Hävittäjä-ässät kautta aikojen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ikarus
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
tulikomento kirjoitti:
Olen muuten kuullut ilmavoimissa palvelleilta ystäviltäni, että vielä joskus 80-luvulla Suomessa vierailleet RAF:n upseerit ovat hämmästelleet suomalaista sotilaskulttuuria ja upseereiden ja toimiupseereiden melko huoletonta kanssakäymistä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Omakohtaisen kokemuksen mukaan tuo oli todellisuutta maavoimissa vielä 2000-luvulla.

Oli valtava ihmetyksen aihe kun jääkärilläkin saattoi olla kannossa PISTOOLI, tuo upseeriluokalle perinteisesti varattu ase. Itteänikin tervehdittiin eräässä operaatiossa tästä syystä usein, vissiin vähän varmuuden vuoksi...

Sori OT.
 
Deeiii kirjoitti:
Oli valtava ihmetyksen aihe kun jääkärilläkin saattoi olla kannossa PISTOOLI, tuo upseeriluokalle perinteisesti varattu ase. Itteänikin tervehdittiin eräässä operaatiossa tästä syystä usein, vissiin vähän varmuuden vuoksi...

Sori OT.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tuota, mitäs ihmeellistä tässä on? Pistoolihan jaetaan ja koulutetaan pääasiassa tehtävän eikä sotilasarvon mukaan (vaikka toki AUK/RUK -koulutuksella asekoulutusta tuleekin enemmän).

Ketju alakaa muuten taas vähän rönsyillä. Pitäisikö ottaa porukalla sotilaallinen ryhdistäytyminen ja suunnata juttuen avopallohärdelli asiaankuuluviin ketjuihin?

http://maanpuolustus.net/threads/pistooli-jokamiehen-aseeksi.942/page-33
 
Otetaan esittelyyn Kyösti Karhila -vainaa (kun sattuu olemaan vielä etäinen sukulaismies).

Karhilan ilmailukärpänen alkoi lennokkien heittelyllä 10-vuotiaana, ja 14-vuotiaana hän liittyi Porin ilmailukerhoon. Silloin oli Ilmapuolustusliitto, joka järkkäsi purjelentokursseja Jämillä. Siis sinne parin vuoden päästä. Joroisissa hän kävi sitten saman liiton moottorilentokurssin. Vuosi oli 1939, ja Kyösti 19-vuotias.

Hän aloitti Smolikeilla ja Viimalla. Joulukuussa 1939, kun talvisota oli juuri alkanut, Kyösti meni Kauhavalle. Se oli Sotaohjaajakurssi 1. Koulutus ja kurssi päättyi kesäkuussa 1941. Poika reserviin.

Kuukauden päivät resrviläisen elämää kestikin. LKP tuli, ja määräys tulla Llv 32:een. Curtiss Hawk oli työkaluna. Sillä hän saavutti 13 1/4 ilmavoittoa. 1943 lahjakas lentäjä ja hyvä ampuja siirrettiin Llv 34:ään, ja työkaluksi tuli Messerschmitt Bf 109. Kesällä 1944 hän oli Hävittäjälentolaivue 24:n kolmannen lentueen päällikkö. Eino Luukkanen esitti Mannerheim-ristiä syyskuussa 1944, mutta silloin oli aselepo jo solmittu. Nimitystä ei tullut.

Kössi ampui mersulla 19 viholliskonetta alas, joten kaikkiaan tuli 32 1/4 ilmavoittoia. Hän oli reserviläisten ykkönen.

Karhila


Kyösti Karhila oli reipas lentäjä jatkossakin. Aeron ja Finnairin koneiden (DC-2, DC-3, Convair, Caravelle ja DC-8) matkustajina olleet ovat usein olleet Karhilan kyydissä matkoillansa tietämättä, millainen mies siellä puikoissa oli. 1973 hän ja pommituslentäjä Olli Kepsu menivät hommiin Spearairille. Jos joku kävi Kalevi Keihäsen "Keihäsmatkoilla" 1973 - 1974, Karhila ja Kepsu lensivät parin vuoden aikana siellä. Mutta sen yhtiön kanssa meni niin, että Kalevilta loppuivat rahat, ja "Härmän jätkä" jäi juntturiin Istanbulin platalle, kun ei myyty lentobensaa ilman käteistä. En kyllä tiedä, kuka oli ohjaimissa. Ja kun Finnairin kone tuli hakemaan turistit ja miehistön, sekin saarrettiin asevoimin velkojen pantiksi, kunnes ymmärsivät, ettei Finnair vastaa Spearairin veloista.

En tiedä, mitä sille "Härmän jätkälle" (DC-8) kävi, mutta sen tiedän, ettei Keihänen sitä konetta koskaan maksanut.

Kyösti oli ässä, mutta myös lentäjä. Kössille kertyi uskomattomat 24 000 lentotuntia.

Kun hänen uurnaansa laskettiin 20.10. 2009, Hornet pyyhkäisi jylisten tasan klo 14 Helsingin keskustan yli Hietaniemen hautausmaan ylle ja katosi taivaan uumeniin. Se oli komea tervehdys Ilmavoimilta.
 
Viimeksi muokattu:
Samovarius kirjoitti:
Tuota, mitäs ihmeellistä tässä on? Pistoolihan jaetaan ja koulutetaan pääasiassa tehtävän eikä sotilasarvon mukaan (vaikka toki AUK/RUK -koulutuksella asekoulutusta tuleekin enemmän).

Ketju alakaa muuten taas vähän rönsyillä. Pitäisikö ottaa porukalla sotilaallinen ryhdistäytyminen ja suunnata juttuen avopallohärdelli asiaankuuluviin ketjuihin?

http://maanpuolustus.net/threads/pistooli-jokamiehen-aseeksi.942/page-33
Klikkaa laajentaaksesi...

Pistooli perinteisesti eurooppalaisissa armeijoissa on ollut upseerin ase esim. vänrikkien (joukkueenjohtajien)

Amerikassa kuitenkaan ei ollut samanlaista närää pistoolien suhteen jakamalla niitä miehistölle. Ei ole kultuurillista ongelmaa koska siellä on muutenkin yleinen aseenkanto-oikeus. Britanniassa juurikin luokkayhteiskuntaa vahvistettiin poistamalla yleinen aseenkanto-oikeus esim. pistoolien kohdalta. Tämä tapahtui muistaakseni jossain vaiheessa 1900 luvun alussa.

Oli ihan normaalia että jenkkien ryhmässä toisessa maailmansodassa saattoi olla pistooleita joita kierrätettiin vartiomiehelle aina kun oli vartiovuoro.

Jenkkisotilaat yleensä olivatkin kuulovartiossa ja poterovartiossa kiväärin ja pistoolin kanssa yöisin. Näin tehtiin erityisesti tyynenmeren saaritaisteluissa japanilaisia vastaan. Silloin oltiinkin hoksottimet kohdillaan. :camo:
 
Samovarius kirjoitti:
Tuota, mitäs ihmeellistä tässä on? Pistoolihan jaetaan ja koulutetaan pääasiassa tehtävän eikä sotilasarvon mukaan (vaikka toki AUK/RUK -koulutuksella asekoulutusta tuleekin enemmän).
Klikkaa laajentaaksesi...

Siis imperiumin sotilaat olivat vielä Herran vuonna 2002 kuin klavul päähhä lyätyi että mosurilla saattoi olla kannossa pistooli, tuo ylä- ja upseeriluokan tunnusmerkki.

Mutta oikeassa olet, nyt imen hymyn ... Ja jäpitetään lentoässistä :D
 
Kuka olisi voinut olla ässien ässä? Niitä on paljon. Siksi kaikki ässät ovat minulle samanarvoisia.

Axishistoriapalstoilla yleensä aina kun aletaan puhua, oliko se Haartman vai oliko se Marseille (mikä on hyödytöntä), joku nostaa Scheelin esiin toisen maailmansodan tehokkaimpana sotalentäjänä. kaikki maalit huomioiden.

Günther Scheel sai ilmavoiton keskimäärin jokaista tehtävää kohti. 70 tehtävää, 71 ilmavoittoa. Viidessä kuukaudessa. Hänen työmaansa kesti vain keväästä kesään 1943. Hän tuhosi myös maamaaleja useissa rynnäkkö- ja pommitustehtävissä: vetureita ja ajoneuvoja. Taitava hän oli siinäkin. Matkoilla FW 190 -koneet joutuivat tappeluihin, sillä 1943 Luftwaffe ei ollut idässä enää mikään ilmojen ehdoton yksinvaltias. Scheel osoittautui melkoiseksi peijooniksi myös ilma-aluksille.

Hän tuli rintamalle helmikuussa 1943 (2./JG 54). Hänestä kehittyi kuin itsestään himokas linnustaja, "Keltainen 8" (Gelb acht) oli hänen koneensa kutsu. Heinäkuussa 1943 Scheel kieppui YAK-9-koneiden kanssa Orelin suunnalla. Hän oli Kurskin operaation aikana ampunut alas 41 konetta vain 16 päivässä. Oli ahdasta. Hän ampui alas kaksi YAK-9-hävittäjää FW 190 A-5 -koneellaan, mutta siipi osui yhteen venäläiskoneeseen, ja hän joutui tekemään pakkolaskun linjojen taakse Bolkhovissa.

Günther Scheel oli 21-vuotias. Perheelle lähti postuumi Ritariristin jouluna 1943, mutta poika ei tullut.

Günther nähtiin Jelabugan leirillä 1946 ja myös Solnyn leirillä 1948, mutta se jää suullisen todistuksen varaan. Neuvostoliitosta hän ei koskaan vankien rippeiden mukana tullut.

Kadonnut taistelussa Bolkhovissa Orelin alueella 16.7.1943.

scheel.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Ikarus kirjoitti:
Eräs tapa arvottaa lentäjiä, on pudotussuhde. Lennetyjä sotalentoja/pudotus.

edit, oli ne väärinpäin...:rolleyes:

Luftwaffen tilasto:
pudotussuhde kaikkiaan ilmavoittoja
1.Gunther Scheel 0,99 71 kaatui taistelussa
2. Werner Schroer 1,73 114
3.Walter Loos 1,74 38
4.Wilhelm Batz 1.88 237
5. Heinrich Setz 1,99 138 kaatui taistelussa
6. Wolf Ettel 2,02 124 kaatui taistelussa
7. Otto Kittel 2,18 267 kaatui taistelussa
8. Gunther Rall 2,26 275
9. Gordon Gollob 2,27 150
10. Anton Resch 2,31 91
11. Emil Lang 2,23 173 kaatui taistelussa
12. Gunther Josten 2,36 178
13. Ulrich Wernitz 2,38 101
14. Theodor Weissenberger 2,40 208
14. Walter Oesau 2,4 123
16. Hans- Joachim Marseille 2,42 158 kaatui taistelussa

Hyvin tunnettuja huippumiehiä ilmavoitoissa tuossa tilastossa 4. Batz 7.Kittel 8.Rall 9. Gollob 11. Lang 14. Weissenberger ja Oesau 16. Marseille.

lähde: Mike Spick, Luftwaffen hävittäjä-ässät

220px-Schack1.jpg

Gunther Scheel. Tällä laskentatavalla Das Pilote.
Klikkaa laajentaaksesi...

Mike Spickin Luftwaffen hävittäjä-ässät kirja esittää Scheelin kuvaksi tuota kuvaa yllä.
Kyseessä todennäköisesti kuitenkin on toinen Günther, Schack.
 
170px-Jalil_Zandi%2C_1974.jpg

Kaksoisolento: Mies on kuin ilmetty Galland:D
Brig. General Jalil Zandi, an ace fighter pilot in the Iranian Air Force. The most successful F-14 Tomcat pilot ever with eight confirmed and three probable kills during the Iran-Iraq war.

upload_2015-7-1_19-28-55.webp
Kaikkien aikojen ässää mietittäessä myös Galland on monien listoilla.
Ilmavoittomäärä ei ollut mitenkään erikoinen, mutta hävittäjäjohtajan ominaisuuksia hänellä eittämättä oli.
 
Ikarus kirjoitti:
170px-Jalil_Zandi%2C_1974.jpg

Kaksoisolento: Mies on kuin ilmetty Galland:D
Brig. General Jalil Zandi, an ace fighter pilot in the Iranian Air Force. The most successful F-14 Tomcat pilot ever with eight confirmed and three probable kills during the Iran-Iraq war.

Katso liite: 4950
Kaikkien aikojen ässää mietittäessä myös Galland on monien listoilla.
Ilmavoittomäärä ei ollut mitenkään erikoinen, mutta hävittäjäjohtajan ominaisuuksia hänellä eittämättä oli.
Klikkaa laajentaaksesi...

Hah ! No niinpä onkin :D
 
Vonka kirjoitti:
Kuka olisi voinut olla ässien ässä? Niitä on paljon. Siksi kaikki ässät ovat minulle samanarvoisia.

Axishistoriapalstoilla yleensä aina kun aletaan puhua, oliko se Haartman vai oliko se Marseille (mikä on hyödytöntä), joku nostaa Scheelin esiin toisen maailmansodan tehokkaimpana sotalentäjänä. kaikki maalit huomioiden.

Günther Scheel sai ilmavoiton keskimäärin jokaista tehtävää kohti. 70 tehtävää, 71 ilmavoittoa. Viidessä kuukaudessa. Hänen työmaansa kesti vain keväästä kesään 1943. Hän tuhosi myös maamaaleja useissa rynnäkkö- ja pommitustehtävissä: vetureita ja ajoneuvoja. Taitava hän oli siinäkin. Matkoilla FW 190 -koneet joutuivat tappeluihin, sillä 1943 Luftwaffe ei ollut idässä enää mikään ilmojen ehdoton yksinvaltias. Scheel osoittautui melkoiseksi peijooniksi myös ilma-aluksille.

Hän tuli rintamalle helmikuussa 1943 (2./JG 54). Hänestä kehittyi kuin itsestään himokas linnustaja, "Keltainen 8" (Gelb acht) oli hänen koneensa kutsu. Heinäkuussa 1943 Scheel kieppui YAK-9-koneiden kanssa Orelin suunnalla. Hän oli Kurskin operaation aikana ampunut alas 41 konetta vain 16 päivässä. Oli ahdasta. Hän ampui alas kaksi YAK-9-hävittäjää FW 190 A-5 -koneellaan, mutta siipi osui yhteen venäläiskoneeseen, ja hän joutui tekemään pakkolaskun linjojen taakse Bolkhovissa.

Günther Scheel oli 21-vuotias. Perheelle lähti postuumi Ritariristin jouluna 1943, mutta poika ei tullut.

Günther nähtiin Jelabugan leirillä 1946 ja myös Solnyn leirillä 1948, mutta se jää suullisen todistuksen varaan. Neuvostoliitosta hän ei koskaan vankien rippeiden mukana tullut.

Kadonnut taistelussa Bolkhovissa Orelin alueella 16.7.1943.

scheel.jpg
Klikkaa laajentaaksesi...

Tuota heppua olen aina pitänyt "ässien assänä". Tehosuhde oli hurja.
 
Scheel oli kyllä hurja kaveri.

Taituri lentäjänä, loistava ampuja, Marseille. Kaikki voitot lännessä.
Marseillen Afrikan kaveri Schroer.
Loistava ennakolta ampuja, Rall. Luultavasti yhtä hyvä kuin Marseille. Lähes kaikki ilmavoitot idästä.
Loistavia johtajia, Mölders, Galland, Trautloft, Lutzow, Oesau, Balthasar, Priller, Lang, Rall, Meimberg.
Kylmäpää Hartmann. Tilaston ykkönen.
Rudorffer ja Bär, lännessä ja idässä hyviä.
Nowotny, itärintaman parhaita. Kuten Barkhorn.
Hurjapää Wick.

Tosi kovia akselivaltioiden (saksan) ässiä kaikki.
Kuka oli paras? Paha sanoa.
 
Robin Oldsin haastattelu.
DISCLAIMER: This interview was taken from the "Timeless Voices" series available on the EAA (Experimental Aircraft Association).

Robin Olds was an American fighter pilot and general officer in the U.S. Air Force. He was a "triple ace", with a combined total of 16 victories in World War II and the Vietnam War. He retired in 1973 as a brigadier general.

The son of regular Army Maj. Gen. Robert Olds, educated at West Point, and the product of an upbringing in the early years of the U.S. Army Air Corps, Olds epitomized the youthful World War II fighter pilot. He remained in the service as it became the United States Air Force, despite often being at odds with its leadership, and was one of its pioneer jet pilots. Rising to the command of two fighter wings, Olds is regarded among aviation historians, and his peers, as the best wing commander of the Vietnam War, for both his air-fighting skills, and his reputation as a combat leader.

Robin Olds flew the P-38 Lightning and the P-51 Mustang, but the highlight of his career was the Vietnam War. He planned a mission designed to draw the North Vietnamese Mikoyan-Gurevich MiG-21s into an aerial trap, and the now famous "Operation Bolo" resulted. The mission was planned in response to North Vietnamese tactics during the Operation Rolling Thunder aerial-bombardment campaign wherein MiGs were used to attack heavily loaded fighter-bombers while circumventing their fighter escorts. The mission featured fighter planes following the typical flight paths of bombers in order to lure enemy aircraft into attacking. Bolo pitted the F-4 Phantom II multirole fighter against its rival, the Mikoyan-Gurevich MiG-21 interceptor, and was considered to be one of the most successful combat ruses of all time, eventually prompting VPAF pilots and strategists, as well as Soviet tacticians, to re-evaluate the tactics and deployment of the MiG-21.

Olds was promoted to brigadier general after returning from Vietnam but did not hold another major command. The remainder of his career was spent in non-operational positions, as Commandant of Cadets at the United States Air Force Academy and as an official in the Air Force Inspector General's Office. His inability to rise higher as a general officer is attributed to both his maverick views and his penchant for drinking.

Olds had a highly publicized career and life, including marriage to Hollywood actress Ella Raines. As a young man he was also recognized for his athletic prowess in both high school and college, being named an All American for his play as a lineman in American football. Olds expressed his philosophy regarding fighter pilots in the quote: "There are pilots and there are pilots; with the good ones, it is inborn. You can't teach it. If you are a fighter pilot, you have to be willing to take risks."
Klikkaa laajentaaksesi...
 
Suomen Sotilas
14 t · Muokattu ·
Upea mahdollisuus tavata toisen maalimansodan hävittäjä-ässä. Luutnantti Hugo Broch saapuu Ilmailumuseoyhdistyksen vieraaksi elokuussa.

Kaikkiaan Hugo Broch saavutti 81 ilmavoittoa 324 sotalennolla ja kuuluu siten huomattavimpien hävittäjä-ässien joukkoon.

Ilmailumuseoyhdistys järjestää lauantaina 29.8.2014 klo 14 alkavan tapahtuman, jossa Hugo Broch on vieraana. Tapahtuma järjestetään Suomen Ilmailumuseon auditoriossa Vantaalla. Perinteiseen tapaan tilaisuus tulkataan suomeksi.

Lippuja tapahtumaan myydään Suomen Ilmailumuseon infossa keskiviikosta 15.7.2015 alkaen. Mikäli suinkin mahdollista, lippu kannattaa käydä ostamassa henkilökohtaisesti museon infosta. Puhelimitse niitä voi tiedustella p. 09 8700 870 ja sähköpostitse [email protected]. Lippuja on myynnissä 190.

//pm
Klikkaa laajentaaksesi...
Hugo Brochin vierailu 29.-30.8.2015 http://www.imy.fi/jasenille/82
Saksalainen 81 ilmavoimien hävittäjä-ässä, luutnantti Hugo Broch vierailee Suomessa Ilmailumuseoyhdistyksen vieraana 29.-30.8.2015.
Hugo_Broch_2.jpg


Hugo Brochin ura
Vuonna 1922 syntynyt Hugo Broch ilmoittautui vapaaehtoisena Saksan ilmavoimiin ja astui palvelukseen 15.1.1940. Hän sai koulutuksen hävittäjälentäjäksi ja sai korpraalina siirron JG 54:n 6. lentueeseen 6.1.1943.

Hän lensi itärintamalla aluksi myöhemmin ritariristillä palkittujen Horst Ademeitin ja Heinrich "Bazi" Sterrinsiipimiehenä. Ensimmäinen ilmavoitto 7.3.1943 jäi vahvistamatta mutta 13.3.1943 syntyi ensimmäinen vahvistettu ilmavoitto. Ilmavoittoja tuli myöhemmin paljon lisää. Pelkästään 28.8.-6.11.1943 hän saavutti 25 ilmavoittoa.

Hugo Broch oli komennettuna kouluttajaksi Ranskan Biarritziin 9.12.1943-2.2.1944 ja 4.3.-29.6.1944 hän oli sijoitettuna Liegnitziin Sleesiaan. Vanhaan yksikköönsä itärintamalle hän palasi 16.8.1944. Hän lensi marraskuusta 1944 alkaen JG 54:n 8. lentueen mukana Kuurinmaalla ja sai 79 ilmavoiton johdosta rautaristin ritariristin 12.3.1945. Kunniamerkin luovutti Luftflotte 1:n komentaja kenraali Kurt "Papa" Pflugbeil henkilökohtaisesti.

8.5.1945 luutnantti Hugo Broch lensi Ciravasta Flensburgiin internointia varten mukanaan Focke-Wulf Fw 190:n rungossa kolme muuta miestä.

Kaikkiaan Hugo Broch saavutti 81 ilmavoittoa 324 sotalennolla ja kuuluu siten huomattavimpien hävittäjä-ässien joukkoon. Hyvän ampumataitonsa perustana hän pitää nuorena aloittamaansa lintujen metsästysharrastusta.

Sodan jälkeen Hugo Broch työskenteli Agfa-yhtiön palveluksessa aina eläkkeelle siirtymiseensä saakka. Kun lentäminen Saksassa sallittiin vuonna 1955, Broch hankki yksityislentäjän lupakirjan ja jatkoi lentämistä vuoteen 1960 saakka.

Hugo Brochin ylennykset: 1.11.1940 korpraali, 1.7.1943 alikersantti, 1.11.1944 vääpeli, ylivänrikki, 1.1.1945 luutnantti.

Hugo Brochin kunniamerkit: 28.11.1941 ohjaajamerkki, 26.3.1943 hävittäjien pronssinen rintamalentosolki, 7.4.1943 II luokan rautaristi, 10.6.1943 hävittäjien hopeinen rintamalentosolki, 11.8.1943 I luokan rautaristi, 23.8.1943 hävittäjien kultainen rintamalentosolki, 27.10.1743 Luftwaffen kunniapokaali, 26.11.1943 Saksan kultainen risti, 12.3.1945 Rautaristin ritariristi, 20.4.1945 Kuurinmaan taistelujen hihanauha.

Broch Suomen Ilmailumuseolla 29.8.2015
Ilmailumuseoyhdistys järjestää lauantaina 29.8.2014 klo 14 alkavan tapahtuman, jossa vierailee hävittäjä-ässä Hugo Broch. Tapahtuma järjestetään Suomen Ilmailumuseon auditoriossa. Perinteiseen tapaan tilaisuus tulkataan suomeksi.

Tapahtuman sisäänpääsymaksu on 21 €/henkilö, Ilmailumuseoyhdistys ry:n jäsenille 16 €/henkilö. Varaa mukaasi jäsenkortti jäsenyyden osoittamista varten!

Lippuja tapahtumaan myydään Suomen Ilmailumuseon infossa keskiviikosta 15.7.2015 alkaen. Mikäli suinkin mahdollista, lippu kannattaa käydä ostamassa henkilökohtaisesti museon infosta käteisellä tai kortilla maksaen. Laskutuslisä on 5 €.

Puhelimitse niitä voi tiedustella p. 09 8700 870 ja sähköpostitse[email protected]. Lippuja on myynnissä 190.

Lounas Hugo Brochin seurassa 30.8.2015
Ilmailumuseoyhdistys järjestää sunnuntaina 30.8.2014 klo 12.30 lounaan Hugo Brochin kunniaksi. Lounaalle osallistuu mm. suomalaisia lentäjäveteraaneja. Lounaalle sopii 10 nopeinta, lounaan hinta on 99 €/henkilö. Paikan lounaalle voi lunastaa Suomen Ilmailumuseon infosta keskiviikosta 15.7.2015 alkaen. Lounas kannattaa maksaa käteisellä tai kortilla; laskutuslisä on 5 €.

Puhelimitse paikkaa voi tiedustella p. 09 8700 870 ja sähköpostitse[email protected].

Peruuntumismahdollisuus
Tämäntyyppisten tapahtumien yhteydessä kannattaa muistaa, että toisen maailmansodan veteraanit ovat jo iäkkäitä. Matkustamiselle voi syntyä esteitä, jolloin tapahtumat peruuntuvat.
Klikkaa laajentaaksesi...
 
Aiemmin oli puhetta lentäjien g-puvuista.

Liittoutuneet (canada) ilmeisimmin keksivät tuon teknologian jo toisessa maailmansodassa. Spitfire lentäjät esimerkiksi käyttivät noita kanadalaisia pukuja. Jenkit käyttivät kotimaista mallia ilmatäytteisiä g- pukuja.

Kuitenkin se antoi yleensä +2g kestokykyä verrattuna normaaleihin vaatteisiin

Muutamat jenkkilentäjät käyttivät sitä 44-45.
 
totta tosiaan liikkuvien ja "vastustelevien" vihollisten ampuminen ei usein ollut helppoa. Pienehkö ässien joukko mitä ilmeisimmin noukki pudotukset kaikissa ilmavoimissa toisessa maailmansodassa. Siksipä ässä status olikin tuohon aikaan (ja aiemmin 1.ms) kova juttu.

perus saksalaisten lentäjien osumisprosentti oli n. 5% ammutuista laukauksista. Vuonna 1944, mutta kuitenkin... Aika karua kun miettii että mersussa ei ollut kuin 200 kranaattia mukana. Perus-perteille riitti ammuksia ehkä muutamaan pudotukseen. Günther Rall kuitenkin myönsi eräässä haastattelussa että FW190ssä olikin tämä etu perus-lentäjille, että kuulia riitti hyvin sotalennolle. Jos oli tekijämies fockella, niin pudotukset olivat usein yli 10 per päivä, kun taas mersulla vähemmän (toki saattoi olla useampi lento ja useampi ammuslasti päivässä, jos kerran kymmeniä vihollisia pudotetaan päivässä)

huippuässät yleensä olivat myös niitä tarkempia ampujia.

Tavallaan onkin hieman nurinkurista että vertaillaan ilmasotaa lintujen metsästykseen haulikoilla. Kuitenkin haulikkomainen hajonta harvoin sitä vastoin tuotti tuhoavaa vaikutusta lentokoneisiin... Hajontaan luottaminen ei tuottanut kovin hyviä tuloksia. 30- luvulla brittien RAF lentäjille oli opetettu enempi luottaa pitkän matkan räiskimiseen valtavalla määrällä kk:n luoteja. Tämä pitkän matkan tulitus (500m+)oli ollut alunperin taktiikkana spitfireillä. Mutta eihän siitä mitään tullut oikeassa sodassa. Oli päästävä tarpeeksi lähelle, jotta pystyi ampumaan tarpeeksi tarkkoja osumia. Moottori ja lentäjä olivat heikot kohteet miltei jokaisessa lentokoneessa. Tietyissä koneissa oli sitten heikkoja kohtia esim siipien liitokset, siipitankit (a6m zero)


Tähtäysvirheet olivat suurin yksittäinen syy ohi ampumiseen, eikä paljon korjausvaraa yleensä ollut. Ei usein riittänyt aikaa korjausliikkeisiin, ja muutenkin ilmataistelussa piti olla varuillaan. Kovissa kurveissa osalla lentäjistä pysyi näkökenttä paremmin hallussa ampumisen aikana jne...

Lintumetsällä ei ole sellaista "kuoleman vaaraa" ja "kiirettä" ellei nyt sitten jotain leijonia ja vaarallista riistaa. Muissa yhteyksissä Adolf Galland enemmän korostikin metsästys vertauksellaan hävittäjien ideaaliroolia elikkä väijyttämishyökkäyksiä vihollisen kimppuun. Niinkuin metsämies saaliin väijyttämisessä.

aseistuksen suhteen amerikan koneet olivat tavallaan vahvoilla tyynenvaltameren sodassa, koska kuulia riitti. Eikä japanilaisten koneet olleet sodan kestävimpiä.

Paras suoritus jenkkilaivaston lentäjä oli David Mc Campbell. Hän ja hänen siipimiehensä Roy Rushing hyökkäsivät 60 koneen kimppuun. He ampuivat 15 (9+6)vihua eräänä päivänä. David McCampbell oli amerikan laivaston lentäjistä ykkösässä, ja hänet palkittiin medal of honor mitalilla. McCampbell muisteli tuon kohtalokkaan tehtävän jälkeen että hänelle jäi jäljelle vain 2 ammusta konekivääreihin. Lähes kaikki kuulat meni, mutta tuli tulostakin sitä mukaan.

 
Viimeksi muokattu:
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top