Jep jep, on tullut nuo komppanian/pataljoonan toimipisteet jonkin verran tutuksi.
Tuo läpivirtaus on suunniteltu ajatuksella että todennäköisesti suurin osa potilaita on saanut vähemmän hengenvaarallisia vammoja ja kelpaa melko suoraan siirrettäväksi eteenpäin siteiden tarkistuksen jälkeen, ja ainoastaan noin 20-25% on vaativaa ensihoitoa tarvivia tapauksia. Olen ei-ammattilaisena mieltänyt että komppanian EHP tekee suunnilleen samat temput kuin ensihoitaja lanssitasolla eli lähinnä hengitysteiden isommat toimenpiteet + ensihoitonesteet/lääkkeet yms. sisään, ja pataljoonassa EHAS:in hoitotaso on lanssi+hätäkirurgia. Hoitopisteitä noista löytyy komppanian EHP:lla 2x lääkärin perusensihoito ja pataljoonassa 2x lääkärin perusensihoito + 1x pikakirurgia. Evakuointitilana komppaniassa 1x hoitoteltta + 1x majoitusteltta, ja pataljoonassa hoitotilojen lisäksi noin 2x majoitusteltta.
Luulen kyllä että evakuointiralli tapahtuu niin tehokkaasti kuin vain mahdollista, kuitenkin liikennettä siinä uralla varmasti on tosiaan jatkuvalla syötöllä. En muista ottokaluston määriä, mutta käsitys on että komppaniassa pitäisi joka joukkueelle löytyä vähintään yksi mönkkäri + paku + maastokuorma-auto. Viimeistään pataljoonassa pitäisi löytyä jo muutaman peruslanssin verran nimenomaista evakuointikalustoa, eli sieltä evakuoinnin pitäisi olla jo melko ripeää.
Joku traumakirurgi osaa ottaa kantaa paremmin, mutta itse kuvittelisin tuon 20-25% alimitoitetuksi. Traumakirurgian, ensihoidon ja taistelijan ja taistelupelastajan antama ensiapu on kehittynyt, niin, että entistä pahemmin haavoittuneita jää eloon järjestelmän vaivoiksi. Toisaalta esim kiristyssiteillä hoidettuja ei voi jättää odottamaan määräämättömäksi ajaksi ja ne lopulliset hoitopaikat harventuvat koko ajan.
Vaikka nykyaikainen ambulanssi on monella tavalla hyvä ja hieno laite, ei se sotaväelle ole mikään paras mahdollinen.
Sotaväen sairaankuljetus vaatii muutamia ominaisuuksia
- kuljetuskykyä, makaavia potilaita pitää kyetä kuljettamaan enemmän kuin yksi, kaksikin on vähän.
- pitämään kuljetettavat lämpimänä
- kyetä etenemään muuallakin kuin auratulla kestopäällysteellä
- kevyt suoja epäsuoran tulen sirpaleita vastaan
- jonkinlainen kyky kevyen hoitovalineistön kuljettamiseen
- mahdollisuus happipullojen kiinnittämiseen, tai parhainmillaan oma happigeneraattori
- tilaa hoitajalle/lääkintämiehelle joka mahtuu valvomaan makaavia potilaita
Näiden ominaisuuksien tärkeydestä voi sitten kiistellä, mutta itsellä on mielessä maastokuorma-auto joka on sirpalesuojattu ja jossa on lavan tilalla sirpalesuojattu "kontti" johon kumpaankin sivuun kaksi potilasta peräkkäin, kahteen kerrokseen. Hyvä lämmitin ja ilmastointi, kunnollinen lämpöeristys, suljettava lattiaviemäri, tippakoukkuja kattoon ja teline happipullolle, tai kahdelle. Kattoon happitulkki jotta saadaan happea jaettua useammalle potilaalle.