Toveria ei jätetä – muurahaislaji yllätti kantamalla haavoittuneet kotiin
Termiittien kimppuun käyvät matabelemuurahaiset haavoittuvat usein itsekin, mutta hätäkutsu hälyttää pelastajat paikalle.
Hyönteiset
13.4.2017 klo 20:21
http://yle.fi/uutiset/3-9565004?origin=rss
Matabelemuurahainen kantaa loukkaantunutta toveriaan takaisin pesään.Erik Frank
Anniina Wallius
Würzburgin yliopiston(siirryt toiseen palveluun) tutkimuskohteena olivat matabelemuurahaiset, jotka ovat yleisiä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.
Ne järjestäytyvät 2–4 kertaa päivässä satojen yksilöiden rivistöiksi ja marssivat metsästämään termiittejä, joiden olinpaikan pieni etujoukko on käynyt selvittämässä. Isot yksilöt rikkovat termiittien keon ja pienet nappaavat sen yllätetyt asukit.
SOS-viesti feromoneilla
Usein ryöstöretki kuitenkin puhkeaa taisteluksi, jossa on vastassa vahvaleukaisia termiittisotilaita. Ne pystyvät repimään hyökkääjältä raajan, tuntosarven tai vaikka koko pään.
Niillä on myös toinen taistelutaktiikka: termiitti voi heittäytyä muurahaisen reppuselkään ja hidastaa tätä niin, että tämä jää jälkeen muusta rintamasta. Silloin suurena uhkana on joutua taistelua tarkkailleiden hämähäkkien saaliiksi.
Haavoittuneella tai muista eroon joutuneella on kuitenkin keino lähettää hätäviesti ja saada apua. Matabelemuurahainen kykenee erittämään leuoistaan kemiallista yhdistettä, jonka tutkijat totesivat feromoneiksi, viestiaineeksi.
Uhrien hylkääminen pienentäisi pesää tuntuvasti.
Feromonit laukaisevat yhteisön muissa jäsenissä pelastamisvietin, ja pelastusasentoon käpertynyt hädänalainen käydään noutamassa kotiin toipumaan. Yksi kantaa uhria, toiset häätävät siinä ehkä vielä roikkuvat termiitit.
Matkaa pesään saattaa olla kymmeniä metrejä. Kantaja ja kannettava ovat vain parin sentin mittaisia.
Haavoittuneet palaavat pian riviin
Tutkijat havaitsivat, että haavoittunut muurahainen oli lähes aina valmis osallistumaan uuteen hyökkäykseen jo vuorokauden päästä.
Raajojen menettäminen ei tunnu haittaavan, vaan otus sopeuttaa liikkumistyyliään ja juoksee pian jokseenkin yhtä lujaa kuin muutkin.
Haavoittuneen auttaminen ei johdu sydämen hyvyydestä tai sankariluonteesta, vaan yhteisön edusta, sanoo tutkimusta johtanut entomologi Erik Frank.
Tutkimuksessa laskettiin, että matabelemuurahaisten yhteisöt olisivat miltei kolmanneksen pienempiä, jos haavoittuneet jätettäisiin oman onnensa nojaan.
Tutkimus on julkaistu
Science Advances(siirryt toiseen palveluun) -lehdessä.