pstsika
Haukka
Miten niin leikillä?
Finnbay
- Viestiketjun aloittaja Tvälups
- Aloitus PVM
Miten niin leikillä?
Ihan alkuviikkoina kun se tuli foorumille niin huomasin hänen käyneen korjaamassa yhtä tekstiään. Virheettömästä virheelliseksi.
Olen pari kertaa käynyt lukaisemassa Verkkomedian kirjoituksia. Mikä ihmeen tiedonvälityksen loinen on päässyt pesiytymään Suomeen? Kommunismin aikana ymmärsi, että soopaa ja disinformaatiota jaettiin vakaamuksen ja ideologian voimalla, mutta mikä kannustaa Verkkomediaa?
Raha, niin kuin kaikkia muitakin nykyään?
Itsellesi taisi jo tärähtää.
En osaa näköjään laittaa yksityisviestiä. Pistä sinä baikal mulle niin osaan ehkä siihen vastata ja vääntää rautalankaa.
Vonka
Supreme Leader
Vaikea sanoa, onko kyse "uskonnosta" vai muusta. Eräs tuttavani on perustanut itsenäistä riippumatonta Ukrainaa tukevan yhteisön. Tavatessaan herra Putkosen tämä teki mafiatervehdyksen - osoitti eleellä, miten tuttavalleni käy.
Tässä on erään vasemmistointellektuellin näkemys Bäckmanista ja Putkosesta. Aika osuva kertomus siitä, miten infosopassa menee Hesarilla ja maailman valtalehdilläkin soppa sekaisin näiden kanssa:
Prinsessa Estelle on amerikkalaismedian salajuoni
31. elokuuta 2012, kello 15.08 - Jami Järvinen
Salaliittoteoreetikoissa on eräs tavattoman mielenkiintoinen ominaisuus. He tunnustavat toistensa salaliitot, vaikka ne olisivat keskenään täydellisessä ristiriidassa.
He voivat sulassa sovussa keskustella vapaamuurareiden salaisesta maailmanhallituksesta, Yhdysvaltain ilmavoimien HAARP-kokeista,Bilderberg-kokouksiin osallistuvista reptiliaaneista, rokotteiden jakemikaalivanojen alumiinista sekä Keniassa syntyneen ääri-islamistisenBarack Obaman marxilaisesta kummisedästä, Ted Kennedystä. Se ei tunnu haittaavan ketään, että salajuonet ovat pahemmassa ristiriidassa keskenään kuin todellisuuden kanssa.
Myös poliittisella kartalla salaliittoteoreetikot ovat tolkuton käsitesoppa.Ayn Randiaan tavaileva fundamentalistiminarkisti voi veljeillä talousdemokratiasta ja Zeitgeistista vaahtoavan kansallisbolševikin kanssa, holokaustin kieltävä uusnatsi peukuttaa kannabiksen laillistamista ajavan luomuhipin Facebook-päivityksiä.
He ovat ystäviä ja liittolaisia, joille muu yhteiskunta on vihollinen. Media, suuryritykset, ammattiliitot, puolueet ja kirkko kuhisevat erilaisia saatananpalvojia, illuminaatteja, ulkoavaruuden olentoja ja kasvissyöjiä.
Toiminnalla ei tietenkään ole varsinaista perustetta. Salaliittoteoreetikkojen yhteinen ominaisuus on, ettei julkinen valta yleensä ole mitenkään loukannut heidän kansalaisoikeuksiaan. Tosin yksinäiselle vapaustaistelijalle ylinopeussakkokin näyttäytyy mielipidevainona. Ja auta armias, jos vouti yrittää ulosmitata sakkorästejä.
Salaliittoteoreetikko on henkilö, jonka filosofiassa joutsenet eivät ole valkoisia; joutsenia on pakko olla useampaa väriä, mutta hallitus on kätkenyt muut paitsi valkoiset.
Paranoia ei valitettavasti ole harmitonta kylähulluutta. Se on yksi äärimmäisimmistä narsismin muodoista: salaliittoteoreetikko pystyy vakuuttamaan itsensä – sekä lähipiirinsä ja haalimansa yleisön – omasta ainutlaatuisesta tärkeydestään. Että maailman suurimmat ja vaikutusvaltaisimmat tahot käyttävät tähtitieteellisiä resursseja vain vaientaakseen hänet. Tunnetusti salaliitot perustuvat mittavan luokan gambiitteihin – maailman salaiset johtajat ovat valmiita uhraamaan tukuttain ihmisiä vain saadakseen asiansa etenemään, esimerkiksi lavastamalla sopivan uhrilampaan syylliseksi.
Tämä tietenkin pakottaa salaliittouskovaisen käyttämään kaikkia keinoja itseään ja lähimmäisiään puolustaakseen. Ei ole sattumaa, että seonneimmat olettavat olevansa sodassa. Seuraukset ovat yleensä katastrofaalisia.
Suomessa on vallalla useita häkellyttäviä salaliittoteorioita. Menestyksekkäin on tietenkin niin sanottu maahanmuuttokriittisyys eli Eurabia-teoria, joka perustuu pitkälti sille uskolle, että julkista valtaa käyttää kulissien takana salainen matriarkaalinen punavihreä ”mokuklusteri”.
Mutta kintereillä laukkaa jo muitakin.
Loivassa mutta vahvassa nousukiidossa ollut ”Suomen antifasistinen komitea” on saanut viime vuosina tililleen muutamia pistevoittoja taistelussaan todellisuutta vastaan.
Oikeussosiologian dosentin tittelin saanut tohtori Johan Bäckman sai jossain lyhyeksi jääneen akateemisen uransa vaiheessa päähänpinttymän, jonka mukaan neuvostoimperiumin ja nykyisen Venäjän kohtaamat todelliset ja kuvitellut vastoinkäymiset johtuvat ”fasisteista”. Vuonna 1971 syntynyt Bäckman ei ymmärrettävistä syistä itse ehättänyt mukaan alkuperäiseen taistolaisporukkaan, mutta aikaansaapaa miestä pieni myöhästyminen ei hetkauta.
Dosentin tyytyväisyydeksi Venäjän nykyhallinto on omaksunut neuvostoaikaisen terminologian sellaisenaan, vaikka täältä maailman onnistuneimmasta valtiosta katsottuna Kremlin oma hallintomalli näyttäisi sisältävän roppakaupalla fasistisia ominaisuuksia.
Bäckmanilaisessa kalvinismissa maailma on jaettu hyviin ja pahoihin sen mukaan, miten ihmiset tai organisaatiot suhtautuvat Venäjään. Tuttuun tapaan mitään kompromisseja ei hyväksytä: fasisteja ovat kaikki, jotka eivät kyllin pontevasti todista rakastavansa Vladimir Putinia ja tämän taustaorganisaatiota – ja loppujen lopuksi myös Bäckmania itseään.
Aivan varmaa ei ole, missä määrin Johan Bäckman itse uskoo fasistiteoriaansa, mutta ainakin hänellä on uskollinen seurakunta. PastoriJuha Molari, ohjaaja Jussi Parviainen ja Venäjän hallitus muiden mukana.
Melko pian voidaan huomata, että Suomessa on ehkä parisenkymmentä kansalaista, jotka eivät ole fasisteja. Dosenttia ahdistaa suunnattomasti, että pohjoista valtakuntaamme kalvaa näin syvälle syöpynyt Hollywoodin kulttuurivaikutus.
Ymmärtäväisenä miehenä Bäckman tietysti suo rivikansalaisille erehdysvaransa. Mistäpä oppimaton rahvas saisi tietää totuudenlänsimaista pankkiirimafiaa vastaan kamppailevan presidentti Putinin rakkaudentäyteisestä sydämestä ja oikeauskoisuudesta, kun valtamedia syytää tuutin täydeltä fasistien valepropagandaa?
Onneksi on Janus Putkonen.
Janus Putkonen pitää yllä Verkkomedia.org-nimistä nettijulkaisua, jonka pääasiallinen tehtävä on olla ”kansalaismedia” ja tässä ominaisuudessa taistella ”valtamediaa” vastaan. Valtamediaksi Putkonen luokittelee kutakuinkin kaikki, jotka tekevät viihdeuutisia tai käyttävät Venäjän ulkopuolisia kansainvälisiä uutistoimistoja.
Ennen kaikkea valtamedia toimii Putkosen mukaan savuverhona niin sanotulle uudelle maailmanjärjestykselle, NWO:lle, josta pintautuu joka hetki uusia todisteita. Erityisen mieluisia todisteita ovat puuttuvat todisteet. Jos missään ei kerrota juutalaisten pankkiirien, Hollywoodin ja – mikäpä ettei – Kansallisen Kokoomuksen tekemästä kassakaappisopimuksesta, se merkitsee vuorenvarmaa evidenssiä tällaisen sopimuksen olemassaolosta.
Putkosen silmissä mainio esimerkki Suomea jäytävästä sensuurista on männätalvena syntynyt Ruotsin prinsessa ja kruununperillinen, joka ohitti kotimaisessa uutisvirrassa toviksi viimeiset viisisataa vuotta jatkuneen Iranin ja Syyrian kriisin. Natsikorttiin päättyvässä artikkelissaan Putkonen maalailee huolestunutta kuvaa prinsessa Estellen varjostamasta kansastamme, joka ei tiedä, että juuri nyt on käynnistymässä kolmas maailmansota.
Toki, jos jatketaan päätoimittajan kanssa samanlaisella googlailulinjalla, voidaan todeta, että viimeisen 12 kuukauden aikana Iran ja Syyria ovat aika hyvin kyenneet taistelemaan prinsessavauvan kanssa otsikoista.
Hetkinen, käytettiinkö tässä sanaa ”päätoimittaja”? Niin, Verkkomedia mielellään esiintyy uutismediana. Sillä on uutispalvelun tunnusmerkit ja päätoimittaja. Joka on julkisesti omalla sivustollaan kiistänyt olevansa mikään päätoimittaja. Eikä Verkkomediakaan loppujen lopuksi ole kuin jonkinlainen julkinen ilmoitustaulu:
Jos haen rahankeräyslupaa Verkkomedialle, olisin itse tai edustamani yhteisön kautta juridisesti vastuussa siitä mihin rahat käytetään – ja allekirjoittaessani Verkkomedian toiminta-ajatuksen poliisiviranomaisille, myöntäisin myös kantavani vastuun kaikesta informaatiosta mitä sivustolla liikkuu, eikös totta?
Paitsi että päätoimittajan tittelillä verkkojulkaisua pyörittävä henkilö on joka tapauksessa vastuussa palvelunsa sisällöistä, jos se vain vaikuttaa toimitetulta. Rahankeräysluvan hankkiminen ei tee hankkeesta enää virallisempaa, mutta kukaties laillisempaa.
Miten sitten lienee – Verkkomedian ylläpito on joka tapauksessa sijoittanut jokaiseen blogitekstiinsä huolelliset vastuuvapauslausekkeet. Kaiketikin turhaan, sillä tekstit joka tapauksessa ovat järjestään Verkkomedian toimituksen julkaisemia.
Verkkomedian varsinainen uutistuotanto on toki yhtä eksentristä alkaenRiikka Söyringin siteeraamasta WorldNetDailyn raportista, jonka mukaan ehkäisyvalistus on yhtä kuin holokausti, aina Annu Kivisenlaajaan yhteenvetoon Bilderbergin aikeista vakoilla eurooppalaisia tietoverkkoja. Myös Janus Putkosen alullepanema kiitosadressi Venäjän asevoimien komentaja Makaroville mennee tän on pakko olla trolli -kategoriaan.
Ja nyt palaamme tuttuu hahmoon, sillä tosielämän kannalta epäilemättä hurjinta sisältöä Verkkomediassakin on silti dosentti Johan Bäckmanin harjoittama ihmisoikeustaistelu Syyriassa. Niin, siis hänhän oli Venäjän lähettämänä tarkkailijana muun muassa tapaamassa presidentti Al-Assadia. Koska miksi ei.
Tietysti kaikista Suomen viestimistä juuri Janus Putkosen kipparoima Verkkomedia otti osaa Bäckmanin masinoimaan solvauskampanjaan, jolla yritettiin mustamaalata professori Teivo Teivaista.
Venäjällä tehty Pussy Riot -ryhmän Putin-kriittinen performanssi johti nopeasti syytteisiin ja melkoisen koviin vankeusrangaistuksiin. Jutun taustat on summattu oivallisesti nimimerkki Veli Itäläisen eli Antti Rautiaisen artikkelissa viime maaliskuulta. Tapaus kiinnitti kansalaisoikeusaktivistien huomion myös ulkomailla.
Ankarat syytteet ja uhkaavat tuomiot herättivät alusta asti vastalauseiden myrskyn pitkin länsimaita: Björk, Madonna ja lukuisat muut julkkikset asettuivat oitis pidätettyjen punkkarifeministien puolelle – siitäkin huolimatta, että Pussy Riotin ideologia lienee liian hapokasta mille tahansa kansakunnalle.
Suomessa valtiovalta piti naamansa Paasikiven–Kekkosen linjalla, mutta muiden vapaampien kansalaisten muassa professori Teivainen halusi keskustella asiasta maailmanpoliittisilla kaupunkikävelyillään. Juttu myös onnistui: kymmenet ihmiset seurasivat Teivaisen kintereillä paikasta toiseen, myös Katajanokalle.
Muutaman päivän sisällä kävelyretkestä venäläismedia alkoi kirkuavaltavin otsikoin, miten venäläisvastainen suomalaisprofessori oli yrittänyt tunkeutua virtsakanisterin kanssa Uspenskin katedraaliin muutamien nuorten naisten seurassa häpäisytarkoituksessa. Tietojen mukaan professori Teivo Teivaista odottaisi venäläisnaisten tavoin kahden vuoden vankeusrangaistus. Myöhemmin sanktiota korjattiin ylöspäin aina viiteen vuoteen asti. Yksi huutokuorolaisista oli The Moscow Times, suomalaisen Sanoma Oy:n julkaisema uutisväline.
Suomalaiset olivat kuin ällikällä lyötyjä, vaikka venäläisten uutistoimistojen käyttämä lähde mainittiin avoimesti: dosentti Johan Bäckman, ”suomalainen ihmisoikeusaktivisti”.
Uutinen lähti kiertämään maailmaa. UPI lainasi sen omaan uutisrotaatioonsa sellaisenaan. Ja Suomessa uutinen siis poimittiin Verkkomediaan.
Odotettuaan liian pitkään housut kintuissa suomalaiset alkoivat toimia. Nolostunut Verkkomedia poisti uutisensa – jonka Iltalehti oli jo ehtinytnoteerata – ja Helsingin yliopisto julkisti oikaisun, joskaan ei heti venäjäksi. Varsinaisesta mediasta aluksi vain Voima-lehdessä ja sittemminIltalehdessä otettiin äänekkäästi kantaa asiaan.
Yleisradio havahtui lopulta kutsumaan Teivaisen vieraakseen radio-ohjelmaan, joka on kuultavissa tästä. Viimeisten joukossa myös Helsingin Sanomat alkoi miettiä vastuutaan alueellisena viestintämonopolina. Toimittaja Saska Saarikoski laati pääkirjoitussivulle eriskummallisen, mutta ainakin jossain määrin asiansa ajavan avoimen kirjeen Venäjän Suomen suurlähettiläälle.
Tietenkään fasisteja kaikkialla näkevä Bäckman ei ole jäänyt vierestä seuraamaan kampanjansa onnistumista. Hän käytti momentumia hyväkseen ja julkaisi verkkosivuillaan vetoomuksen Teivo Teivaisen erottamiseksi virastaan. Osa vetoomuksen allekirjoittajista on sittemminperunut mukaantulonsa. Myös taiteilijoiden PAND-rauhanjärjestö havahtui huomaamaan, että yhdistyksen nimeä on käytetty luvatta.
Dosentti myös kääräisee ketunhännän kainaloonsa ja väittää kirkkain silmin, ettei hän ole loanheittoa aloittanut. Eihän se ole koskaan raiskaajan, vaan uhrin vika:
Ympäri palloa leviävät inhimilliset väärinkäsitykset Teivaisen yrityksistä heitellä Uspenskiin virtsaa, hänen pidätyksestään, syytteestä ja mahdollisesti viiden vuoden rangaistuksesta kertovat vain siitä, minkälaisia ajatuksia Teivaisen mielentila maailman ihmisissä herättää.
aj77
Greatest Leader
Olen tuon vanhan kommariajan perään haikaillut ja Januksellekkin sitä valittanut, että kun ennen oli puhtaat aatteet, vaikkakin väärät, mutta kuitenkin. Mikä ihme nyt toimii Januksen motivaattorina tuossa. Onko Janukselle luvattu Suomen Komissaarin paikka uudessa maailmassa? Jostain se saa jotain. Pakko. Muuten alkaisi itseään kyllästyttää.
Janus itse kertoo että venäjällä voisi olla jokunen kansantalouden pelastava kauppamahdollisuus jos tämä meidän ryssäfobia loppuisi. Voisi olla,ehkä ei.
Hänhän myös aikoo lähteä politiikkaan mukaan. Täällä me murehdimme vakoilijoista vaikka se suurin taitaa olla kokoajan tiedossa. Ja nyt aikoo poliittisestikkin aktivoitua.
Hanski
Ylipäällikkö
Sota-ajalta kiertää legendana takuutaatusti toimiva tunnussana, joka paljasti väärän maan kansalaisen lausuntayritykset "Pillu - Ilomme". Mikäpä muu pojilla olisi ollut mielessä! Kaksois-L on tosin vaikea slaavilaisiin kieliin, takuuvarmasti l liudentuu ei-suomalaiseksi...
Vonka
Supreme Leader
Miksei. Euraasiassa. Ihan kuin Kataisella Brysselissä. Vai kuvitteleeko joku, ettei komissaarinpaikkaa pedattu (ja sellainen myös luvattu) jo ensimmäistä Kreikan tukipakettia runnottaessa?
No. Miten vain. En väitä, etteikä EU ole Suomelle nyt se, mikä demokraattisesti valittiin (äänet menivät miltei 50/50 kamalan Erkko-lobbauksen jälkeen). Sitä vastoin EMU tuli ilman kansan mielipidettä, äänestystä. Se runnottiin, kuten Kreikan tukipakettikin loogisena jatkumona.
Venäjän suunta on kuitenkin erittäin paha nyt. En lähtisi marjaan tuohon hommaan.
Tvälups
Ylipäällikkö
Kohusivuston takana on tuntematon nimi
is Tiistai 8.4.2014 klo 16.28
Finnbay.com-sivuston ylläpitäjä Onur Yalcintas pitää edelleen matalaa profiilia, vaikka kohusivuston ympärillä käytävä keskustelu näyttää vain kiihtyvän.
Finnbay.comin tavoitteena on ylläpitäjän mukaan palvella ulkomaisia matkailijoita. (KUVAKAAPPAUS: FINNBAY.COM)
Novosti Helsingin tänään julkaistussa haastattelussa Yalcintas kertoo ensimmäisen kerran Finnbayn tekemisen taustoista. Haastattelu on tosin tehty ennen kohun syntymistä. Viime päivien kohun keskellä Yalcintas ei ole halunnut antaa haastatteluja.
Ilta-Sanomien kääntämän tekstin mukaan Yalcintasilla on ollut vaikeuksia saada sivuston toiminta pyörimään toivotulla tavalla. Kirjoittajia on ollut vähän ja sisältö ei ole ollut riittävän laadukasta. Myös rahasta on ollut pulaa.
- Rahaa ei ole siihen, että maksettaisiin puhtaan mainoksellisen haastattelun julkaisemisesta, ei edes kymmentä euroa, Novosti Helsingin jutussa kerrotaan käännöksen mukaan.
Yalcintasin mukaan Finnbayn tavoitteena on palvella laajasti ulkomaisia matkailijoita.
- Me yritämme kerätä sivuillemme kaiken, joka voi olla tarpeen ulkomaalaiselle.
Palvelinta peitellään
IL:n saamien tietojen mukaan Finnbay.comin palvelin toimii Yhdysvalloissa, Utahin osavaltiossa. Palvelimen tietoja "peitellään" säännöllisesti ja viimeksi eilen aamuna palvelin näytti jälleen sijaitsevan eri kaupungissa. Myös sivuston rahaliikenne päätyy Yhdysvaltoihin. Sivustolla ei sen sijaan näytä olevan yhteyksiä Venäjälle palvelinten tai rahaliikenteen osalta.
Yalcintas näyttää olevan melko tuntematon hahmo ainakin pääkaupunkiseudulla asuville turkkilaisille. Iltalehti tiedusteli asiaa pitkään Suomessa turkkilaisten ja suomalaisten parissa järjestötoimintaa harjoittaneelta aktiivilta, joka ei tuntenut Yalcintasta nimeltä.
Kirja myynnissä Amazonissa
Google-haku paljastaa, että Yalcintas on kunnostautunut tietokirjailijana. Hänen lopputyötään kaupataan Amazon.com-verkkokaupassa 125 dollarilla eli noin 90 eurolla.
Teoksessa Yalcintas paneutuu EU:n ja Kiinan välisiin suhteisiin ja erityisesti EU-maiden yritysten liiketoimintaan Kiinassa.
Amazonin kirjoittajaesittelyn mukaan Yalcintas on työskennellyt muun muassa EU:n kauppakamarissa Kiinassa, Yhdysvaltojen kauppakamarissa Shanghaissa ja oli myöhemmin perustamassa Turkin kauppakamaria Kiinaan.
is Tiistai 8.4.2014 klo 16.28
Finnbay.com-sivuston ylläpitäjä Onur Yalcintas pitää edelleen matalaa profiilia, vaikka kohusivuston ympärillä käytävä keskustelu näyttää vain kiihtyvän.
Finnbay.comin tavoitteena on ylläpitäjän mukaan palvella ulkomaisia matkailijoita. (KUVAKAAPPAUS: FINNBAY.COM)
Novosti Helsingin tänään julkaistussa haastattelussa Yalcintas kertoo ensimmäisen kerran Finnbayn tekemisen taustoista. Haastattelu on tosin tehty ennen kohun syntymistä. Viime päivien kohun keskellä Yalcintas ei ole halunnut antaa haastatteluja.
Ilta-Sanomien kääntämän tekstin mukaan Yalcintasilla on ollut vaikeuksia saada sivuston toiminta pyörimään toivotulla tavalla. Kirjoittajia on ollut vähän ja sisältö ei ole ollut riittävän laadukasta. Myös rahasta on ollut pulaa.
- Rahaa ei ole siihen, että maksettaisiin puhtaan mainoksellisen haastattelun julkaisemisesta, ei edes kymmentä euroa, Novosti Helsingin jutussa kerrotaan käännöksen mukaan.
Yalcintasin mukaan Finnbayn tavoitteena on palvella laajasti ulkomaisia matkailijoita.
- Me yritämme kerätä sivuillemme kaiken, joka voi olla tarpeen ulkomaalaiselle.
Palvelinta peitellään
IL:n saamien tietojen mukaan Finnbay.comin palvelin toimii Yhdysvalloissa, Utahin osavaltiossa. Palvelimen tietoja "peitellään" säännöllisesti ja viimeksi eilen aamuna palvelin näytti jälleen sijaitsevan eri kaupungissa. Myös sivuston rahaliikenne päätyy Yhdysvaltoihin. Sivustolla ei sen sijaan näytä olevan yhteyksiä Venäjälle palvelinten tai rahaliikenteen osalta.
Yalcintas näyttää olevan melko tuntematon hahmo ainakin pääkaupunkiseudulla asuville turkkilaisille. Iltalehti tiedusteli asiaa pitkään Suomessa turkkilaisten ja suomalaisten parissa järjestötoimintaa harjoittaneelta aktiivilta, joka ei tuntenut Yalcintasta nimeltä.
Kirja myynnissä Amazonissa
Google-haku paljastaa, että Yalcintas on kunnostautunut tietokirjailijana. Hänen lopputyötään kaupataan Amazon.com-verkkokaupassa 125 dollarilla eli noin 90 eurolla.
Teoksessa Yalcintas paneutuu EU:n ja Kiinan välisiin suhteisiin ja erityisesti EU-maiden yritysten liiketoimintaan Kiinassa.
Amazonin kirjoittajaesittelyn mukaan Yalcintas on työskennellyt muun muassa EU:n kauppakamarissa Kiinassa, Yhdysvaltojen kauppakamarissa Shanghaissa ja oli myöhemmin perustamassa Turkin kauppakamaria Kiinaan.
ajs178
Respected Leader
Yalcintas lienee keksitty hahmo ja nuo myynnissä olevat kirjat ovat osa cover storya, jolla luodaan uskottavuutta. Juuri kuuntelin Yle mondosta jotain jenkkiohjelmaa, jossa sanottiin että venäläiset ovat erittäin hyviä salaamaan cyber-jälkensä, joten tuo USAan johtava trail on tahallinen
Vonka
Supreme Leader
Aika erikoista tosiaan, jos kaveria ei kukaan oikein tunne.
Hanski
Ylipäällikkö
Aika selvätä vaikuttaa, että Yalcintas on keksitty hahmo. Varmaan aika moni täällä on jo yrittänyt googlettaa kyseistä herraa, Ainoa, mitä löysin, oli turkinkielinen Wikipedia-sivu, jossa Yalcintas mainittiin Turkki-Kiina -kauppakamarin perustajana. Aika huonosti tehty valehenkilöllisyys, jos yksi wipedia-sivu on lähes ainoa todiste henkilöstä...
Suurvallat pitävät sopiviksi katsottavia ulkomaalaisia reservissä mahdollisia tulevia tarpeita ajatellen. Yalcintas voi olla tällainen. Onhan suomalaisiakin pidetty sekä idän, että lännen reservissä. Ellei henkilölle ole käyttöä, sijoitetaan hänet esimerkiksi yliopistoon, kansalaisjärjestöön tai kansainväliseen organisaatioon räätälöityyn suojatyöpaikkaan tai sitten hänelle järkätään bisnes sekä asiakkaat. Tähän reserviin kerätään broilereita ja kehäraakkeja. Ennakolta ei tiedä kenelle on käyttöä ja missä.
Tämä vaikutushan ei kohdistu Suomeen vaan on ns. klassinen "false flag"-operaatio, jossa vaikutetaan toisiin muka "luotettavalla suomalaisella lähteellä".
Eli voidaan vedota ulkomailla (ja operaation kotimaassa), että "Suomi on tätä mieltä". Vrt. Verkkomedia.org.
Mielestäni Finnbay on aika tyypillinen Venäläisten keskitason informaatio-operaatio.
Käytännössä se tarkoittaa juosten kustua ja puoliksi tehty on hyvä - periaatteella toteutettua operaatiota. Eli näkyvä tuotos on kohtuullinen, mutta heti kun pintaa hiukankin raaputtaa, totuus paljastuu samantien.
Hyvä esimerkki tätä alemman tason puuhista on jokaisen löydettävissä vaikkapa Iltalehden uutisten perässä olevista FB-tunnuksin kirjoitetuista kommenteista. Sieltä löytyy helposti lukuisa määrä erilaisia profiileja, joilla kommentoidaan - useimmiten aika tökerösti ja läpinäkyvästi - lehden Ukrainaan jne liittyvää uutisointia. Kun näitä profiileja sitten klikkailee FB:sta auki, näkee alta kahden sekunnin, että kyseessä on feikkiprofiili = todella juosten kustua informaatiosodankäynti. Yhtään Venäläisiä aliarvioimatta, voidaan todeta että heillä kansanluonteessa näkyy edelleen Neuvostoliiton aikainen hälläväliä-asenne..vai onko se sitten syvemmälläkin Venäläisessä kansaluonteessa, en tiedä.
Eli: heikäläinen informaatiosodankäynti on alemman tason toimintana aika huolimattomasti toteutettua - tosin sekin uppoaa, jos lukija ei tule ajatelleeksi, että informaatiosodankäynti on tosiasiaa ja että sitä tapahtuu myös Suomessa.
Tämä palsta on ihan taatusti naapurin väen seurannassa - joten terveisiä vain sinne FSB:lle..
Käytännössä se tarkoittaa juosten kustua ja puoliksi tehty on hyvä - periaatteella toteutettua operaatiota. Eli näkyvä tuotos on kohtuullinen, mutta heti kun pintaa hiukankin raaputtaa, totuus paljastuu samantien.
Hyvä esimerkki tätä alemman tason puuhista on jokaisen löydettävissä vaikkapa Iltalehden uutisten perässä olevista FB-tunnuksin kirjoitetuista kommenteista. Sieltä löytyy helposti lukuisa määrä erilaisia profiileja, joilla kommentoidaan - useimmiten aika tökerösti ja läpinäkyvästi - lehden Ukrainaan jne liittyvää uutisointia. Kun näitä profiileja sitten klikkailee FB:sta auki, näkee alta kahden sekunnin, että kyseessä on feikkiprofiili = todella juosten kustua informaatiosodankäynti. Yhtään Venäläisiä aliarvioimatta, voidaan todeta että heillä kansanluonteessa näkyy edelleen Neuvostoliiton aikainen hälläväliä-asenne..vai onko se sitten syvemmälläkin Venäläisessä kansaluonteessa, en tiedä.
Eli: heikäläinen informaatiosodankäynti on alemman tason toimintana aika huolimattomasti toteutettua - tosin sekin uppoaa, jos lukija ei tule ajatelleeksi, että informaatiosodankäynti on tosiasiaa ja että sitä tapahtuu myös Suomessa.
Tämä palsta on ihan taatusti naapurin väen seurannassa - joten terveisiä vain sinne FSB:lle..
