Minulla on strategia. Hahmottelen sitä lyhyesti. Saattaisi kiinnostaa sinuakin @Talvela , koska jaamme paljon samankaltaista ajattelua, vaikka minulla on joitakin erilaisia painotuksia. Ei vuoropuhelusta haittaa ole. Lue maltillisesti ja ajatuksella. Voittaakseen on oltava rohkea. On otettava hallittuja riskejä, voitettava omat tunteet. Suomalaiset heimona (puhun yläkäsitteestä) on pitänyt pintansa parituhatta vuotta hyvin, kun ajattelee tätä paikkaa, mihin suomalaiset silloin nopeasti siinneiden venäläisten ja toisaalta germaaniperäisten "ruotsalaisten" välissä ovat olleet. Ruotsin suurvalta-asema hiipui jo 1600-luvulta alkaen ja loppui.
En tiedä, mitä ajattelet tästä, mutta meidän kannattaa ottaa suomenruotsalaiset mukaan suomalaisuuden suojelussa ja yhtenä tärkeänä heimona. Jotta saamme heidän voimavaransa käyttöön kulttuurin suojelemisessa, pitää lopettaa kaikki vihanpito ruotsin kieltä kohtaan ja tukea molempia kansalliskieliämme. Uskon ja tiedän, että kaikki ruotsinkieliset eivät ole Astrid Thorsin polulla, vain ne Margot Wahlströmin kaltaisiin vannovat ovat.
Yksinkertaistan hiukan historiaa, jonka tunnet hyvin. Ruotsi läänitti heimojemme alueet omalle pikku eliitilleen ja eristi ruotsin virkakielenä virkamieskunnalle. Se saattoi olla onnenpotku. Kieltämme ei solutettu, äidinkieltä ei voinut väkisin vaihtaa. Kansankieli säilyi, kun suomenkieliset eivät olleet mukana kuninkaan bileissä ja koska he loivat oman kansankielisen maailmansa. Jo 1700-luvulla ruotsinkieliset kokivat itsensä suomalaisiksi eivätkä pitäneet Ruotsin itäisen puoliskon kohtelusta. 1800-luvulla tehdyt toimet pitää nähdä osin Henrik Gabriel Porthanin ja Kristfrid Gananderin työn jatkeena. Nyt oli tärkeää ottaa suomenkielinen kansanosa mukaan ja tehdä valtio.
1921 kieliasetus oli askel ruotsalaisten oikeuksien suojelemisessa. Siitä oli etua, koska tuore itsenäinen valtio tarvitsi suomenruotsalaista pörssiä vielä pitkään.
Minusta olisi suuri virhe työntää toinen kansalliskielemme sivuun samalla, kun puolustamme omaamme. Ottamalla sen huomioon, suomalaisuusasia (mukaan lukien ruotsinkielinen "heimo") saa paljon vaikuttavamman tuen kuin tähän asti. Myös ajan kanssa europarlamentissa.
Kuvaisin tätä hyödylliseksi liittoutumiseksi. Ajattelen siis kuin Snellman, mutta suomenkielisenä käänteisesti.
Kieli on valtaa. Koko suomalaisuuden ja kulttuurin säilyttämisen kivijalka on kieli. Kun solutat kielen, solutat mielen. Kun suomalaiset muuttivat Amerikkaan, meni jonkin aikaa, kun he puhuivat finglishiä, jossa sanomalehti oli nyyspeipperi ja lapsi oli beibi. Juuri tuollaiseksi sekasotkuksi kieli on nyt muuttumassa Suomessa.
Islam on tässä kuviossa vasta sekundäärinen "uhka", jos sitäkään.
Tämän saman huolen täytyy koskettaa myös ruotsin kieltä, vaikka emme tule sitä ajatelleeksi.
Tuhat vuotta vieraskielisen hallinnon alla selvisimme, koska säilytimme kielen ja kansanrunouden, vaikka kansantarinoihin ja etenkin -satuihin tuli myös muiden tarinoita, Virosta ja kauempaakin.
Riippumatta siitä, mikä on Euroopan ja maailman kehitys, kieli on olennainen. Se on kuin maanpuolustuksessa tahtotila. Jos sitä ei ole, mikään muu ei merkitse mitään.
Nyt on ohjelmallisesti valittu suomalaisuuden häpeäminen ja aliarvostaminen ja kansainvälisyyden ja "monikulttuurisuuden" ihannointi sen sijaan, että kaikin voimin kasvattaisimme joukossa olevat hyödyllisetkin tulijat suomen kieleen ja suomalaiseen kulttuuriin, joka etenkin joillakin rannikkoseuduilla on äidinkieleltään ruotsinkielistä. Sen "englantia nipin napin puhuvan" proletariaatin luominen on karhunpalvelus vailla vertaa ja suorastaan sotaan johtava typeryys, mutta tällä ei ole mitään väliä näille lyhytnäköisille talousviisaille ja globalisaation lähettiläille.
Minusta keskinkertaisin tuntemani ajattelija päällä maan on Alexander Stubb, ja siksi katson mielelläni, mihin Saksa alkaa kääntyä. Sitä me toistaiseksi peesaamme, koska muuta emme voi. Olemme vuodesta 2014 olleet sen kainalossa totaalisesti, eikä ole ensimmäinen kerta lähihistoriassa.
On tehtävä sama kuin 1960-ja 1970-luvuilla tehtiin. On saatava todellisia instituutioita mukaan suomalaisuuden säilyttämiseen. Mainitsin jo suomenruotsalaiset. Mikään sellainen vanha Suomalaisuuden liiton heikinheimolaisuus ei käy nyt. On kuljettava yhdessä. Samalla on saatava yhä enemmän koulutettuja ihmisiä ymmärtämään, että maahanmuuttajien ja kantasuomalaisten yhteinen etu on kansalliskieltemme hyvä hallinta.
Toinen porukka, jonka haluaisin mukaan, ovat ne, jotka aidosti ovat huolissaan ihmisen saasteista ja päästöistä. Heidän silmänsä on avattava huomaamaan, että mantrana ihannoitu vapaa liikkuvuus ja globalisaatio on maapallon itsemurha. Lähiruoka, lähituotanto ja suomalaisuus vaikka pienellä otannalla täydenettynä saattaisi hyvinkin purra siinä viitekehyksessä, kun vain muistaa perustella maltillisesti ja järkiargumentein eikä mölyä.
Kiina on juuri ohittanut kulutuksen ja osittain vanhakantaisen teknologian Mekan Yhdysvallat kaksinkertaisesti hiilipäästöissä. Se globalisaatiohihhulien vastuusta. Mutta tätä ei juuri kukaan oivalla, että meidän eurooppalaisten tavara siellä kaukomailla tehdään. Sen sijaan, että jahdataan polttomoottoriautoja tai turkistarhaa, hörhöväen pitäisi ainakin verbaalisti iskeä Kiinasta tuleviin miljooniin postipaketteihin.
Monisukupuoliset olisi hyvä ottaa mukaan suomalaisuustalkoisiin. Sen sijaan, että lyhytnäköisesti vastustetaan kaikkea erilaiseen seksuaalisuuteen liittyvää, pitäisi hyväksyä, että kromosomit eivät valehtele, miltei joka sadas on kiikun kaakun. Monia on muuten vauvana korjailtu. Ei siis puhuta kaikista ilman sukupuolta mutta ymmärretään, että muitakin on. Myönnytyksen voi tehdä sensitiivisyyteen, ei siten, että kielletään 99%:n sukupuoli.
Listaa voi jatkaa.
Tärkeintä ovat siis suomen kieli ja vanhoilla ruotsia puhuvilla suomalaisalueilla ruotsin kieli. Mutta jos takerrutaan itsepintaisesti jonkinlaisiin ortodoksisiin arvoihin muuttuvassa maailmassa, sellainen suomalaisuus on tuomittu häviöön, koska puolustajat jäävät yksinään marginaaliin takertuen sellaiseen, mikä on vain kuva.
Ymmärrän, että tässä on sulattelemista, mutta pyydän vakavasti pohtimaan, voisiko intiaaniheimot yhdistää keskenään tappelemasta, jotta voimme yhtenäisinä suomalaisina "lyödä Custerin ratsuväen" jääkylmällä ja kauaskantoisella operaatiolla.
Tätä kutsuisin vastarinnaksi, joka voisi toimia.
Itse olen aina kannattanut saamelaisten ja suomenruotsalaisten asiaa, kuitenkin suomenkielisten kannalta reilulla tavalla.
Mutta kieli ei ole ainoa kulttuurisen paketin ainesosa.
En tiedä mitä tarkoitat ortodoksisilla arvoilla, marxilaiset vallankumoukselliset arvot eivät ainakaan pyri minkään kulttuurin säilyttämiseen vaan uuden ihmisen luomiseen.
