Henkilöstöryhmien välinen kuilu

[Stagideus]

Tutkielmaa tehdessä tuli esille Suomen historiaan liittyvä seikka, etteivät MPK:n johto ja toimijat halua, että MPK rinnastettaisiin millään tavoin Suojeluskuntajärjestöön. MPK:n puheenjohtaja Juha Korkeaoja sanoi, että ”MPK:n yllä leijuu Suojeluskuntien haamu tai varjo”.

Tämähän on tosiaan vain toimihenkilöiden ja tämän kepuli-pj Korkeaojan näkemys ja toive, mutta v o i olla, että se eroaa taaskin vähän kentän äänestä tai näkemyksestä.

Henkilökohtaisesti ei ole mitään negaatioita SKY:tä kohtaan, mutta näkisin tässä harrastettavan erittäin tervehenkistä oman toiminnan suojausta! VMP:n ei mielestäni tarvitse jakaa viholliselle, siis piipertäjille, yhtään retorisia aseita, joilla sen omaa toimintaa saisi vaikeutettua. Eikö tärkeintä ole kumminkin sotataitojen harjoittelu ja kaverien kouluttaminen pahan päivän varalle? Ja toisaalta, eikö se riitä, että ruohonjuuritasolla ja porukassa asian oikea laita tiedostetaan, vai pitäisikö sitä huudella turuilla ja toreilla mielihyvän toivossa. Voidaanhan asia mieltää jonkinmoiseksi SOTASALAISUUDEKSI, jolla repostelu vaarantaa MPK:n operaatioturvallisuutta! Näin sotahenkisin termein ilmaistuna...

 

[Recon4Life]

Tiedän kaiken tämän, mutta kun se ei ole millään lailla keskeistä, mikä se historia oikeasti on. Äidinisänisäni perusti samaan kylään sekä suojeluskunnan että työväenyhdistyksen. Hänen poikansa valtasi Tamperetta 1918. Isänisäni oli Taavetin ja Tampereen taisteluissa ja myöhemmin suojeluskunnan komentaja. Toinen vaari meni Aunukseen, toinen Viroon 1919. Mutta ne asenteet olivat sitten kyllä tosiasia - juuri luokkataistelusta, kapinasta johtuen - siinä vaiheessa. He halusivat torjua bolshevismin ja estää Suomen sovjetisoinnin. Meillä on kivääri pysynyt käsissä isälinjaa pitkin joka polvessa 1600-luvulta saakka.

Suojeluskunta-aatteessa ei ollut mitään vikaa. Ei palokunta-aatteessa eikä työväenyhdistyksissä. Agitaattorit tulivat muualta, se oli sen ajan Verkkomediaa ja Bäckmanisointia.

Tietenkin jotkut vassarit pelkäävät suojeluskuntanimeä, koska se oli yksi voima, joka todellakin konkreettisesti esti sen sovjetisoinnin. Tulen kuitenkin lähtemään siitä, että mitä tiukemmin pidämme MPK:n kaikin keinoin irrallaan vanhasta nimestä, se on poliittisesti viisaampaa. Et sinä pysty hönöille taivuttamaan historioita, etkä edes älykkäille uskovaisille.

Ylipäänsä ei tarvita nostalgioita ja vanhoja symboleja liikaa. Katso nyt Donetskiin, missä neuvostojulisteet on liisteröity joka paikkaan ja urheat partisaanit taistelevat fascisteja vastaan. Propagandassa käytetään mennyttä. Sen kranaatin saa sitten itse silmilleen toimintaa vaikeuttamaan.

Menee nyt tämäkin ketju sivupolulle sitten.

Poliittinen mahdollistaminen - rahat - tehokas sotilaallinen koulutus. Siinä kaikki.

Luulin alunperin, että PST-karju tarkoitti päinvastaista, koska en ole kuullut kenenkään rinnastava MPK:ta suojeluskuntiin kertaakaan MPK:n harjoituksissa ollessani.

No takaisin aiheeseen, pieni ajatus pureskeltavaksi tuosta linkkaamastani paperista. Tutkielmassa sanotaan, että kouluttajien taso on vaihteleva puhtaasti reserviläistaustaisilla kouluttajilla ja EVP-taustaiset kouluttajat erottuvat edukseen. Aika luonnollista tietysti, eikä sinänsä mielestäni sano, etteikö MPK:ssa mukana olevilla olisi kykyä olla parempia kouluttajia -kokemus ja koulutus vain puuttuu. 10 vuotta sitten oli mahdollista olla vuosi kadiksessa ja valmistua vänrikiksi. Tätä mahdollisuutta ei mielestäni enää ole.

Mietinkin miltä seuraavaanlainen malli kuulostaisi.

• Mahdollisuus päästä kadiksen koulutusohjelmaan vuodeksi
• Sotilasarvo esim. vänrikki tai ylik, tämä on kuitenkin nyanssi
• PV ei sitoudu ottamaan henkilöitä töihin
  
• Ehtona olisi aktiivinen osallistuminen MPK:ssa kouluttajana ennen valintaa
  
• Koulutuksen jälkeen sitoutuminen MPK:n kouluttajaksi 60 päivänä vuodessa 5 vuoden ajan (20 pe-su viikonloppua)
  
• Koulutettavia esim. 5 per vuosi

Eikö tämä olisi linjassa PV:n jatkuvan kouluttautumisen kanssa? Miksi tämä vuoden linja muuten loppui? Onko tämä jo vanhojen kokemusten pohjalta tuhoon tuomittu ajatus. Useimmat työnantajat luultavasti myöntäisivät tähän opintovapaata -ainakin pienen lobbauksen jälkeen. Opiskelijoilla aika ei useimmiten menisi hukkaan, koska saadut opintopisteet voisi todennäköisesti hyödyntää sivuaineena. Toisaalta en osaa sanoa minkälaiselle tasolle päästäisiin vuoden koulutuksen jälkeen. Maanpuolustusta tukevat järjestöt voisivat myöntää opiskeluajalle stipendejä perheellisille ja asuntovelalliselle, ettei päätös olisi niin rankka taloudellisesti. En kyllä osaa sanoa minkälaisia mahdollisuuksia järjestöillä olisi tähän. Mitä mieltä mallista?

 

[Vonka]

Varmasti on vaihtelevaa, etenkin valtakunnallisesti. MPK:lla on myös kouluttajakoulutus, siellä voi päivittää ajoneuvoluvat ja toiminnassa olevilla aktiiveilla on pitkä kokemus koulutuskorttien tekemisestä sekä tietynlaisten joukkue- ja komppaniatason harjoitusten vetämisestä käytännössä. Kaikki tapahtuu, kun vastuullinen valvoja PV edellyttää ja vaatii eikä tue joutokäyntiä. Maakuntajoukkojen perustaminen oli hyvä askel.

Itsekin mielelläni seuraan, mikä on seuraava askel.

 

[Laamanator]

Tässähän se on koko juttu.

Meidän ammattisotilaiden tulisi laajentaa näkemystämme ja ymmärtää, että yhteiskunnan erilaisissa kriisitilanteissa puolustusvoimat ja sen palveluksessa olevat henkilöt eivät toimi irrallisesti, vaan tärkeänä osana yhteiskuntaa kokonaismaanpuolustuksen käsitteen mukaisesti.

Kokemukseni mukaan ammattisotilaat kokevat usein sotilaalliseksi koulutukseksi vain varusmiespalveluksen, sotilasopetuslaitoksissa annettavan koulutuksen,
kertausharjoitukset, kriisinhallintatehtäviin liittyvän perehdyttämiskoulutuksen ja kriisinhallinnallisissa koulutusoperaatioissa (esimerkiksi European Union Training Mission in Mali) annetun koulutuksen. Vastaavan kaltainen näkemys oli myös itselläni ennen kuin työtehtävieni kautta perehdyin paremmin vapaaehtoiseen maanpuolustukseen. Vapaaehtoisen maanpuolustuksen loppuraportissa viitataan myös osiltaan ammattisotilaiden ongelmalliseen suhtautumiseen MPK:een.

Tässä on nimenomaan se näkemys ja vallalla oleva mielikuva, jota olen itsekin tässä ketjussa aikaisemissa viesteissä tuonut esille. Kommenteista päätellen sanoma on mennyt vaihtelevasti perille, sillä asian perinpohjainen ymmärtäminen on ilmeisesti haastava pähkinä purtavaksi. Asia on juuri näin ja yllä kuvatun kaltainen käsitys nauttii virkamiessotilaiden keskuudessa suurinta mahdollista kansansuosiota. Se on paitsi lakiin ja asetuksiin perustuva virallinen totuus, myös epävirallisen organisaation (ns. "omissa porukoissa") yleisesti hyväksymä käsitys.

Tätä yleistä käsitystä myös mielellään vielä ruokitaan ja tietoisesti ylläpidetään, koska se edistää virkamiessotilaskunnan yhtenäisyyttä ja sotilasammattien statusta sekä arvostusta yhteiskunnassa. Suomen kaltaisessa asevelvollisuusmaassa, jossa lähes jokainen miespuolinen kansalainen on jossain vaiheessa saanut jonkinlaisen sotilaskoulutuksen ja monet myös upseeritasoisen koulutuksen tarvitaan riittäväksi katsotun statuksen saamiseen selkeää erottautumista. Sen kannalta on tärkeää tehdä selkeä miekalla piirretty raja ammattilaisten ja harrastelijoiden välille. Kuka kissan hännän nostaisi, jos ei kissa itse? Jos hännän nostaminen paljastaa muille jotain epämiellyttävää katseltavaa, niin kauneus on aina katsojan silmissä. Asia ei suinkaan ole mikään uusi ilmiö, vaan samanlainen asetelma oli aikanaan myös SK-järjestön ja vakinaisen armeijan palkatun henkilökunnan välillä.

Seuraavaksi joku tietysti esittää kysymyksen, miksi sotilasammattien status ja arvostus yhteiskunnassa ovat niin tärkeitä. Vastaan siihen kuitenkin, että kysymys on typerä, jonka jälkeen kehoitan käyttämään vähän omaa järkeä ja miettimään vastauksen itse.

Suomessa on normaaliolojen aikana ammattiarmeija. Reserviläisten asema on siinä eräänlaisella harmaalla vyöhykkeellä. Tavallaan he ovat sotilaiden henkilöstöryhmä, mutta eivät kuitenkaan ole. He eivät ole osallisina normaaliolojen puolustusvoimien toiminnassa, paitsi käskettynä kertausharjoituksiin, jolloin heidän asemansa löyhästi siviilimaailman yritykseen rinnastettuna vastaa lähinnä harjoittelijaa tai koululaista. Virkamiessotilaan maailmankuvassa on vain upseereita, opistoupseereita, erikoisupseereita ja aliupseereita sekä asevelvollisia, joista koulutetaan sa-joukkoja joukkotuotantotehtävän mukaisesti. Kaikki muut ovat sitten jotain ihan muuta.

Asevelvolliset ovat vähän niin kuin oppilaat peruskoulussa. Eivät opettajan, tieteenharjoittajan tai edes talonmiehen tasolla eivätkä he kuulu koulun henkilökuntaan ja siten ole myöskään varsinaisesti henkilöstöryhmä, vaan he ovat koulussa suorittamassa lakisääteisen oppivelvollisuuden sisältämää oppimäärää. Peruskoulun jälkeen voi sitten jatkaa sopivalla opintopolulla kouluttautumista vaikka opettajaksi. Sen jälkeen voi sitten vaikka erikoistua tai ylentyä rehtoriksi, jos vain tuuri ja laukausyhdistelmät riittävät. Jokainen rehtorikin on joskus ollut ekaluokkalainen.

Tutkielmaa tehdessä tuli esille Suomen historiaan liittyvä seikka, etteivät MPK:n johto ja toimijat halua, että MPK rinnastettaisiin millään tavoin Suojeluskuntajärjestöön. MPK:n puheenjohtaja Juha Korkeaoja sanoi, että ”MPK:n yllä leijuu Suojeluskuntien haamu tai varjo”.

Tämähän on tosiaan vain toimihenkilöiden ja tämän kepuli-pj Korkeaojan näkemys ja toive, mutta v o i olla, että se eroaa taaskin vähän kentän äänestä tai näkemyksestä.

Kun vapaaehtoista maanpuolustusta hiljalleen perustettiin suomettuneen YYA-Suomen Tehtaankadun löylyjen jälkihiessä 90-luvun alussa, niin SK-mörkö ja sen potentiaalisesti nostattama poliittinen vastarinta olivat todellinen uhkakuva, minkä vuoksi kaiken SK-järjestöön, militarismiin, äärioikeistolaisuuteen tai mihin tahansa poliittisia negaatioita herättäviin viitteisiin suhtauduttiin äärimmäisellä sensitiivisyydellä. Lisäksi toiminnasta oli tehtävä populaaria, eli sille oli saatava mahdollisimman laaja hyväksyntä kaikissa kansan kerroksissa ja yhteiskuntaluokissa.

Nykyään MPK:n ja maanpuolustusjärjestöjen toiminta on jo vakiintunut ja sillä on julkisoikeudellinen asema, mutta vielä 90-luvulla toiminnan ja eri paikallisosastojen/-komppanioiden perustamisvaiheessa se oli vielä todella haavoittuva ja olisi huonossa tapauksessa myös voinut pysähtyä alkuunsa. Erityisesti vasemmisto pyrki tekemään kaikkensa "uusien suojeluskuntien" perustamisen ja "aseistamisen" (case Norinco 56S) estämiseksi.

Innokkaiden reserviläisten suureksi onneksi samaan aikaan myös puolustusvoimien kertausharjoitusmäärät romahtivat, mikä antoi valtiovallalle yhden pätevän perusteen vapaaehtoisen maanpuolustuksen perustamiselle ja kehittämiselle. Pariisin pakkorauhansopimuksessa kuopattu Fenix-lintu nousi tuhkasta ja homma lähti vastustamattomaan nousuun.

 

[Wnaheck]

Luulin alunperin, että PST-karju tarkoitti päinvastaista, koska en ole kuullut kenenkään rinnastava MPK:ta suojeluskuntiin kertaakaan MPK:n harjoituksissa ollessani.

No takaisin aiheeseen, pieni ajatus pureskeltavaksi tuosta linkkaamastani paperista. Tutkielmassa sanotaan, että kouluttajien taso on vaihteleva puhtaasti reserviläistaustaisilla kouluttajilla ja EVP-taustaiset kouluttajat erottuvat edukseen. Aika luonnollista tietysti, eikä sinänsä mielestäni sano, etteikö MPK:ssa mukana olevilla olisi kykyä olla parempia kouluttajia -kokemus ja koulutus vain puuttuu. 10 vuotta sitten oli mahdollista olla vuosi kadiksessa ja valmistua vänrikiksi. Tätä mahdollisuutta ei mielestäni enää ole.

Mietinkin miltä seuraavaanlainen malli kuulostaisi.

• Mahdollisuus päästä kadiksen koulutusohjelmaan vuodeksi
• Sotilasarvo esim. vänrikki tai ylik, tämä on kuitenkin nyanssi
• PV ei sitoudu ottamaan henkilöitä töihin
  
• Ehtona olisi aktiivinen osallistuminen MPK:ssa kouluttajana ennen valintaa
  
• Koulutuksen jälkeen sitoutuminen MPK:n kouluttajaksi 60 päivänä vuodessa 5 vuoden ajan (20 pe-su viikonloppua)
  
• Koulutettavia esim. 5 per vuosi

Eikö tämä olisi linjassa PV:n jatkuvan kouluttautumisen kanssa? Miksi tämä vuoden linja muuten loppui? Onko tämä jo vanhojen kokemusten pohjalta tuhoon tuomittu ajatus. Useimmat työnantajat luultavasti myöntäisivät tähän opintovapaata -ainakin pienen lobbauksen jälkeen. Opiskelijoilla aika ei useimmiten menisi hukkaan, koska saadut opintopisteet voisi todennäköisesti hyödyntää sivuaineena. Toisaalta en osaa sanoa minkälaiselle tasolle päästäisiin vuoden koulutuksen jälkeen. Maanpuolustusta tukevat järjestöt voisivat myöntää opiskeluajalle stipendejä perheellisille ja asuntovelalliselle, ettei päätös olisi niin rankka taloudellisesti. En kyllä osaa sanoa minkälaisia mahdollisuuksia järjestöillä olisi tähän. Mitä mieltä mallista?

Kadettikoulu antaa hyvin vähän käytännön koulutustaitoa. Paremmalle tasolle ja nopeammin pääsisi menemällä seuraamaan/osallistumaan varusmiehiä kouluttavien perusyksikköjen toimintaa. Onnistuisi irrallisina päivinä tai sitten pidempinä pätkinä (harjoitukset).
Välineet ja joukko olisi muutenkin valmiina eikä yksittäisten reserviläisten tarvitsisi käytännössä tehdä muuta kuin raahautua paikalle.
Todellisuudessa tästäkin saataisiin varmaankin jäätävä sompailu varustamisineen ja puhutteluineen.

 

[AKE-ukki]

Itse olen törmännyt kantahenkilökunnan avoimeen "reserviläis-rasistiseen" (uusi termi) käytökseen (ainoastaan) kaksi kertaa. Mpk-kurssien johtamisia, veh:jä ja kovia kh-ta takana allekirjoittaneella yli 300 päivää. Joten eipä ko. tapauksia ole kovinkaan paljoa.

Toinen kyseisitä tapauksista tosin meni jo keskustelussa niin pitkälle, että ilmoitin ko. henkilölle seuraavasti: "koska en ole pv:n palveluksessa voin ilmoittaa tästä asiasta suoraan varuskunnan komentajalle suoraan, käyttämättä mitään virkatietä!"

Ongelma korjaantui välittömästi. eikä siitä sen enempää...

 

[Vonka]

Itse olen törmännyt kantahenkilökunnan avoimeen "reserviläis-rasistiseen" (uusi termi) käytökseen (ainoastaan) kaksi kertaa. Mpk-kurssien johtamisia, veh:jä ja kovia kh-ta takana allekirjoittaneella yli 300 päivää. Joten eipä ko. tapauksia ole kovinkaan paljoa.

Toinen kyseisitä tapauksista tosin meni jo keskustelussa niin pitkälle, että ilmoitin ko. henkilölle seuraavasti: "koska en ole pv:n palveluksessa voin ilmoittaa tästä asiasta suoraan varuskunnan komentajalle suoraan, käyttämättä mitään virkatietä!"

Ongelma korjaantui välittömästi. eikä siitä sen enempää...

Samat kokemukset, vaikka huomattavasti vähemmän "ylipalvelusta". Kun miettii normaalia isoa työpaikkaa siviilissä, bullshittiä voi olla enemmänkin.

Valaisen asiaa urheilutermein: ei joukkueessa voi pelata, jos loukkaantuu joka asiasta. Liian hieno hipiä ei sovi sotaväkeen eikä huippu-urheiluun.

Yksi epäpsykologisimpia valmentajia nykyaikaan on Hannu Jortikka (kuusi SM-kultaa)

Valmentaja: Miten sä saatoit kämmätä sen? Selitä mulle!
Pelaaja: No koska...
Valmentaja: Älä selitä!

Leppoisimmillaan ironinen:

 

[Erkki]

Mitä ihmettä!

Minusta on jo vähän paksua, kun poliisi käyttää termiä "asiakas" rikoksesta epäillystä tai säilöönotetusta henkilöstä. Asiakkaita poliisilla on ehkä lupapalveluissa, siellä käydään asioimassa neutraalissa merkityksessä.

Jos rikollinen on poliisin asiakas, on Puolustusvoimien asiakas sitten se ryssä.