Hävittäjä-ässät kautta aikojen

JR49 kirjoitti:
Hienoja videoita! Kukapa olisi uskonut, kun aikoinamme Joppemme luimme, että niistä näkisi vielä visualisoinnin.
Mutta oliko tosiaan niin, että oli noin raju lasku veteen, että siiven kautta kärrynpyörän kautta selälleen? En muista kirjan kuvausta tarkkaan. Jäi vain mieleen, että ei meinannut päästä irti, kun saapas jäi jumiin polkimiin. Lopuksi saapas irtosi ja jäi koneeseen vuosikymmeniksi. Kyllä aloin mielessäni hihkumaan, että ei saatana, kun näin ilmailumuseossa koneen ja maininnan, että hylystä oli löytynyt se saapas.


77923143.jpg


Pyrstön voittomaalaukset... Tuo se on sitä elävää historiaa.

Klikkaa laajentaaksesi...


Raju keikka se on ollut. Pekurihan ampui yhden hyökkäävän ryssän Hurricanen alas kun oma kone oli jo tulessa. Venäläinen kun pyyhkäisi ylinopeudella Brewsterin yli, jolloin Pekuri nosti nokkaa ja antoi Browningien laulaa kuolonlauluaan :D

Se saapas on muuten kanssa näytillä vitriinissä tossa koneen vieressä, se löytyi koneen rungosta. Vahvistaa lentäjän omat muistikuvat siitä, että ne saappaat piti potkia jalasta pois kun järven pinnan alta piti päästä pintaan.
 
tulikomento kirjoitti:
Raju keikka se on ollut. Pekurihan ampui yhden hyökkäävän ryssän Hurricanen alas kun oma kone oli jo tulessa. Venäläinen kun pyyhkäisi ylinopeudella Brewsterin yli, jolloin Pekuri nosti nokkaa ja antoi Browningien laulaa kuolonlauluaan :D

Se saapas on muuten kanssa näytillä vitriinissä tossa koneen vieressä, se löytyi koneen rungosta. Vahvistaa lentäjän omat muistikuvat siitä, että ne saappaat piti potkia jalasta pois kun järven pinnan alta piti päästä pintaan.
Klikkaa laajentaaksesi...
No sitä minäkin muistelin, että olihan siellä saapas ihan livenä, mutta en uskaltanut laittaa aivan varmana tietona.
Juuri tällaiset pienet detaljit kiinnostavat minua eniten historiassa. Ne ovat tavallaan se tarpeellinen lisämauste jo sinänsä herkulliseen kakkuun. :D.
Luodinreiät tuossa koneessa puhuttelevat myös...
Olet ilmeisesti käynyt omalla pyhiinvaellusmatkallasi ao. museossa?
 
JR49 kirjoitti:
No sitä minäkin muistelin, että olihan siellä saapas ihan livenä, mutta en uskaltanut laittaa aivan varmana tietona.
Juuri tällaiset pienet detaljit kiinnostavat minua eniten historiassa. Ne ovat tavallaan se tarpeellinen lisämauste jo sinänsä herkulliseen kakkuun. :D.
Luodinreiät tuossa koneessa puhuttelevat myös...
Olet ilmeisesti käynyt omalla pyhiinvaellusmatkallasi ao. museossa?
Klikkaa laajentaaksesi...

Samaa mieltä. Yksityiskohdat tekevät sotakoneista niin juupelin mielenkiintoisia :)

Viime käynnistä Tikkakoskella on mennyt aika tarkalleen vuosi. Minusta se on kotimaisista ilmailumuseoista paras. Vantaan museo kun keskittyy enempi siviilipuoleen. Tosin molempia vaivaa akuutti tilanpuute, mutta Tikkakosken kokoelman huippuja ovat ilman muuta Brewsterin lisäksi Hurricane, Fokker D XXI, Bf 109 G-6 ja Bristol Blenheim.
 
Pekuri taisi joutua hieman sukeltelemaankin, bensa syttyi tuleen järven pinnalla. Jäikö Pekuri tuolta keikalta sotavangiksi? Jollen ihan väärin muista, sotavankina hän jossain vaiheessa oli. Sodan jälkeen Pekuri teki pitkän uran Ilmavoimissa ja muistaakseni oli kirgiisi killan perustajajäseniä.
 
Ikarus kirjoitti:
Pekuri taisi joutua hieman sukeltelemaankin, bensa syttyi tuleen järven pinnalla. Jäikö Pekuri tuolta keikalta sotavangiksi? Jollen ihan väärin muista, sotavankina hän jossain vaiheessa oli. Sodan jälkeen Pekuri teki pitkän uran Ilmavoimissa ja muistaakseni oli kirgiisi killan perustajajäseniä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Ei ollut vielä tuo 25.6.1942 lennetty keikka. Lasse Pekurihan käveli tuolta pakkolaskupaikalta takaisin omalle puolelle. Matkaa oli semmoset 20km ja linjojen läpi tullessaan käveli vielä ilmeisesti pelkällä moukan tuurilla omien miinakentän halki. Se viimeinen sotalento oli sitten 16.6.44 kun Pekurin ohjaaman Mersun ampui alas Il-2:n taka-ampuja. Laskuvarjohyppy ryssän selustaan ja tämän seurauksena sotavangiksi.
 
JR49 kirjoitti:
Hienoja videoita! Kukapa olisi uskonut, kun aikoinamme Joppemme luimme, että niistä näkisi vielä visualisoinnin.
Mutta oliko tosiaan niin, että oli noin raju lasku veteen, että siiven kautta kärrynpyörän kautta selälleen? En muista kirjan kuvausta tarkkaan. Jäi vain mieleen, että ei meinannut päästä irti, kun saapas jäi jumiin polkimiin. Lopuksi saapas irtosi ja jäi koneeseen vuosikymmeniksi. Kyllä aloin mielessäni hihkumaan, että ei saatana, kun näin ilmailumuseossa koneen ja maininnan, että hylystä oli löytynyt se saapas.


77923143.jpg


Pyrstön voittomaalaukset... Tuo se on sitä elävää historiaa.

Klikkaa laajentaaksesi...
Toivottavasti tuo kone saa jäädä suomeen.
 
taapo kirjoitti:
Toivottavasti tuo kone saa jäädä suomeen.
Klikkaa laajentaaksesi...
Keski-Suomen ilmailumuseo kertoo, että Brewster Model 239 (BW-372), on lainassa National Naval Aviation -museosta kesään 2016 saakka.
Valitettavasti. Yksi huomioitava seikka vielä on, että entisöidäänkö tuo vanhaa loistoonsa vain annetaanko olla tuollaisena? Minun mielestäni pitäisi ehdottomasti jättää ao. kuntoon kuin nyt. Todella hieno ja historia tulee kuin iholle tuosta.
Mutta, pelkään pahoin, että uhkana on koneen muuttaminen US Navy -malliseksi. Harvinainen kun on kaikkialla maailmassa, ja liekö jenkkejä kiinnostaa säilyttää meikäläisten sotahistoriaa.
 
JR49 kirjoitti:
Keski-Suomen ilmailumuseo kertoo, että Brewster Model 239 (BW-372), on lainassa National Naval Aviation -museosta kesään 2016 saakka.
Valitettavasti. Yksi huomioitava seikka vielä on, että entisöidäänkö tuo vanhaa loistoonsa vain annetaanko olla tuollaisena? Minun mielestäni pitäisi ehdottomasti jättää ao. kuntoon kuin nyt. Todella hieno ja historia tulee kuin iholle tuosta.
Mutta, pelkään pahoin, että uhkana on koneen muuttaminen US Navy -malliseksi. Harvinainen kun on kaikkialla maailmassa, ja liekö jenkkejä kiinnostaa säilyttää meikäläisten sotahistoriaa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Käsittääkseni tullaan säilyttämään aitona suomalaisena Brewsterina. Siis siinäkin tapauksessa jos kone vielä palaa takaisin Yhdysvaltoihin. Olen ymmärtänyt, että jo silloin kun kone neuvoteltiin lainaksi Suomeen US Navyn ilmailumuseolta, sovittiin samassa yhteydessä, että BW konservoidaan Suomessa pakkolaskuasuunsa.
 
tulikomento kirjoitti:
Käsittääkseni tullaan säilyttämään aitona suomalaisena Brewsterina. Siis siinäkin tapauksessa jos kone vielä palaa takaisin Yhdysvaltoihin. Olen ymmärtänyt, että jo silloin kun kone neuvoteltiin lainaksi Suomeen US Navyn ilmailumuseolta, sovittiin samassa yhteydessä, että BW konservoidaan Suomessa pakkolaskuasuunsa.
Klikkaa laajentaaksesi...
No sehän on hieno uutinen! Mennyt minulta ohi.
 
137:n ilmavoiton Wolfrumista ei ole ollut muistaakseni ainakaan isommin juttua. Taisteli itärintamalla Rallin, Krupinskin, Hartmannin kanssa ja saattoipa Duttmankin olla samoissa porukoissa. Kirja on kiintoisaa luettavaa, varmasti tämän tämän ketjun lukijoille antoisa lukutuokio. Oli sodan jälkeen Saksan parhaita taitolentäjiä ja hän kertoo kirjassaan ristiriidoista Gerhard Fieselerin kanssa, (Storchin suunnittelija). Fieseler oli myös sodan jälkeen kilpalentovaikuttaja Saksassa. Syystä taikka toisesta Fieseler ja Wolfrum eivät olleet parhaita kavereita keskenään.

Walter Wolfrum taisteli Luftwaffessa helmikuusta 1943 sodan loppuun. Tulikasteensa hän sai ”sata-ysin” ohjaimissa Krimillä JG 52:n 5. lentueessa. Wolfrum taival hävittäjälentäjänä ei ollut lupaava: hänet ammuttiin alas kolmasti ja hän haavoittui kahdesti ennen kuin hän saavutti ensimmäisen ilmavoittonsa. Onni oli kuitenkin mukana sodan loppuun asti: hänet ammuttiin alas kaikkiaan kaksitoista kertaa. Wolfrum saavutti 137 ilmavoittoa 423 sotalennolla ja hänet palkittiin ritariristillä. Sodan jälkeen Walter Wolfrum menestyi kilpataitolentäjänä.

product_thumb.php
 
Ikarus kirjoitti:
137:n ilmavoiton Wolfrumista ei ole ollut muistaakseni ainakaan isommin juttua. Taisteli itärintamalla Rallin, Krupinskin, Hartmannin kanssa ja saattoipa Duttmankin olla samoissa porukoissa. Kirja on kiintoisaa luettavaa, varmasti tämän tämän ketjun lukijoille antoisa lukutuokio. Oli sodan jälkeen Saksan parhaita taitolentäjiä ja hän kertoo kirjassaan ristiriidoista Gerhard Fieselerin kanssa, (Storchin suunnittelija). Fieseler oli myös sodan jälkeen kilpalentovaikuttaja Saksassa. Syystä taikka toisesta Fieseler ja Wolfrum eivät olleet parhaita kavereita keskenään.

Walter Wolfrum taisteli Luftwaffessa helmikuusta 1943 sodan loppuun. Tulikasteensa hän sai ”sata-ysin” ohjaimissa Krimillä JG 52:n 5. lentueessa. Wolfrum taival hävittäjälentäjänä ei ollut lupaava: hänet ammuttiin alas kolmasti ja hän haavoittui kahdesti ennen kuin hän saavutti ensimmäisen ilmavoittonsa. Onni oli kuitenkin mukana sodan loppuun asti: hänet ammuttiin alas kaikkiaan kaksitoista kertaa. Wolfrum saavutti 137 ilmavoittoa 423 sotalennolla ja hänet palkittiin ritariristillä. Sodan jälkeen Walter Wolfrum menestyi kilpataitolentäjänä.

product_thumb.php
Klikkaa laajentaaksesi...
Vahvistan. Minulla on tuo, ja huippukirja. Täytyykin taas lukea pitkästä aikaa.
On tosi kiintoisa, ja "tavallisuudesta" poiketen, kertoo myös paljon siviilipuolesta taitolentämisineen. Hengelle hupaa muuten sekin!
Sekin jäi mieleen, kun kaveri kävi Nliitossa taitolentokisoissa kauan sodan päättymisen jälkeen. Kuinka siirtolennolla huomaa yhtäkkiä päätyneensä sodanaikaiseen entiseen lentotukikohtaansa jossain syvällä Venäjällä. Kenttä oli rapistunut korpikenttä, ja juuri mikään ei ollut muuttunut. Mahtoi siinä muistikuvat vilistä :eek: sellaisessa tilanteessa!
 
Ikarus kirjoitti:
137:n ilmavoiton Wolfrumista ei ole ollut muistaakseni ainakaan isommin juttua. Taisteli itärintamalla Rallin, Krupinskin, Hartmannin kanssa ja saattoipa Duttmankin olla samoissa porukoissa. Kirja on kiintoisaa luettavaa, varmasti tämän tämän ketjun lukijoille antoisa lukutuokio. Oli sodan jälkeen Saksan parhaita taitolentäjiä ja hän kertoo kirjassaan ristiriidoista Gerhard Fieselerin kanssa, (Storchin suunnittelija). Fieseler oli myös sodan jälkeen kilpalentovaikuttaja Saksassa. Syystä taikka toisesta Fieseler ja Wolfrum eivät olleet parhaita kavereita keskenään.

Walter Wolfrum taisteli Luftwaffessa helmikuusta 1943 sodan loppuun. Tulikasteensa hän sai ”sata-ysin” ohjaimissa Krimillä JG 52:n 5. lentueessa. Wolfrum taival hävittäjälentäjänä ei ollut lupaava: hänet ammuttiin alas kolmasti ja hän haavoittui kahdesti ennen kuin hän saavutti ensimmäisen ilmavoittonsa. Onni oli kuitenkin mukana sodan loppuun asti: hänet ammuttiin alas kaikkiaan kaksitoista kertaa. Wolfrum saavutti 137 ilmavoittoa 423 sotalennolla ja hänet palkittiin ritariristillä. Sodan jälkeen Walter Wolfrum menestyi kilpataitolentäjänä.

product_thumb.php
Klikkaa laajentaaksesi...


Hyvä kirja lajissaan. Mieleen jäi mm. karkaaminen neukkujen sotavankeudesta keväällä 45. Wolfrum tiettävästi yritti samalla houkutella Erich Hartmannia mukaan, mutta tämä kieltäytyi lähtemästä. Seurauksena "Bubi" sai kokea päälle kymmenen vuotta neuvostoliittolaista leirielämää.

Wolfrumin kirjasta jäi hyvin myös mieleen kriittinen suhtautuminen Hans-Ulrich Rudeliin. Oli vissiin aika monen Luftwaffen pilotin mielestä itseään täynnä oleva mulkero. Samallahan Wolfrum myös ihmettelee Rudelin heti sodan jälkeen käynnistyneitä hämärätouhuja, tämä kun aloitti natsimielisten kaveripiiriensä organisoinnin hetimiten.

Kirjoittajasta itsestään välittyy rehellinen käsitys ja mielikuva. Joutui nuorena vähän päälle parikymppisenä lentäjänalkuna itärintaman hornankattilaan, mutta kesti koitokset.
 
tulikomento kirjoitti:
Hyvä kirja lajissaan. Mieleen jäi mm. karkaaminen neukkujen sotavankeudesta keväällä 45. Wolfrum tiettävästi yritti samalla houkutella Erich Hartmannia mukaan, mutta tämä kieltäytyi lähtemästä. Seurauksena "Bubi" sai kokea päälle kymmenen vuotta neuvostoliittolaista leirielämää.

Wolfrumin kirjasta jäi hyvin myös mieleen kriittinen suhtautuminen Hans-Ulrich Rudeliin. Oli vissiin aika monen Luftwaffen pilotin mielestä itseään täynnä oleva mulkero. Samallahan Wolfrum myös ihmettelee Rudelin heti sodan jälkeen käynnistyneitä hämärätouhuja, tämä kun aloitti natsimielisten kaveripiiriensä organisoinnin hetimiten.

Kirjoittajasta itsestään välittyy rehellinen käsitys ja mielikuva. Joutui nuorena vähän päälle parikymppisenä lentäjänalkuna itärintaman hornankattilaan, mutta kesti koitokset.
Klikkaa laajentaaksesi...
Totta puhut! Tosiaan tuo Rudel-juttu. Suhtautui kriittisesti Rudeliin, mutta meni kaverin hautajaisiin.
Kaivoin kirjan hyllystä, mutten näin äkkiseltään löytänyt kohtaa, mutta jotenkin niin se meni, että vaikkei jakanut kaverin ajatusmaailmaa pätkääkään ja Rudel oli muutenkin mulkku, niin Itärintaman kauhut jakaneet olivat kaikki keskenään ikuisia aseveljiä. Tavalla, jonka vain toinen saman kokenut saattoi ymmärtää, luonteesta ja poliittisesta suuntauksesta riippumatta.
Kirjoittaja siinä jotenkin tiivisti hienosti aseveljeyden käsitteen. Nyt olisi ollut suora lainaus poikaa, perhana.
 
JR49 kirjoitti:
Totta puhut! Tosiaan tuo Rudel-juttu. Suhtautui kriittisesti Rudeliin, mutta meni kaverin hautajaisiin.
Kaivoin kirjan hyllystä, mutten näin äkkiseltään löytänyt kohtaa, mutta jotenkin niin se meni, että vaikkei jakanut kaverin ajatusmaailmaa pätkääkään ja Rudel oli muutenkin mulkku, niin Itärintaman kauhut jakaneet olivat kaikki keskenään ikuisia aseveljiä. Tavalla, jonka vain toinen saman kokenut saattoi ymmärtää, luonteesta ja poliittisesta suuntauksesta riippumatta.
Kirjoittaja siinä jotenkin tiivisti hienosti aseveljeyden käsitteen. Nyt olisi ollut suora lainaus poikaa, perhana.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kaivoin esiin omasta kirjahyllystäni. Ja näin todellakin Wolfrum tiivistää sotalentäjien syvimmät tunnot:

"Emme olleet koskaan ihmisinä emmekä poliittisesti samalla aallonpituudella ja hänen hautajaisensa johtivat ikuisuusajatusten piinalliseen kohtaamiseen. Sitä, mikä pakotti minut kuitenkin ajamaan sinne ja osoittamaan hänelle viimeisen kunnianosoituksen, ei kai ole selitettävissä sellaiselle, joka ei ole kokenut idän sodan olosuhteita."
 
Rudel oli tosiaankin kova karju. Ylimielinen mulkero ja natsi, mutta uskomattoman suoritus sodassa.
Tuhosi 519 tankkia, joista suurin osa tyyppiä T-34 ja näiden lisäksi 70 maihinnnousualusta, yli 800 moottoroitua ajoneuvoa, taistelulaiva Marat, risteilijä, hävittäjäalus, panssarijunia neljä, siltoja ja yli 150 tykistön tuliasemaa. Hän sai pommituslentäjälle harvinaiset yhdeksän vahvistettua ilmavoittoa neuvostolentäjistä - seitsemän hävittäjäkonetta ja kaksi IL-2 -maataistelukonetta.

Sotalentoja hän lensi uskomattoman määrän, 2 530. Kovan urheilumiehen kunto kesti. Maitopoika Rudel ei viinan kanssa lätrännyt. Kun muut lähti päivän päätteeksi kerholle ottamaan pari lasillista, lähti Rudel lenkille. Vaati alaisiltaan yhtä kovia suorituksia kuin itseltään ja ei ollut pidetty esimies, ylimielinen ego ei varmaankaan asiaa kohentanut.

Hänet ampui alas vihollisen ilmatorjuntatuli 32 kertaa, joista seitsemän kertaa vihollisen maaperällä. Jos ajatellaan tuota pakkolaskujen määrää, oli hän myöskin erittäin onnekas. Selvisi koko rytinästä yhdellä menetetyllä jalalla.

Sotavankina ollessaan sotavankileirillä oli Rudel ainoa, jolle muut saksalaiset sotavangit osoittivat kunnioitustaan kohdattessa viemällä kättä päähineeseen. Häntä kunnioitettiin sodassa osoitetun urhoollisuuden takia, vaikka luonteessa nyt oli " pientä" kohentamista.

Urheilumies Rudelille olikin jo katsottuna sodan ja lopullisen voiton jälkeen virka valtakunnan urheilujohtajana. Toisin kävi.

Rudelin kirja, Stuka lentäjä, on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Stuka lentäjän uran alku ei Rudelillakaan ollut ruusuilla tanssimista.
 
Ikarus kirjoitti:
Rudel oli tosiaankin kova karju. Ylimielinen mulkero ja natsi, mutta uskomattoman suoritus sodassa.
Tuhosi 519 tankkia, joista suurin osa tyyppiä T-34 ja näiden lisäksi 70 maihinnnousualusta, yli 800 moottoroitua ajoneuvoa, taistelulaiva Marat, risteilijä, hävittäjäalus, panssarijunia neljä, siltoja ja yli 150 tykistön tuliasemaa. Hän sai pommituslentäjälle harvinaiset yhdeksän vahvistettua ilmavoittoa neuvostolentäjistä - seitsemän hävittäjäkonetta ja kaksi IL-2 -maataistelukonetta.

Sotalentoja hän lensi uskomattoman määrän, 2 530. Kovan urheilumiehen kunto kesti. Maitopoika Rudel ei viinan kanssa lätrännyt. Kun muut lähti päivän päätteeksi kerholle ottamaan pari lasillista, lähti Rudel lenkille. Vaati alaisiltaan yhtä kovia suorituksia kuin itseltään ja ei ollut pidetty esimies, ylimielinen ego ei varmaankaan asiaa kohentanut.

Hänet ampui alas vihollisen ilmatorjuntatuli 32 kertaa, joista seitsemän kertaa vihollisen maaperällä. Jos ajatellaan tuota pakkolaskujen määrää, oli hän myöskin erittäin onnekas. Selvisi koko rytinästä yhdellä menetetyllä jalalla.

Sotavankina ollessaan sotavankileirillä oli Rudel ainoa, jolle muut saksalaiset sotavangit osoittivat kunnioitustaan kohdattessa viemällä kättä päähineeseen. Häntä kunnioitettiin sodassa osoitetun urhoollisuuden takia, vaikka luonteessa nyt oli " pientä" kohentamista.

Urheilumies Rudelille olikin jo katsottuna sodan ja lopullisen voiton jälkeen virka valtakunnan urheilujohtajana. Toisin kävi.

Rudelin kirja, Stuka lentäjä, on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Stuka lentäjän uran alku ei Rudelillakaan ollut ruusuilla tanssimista.
Klikkaa laajentaaksesi...

Juuri näin. Ensiluokkainen sotalentäjä, mutta ilmeisen vaikea tapaus sodanjälkeiselle Saksalle. Wolfrumkin sivuaa kirjansa jälkipuoliskolla Länsi-Saksan Luftwaffen vaikeaa suhtautumista toisen maailmansodan perintöön, siis lentäjiin ja tuolloisiin yksikköihin, vaikkei Wolfrum itse liittynytkään uudestaan ilmavoimiin vaan pysyi siviilinä. Rudel onnistui tässä suhteessa aiheuttamaan omalla persoonallaan parikin skandaalia. Myös Rallin muistelmissa on pohdiskelua tästä samasta, saksalaisille ilmeisen vaikeasta aiheesta.
 
Hyvä elämäkerta legendaarisesta Chuck Yeagerista.


Tätä nykyä kenraali evp. on jo erittäin iäkäs, mutta älli tuntuu pelaavan yhä.

PS: Laitoin videon tähän osioon kun Yeager nyt kuitenkin on WW2 ässä.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top