Periaatteessa evakuoidaan sillä kalustolla, mikä on irroitettavissa. Käytännössä siis vähintään mönkkärillä taaemmas ja ottopakun kyytiin siitä mistä voi, mutta myös AMV tai jopa ryntövaunu on mahdollinen, jos se joutaa. Komppanian EHP sijaitsee huoltojoukkueen yhteydessä pari kilsaa taaempana, ja se on vielä ihan järkevä tasa panssaroidulla ajokilla tehdä heittoja - samalla voi tietty tuoda huoltoa takaisin. Tai sitten voidaan kuskata lyhyt matka vaunulla ja loput panssaroimatta, jos maasto antaa myöten.
Kyllä se rivakka evakuointi on ensisijainen tarkoitus myös komppanian-pataljoonan tasolla. Ongelmana on vain vaihteleva evakuointimahdollisuus, mahdollisesti kerralla yhdestä paikasta tuleva suuri potilasmäärä ja toisaalta myös se, että potilaat voivat kaivata nopeaa kirurgista paikkausta siinä matkalla esim. hankalan vuodon tai rintakehävamman takia. Tähän tämänhetkinen malli tähtää, eli otetaan evakuointi parilla stopilla jolloin kuljetusmatkat ovat järkeviä, ja niissä pisteissä on lääkäreitä tekemässä tarvittavat pikaoperaatiot.
Komppanian ensihoitopaikalla tavoite on prosessoida eteenpäin 13 haavoittunutta tunnissa ja pataljoonan ensihoitoasemalla 25, eli 10-20 minuuttia hoitoaikaa per nokka per pysäkki. Kirurginen ensihoito vielä pataljoonan tasolla menee liukuhihnahommana siten, että ukko pöydälle, vuotava vamma veitsellä auki, tikataan sisäpuolelta kasaan sen verran että verta ei tule ruikkimalla, siteet takaisin ja evakuoitavaksi. Varsinainen hoito sitten evakuoinnin päässä oikeassa sairaalassa. Makuutusta ensihoitoketjussa ei siis sinällään harrasteta, käytännössä malli on että joko pystyy palaamaan komppanian EHP:lta takaisin taistelutehtäviin, tai sitten evakuoidaan ns. kotiin asti.
