Samses
Ylipäällikkö
Kapeakatseisesti ajattelen silti, että kun A2 keltainen kuvatussa tilanteessa priorisoi maaleja, niin heko vetää AIKA paljon enemmän tulta puoleensa kuin maakulkuneuvo...
Heko-rykmentti
- Viestiketjun aloittaja baikal
- Aloitus PVM
Kapeakatseisesti ajattelen silti, että kun A2 keltainen kuvatussa tilanteessa priorisoi maaleja, niin heko vetää AIKA paljon enemmän tulta puoleensa kuin maakulkuneuvo...
Joo voi olla että murkulaa olisi ilmassa runsaasti jos 10 hekoa lentäisi A2 Keltaisen panssariprikaatin sivustaan.
Itse näkisin edelleen -jos ja kun kerran noita koptereita on noin paljon ja tekemistä puuttu- että heko-taisteluosastoa käytettäisiin Keltaisen A2 tekemien maahanlaskujen/maihinnousujen torjuntaan, jne.. Taisteluita joita käytäisiin noin 60-200 km päässä maahyökäyksen painopisteen edellä. Eli jossa on kyllä arvokasta toimintaa, vastustajalla ei ole niin paljon it-kalustoa, jne.
Toki vastustajan ilmavoimat varmasti kokeilisivat torjuntaa
Samses
Ylipäällikkö
Jeps - kun ne on nyt kerran ostettu, niin koetetaan miettiä niille käyttö joka ottaa niistä mahd paljon hyötyä irti. Kuvaamasi käyttö voisi olla parhaasta päästä, sanottaisiinko nyt vaikka yleisesti että joukkojen joustava keskittäminen alueella jolla vihollisen ilmauhka on pienempi kuin painopisteessä. Kurskin kahinoissa voivat olla lyhytikäisiä lentolaitteita.
fulcrum
Greatest Leader
Mutta eipä näistä sen enempää kannata vääntää. Suosittelen Rinteen kirjan lukemista
Lukaisin kirjan pikaisesti läpi. Se olisi tarvinnut vähän toimitustyötä sillä paikoin tyylilaji menee sekavan puoleiseksi, välistä lähestyen jankkausta. Tietynlainen katkeruus siitä että hänen mielipiteensä ilmeisesti pitkälti sivuutettiin 90-luvulla paistaa läpi. Toisaalta, markusjanssoneihin jne 'ekspertteihin' verrattuna Rinne nyt on 'vähän' uskottavampi kommentoija koska hänellä nyt on sekä hävittäjälentäjä- että syvällinen kopteritausta.
-Kirjasta käy ilmi ettei ilmavoimilla ollut juuri mitään kiinnostusta kehittää kopteriaselajia. Ennen kuin Rinne tuli lentueeseen, ei ollut lennetty juuri muita kuin ihan perus-kuljetus- nosto- ja pelastustoimilentoja. Yhteistoimintaharjoituksia tuntuu olleen vähän jos lainkaan: hätkähdyttävää on etteivät hävittäjät esimerkiksi harjoitelleet lainkaan kopterimaalien torjuntaa ennen 80-lukua. Rinne anoi vuosikausia rahaa edes yhden lämpökameran ostamiseen lentueelle saamatta vastakaikua: varsin uskomatonta pihistelyä.
-Tässä valossa tuntuu oikealta Hägglundin päätös siirtää kopterit maavoimiin, vaikka Rinne sitä hiukan protestoikin.
-Sen aikaisille hävittäjille kopterit olivat vaikeita maaleja. Mi-8:ja saattavia Hugheseja eivät hävittäjät yleensä nähneet ollenkaan. Nämä heijastavat hyvin ruotsalaisten myöhempiä kokeiluja. Ketterä Hawk olisi ollut tykillä varustettuna paras kopterien torjuntaan. Voisin veikata että myös Redigo: Vinkallehan aluksi oli jopa vaatimuksena kopterimetsästys. Hornet on sitten tietysti jo paljon vaarallisempi vastus.
-Sen sijaan ammusilmatorjuntaa vastaan kopterit ovat Rinteen mielestä erittäin haavoittuvia. Tässä hän mielestäni jopa liioittelee kun sanoo yksittäisen rk-miehen käden käänteessä ampuvan kopterin alas. Rinne oli etsimässä kopterilla Mika Murasta, ja tämä ampui muutaman laukauksen kopterin suuntaan.
-Em. syystä Rinne pitää ilmarynnäkköajatusta toimimattomana ja tarpeettomana, sillä tst-kopteritkin ovat haavoittuvia ja pystyvät 'saattamaan' kuljetuskoptereita ainoastaan 'kostajina', ts. ne voivat vain reagoida ilmatorjuntaan, eivätkä juuri pysty aktiivisesti sitä estämään. 'Saattokopteri' -termi on hänen mielestään poliitikoille syötetty höpönimitys, tässä olenkin samaa mieltä.
-Taistelukopterien parhaana käyttönä hän pitää yhdessä panssarien kanssa vastahyökkäys- ja pst-reservinä. Hänen mielestään ainakin osa nykyisestä kopterikalustosta pitäisi aseistaa tätä roolia silmällä pitäen. Tässäkin suhteessa ajatuksemme liikkuvat samoilla linjoilla.
-Sen sijaan muuten hän on jämähtänyt aivan liikaa skenaarioon jossa Kymijokilaaksossa käydään ratkaisutaistelu panssarivoimilla. Juuri mitään muuta skenaariota hänelle ei tunnu mahtuvan päähän. Tässä suhteessa hän osoittaa pahaa mielikuvituksettomuutta.
-"Moskovan keikasta" hän ilmeisesti vain muistaa Kamovien tyyppinumerot väärin: selkeästi kyseessä olivat Ka-27 ja Ka-50.
-Apachea ja Mi-28:aa hän ei pidä minään ihmelaitteina. Hän oli seuraamassa kahden Apachen koeammuntoja Ruotsissa eikä se tehnyt ihmeempää vaikutusta: toisen kopterin tietokone temppuili ja ammunnat menivät kirjaimellisesti suohon. Rinteen näkemyksiä tässä ehkä tukee se että pitkien ja kalliiden testien jälkeen Ruotsi jätti tst-kopterit ostamatta.
-Ilmatilaloukkauksista kun on viime vuosina kohuttu, niin Rinne on sanojensa mukaan kolmesti käynyt vahingossa "naapurin puolella"...
-Hänen mielestään NH90:siä on 'liikaa' ja osalla voisi korvata Rajan Super Pumat. Ymmärtääkseni NH90 ei kuitenkaan sovellu pelastuskopteriksi kovin hyvin. Ottaen huomioon miten paljon hän korostaa kopterien haavoittuvuutta, on erikoista ettei hän pistä mitään arvoa tappioreserville. Kaikki kirjan argumentit keskittyvät vain edellämainitun ilmarynnäkkökonseptin tyrmäämiseen.
-Kv. yhteisoperaatiot ovat hänen mielestään osin negatiivisesti vaikuttaneet kenraalikuntaan: suurvalta-armeijoiden tuhlailevien resurssien käytön näkeminen paikan päällä luo epärealistisen kuvan siitä mikä on Suomessa tavoiteltavaa.
Sekä esim. vihollisen erikoisjoukkojen takaa-ajo.
Kurskin tapauksessa tuskin edes saataisiin mitään erikoista hyötyä jos taistelualueen itäreunalle kuskattaisiin 400 jääkäriä miettimään että mitäs nyt.
Jos näitä koptereita hankitaan, niin ihmettelisin myös tätä turkkilaisten tuotetta kuin valitsisin eurotiikerin taikka apachen väliltä sen saattovälineen esim CSAR joukoille, jotka voisit käyttää NH90 kalustoa noihin tehtäviin. Ja ymmärrän että suomessa taikka ruottissa ei ole CSARia ollenkaan, vaan taksi tulee paikalle, jos tulee.
Viimeksi muokattu:
Kyllä kopukka on osaavissa käsissä pirun toimiva kapistus.
Muutaman kerran olen joutunut läheltä seuraamaan, kun Apache tulee ja raivaa, niin en kyllä mielellään olisi siellä vastaanottopäässä touhuamassa, on se senverran tömäkkää hommaa joo.
Mutta haavoittuvahan se on, verrattuna maakulkineisiin tai nopeisiin rynnäkkökoneisiin.
Toisaalta olisi se tosiaan panssariporukan mukana pirun tehokas tulen apuväline ja sillä näkisi kivasti niitä vastustajien vermeitä, joita ei maanpinnasta heti huomaa!
vaativat paljon harjoittelua operaattoreilta ja ihan pirukseen paljon huoltoa. Kalliita lentotunteja. Hughesin 500 nielaisee 3600 $ / lentotunti, vaikka katselisi voikukkia ilmasta..
Muutaman kerran olen joutunut läheltä seuraamaan, kun Apache tulee ja raivaa, niin en kyllä mielellään olisi siellä vastaanottopäässä touhuamassa, on se senverran tömäkkää hommaa joo.
Mutta haavoittuvahan se on, verrattuna maakulkineisiin tai nopeisiin rynnäkkökoneisiin.
Toisaalta olisi se tosiaan panssariporukan mukana pirun tehokas tulen apuväline ja sillä näkisi kivasti niitä vastustajien vermeitä, joita ei maanpinnasta heti huomaa!
vaativat paljon harjoittelua operaattoreilta ja ihan pirukseen paljon huoltoa. Kalliita lentotunteja. Hughesin 500 nielaisee 3600 $ / lentotunti, vaikka katselisi voikukkia ilmasta..
"Without good situational awereness pilot will not survive"
"you know whats on the ground before you get there"
Tossa pari lausetta videolta. Eli Apache tai A-10 ei ole mitään yksin ja peitteisessä maastossa vielä vähemmän. Jos maaleja ei osoiteta muiden toimesta näille asejärjestelmille vastapuoli pääsee todennäköisesti yllättämään. Tähän tilannekuvaan ei tarvita välttämättä mitään hienoja lentäviä vempaimia vaan se jalan liikkuva ilmatulenjohtajakin saa paljon aikaiseksi.
Nimenomaan näin, elikkä tulenosoitus täytyy olla.
Parhaassa tapauksessa tulenosoittaja voi piileksiä jossain männynlatvassa päivän pari ja merkkailla maaleja valmiiksi yölliseen iskuun, silloin kun vihollinen vähiten sitä odottaa.. (Aurinko laskee länteen ja kun mollukka paistaa matalalta, niin siinähän olisi hyvä lähestyä puidenlatvoissa operaatiopistettä)...
Yksinään tämä ase ei toimi, vaan vaatii sitä taistelukentän kaikkien osien toimimista.
Suomelle pitkä harjoittelu edessä, jos noita alettaisiin suomeen hankkia... Käytännössä pitäisi lähettää jätkiä oppiin live tapahtumapaikoille, että tulee se todellisen taistelukentän dynamiikka opittua, muuten tää ei toimi, kuin moni muukaan ei toimisi...
Tykimies
Kapteeni
Ei tarvitse sen enempää vaivata asialla päätään, kun tietää ettei moista tule todennäköisesti tapahtumaan, koska A) NH90:lle ei löydetä käyttöä B) hankinta ja operointikustannukset valtavat C) määrärahat pienet D) hankittavaa ja korvattavaa on muualla PV:ssä enemmän kuin on rahaa käytettävissä F) yhteiskunnalla on muitakin intressejä.
Juu kyllä varmaan onkin. Toisin on valtion kukkaron laita. No kenties jonakin päivänä Tigereitä sekä Apacheja Naton puolesta säksättää siellä päin.
Huhta
Greatest Leader
Mitä tulee NH90:n määrään, niin on ihan hyvä, että niitä koptereita on 20. Käytettävyysprosentit eivät ole tähän mennessä olleet kovin korkealla, joten niillä ei kovin paljon muuta hoideta kuin välttämättömimmät tehtävät. Ei tarvitse ilmarynnäköitä haaveilla eikä kauhistella...
Äskeisestä huolimatta olen vähän sillä kannalla, että osaan koptereista kannattaisi tehdä SUTO-modifikaatio NFH-malliin. Tai jos modifikaatio olisi kovin kallis, niin sitten kannattaisi tilata suoraan uutena jokunen NFH tehtaalta. Selvä tarve on kuitenkin olemassa, kun uusille merivoimien aluksillekin on ilmeisesti tulossa helikopterin mentävä paikka.
Suomessa ainakin erikoisjääkärit ovat harjoitelleet CSAR-tehtäviä (Youtube). Tietenkään kyse ei ole spesialisteista, kuten vaikkapa Yhdysvalloissa (USAF Pararescue), mutta maahan pudonneen lentäjän noutaminen vaikuttaa äkkiseltään varsin helpolta tehtävältä erikoisjoukoille.
Suomella on muutenkin niin vähän lentäjiä, että olisi vaikea perustella omaa erikoisyksikköä CSAR-tehtäviin. Parempi käyttää rahat ja halukkaat miehet yleispäteviin erikoisjoukkoihin, niille on käyttöä joka tilanteessa ja ne pystyvät melkein samaan kuin erikoistuneet yksiköt.
Ruotsillakaan ei varsinaisesti ole spesialisteja CSAR-rooliin, mutta nähtävästi ainakin kolme eri joukkoa kykenee CSAR-tehtäviin (Personnel Recovery). Ilmavoimien monitoimierikoismiehet (Flygbasjägare) lienevät Ruotsin kärkeä pilottien pelastamisessa.
Ei tarvitse ilmarynnäköitä haaveilla eikä kauhistella...Äskeisestä huolimatta olen vähän sillä kannalla, että osaan koptereista kannattaisi tehdä SUTO-modifikaatio NFH-malliin. Tai jos modifikaatio olisi kovin kallis, niin sitten kannattaisi tilata suoraan uutena jokunen NFH tehtaalta. Selvä tarve on kuitenkin olemassa, kun uusille merivoimien aluksillekin on ilmeisesti tulossa helikopterin mentävä paikka.
Suomessa ainakin erikoisjääkärit ovat harjoitelleet CSAR-tehtäviä (Youtube). Tietenkään kyse ei ole spesialisteista, kuten vaikkapa Yhdysvalloissa (USAF Pararescue), mutta maahan pudonneen lentäjän noutaminen vaikuttaa äkkiseltään varsin helpolta tehtävältä erikoisjoukoille.
Suomella on muutenkin niin vähän lentäjiä, että olisi vaikea perustella omaa erikoisyksikköä CSAR-tehtäviin. Parempi käyttää rahat ja halukkaat miehet yleispäteviin erikoisjoukkoihin, niille on käyttöä joka tilanteessa ja ne pystyvät melkein samaan kuin erikoistuneet yksiköt.
Ruotsillakaan ei varsinaisesti ole spesialisteja CSAR-rooliin, mutta nähtävästi ainakin kolme eri joukkoa kykenee CSAR-tehtäviin (Personnel Recovery). Ilmavoimien monitoimierikoismiehet (Flygbasjägare) lienevät Ruotsin kärkeä pilottien pelastamisessa.
Hyvä, mutta tuo on tullut minulle selväksi tässä vuoden mittaan. Kirjoitin tuon kommentin yksitoista kuukautta sitten.