Baderista puheen ollen...
Hänhän pelastui koska proteesin hihnat joista oli kiinni katkesivat.
Uuden proteesinhan britit pudottivat normaalin pommituslennon yhteydessä st. Omeriin ja jonkin aikaa sen jälkeen Bader pakeni
st. Omerin sairaalan toisesta kerroksesta lakanoiden avulla. ( lakanasta kuva Baderin elämänkerrassa tai ainakin sen ensimmäisessä suomi painoksessa)
Colditzissa ollessa Baderilla oli jossain vaiheessa lupa käydä linnan ulkopuolellakin ilman saattajaa kävelyllä
( upseerin kunniasanalla)
Nämä asiat muistan elämänkerrasta.
En ole 10 vuoteen lukenut ja jos olin väärässä niin korjatkaa
täytyykin käydä siskon varastot penkomassa. voisi lukea uudestaan
PstJermu
"
My right leg was no longer with me... the leather belt which attached it to my body had broken under the strain, and the leg, the Spitfire, and I had all parted company."
Baderin ja RAF:n kuului vihata saksalaisia "natsipaskiaisia", ja hän kertoo tarinaa, kuten me kaikki kerromme. Sen mitä itse tiedämme. Kumpikin versio kuulostaa ainakin mehukkaalta. Tämä on muuten sellainen keissi, jossa sotapropaganda on saattanut muokata historiaa rutkasti.
RAF:n museossa on aika lailla sama Baderin tarina.
Saksalaiset löysivät Spitfiren hylyn läheltä jalan, ja fiksasivat sen Baderille, ja Bader yritti karata sillä
heti. Tässä oli se lakanaköysihomma. Gallandin ja Baderin kohtaaminen on myös tosiasia ja soppari oli tosiasia. Voi olla, että asiaan ei voinut suostua, koska se olisi ollut aivan liian maukas pala mahdolliselle saksalaiselle propagandalle ja pommituslento olisi kyseessä.
Englantilaisten historian mukaan siis tehtiin pommituslento, jonka yhteydessä 7 Me 109:ä tuhottiin, 3 luultavasti tuhottiin ja viisi vaurioitui. Ja kaikki pommittajat tulivat tietysti ehjinä kotiin. Näin siis
vuonna 1941 Luftwaffen ollessa parhaassa terässään, uskokoon ken tahtoo. Mutta tästä on kyllä laivueen oman ilmoituksen kopio olemassa ja siitä kuva RAF:n museon sivuilla.
Joka tapauksessa, oli niin tai näin, koska Adolf Galland taas oli oikea herrasmies, eikä mikään brittituristi
, hän varmasti piti oman osansa miesten keskinäisestä sopimuksesta oli asia miten hyvänsä. Bader kuitenkin sai tämänkin kinttunsa.
Bader was taken to hospital in St Omer. His missing right leg was recovered from the wrecked Spitfire, and as soon as it had been repaired, he made his first attempt to escape. A rope made of bed sheets enabled him to climb down from a window, but he was soon recaptured and sent to Oflag VIB at Warburg. By that time the RAF had dropped a replacement leg by parachute, and Bader had determined to be "
a plain, bloody nuisance to the Germans". (Baderin mukaan se tehtiin kiusallaan).
Luftwaffe tutkailee yhtä Baderin kintuista. Tämä on (RAF:n museon) mukaan luultavimmin se irronnut.
"This box contains an artificial leg for Wing Commander Bader, RAF, Prisoner of War. Please deliver to the following address: Commanding Officer, German Air Force, St Omer (Longuenesse) airfield"
) mukaan... Olis väärin, jos joku yleensä raittiina ollut nuorukainen - tai vanhempikin - muistettaisiin juuri siitä, kun tuli kontattua. Mutta tämä on jo sivupolku.
