Hävittäjä-ässät kautta aikojen

Varmaan tullut jo mainittua topicissa, Helmut Lipfert:

https://en.wikipedia.org/wiki/Helmut_Lipfert

Kirjoitti elämänkerran joka on suomennettu, muistaakseni nimellä "Hävittäjä-ässänä itärintamalla".

He is remembered by contemporaries as a consistent, professional pilot and leader. He withdrew often from squadron mates into long periods of contemplation.

203 ilmavoittoa.

Helmut_Lipfert.jpg
 
Varmaan tullut jo mainittua topicissa, Helmut Lipfert:

https://en.wikipedia.org/wiki/Helmut_Lipfert

Kirjoitti elämänkerran joka on suomennettu, muistaakseni nimellä "Hävittäjä-ässänä itärintamalla".

He is remembered by contemporaries as a consistent, professional pilot and leader. He withdrew often from squadron mates into long periods of contemplation.

203 ilmavoittoa.

Helmut_Lipfert.jpg
Taidettiin hänen muistelmansa suomentaa jo 80-luvulla. Luettu on. Kova jätkä tuokin.
 
Hiton hyvä kirja. Tosin se Hannu Valtosen suomentama uusi painos hakkaa ensimmäisen version selvästi. Siitä on ittelleni jäänyt mieleen suomentajan kielikukkaset, esim. potkuri oli ilmaruuvi :D

Minulla on varsin hyvä valikoima ww2- hävittäjäilmailusta kertovia teoksia, mutta tuo puuttuu. Pitääpä puuhata se Valtosen kääntämä versio johonkin väliin.
 
Hiton hyvä kirja. Tosin se Hannu Valtosen suomentama uusi painos hakkaa ensimmäisen version selvästi. Siitä on ittelleni jäänyt mieleen suomentajan kielikukkaset, esim. potkuri oli ilmaruuvi :D
Ok! Omani hankin kirjaston poistomyynnistä tosi kauan sitten. Valtonen on mennyt minultakin ohi.
Nyt kun mainitsit tuon ilmaruuvin, niin niinhän se taisi olla. Kas kun ei ropeli...
 
Kova jätkä kun taistelu alkoi käytännössä vasta 1943 ja vastus oli siinä vaiheessa hieman kovempaa. 203 pudotusta silti.
 
Joo. On niissä eroja. Hannun suomennos ilmestyi Koalan kustantamana nimellä "Kapteeni Lipfertin sotapäiväkirja" ja se on lähempänä alkuperäistä saksankielistä versiota kuin vanha käännös. Eroa tulee juuri siinä, että Valtonen evp. lentoupseerina ja ilmasotahistorioitsijana tuntee aihepiirin läpikotaisin.

1194_IMG_0046_20151581130.jpg 1155_itarinta_001_20131212211027.jpg
 
Kova jätkä kun taistelu alkoi käytännössä vasta 1943 ja vastus oli siinä vaiheessa hieman kovempaa. 203 pudotusta silti.

Kova.
II/JG 52:n Helmut Lipfert, jolla oli tilillään 5.4.1944 90 pudotusta ja vuotta myöhemmin 17.4.1945 jo 203. Joista kaksi nelimoottorista. Suorituksen jälkeen hänelle myönnettiin ritariristiin tammenlehvät. Saattoipa alkusodasta ne helpommallakin irrota.
 
Kova.
II/JG 52:n Helmut Lipfert, jolla oli tilillään 5.4.1944 90 pudotusta ja vuotta myöhemmin 17.4.1945 jo 203. Joista kaksi nelimoottorista. Suorituksen jälkeen hänelle myönnettiin ritariristiin tammenlehvät. Saattoipa alkusodasta ne helpommallakin irrota.

Olikohan ammuttu alas 15 kertaa, jos muistan artikkelin oikein. Ei tulleet helpolla.
 
Israelin hävittäjä-ässistä tuli mieleen, että onko yksikään vastapuolella lentänyt arabi päässyt ässäksi asti, ts. ampunut alas 5 israelilaista ?

Turvaudun tässä nyt wikiin tietäen sen luotettavuuden asteen, joten suhtaudun näihin varauksella.

Egypti: https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_Egyptian_flying_aces

5 lentäjää ässästatuksella.

Syyria: https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_Syrian_flying_aces

7 hävittäkuskia, joista yhdellä jopa viisitoista(!) pudotusta.

Mitä mieltä olette ? Yksi kaveri kertoi lueskelleensa tätä kirjasarjaa ja kertoi, että kyllä arabitkin ilmavoittoja saivat, joskin kärsivät koko ajan helvetin kovia tappioitakin. Lisäksi totesi, että israelilaisilla on ollut tapana kuitata omien koneiden menetyksiä ilmatorjunnan aiheuttamiksi tappioiksi. Syynä olisi ihan IAF:n lentäjien ammattiylpeyskin. Ei ole kovin kunniakasta kertoa tulleensa MiG:in pudottamaksi. Tiedä sitten häntä.

ArMiGs3.jpg
 
tiih_august16.jpg

Kuvassa MiG-21, 007, ei ole alkuperäinen Rafdan lentämä kone, joka lähettiin Yhdysvaltoihin tammikuussa 1968.
Israel pyysi konetta takaisin museokokoelmiinsa vuonna 1982, mutta jenkit laittoi eri koneen, vieläpä kahteen kertaan. Toinen näistä maalattiin lopulta väreihin, millä alkuperäisellä lennettiin koelentoja.

Irakilainen kapteeni Munir Rafda loikkasi Israeliin 16.8.1966 MiG-21:llä.
Lentäjältä saadun tiedustelumateriaalin ja tietojen lisäksi konetta lennettiin harjoitusvastustajana Mirage III - piloteille.
Everstiluutnantti Dan Shapira lensi MiG-21:tä ja kaikki torjuntahävittäjälentäjät pääsivät kokeilemaan ilmataistelua MiG:llä lentänyttä Shapiraa vastaan.
IAF:n pilotit tiesi tarkkaan MiG:n heikkoudet / vahvuudet ja hyödynsivät taktiikassaan näitä tietoja.

Kirjassa Jyrisevä Taivas on mainittu muutama arabi-ässä, selailen ajan kanssa.

Jordanian Brittien kouluttamat Hunter-pilotit olivat kova vastus ja Hunter isonpine siipinen (verrattuna Mirageen) soveltui kaartotaisteluun erinomaisesti.
Tuolloin ilmataistelut useimmiten menivät kaartotaisteluksi.

712-jordan-0605.jpg
 
Viimeksi muokattu:
tiih_august16.jpg

Kuvassa MiG-21, 007, ei ole alkuperäinen Rafdan lentämä kone, joka lähettiin Yhdysvaltoihin tammikuussa 1968.
Israel pyysi konetta takaisin museokokoelmiinsa vuonna 1982, mutta jenkit laittoi eri koneen, vieläpä kahteen kertaan. Toinen näistä maalattiin lopulta väreihin, millä alkuperäisellä lennettiin koelentoja.

Irakilainen kapteeni Munir Rafda loikkasi Israeliin 16.8.1966 MiG-21:llä.
Lentäjältä saadun tiedustelumateriaalin ja tietojen lisäksi konetta lennettiin harjoitusvastustajana Mirage III - piloteille.
Everstiluutnantti Dan Shapira lensi MiG-21:tä ja kaikki torjuntahävittäjälentäjät pääsivät kokeilemaan ilmataistelua MiG:llä lentänyttä Shapiraa vastaan.
IAF:n pilotit tiesi tarkkaan MiG:n heikkoudet / vahvuudet ja hyödynsivät taktiikassaan näitä tietoja.

Kirjassa Jyrisevä Taivas on mainittu muutama arabi-ässä, selailen ajan kanssa.

Jordanian Brittien kouluttamat Hunter-pilotit olivat kova vastus ja Hunter isonpine siipinen (verrattuna Mirageen) soveltui kaartotaisteluun erinomaisesti.
Tuolloin ilmataistelut useimmiten menivät kaartotaisteluksi.

712-jordan-0605.jpg

Tässä autenttista filmipätkää kyseisestä MiG-21:stä.


Mossad ilmeisesti pohjusti tuota loikkausta pitkään ennen kuin onnistui. Ja totta on, että Jordanian Hunterit eivät olleet mikään helppo suupala israelilaisille.
 
Irakilainen kapteeni Munir Rafda loikkasi Israeliin 16.8.1966 MiG-21:llä.
Lentäjältä saadun tiedustelumateriaalin ja tietojen lisäksi konetta lennettiin harjoitusvastustajana Mirage III - piloteille.
Everstiluutnantti Dan Shapira lensi MiG-21:tä ja kaikki torjuntahävittäjälentäjät pääsivät kokeilemaan ilmataistelua MiG:llä lentänyttä Shapiraa vastaan.
IAF:n pilotit tiesi tarkkaan MiG:n heikkoudet / vahvuudet ja hyödynsivät taktiikassaan näitä tietoja.

Tässä dokkarissahan tuo loikkaus kerrotaan. Alkaa noin kohdasta 23.30 ja siitä eteenpäin.


Suomalaista katsojaa huvittanee se, että tässä ihan pokkana selitetään, että Israelin ilmavoimien koelentäjä Danny Shapira oli ensimmäinen länsimainen pilotti, joka pääsi lentämään MiG-21:llä. Hmm. ja Suomihan sai omansa jo 1963 Rissalan hävittäjälaivueelle. No, eihän me siihen aikaan varmaan jenkkien mielestä edes oltu mikään oikea länsimaa.
 
Olimme länsimaa!
Ja todistimme sen vaikkapa sillä, että jokunen vuosi sitten edesmennyt PV:n komentaja Lauri Sutela luovutti 60-luvulla salaisesti jenkeille kopiot MiG-21:n manuaaleista, jotta koelennot sujuivat helpommin.
 
Tässä autenttista filmipätkää kyseisestä MiG-21:stä.

Mossad ilmeisesti pohjusti tuota loikkausta pitkään ennen kuin onnistui. Ja totta on, että Jordanian Hunterit eivät olleet mikään helppo suupala israelilaisille.

Michael Bar-Zoharin ja Nissim Mishalin teoksessa Mossad - Israelin salaisen palvelun suurimmat operaatiot on sivulta 217 lähtien kuvattu luvussa "Haluan MiG-21:n!" kyseistä operaatiota, jonka seurauksena Munir Redfa lensi MiG-21:n Irakista Israeliin. On mietittävä, että olisiko Israel saanut kyseistä konetta tuolloin jos eivät olisi löytäneet kristittynä osaansa tyytymätöntä Munir Redfaa. Hänhän oli todella tyytymätön rooliin Irakin ilmavoimissa, joutui lentämään pääasiassa MiG-17 ja pommittamaan kurdikyliä Irakin sisäisissä konflikteissa (Israel pyrki tuolloin hyvin aktiivisesti luomaan kontaktia kurdeihin ja synnyttämään Irakin sisäisiä ongelmia ja näin heikentämään maata). Redfan mahdollisuudet edetä urallaan tyssäsivät tuolloin hänen taustaansa, kristittynä hänen mahdollisuudet edetä urallaan lentäjänä olivat olemattomat. Koko asetelma oli kunnianhimoiselle lentäjälle kestämätön ja kas tähän Mossad ja Israel pääsi iskemään.

vlad
 
Olimme länsimaa!
Ja todistimme sen vaikkapa sillä, että jokunen vuosi sitten edesmennyt PV:n komentaja Lauri Sutela luovutti 60-luvulla salaisesti jenkeille kopiot MiG-21:n manuaaleista, jotta koelennot sujuivat helpommin.

Riittääkö muutamien dokumenttien luovuttaminen Yhdysvalloille todistamaan sen, että maamme oli länsimaa? Toimiko Lauri Sutela valtiojohdon suostumuksella vai oliko taustalla henkilökohtainen vakaumus? Nämä ovat merkittäviä tekijöitä määriteltäessä se millaisena Suomi nähtiin ulkokäsin, on luontevaa, että suomalaiset mielellään näkivät itsensä sitoutuneena läntiseen maailmaan kuin sosialistiblokkiin (tai no osa suomalaisista koki voimakasta yhteenkuuluvaisuutta sosialistiseen blokkiin, joten tavallaan tämäkin osoittaa sen kuin haavoittuva maamme tuolloin oli).

Jos tarkastellaan mahdollisimman neutraalisti Suomen asemaa 60- ja 70-luvuilla niin kyllä monella taholla nähtiin Suomi "harmaana vyöhykkeenä" idän ja lännen välillä sen sijaan, että se olisi ollut ehdottomasti länsimaa ja suurin syyllinen tähän on tietenkin Suomen itsensä harjoittama politiikka ja voimakas suomettuneisuuden ilmapiiri, mikä omalta osaltaan asemoi Suomen Neuvostoliiton vaikutuspiiriin halusimmepa sitä tahi emme. Omalla tavalla surkuhupaisat Neuvostoliittoa kritiikittömästi käsittelevät ohjelmat omalta osaltaan leimasivat Suomea itään lännen sijaan, ohjelmat olivat silkkaa propagandaa ja palvontaa vailla häivähdystäkään todellisuudesta.

Yksittäisissä henkilökohtaisissa kontakteissa asetelma oli monen kohdalla toinen, kuten Sutelan esimerkki osoittaa - eikä hän ollut ainoa laatuaan. Mutta monella taholla kokonaisvaltaiseen määritelmään vaikutti todella paljon se, mikä oli valtiojohdon ja merkittävimpien poliittisten päättäjien asennoituminen itä/länsi-asetelmaan ja tämä asetelma valitettavalla tapaa työnsi Suomea "harmaalle vyöhykkeelle". Monissa 60- ja 70 sekä 80-luvun lännessä laadituissa virallisemmissa poliittisissa kartoissa Suomi on harmaa tai puna-harmaa-raidallinen, kuvaamaan Suomen epävarmaa asemaa alueella. Toisaalta joiden poliitikkojemme kuvitelma Suomen hyvin läheisistä suhteista Neuvostoliittoon olivat enemmän toiveita ja kuvitelmia kuin todellisuutta, ei NL nähnyt Suomea vakaana liittolaisena vaan maana, joka oli otettava haltuun sodan koittaessa joko asevoimin tai voimakkaan poliittisen painostuksen myötä. Esim. neuvostokouluissa Suomi ei ollut liittolainen vaan "puskurivyöhyke" fasistisen lännen ja neuvostoyhteiskunnan välillä, näin siis 70- ja 80-luvuilla, mutta kokonaisuudessa Suomi ei kummoista huomiota saanut osakseen ainakaan kauempana rajasta alueilla joihin suomalaisen yhteiskunnan vaikutus ei ulottunut.

vlad
 
Back
Top