Hävittäjä-ässät kautta aikojen

[JR49]

Thunderbolteista voi mainita sen verran (olisi ollut parempi kone maarynnäköihin kuin Corsair), että ne oli sijoitettu USA:n itärannikolle ja "korvamerkitty" Eurooppaa varten.

Tuota tuota, lehteni Wings of Fame, sivu 102, kertoo tästä yli 70-sivuisessa raportissaan Mustangista, että:
Vuonna 1950 harkittiin vakavasti F-47N laivueiden lähettämistä Koreaan, mutta niitä ei ollut tarpeeksi varastoissa.

Siinä oli ilmajäähdytteinen moottori, joka ei ollut niin arka iiteelle. Mustangien etuna oli niiden lukumäärä, sen moottori ei kestänyt niin paljon osumaa, ja muistaakseni se jäähdytin mahan alla oli varsinkin arka paikka. Thunderbolt olisi ollut aivan mahtava peli rynnäköintiin, kyllä. Kansalliskaatissa se korvattiin uudemmilla vuonna 1955. Minulle on jäänyt muistakin lähteistä se kuva, että F-47 (entisiä P-47) ei ollut niin suurta määrää, että niistä olisi isossa mittakaavassa ollut apua Koreassa.
F-51:iä oli Koreassa keskimääräin käytössä 167 koko ajan. Ne lensivät 62.607 tehtävää. Niitä putosi vihollisen toiminnan vuoksi 194, katosi 32 ja kun mukaan lasketaan muut syyt, kokonaistappiot olivat 351.
Vastaavasti ne pudottivat pommeja 12.909 tonnia, napalmia 15.221 tonnia ja ampuivat raketteja 183.034 kappaletta. Lentäjiä näissä kuoli 131, katosi 133 ja haavoittui 41.
Lähde: USAF Statistical Digest, Fiscal Year 1953.
Mielenkiintoinen detaalji on, että II maailmansodan varastoa olevista raketeista oli osa huonossa kunnossa, eikä toiminut kunnolla. Moottorissa oli jotain ongelmaa, mikä tarkoitti, että osa lensi aivan hunningolle ammuttaessa.

Edit: lehti siis Volume 1.

 

[JR49]

Korean ilmasota on itteänikin kiinnostanut ja toi MiG Alley löytyy hyllystä. Siitä jäi mieleen erityisesti se ässä, joka ei tuohon Sabren gyrotähtäimeen suuremmin luottanut: käytti purukumimälliä tuulilasissa sen sijaan.

Tuo Sabren parempi peräsin tarkoittaa siis ns. all-moving tail / flying tail / stabilator-ratkaisua, jossa korkeusvakaajassa ei ole erillistä peräsinosaa vaan koko vakaaja kääntyy. Syynä on se, että lenskan lähestyessä äänennopeutta ilmavirtaus siiven yläpinnalla menee ylisooniseksi ja saa aikaan painekeskipisteen siirtymisen taaksepäin. Tämä taas johtaa nokkaa alaspäin vääntävään momenttivoimaan (ns. "Mach tuck"). Erillisillä peräsimillä varustetussa korkeusvakaajassa ei yleensä riitä trimmausmahdollisuutta tai "vääntöä" tarpeeksi tän momentin voittamiseen, ja jos peräsinosasta tehdään suurempi, ilmavirtaus tän peräsinosan ohi voi mennä ennen aikojaan ylisooniseksi aiheuttaen omat ongelmansa. Pahimmillaan tuo johtaa oikaisemattomaan syöksyyn.

Eli "lentävällä pyrstöllä" varustettu Sabre (E-mallista alkaen) oli suurissa nopeuksissa liikehtimiskykyisempi ja ylipäätään säilytti liikehtimiskyvyn (ja lentävyyden) suuremmilla nopeuksilla.

Huomasinpas muuten tätä tarkistaessa, että Sabre poistui operatiivisesta käytöstä maailmalla vasta 1994. Melkoinen vekotin.

Melkein huono omatunto tulee, minä muutamalla lauseella sivuan aihetta, ja sinulta tulee noinkin seikkaperäinen selvitys. Itse en jaksanut alkaa englantia suomentamaan niin tarkkaa.

Mitäs me Mig Alleyn omistajat, niistä ei luovuta koskaan. Milloin sait omasi, minä ostin sen muistaakseni vuonna 1989 tai 1988. Joka tapauksessa kirjoituksiin mennessä se oli painunut sana sanalta päähän.

 

[JR49]

Sabren aseistuskeskusteluun tuon minäkin oman lisäni. WoF, osa 4, kertoo salaisesta projektista nimeltä Project Gun Val.
Varhain 1953 Koreaan lähetettiin keräämään taistelukokemusta kahdeksan E ja F-mallin Sabrea, joissa oli jokaisessa neljä 20-millin tykkiä. Testit kestivät 16 viikkoa.
Koneet annettiin kuuluisalle 335-hävittälaivuelle. Testeihin osallistui 41 Migiä maalitaulun ominaisuudessa, näitä siis ammuttiin ja kuusi niistä tuhottiin. Kolme pudotusta oli epävarmaa ja 13 vaurioitettiin.
Homma onnistui, ja myöhemmin H-malli F-86 sekä F-100 varustettiin tykeillä Korean kokemusten perusteella.
Mielenkiintoinen detalji:
334-laivueesta yksi lentäjä oli ampumassa yhtä näistä salaisista testikoneista alas. Kaveri ihmetteli kyllä, että miksi Mig on alakorkeuksissa, mikä oli niille harvinaista. Sitten hän huomasi pöllähdykset koneen nokassa sen tulittaessa. Tykeillä ammuttaessa pöllähdykset ovat paljon harvemmassa kuin kiivaan tulinopeuden omaavissa konekivääreissä. Eli selvä Mig.
Vasta kun kaveri otti koneen piikille, siivissä olevat keltaiset merkinnät paljastivat todellisuuden. Vuosia myöhemmin, kun tämä luutnantti Bruno Giordano ryyppäsi baarissa Tripolissa, totuus näistä salaisista Sabreista paljastui hänelle.

Edit:
http://sabre-pilots.org/classics/v142gun-val.htm
Löytyi tarkempaa materiaalia. Mainitsiko joku saksalaisten tykit? Tämän lähteen mukaan projektin tykki perustuu saksalaisten 20-millin Mauseriin. Mutta kannattaa linkki tsekata.

 

[JR49]

Ei saakeli, siitähän on netissä video!

 

[tulikomento]

Kunnia Korean sodan yhdestä kuuluisimmasta ilmataistelusta menee brittilaivaston piikkiin.

1923 syntynyt luutnantti Peter Carmichael liittyi Britannian kuninkaalliseen laivastoon 1942. Hän sai lentokoulutuksensa Yhdysvalloissa ja Etelä-Afrikassa. Toisen maailmansodan loppuvaiheessa hän ehti lentää Supermarine Seafirejä ja F-4U Corsairia sekä Blackburn Firebrandia.

Carmichaelin 802. hävittäjälaivue siirrettiin tukialus HMS Oceanille keväällä 1952 ja matka kohti Korean sotanäyttämöä alkoi. Elokuun 9. päivänä Peter Carmichael johti neljän Hawker Sea Furyn muodostelmaa. Tehtävänä oli hyökätä Manchonin ja Pjongjangin rautatieyhteyksiä vastaan. Kesken tehtävän siipimiehenä toiminut aliluutnantti Carl Haines antoi varoituksen. Osaston kimppuun syöksyi kahdeksan MiG-15:sta takaa ja ylhäältä.

Britit reagoivat nopeasti ja kääntyivät kohti hyökkääviä vihollissuihkukoneita. MiG:it kävivät nyt kahtena neljän koneen osastona kahdeksi kahden koneen muodostelmaksi vaihtaneen Sea Furyn kimppuun. Hitaammat mäntämoottoriset Sea Furyt pystyivät ketteryytensä avulla väistelemään nopeampien MiG:ien iskuja. Carmichael onnistui tulittamaan yhtä päin lentävää MiG:iä saaden siihen osumia. Vaurioitunut MiG alkoi savuttaa ja se putosi. Joidenkin lähteiden mukaan samassa taistelussa britit onnistuivat myös ampumaan alas toisenkin MiG:in. Tätä väitettä eivät kuitenkaan läheskään kaikki lähteet tue.

Elokuun 8. päivän ilmataistelun sanotaan olleen ainoa brittiläisen lentäjän brittiläisvalmisteisessa koneessa käymä tuloksekas taistelu koko sodassa.

Luutnantti Carmichael




802. laivueen pilotteja Korean sodassa

 

[JR49]

Kun ässistä puhutaan, niin tittelit olisivat menneen uusjakoon, jos suunnitelmat tämän koneen kohdalla olisivat toteutuneet. Tämä on Lavotskin La-15 Fantail, suunniteltu ilmaherruushävittäjäksi, ja sillä oli suurempi nopeus, ketteryys ja aseistus kuin Mig-15:lla. Mig-15 oli optimoitu pommittajien tuhoamiseen, mikä näkyi sen toimintakyvyssä nimenomaan yläkorkeuksissa ja raskaammassa aseistuksessa.
Näitä lähetettiin 22 koneen yksikkö Kiinaan, josta tarkoitus oli siirtyä Koreaan. UN-pilottien onneksi, kone ei pystynyt operoimaan etulinjan karkeilla lentokentillä, siis edes Kiinassa, saatikka Koreassa. Neljä piti pyyhkiä kirjoista pois laskeutumisonnettomuuksissa lyhyenä aikana. Näin ollen yksikkö lähettiin kotiin, ja UN ei joutunut kohtaamaan näitä koneita, joita tehtiin vain 600 kappaletta. Heikko laskuteline vaati, että koneilla operoitiin vain kotialueen asiallisilta kiitoradoilta.
Kun Mig-15 jo pisti Sabret ja kumppanit koville osaajan käsissä, niin tällainen paremmilla ominaisuuksilla ja nimenomaan kaartotaisteluun suunniteltu kone oli tehnyt tuhoisaa jälkeä. Minusta vähän sama toteutumaton historia kuin jos FW-187 Falke olisi ollut käytössä suuressa mitassa 1940. Näitä what if -skenaarioita....
https://en.wikipedia.org/wiki/Lavochkin_La-15




Tässä näkyy laskutelineen mataluus ja honteluus. Voisi tosiaan raapia pohjaa etulinjan kentillä...

 

[Ikarus]

MiG-15:n aseistus.
Kirjassaan Ukkosen Jyrinää Ed Rasimus kuvaa, kuinka MiG-17 tai -19 päästelee tuolla 37 mm Nudelmannilla lähietäisyydellä takana. Tykki löi niin pitkää liekkiä, että Rasimus ihmetteli, miten MiG-kuski näkee suutulen takaa. Rasimus pelasti nahkansa tekaisemalla " puolustuksellisen tynnyrin" , erikoismanooverin, jonka oli tullut opetelleeksi koulutusaikoinaan. Nokanpää valkoisena Rasimuskin oli, kun ensimmäisen kerran tämän liikkeen tekaisi. Pilottikollega neuvoi suorituksen ja Rasimus päätti kokeilla tietämättä mitä tapahtuu. Virtaus irti siivestä, kone pyörähtää levynä 180 astetta ja raakasti tehoja perään, siitä ei ollut F-105 Thunderchiefissä pulaa. Hyökkävä MiG meni todella läheltä, kun Rasimus pakotti F-105:n tähän liikkeeseen.

wikistä tietoja Nudelman 37:sta.
Nudelman N-37 tai NL-37 on neuvostoliittolainen lentokoneissa käytetty 37 mm konetykki. Sen suunnitteli A.E. Nudelmankorvaamaan sodanaikainen NS-37-tykki ja se otettiin käyttöön vuonna 1946. Se oli 30% kevyempi kuin edeltäjänsä 23% hitaammalla lähtönopeudella.

NL-37 on kookas ase, jonka ammus on massiivinen. Ammuksen lähtönopeus on huomattava, mutta aseen tulinopeus on vain 400 laukausta minuutissa. Tykin rekyyli ja ruutikaasut olivat ongelmallisia suihkumoottorisissa hävittäjälentokoneissa, kuten myös tilaavievän aseen ja tarvittavan ammusmäärän sijoittamisessa koneeseen, mutta yksi ammus riitti yleensä pommikoneen tuhoamiseen.

NL-37:ä käytettiin MiG-9, MiG-15, MiG-17, varhaisissa MiG-19-hävittäjissä, Jakovlev Jak-25 -koneessa, sekä muissakin koneissa. Tykin valmistus päättyi 1950-luvun lopussa, mutta se oli palveluskäytössä vielä vuosia tuotannon loppumisen jälkeen.

• Tyyppi: yksiputkinen konetykki
• Kaliiperi: 37 mm
• Toiminta: kaasu
• Pituus: 2 460 mm
• Putken pituus: 1 310 mm
• Paino: 103 kg
• Tulinopeus: 400 laukausta/min
• Lähtönopeus: 690 m/s
• Ammuksen paino: 735 g

 

[JR49]

MiG-15:n aseistus.
Kirjassaan Ukkosen Jyrinää Ed Rasimus kuvaa, kuinka MiG-17 tai -19 päästelee tuolla 37 mm Nudelmannilla lähietäisyydellä takana. Tykki löi niin pitkää liekkiä, että Rasimus ihmetteli, miten MiG-kuski näkee suutulen takaa. Rasimus pelasti nahkansa tekaisemalla " puolustuksellisen tynnyrin" , erikoismanooverin, jonka oli tullut opetelleeksi koulutusaikoinaan. Nokanpää valkoisena Rasimuskin oli, kun ensimmäisen kerran tämän liikkeen tekaisi. Pilottikollega neuvoi suorituksen ja Rasimus päätti kokeilla tietämättä mitä tapahtuu. Virtaus irti siivestä, kone pyörähtää levynä 180 astetta ja raakasti tehoja perään, siitä ei ollut F-105 Thunderchiefissä pulaa. Hyökkävä MiG meni todella läheltä, kun Rasimus pakotti F-105:n tähän liikkeeseen.

wikistä tietoja Nudelman 37:sta.
Nudelman N-37 tai NL-37 on neuvostoliittolainen lentokoneissa käytetty 37 mm konetykki. Sen suunnitteli A.E. Nudelmankorvaamaan sodanaikainen NS-37-tykki ja se otettiin käyttöön vuonna 1946. Se oli 30% kevyempi kuin edeltäjänsä 23% hitaammalla lähtönopeudella.

NL-37 on kookas ase, jonka ammus on massiivinen. Ammuksen lähtönopeus on huomattava, mutta aseen tulinopeus on vain 400 laukausta minuutissa. Tykin rekyyli ja ruutikaasut olivat ongelmallisia suihkumoottorisissa hävittäjälentokoneissa, kuten myös tilaavievän aseen ja tarvittavan ammusmäärän sijoittamisessa koneeseen, mutta yksi ammus riitti yleensä pommikoneen tuhoamiseen.

NL-37:ä käytettiin MiG-9, MiG-15, MiG-17, varhaisissa MiG-19-hävittäjissä, Jakovlev Jak-25 -koneessa, sekä muissakin koneissa. Tykin valmistus päättyi 1950-luvun lopussa, mutta se oli palveluskäytössä vielä vuosia tuotannon loppumisen jälkeen.

• Tyyppi: yksiputkinen konetykki
• Kaliiperi: 37 mm
• Toiminta: kaasu
• Pituus: 2 460 mm
• Putken pituus: 1 310 mm
• Paino: 103 kg
• Tulinopeus: 400 laukausta/min
• Lähtönopeus: 690 m/s
• Ammuksen paino: 735 g

On kyllä hauska tarina tuo Rasimuksen kertomus siitä, kun eka kerran tekaisi "puolustuksellisen tynnyrin".
Ja vahinko kiertämään, ei kertonut hänkään sitten sen tarkemmin koneen käyttäytymisestä sen aikana seuraavalle .
Sehän vissiin yllätti lentäjän oikein kunnolla.

 

[Ikarus]

General Electric M61 Vulcan 20mm Rotary Gun.

Milloin nämä gatling-tyyppiset konetykit otettiin hävittäjien aseistukseksi käyttöön?
Hiukan on harmaata aluetta tämä minulle.

 

[Slammer]

Milloin nämä gatling-tyyppiset konetykit otettiin hävittäjien aseistukseksi käyttöön?

M61 tuli käyttöön 50-luvulla, juurikin tulivoiman parantamiseksi. Tietääkseni se oli ensimmäinen.

 

[tulikomento]

Amerikkalaisten ohjusfiksaation nurjia puolia:





SUU-23 20MM tykkipodi, joita asenneltiin Phantomien masujen alle Vietnamissa. Sodan kiihtyessä huomattiin, että ei ne ohjukset nyt ihan niin mainioita aseita olletkaan, mitä valmistajayhtiöt olivat antaneet ymmärtää. Ja uskomattoman typerien voimankäyttösääntöjen mukaan tulta ei saanut avata ilman maalin tunnistamista viholliskoneeksi. Eli lähelle piti mennä ja kun F-4:ssa ei ensimmäisissä malleissa tykkiä ollut, niin sitten improvisoitiin.
Kuulemma tähtääminen ei tällä aseella ihan niin simppeli tehtävä ollut, mutta osuessaan jälkeä syntyi.

 

[Sardaukar]

Meillä taitaa mennä vahvasti off-topiciksi, pitäisiköhän olla oma Ilmasota-ketju?

 

[Ikarus]

Meillä taitaa mennä vahvasti off-topiciksi, pitäisiköhän olla oma Ilmasota-ketju?

Kyllä nämä tykki- / muut kalustojutut paremminkin Ilmasota-ketjuun kuuluisivat.

 

[Slammer]

Muistaakseni juuri tässä ketjussa käytiin keskustelua laskuvarjolla pelastautuneiden ampumisesta ja siitä oliko tämä erityisesti joidenkin maiden piirre. Luen parhaillaan George Beurlingin kokemuksista kertovaa kirjaa Maltan ässä, jossa hän kertoo miten saksalaiset ampuivat vahingossa oman lentäjänsä luultuaan tätä britiksi. Beuerling antaa ymmärtää, että saksalaisilla oli laajemminkin taipumus tällaiseen ja esittää halveksuntansa.
Tämä vahvistaa aiemmin esittämääni käsitystä, että kaikkien maiden lentäjät syyllistyivät tähän ja kaikkien maiden lentäjillä oli taipumus liioitella tapausten määrää huhujen yms perusteella.

 

[Vonka]

Muistaakseni juuri tässä ketjussa käytiin keskustelua laskuvarjolla pelastautuneiden ampumisesta ja siitä oliko tämä erityisesti joidenkin maiden piirre. Luen parhaillaan George Beurlingin kokemuksista kertovaa kirjaa Maltan ässä, jossa hän kertoo miten saksalaiset ampuivat vahingossa oman lentäjänsä luultuaan tätä britiksi. Beuerling antaa ymmärtää, että saksalaisilla oli laajemminkin taipumus tällaiseen ja esittää halveksuntansa.
Tämä vahvistaa aiemmin esittämääni käsitystä, että kaikkien maiden lentäjät syyllistyivät tähän ja kaikkien maiden lentäjillä oli taipumus liioitella tapausten määrää huhujen yms perusteella.

Beurling oli myös nuorukainen, josta Pierre Clostermann kirjoitti, että lahjakas kanadalaispoika istui Maltan aikojensa jälkeen rehvakkaassa humalassa kanttiinissa ja valehteli niin että korvat heiluivat. Kun toinen yritti asialinjaa, poika mylvähti savuke suussa: "Olen Beurling, piru vieköön!"

Kaiken tiedonpurskeen joukossa kuitenkin on näitä amerikkalaisten ampumia - ja heiltä myös nimet ja paikka ylhäällä. Siksi olen hiukan kallellani siihen suuntaan, että heillä olisi ollut enemmän tätä.

Mutta mistäpä sitä tietää yksilöistä. Kaikissa Jagdflieger-muistelmissa kuitenkin esiintyy yhtäoitävästi se, että Luftwaffen perinne tuli jo ensimmäisen maailmansodan ajalta ja siihen liittyi tietty herrasmiesmäisyys.

 

[Sardaukar]

Beurling oli myös nuorukainen, josta Pierre Clostermann kirjoitti, että lahjakas kanadalaispoika istui Maltan aikojensa jälkeen rehvakkaassa humalassa kanttiinissa ja valehteli niin että korvat heiluivat. Kun toinen yritti asialinjaa, poika mylvähti savuke suussa: "Olen Beurling, piru vieköön!"

Kaiken tiedonpurskeen joukossa kuitenkin on näitä amerikkalaisten ampumia - ja heiltä myös nimet ja paikka ylhäällä. Siksi olen hiukan kallellani siihen suuntaan, että heillä olisi ollut enemmän tätä.

Mutta mistäpä sitä tietää yksilöistä. Kaikissa Jagdflieger-muistelmissa kuitenkin esiintyy yhtäoitävästi se, että Luftwaffen perinne tuli jo ensimmäisen maailmansodan ajalta ja siihen liittyi tietty herrasmiesmäisyys.

Kuitenkin Clostemannin toisessa kirjassa (olikohan nimeltään Taivaalla palaa suomeksi) Beurling sai aika lailla hyvää julkisuutta. Varmasti vaikea tapaus, mutta tuskin täysi mulkku.

 

[Vonka]

Kuitenkin Clostemannin toisessa kirjassa (olikohan nimeltään Taivaalla palaa suomeksi) Beurling sai aika lailla hyvää julkisuutta. Varmasti vaikea tapaus, mutta tuskin täysi mulkku.

Clostermann oli herrasmies ja hän ymmärsi hyvin nuorukaista. Kyllä se taisi olla Taivaalla palaa, jossa oli enemmän kuvausta. Beurling muuten pyrki Israeliin, mutta kuoli ilmeisesti sabotaasi-iskussa Roomassa 1948.

 

[Vonka]

Unohdetaan välillä murheelliset synnit ja kerrotaan toisenlainen tarina.

Douglas Bader loukkaantui vakavasti Hendonin lentonäytöksessä vuonna 1931, kun Bristol Bulldog tuli tonttiin. Häneltä amputoitiin molemmat jalat, toinen polven yäpuolelta ja toinen alapuolelta. Hänelle tehtiin jalkaproteesit, ja hän harjoitteli lentämään käyttäen niillä polkimia. Mutta RAF ei huolinut häntä enää lentävään henkilökuntaan. Joutui autopuolelle hanttihommiin. Vasta sota tarjosi pääsyn hävittäjäkoneen ohjaimiin.

Bader saavutti 22 ilmavoittoa ennen kuin hänet ammuttiin erään Ranskan operaation yhteydessä alas elokuussa 1941. Myöhemmät tutkimukset antavat aihetta olettaa, että hän joutui oman koneen tuleen. Hän selviytyi varjoon mutta menetti jalkaproteesinsa. Bader tapasi Adolf Gallandin ja kysyi, olisiko mitenkään mahdollista ottaa yhteyttä englantilaisiin ja pyytää uutta tilalle. Adolf Galland sai Göringin suostumaan. Saksalaiset ottivat yhteyttä ja RAF kuittasi. Blenheim-pommittaja sai rauhassa aikanaan pudottaa Baderille uuden kintun.

Bader oli kova karkailemaan siihen nähden, ettei hänellä ollut edes jalkoja. Siksi hänet lopulta jouduttiin siirtämään Colditzin linnaan.

 

[Sardaukar]

Clostermann oli herrasmies ja hän ymmärsi hyvin nuorukaista. Kyllä se taisi olla Taivaalla palaa, jossa oli enemmän kuvausta. Beurling muuten pyrki Israeliin, mutta kuoli ilmeisesti sabotaasi-iskussa Roomassa 1948.

OT:

Nyt harmittaa, omistin joskus antikvariaatista ostetut Clostermannin kirjat suomennettuina ensipainoksina...ja hukkasin ne jossain vaiheessa muuttojen välillä...

 

[Vonka]

OT:

Nyt harmittaa, omistin joskus antikvariaatista ostetut Clostermannin kirjat suomennettuina ensipainoksina...ja hukkasin ne jossain vaiheessa muuttojen välillä...

Minultakin on omistamani Taivaalta palaa kadonnut. Muistan siitä erityisesti kertomuksen Mosquito-lentäjän (Max Guedj) viimeisestä pommituslennosta Narvikin suunnalla 1945. Se oli jotenkin niin arkinen ja surullinen juttu. Suuren sirkuksen lainasin ja luin myös kauan sitten.