Pakkoruotsista ja ruotsin asemasta
10.11.2018 /
RIIKKA
Saan jonkin verran sekä suoraan että muiden ihmisten kautta palautetta yhdestä blogikirjoituksestani, jonka olen kirjoittanut keväällä 2015. Siinä kerrotaan, etten vastusta pakkoruotsia ja että suhtaudun muutenkin aika positiivisesti ruotsiin. Tietääkseni missään muualla en ole ottanut kantaa koko asiaan. Vain yhdessä blogitekstissä.
Nyt haluan korjata ja selventää muutamia seikkoja, erityisesti koska vaalien lähestyessä tällaisilla asioilla on taipumus korostua ja paisua.
Minua on syytetty fanaattiseksi pakkoruotsin kannattajaksi ja muutenkin harhaoppiseksi. Tällainen väite on sitten levinnyt sinne tänne. Somessa ja julkisessa keskustelussahan yliampuvilla väitteillä on tapana levitä.
En ole fanaattinen pakkoruotsin kannattaja. Koko aiheeseen ei liity kohdallani minkäänlaista fanatismia. Ylipäätänsä vastustan kaikenlaista fanatismia!
Tärkein vaikutin tuolloin vuonna 2015 esittämälleni näkemykselle ruotsin kielestä on se, että vastustan niin paljon monikulttuurisuutta, maahanmuuttoa ja äidinkielien rapauttamista (ja kouluvaatimusten löysentämistä), että olen kokenut, että ruotsin kielen puolustaminen – osana maamme historiaa ja kulttuuria – on hyvä ja käytännöllinen keino pitää kiinni siitä, mitä maassamme on. Minulla liittyy suomalaisuuteen paljon periaatteita ja arvoja, pakkoruotsiin ei sen sijaan lainkaan. Näkemykseni pyrkii siis olemaan pragmaattinen.
Toisaalta olen myös tuonut ilmi, että tämä pätee ainoastaan niin kauan kuin se pätee. Mikäli ruotsin kielen taitoa ei enää vaaditakaan ”oikeisiin” ihmisryhmiin kuuluvilta ihmisiltä (so. tietyiltä maahanmuuttajilta), ei vaatimuksia kannata kannattaakaan. Tällöin kyse on vain suomenkielisille asetetuista erityisvaatimuksista – eikä koko asiasta ole hyötyä monikulttuurisuuden estämisen suhteen. Se ei enää palvele maamme säilymistä.
Oma kuntani Kirkkonummi – vahvasti kaksikielinen – on lähin esimerkkini asiasta. Suuremman maahanmuuttopaineen kunnissa ruotsin vaatimuksista joustetaan koko ajan yhä enemmän. Ei se nyt yhtäkkiä näytäkään olevan niin iso juttu, vaikka suomalaisten on vuosikaudet pitänyt enemmän tai vähemmän pää verillä tankata konjugaatioita? Tietenkään en kannata tällaista.
Toisekseen olen tuonut julki, että kannatan laajapohjaista kielipalettia kouluissa. Mikäli ruotsia ei opiskella, se pitäisi korvata jollakin vieraalla kielellä.
(Ja mieluusti lisätä opetusmääriä, koska tämänhetkiset tuntimäärät eivät riitä mihinkään. Mutta tämä on pedagogiikkaa, ei varsinaista ruotsikeskustelua. Pedagogiikka ja koulutuspolitiikka ovat minulle paljon tärkeämpiä aiheita kuin ruotsi.)
Myös kyseisessä blogitekstissä, ja etenkin sen kommenteissa, osoitan mielestäni kykeneväni ottamaan vastaan informaatiota aiheesta enemmän tietäviltä, en väitä olevani erityisen oikeassa, arvostan toisenlaisia mielipiteitä ja – kuten sanottua – pidän itselläni mahdollisuuden muuttaa omaa mielipidettäni.
Teen näin monissa asioissa, mikäli tosiseikat puhuvat sen puolesta. Mielestäni itsereflektio ja kriittisyys
kaikkea kohtaan on älyllisen toiminnan ja kehittymisen edellytys.
Koska ruotsi tai pakkoruotsi eivät ole tärkeysasteikollani kovin korkealla, en kuvittele aihepiiriä läheskään kaikilta osin tuntevani. Lisäksi olen auliisti myöntänyt, että koska kielten oppiminen ja koulunkäynti olivat minulle hyvin helppoa ja mukavaa, en ole kärsinyt myöskään ruotsista. Tiedän, että monien muiden kokemukset ovat täysin päinvastaisia. En yleensäkään oleta, että muut ihmiset ovat kuin minä itse.
Mikä kuitenkin tässä yhteydessä on kaikkein oleellisinta, on se, että olen kirjoittanut ruotsin kieltä käsittelevän blogitekstini
ennen kuin lähdin politiikkaan – täysin yksityisajattelijana, vain itse itseäni edustaen.
Kun nyt olen politiikassa, toteutan tietysti perussuomalaisen politiikan ja ohjelmien linjaa. Tämän pitäisi olla jokaiselle asiaa ymmärtävälle päivänselvää.
Blogissani ei näy puolueen logoa. Tämä on oma tonttini, vaikkakin kirjoitan paljon myös puolueelle sopivista asioista.
Kokisivatko kriitikkoni, että minun pitäisi ottaa ruotsi-tekstini pois täältä, koska se ei edusta puolueeni linjaa?! Tiedoksi, että meillä on puoluejohdossakin ihmisiä, joiden kaikki mielipiteet ja näkökannat eivät ole puolueen linjassa. Kai se nyt poliittiselle suunnittelijalle ja kunnanvaltuutetullekin sallitaan?
En ole ainoastaan poliitikko, vaan olen töissä puolueessa. Siellä minä nimenomaan osallistun erilaisten linjauksien, ohjelmien, viestinnän ym. tekemiseen. Luuleeko joku, että minä kuiskuttelen johdolle ja kansanedustajille, että nytpä aletaankin kannattaa pakkoruotsia?
En. Toisaalta keskustelemme hyvin avoimesti kaikista asioista, puolueessa on todella hyvä ja avoin tunnelma. Meillä ei ole luurankoja.
Koen aika surulliseksi, mikäli tavalliset äänestäjät olettavat, että puolueen jäsenet, toimijat tai ehdokkaat jakavat henkilökohtaisesti kaikki näkökulmat puolueen virallisten linjausten kanssa. Tätä ei, herran kiitos, yksikään puolue vaadi – paitsi ehkä Pohjois-Koreassa.
Vieläkin surullisempana pidän sitä, että ihanteellisena tapauksena näytetään pidettävän henkilöä, joka imitoi toisten mielipiteitä – ja mieluiten niin kuin tiettyyn segmenttiin, tässä tapauksessa ”perussuomalaisuuteen”, sattuu kuulumaan.
Juuri tätä klusteriajattelua vastustan toimessani. Myös puolueeni kannustaa, ihan periaateohjelmaansa myöten, ihmisiä ajattelemaan ITSE. Erimielisyyteen jopa kannustetaan.
En välttämättä ole stereotyyppinen persu monelta muultakaan osin. En syö lihaa enkä aja autoa. Kuvitteleeko joku siis, että kannatan pakollisia koulujen kasvisruokapäiviä, veronmaksajien rahalla tuotettuja päiväkotien vegaanipäiviä tai autoilijoiden kurittamista? Toivottavasti ei, koska näin ei missään nimessä ole.
Sitä paitsi, mikä on stereotyyppinen persu? Emmekö voisi jo vähitellen päästä siitä irti?
Ruotsin kieli tai pakkoruotsi ei ole minulle
henkilökohtaisesti kovin korkealla politiikassa oleva teema. Keksin lukuisia itselleni paljon tärkeämpiä aiheita. Vastaan kysymyksiin, mikäli niitä tulee, mutta en mieti ruotsia tai pakkoruotsia kovin paljon.
Jos juuri nyt kysyt, mitä mieltä olen, en oikeastaan edes tiedä. Kuten yllä sanoin, olen muuttunut negatiivisemmaksi asian suhteen – koska se ei enää riittävästi palvele siinä tarkoituksessa, jossa sen itse parhaiten näin.
Nyt onkin mahdollista lobata minua, pyrkiä vaikuttamaan. Kerro minulle, asiasta jotakin tietävä tai siihen suuremmalla intohimolla suhtautuva, miksi minun pitäisi siirtyä myös henkilökohtaisessa ajattelussani puolueen linjalle? Kerro minulle lukuja, tilastoja, tietoja. Osoita, että pakkoruotsi ei toimi, ehkä missään funktiossaan. Selitä. Saatan ottaa onkeeni ja muuttaa mielipiteeni, mikäli riittävä määrä faktatietoa osoittaa, että näin kannattaa tehdä.
(Erityisesti kannattaa puhua maahanmuuttajista ja rahasta, vähemmän siitä, kuinka vaikeaa teinipoikien on opetella prepositioita.)
Kuulen mielelläni ihmisten mielipiteitä ja vastaanotan innolla tietoa, johon mielipiteet perustuvat. Mutta ei kannata luulla, että se, että levittää paskapuhetta, jonka mukaan olisin FANAATTINEN pakkoruotsin kannattaja, auttaa yhtään milliä. Paskapuheen levittäminen viestii ainoastaan, että vastapuolella on fanaatikkoja, jotka ovat valmiita käyttämään likaisia keinoja ajaakseen asiaansa.
Mutta nyt, raikas ja vapaa tila vaihtaa mielipiteitä – joko tässä tai sähköpostiin. Anna tulla. Vastaan ehdottomasti.
Tack och hej
https://riikkapurra.net/2018/11/10/pakkoruotsista-ja-ruotsin-asemasta/
