siis laskenut suurin piirtein yhden Hanhikivi 1-reaktorin tuotannon verran (yksi ydinreaktori tuottaa mallista riippuen 8-12 TWh:a sähköä vuodessa). Sähkönkulutuksen arvioiden mukaan Fennovoima ei siis ole Suomelle tarpeellinen saati välttämätön.
Sähkön hinnan kehitys
Fennovoiman osakkaiden on mankala-periaatteen mukaisesti pakko ostaa yhtiöltä oman osuutensa mukainen määrä sähköä omakustannehintaan. Jotta investointi Fennovoimaan olisi kannattava, tämän hinnan on oltava alempi kuin sähkön pörssihinnan.
Eduskunta myönsi Fennovoimalle periaateluvan vuonna 2010, jolloin sähkön tukkuhinta oli huipussaan: 56,64€/MWh (Nordpool Elspot vuoden keskihinta).
Sähkön hinta on tästä merkittävästi laskenut, ja vuonna 2014 keskihinta oli noin 36 euroa (3).
Julkisuudessa liikkuneet arviot Fennovoiman sähkön omakustannehinnasta osakkaille liikkuvat noin 45€ - 100€/MWh välillä. Fennovoima ja Rosatom ovat sopineet, että ensimmäisten 12 toimintavuoden aikana hinta ei nouse yli 50€/MWh. Osakassopimuksessa on kuitenkin mainittu “laitostoimittajan vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella olevat kustannustekijät”, jotka saattavat vaikuttaa lupaukseen (4). Tämän 12 vuoden jälkeen hinta myös todennäköisesti nousee joka tapauksessa. Esimerkiksi Turkissa rakenteilla olevan
Akkuyun voimalan sähkön hinnaksi Rosatom on ostajan kanssa sopinut yli 110€/Mwh (5).
Sähkön hinnasta Hanhikivi 1:n valmistumisvuonna on tehty hyvin erilaisia arvioita. Fennovoiman ennakoidulle valmistumisvuodelle 2024 voi tällä hetkellä ostaa sähköä noin 40€/MWh hintaan sähköpörssistä. TEM:n raportti, joka perustuu SKM Market Predictorin toteuttamaan ”Sähköntuotannon skenaariolaskelmat vuoteen 2035” - selvitykseen, ennustaa sähkön hinnaksi Suomessa vuosina 2023-2027 alle 50 euroa kaikissa skenaarioissa (6). Suureen uusiutuvan energian lisäykseen perustuvissa skenaarioissa hinta myös pysyy alle 50 euron lähes 10 vuotta. Näin on myös VATT:n perusskenaariossa (7). Fortum on niin ikään arvioinut, että sähkön hinta pysyy Pohjoismaissa pitkään edullisena, koska alueella on runsaasti sähköä tarjolla (8).
Vähintään tämän 10 vuotta Fennovoiman osakkaat siis ostaisivat sähkönsä pörssihintaa kalliimmalla. Toki sähkön hinta muuttuu ennen voimalan valmistumista, ja pitkälle tulevaisuuteen on vaikea ennustaa. Pohjoismaiseen sähköverkkoon rakennetaan tulevina vuosina paljon lisää uusiutuvaa energiaa, joka laskee sähkön hintaa alhaisten marginaalikustannustensa vuoksi enemmän kuin esimerkiksi uusi lauhdekapasiteetti. Lisäksi siirtoyhteyksiä Pohjoismaiden ja Keski-Euroopan välillä parannetaan jatkuvasti.
Sähkön hinnan nousua siis tuskin on näkyvissä.
Osmo Soininvaara on laskenut, että jos sähkön pörssihinta laitoksen käynnistyessä on 35€/MWh, niin tuoreimman omistajan Migrit Solarna Energijan koko osakepääoma on syöty viidessä tunnissa (9).
Kunnallisten energiayhtiöiden ja suurten sähkön kuluttajien erilainen asema
Fennovoimassa on suomalaisina osakkaina kunnallisia sähköyhtiöitä sekä teollisuusyrityksiä, kuten Outokumpu ja Rautaruukki, jotka käyttävät oman osuutensa sähköstä itse. Kunnalliset sähköyhtiöt taas myyvät oman osuutensa eteenpäin, mistä aiheutuu niille suuri taloudellinen riski.
Mikäli sähkön omakustannehinta on korkeampi kuin pörssihinta, yhtiöt tekevät tappiota. Samalla palavat kunnan, eli veronmaksajien rahat.
Suuret sähkönkuluttajat sen sijaan hyötyvät, sillä kaikki uusi sähköntuotantokapasiteetti laskee sähkön hintaa. Esimerkiksi Outokumpu kuluttaa sähköä yhteensä 3,5 TWh vuodessa. Fennovoimasta se ostaa tästä 1 TWh osuuden. Jos uusi voimala laskee sähkön hintaa edes 5-10 %, sijoitus on Outokummulle kannattava, vaikka Fennovoiman itsensä tuottama sähkö olisi pörssihintaa kalliimpaa. Samalla kunnalliset yhtiöt häviävät yhä enemmän, kun erotus Fennovoiman omakustannehinnan ja sähkön pörssihinnan välillä kasvaa.
Kunnat siis käytännössä subventoivat raskaalle teollisuudelle halvempaa energiaa.
Alun perin Fennovoimaa kannatettiin, koska se toisi halpaa tai ainakin ennustettavan hintaista sähköä suomalaiselle teollisuudelle. Sähkön hinnan lasku ylipäätään on eduksi kuluttajille, mutta huono asia sähkön myyjille. Siksi
laitoksen pitäisi olla sähkövaltaisen teollisuuden omistama, mutta nyt pääosa omistajista on kuntia, jotka itse käyttävät sähköä vain vähän.
Hanhikivi I rakennettaisiin neitseelliselle alueelle, jossa ei ole alun perin lainkaan tarvittavaa infrastruktuuria, joten
hanke tulisi arvioiden mukaan vielä 1-2 miljardia kalliimmaksi kuin esimerkiksi uusi reaktori Olkiluotoon tai Loviisaan.
Hankkeen riskit
Fennovoima on
mankala-yhtiö, mikä tuo oman lisäriskinsä hankkeeseen. Osakeyhtiölain mukaan omistaja voi pahimmassa tapauksessa menettää yhtiöön sijoittamansa pääoman kokonaan, mutta ei muuta omaisuuttaan. Mankala-periaatteella toimivassa yhtiössä omistajan vastuu ja riskit ovat paljon suuremmat: Fennovoiman omistajat sitoutuvat yhteisvastuullisesti vastaamaan yhtiön ottamien lainojen koroista ja lyhennyksistä, jos voimalayhtiö ei itse siihen pysty. Näin voisi käydä esimerkiksi markkinahäiriöiden tai tuotantoseisokkien vuoksi.
Keskeisimpiin taloudellisiin riskeihin kuuluu
omakustannehinnan nousu 12 vuoden hintatakuun päätyttyä. Tämän toteaa esimerkiksi Oulun energia liikelaitoksen johtokunta lausunnossaan. Johtokunta tulee siihen tulokseen, että asianomaisten (salaisten) dokumenttien arvioinnin perusteella hankkeen liiketaloudellista kannattavuutta ei voida suoraan osoittaa.
Oulun valtuusto päätti osallistua Fennovoimaan tästä arviosta huolimatta, vaikka
valtuutetut eivät saaneet nähdäkseen osakassopimusta, kannattavuuslaskelmia ja riskianalyysiä. Sama on tapahtunut monessa muussakin kunnassa.
Ydinjätteen loppusijoitusta ei toistaiseksi ole Fennovoiman hankkeessa ratkaistu. Sekä tämä että edellinen hallitus ovat patistaneet ydinvoimayhtiöitä sopimaan asiasta keskenään siten, että Fennovoiman jätteet voitaisiin sijoittaa Olkiluodon Onkaloon. Tämä on kuitenkin vielä hyvin epävarmaa. Mikäli yhtiöt eivät pääse sopimukseen, on Fennovoiman aloitettava oma YVA-prosessi ja löydettävä oma ratkaisu. Tämä toisi merkittäviä lisäkustannuksia. Esimerkiksi Turun valtuustolle hankkeen kannattavuudesta tehdyssä selvityksessä ydinjätteen loppusijoituksen kustannukset jätettiin kokonaan pois (10), sillä niistä ei ole olemassa arviota.
Hankkeen viivästyminen ja merkittävästi arvioitua suuremmat kustannukset ovat myös riski. Rosatomilla on Euroopassa useita, jopa 80-luvulta asti rakenteilla olleita voimaloita, jotka ovat viivästyneet ja tulleet paljon arvioitua kalliimmiksi. Esimerkiksi Bulgarian Belenen rakennushanke peruttiin, kun hallitus sai kuulla kustannusten olevan yli kaksi kertaa alkuperäisessä sopimuksessa mainittua suuremmat. Slovakian Mochovcessa voimala on ollut rakenteilla vuodesta 1985, eikä Rosatom ole kyennyt antamaan arviota valmistumispäivämäärästä.
Myös Fennovoiman referenssilaitos, Leningrad II, on noin neljä vuotta myöhässä ja ylittänyt kustannusarvionsa. Rosatom ei ole rakentanut valmista Hanhikivi I:n kaltaista laitosta vielä mihinkään.
Sokea Reettakin näkee, että Fennovoima on huono hanke ja typerä sijoitus.
Suomen hallitukselle on annettu avaimet käteen Fennovoiman kuoppaamiseksi. Nyt olisi aika käyttää tilaisuus hyväkseen.