Varalaskupaikkojen verkosto luotiin vuodesta 1965 alkaen osana
Puolustusvoimien uudelleenvarustamisprojektia melko nopeassa tahdissa.
Suomeen oli jo 1955 hankittu muutamia de Havilland Vampire -suihkuhävittäjiä, mitkä eivät olisi voineet käyttää työlentokenttinään jatkosodan aikaista soralentokenttäverkostoa.
Samaan aikaan 1960-luvulla Suomessa siirryttiin matkustajasuihkukoneiden aikakauteen, jolloin monet vanhat lentokentät, esimerkiksi
Tampereen Härmälän lentokenttä, jäivät lyhyiksi.
Varalaskupaikkojen rakentamista perusteltiin julkisuudessa siviililentoliikenteen tarpeilla, mikä teki niistä poliittisesti hyväksyttävämpiä. Syynä varalaskupaikkojen rakentamiselle olivat kuitenkin sotilaalliset tarpeet: ilmavoimien kenttien tuhoutuminen ohjusiskujen vuoksi edellytti, että sotilaslentoasemien ja siviililentokenttien lisäksi rakennettiin varalaskupaikat.
Varalaskupaikkoja ei ole käytetty siviilisuihkulentoliikenteen varalaskupaikkana.