ctg kirjoitti:kunnas kirjoitti:Lukasin ilmatorjuntaupseeri 3/2011 ja silmääni sattui kohta jossa Georgian sodassa Venäjä nosti lentokorkeutta 3500 metriin sodan loppu vaiheessa olkapääohjusten vuoksi. Pitäisikö Suomen hankkia pidemmän kantaman ohjussysteemejä maavoimille? koska esim. OLS-35 lämpökamera pystyy havaitsemaan tankin 15 km:n päästä ja määrittämään tankki tyypin 8-10 km:n päästä. Mikä IT-systeemi sopisi Suomelle? NASAMS taitaa olla liian kallis ja ei kovin liikkuva.
Homman nimi on vain siinä, että ajan kuluessa meidän tarvitsee päivittää korkealle ulottuvaa IT-kalustoa ja mitä sitten tehdään kun ollaan stratosfäärin äärirajoilla? Mihin me vedetään raja, sillä naapuri resursseillaan pystyy melkein aina sen ylittämään jollakin tavalla, vai pyritäänkö me turvaamaan tietyn rajan alle tulevat joukot joka tapauksessa, ja onko se raja kymmenessä, viidessätoista vaiko viidessä kymmenessä?
Silti on aika huippu, että viikon rettelön jälkeen Rakas Naapuri nostaa ryntökoneiden lakirajan tuonne kolmeen ja puoleen kilometriin, rajoittaen kaluston suunniteltua hyväksi käyttöä. Joten onko mahdollista, että meilläkin kävisi näin antaen mahdollisuuden pidemmän kantaman ohjuksille? Ehkei ne hornetit olleetkaan ihan turha hankinta varsinkin, jos kaverin kalusto pystytään pitämään pelkokertoimella pinnasta pois.
http://www.flir.com/uploadedfiles/Eurasia/MMC/Comm_sec/SS_0023_EN.pdf
12 kg painava lämppäri pystyy täysin tunnistamaan sotilaan 5.3 km:n päästä ja 9,2 km:n päästä tunnistamaan että kyseessä on sotilas eikä esim. karhu. Jos IT-ohjukset kantaisivat vaikka 15 kilometrin korkeuteen niin jalkaväki olisi turvassa ja suurinosa tankeista. Vihollisen it-tuli saattaa ulottua myös Suomen puolelle joten horneteilla ei ole asiaa etulinjaan. Pantsir-s1 maksaa 15 miljoonaa kappale joten NASAMS hankkeen hinnalla saisi jo 32 yksikköä kyseistä värkkiä. tosin tuskin ihan niin montaa ei kannata hankkia.