Henkilökohtaisesti ei ole mitään negaatioita SKY:tä kohtaan, mutta näkisin tässä harrastettavan erittäin tervehenkistä oman toiminnan suojausta! VMP:n ei mielestäni tarvitse jakaa viholliselle, siis piipertäjille, yhtään retorisia aseita, joilla sen omaa toimintaa saisi vaikeutettua. Eikö tärkeintä ole kumminkin sotataitojen harjoittelu ja kaverien kouluttaminen pahan päivän varalle? Ja toisaalta, eikö se riitä, että ruohonjuuritasolla ja porukassa asian oikea laita tiedostetaan, vai pitäisikö sitä huudella turuilla ja toreilla mielihyvän toivossa. Voidaanhan asia mieltää jonkinmoiseksi SOTASALAISUUDEKSI, jolla repostelu vaarantaa MPK:n operaatioturvallisuutta! Näin sotahenkisin termein ilmaistuna...
Henkilöstöryhmien välinen kuilu
- Viestiketjun aloittaja Wnaheck
- Aloitus PVM
Henkilökohtaisesti ei ole mitään negaatioita SKY:tä kohtaan, mutta näkisin tässä harrastettavan erittäin tervehenkistä oman toiminnan suojausta! VMP:n ei mielestäni tarvitse jakaa viholliselle, siis piipertäjille, yhtään retorisia aseita, joilla sen omaa toimintaa saisi vaikeutettua. Eikö tärkeintä ole kumminkin sotataitojen harjoittelu ja kaverien kouluttaminen pahan päivän varalle? Ja toisaalta, eikö se riitä, että ruohonjuuritasolla ja porukassa asian oikea laita tiedostetaan, vai pitäisikö sitä huudella turuilla ja toreilla mielihyvän toivossa. Voidaanhan asia mieltää jonkinmoiseksi SOTASALAISUUDEKSI, jolla repostelu vaarantaa MPK:n operaatioturvallisuutta! Näin sotahenkisin termein ilmaistuna...
Recon4Life
Kapteeni
Luulin alunperin, että PST-karju tarkoitti päinvastaista, koska en ole kuullut kenenkään rinnastava MPK:ta suojeluskuntiin kertaakaan MPK:n harjoituksissa ollessani.
No takaisin aiheeseen, pieni ajatus pureskeltavaksi tuosta linkkaamastani paperista. Tutkielmassa sanotaan, että kouluttajien taso on vaihteleva puhtaasti reserviläistaustaisilla kouluttajilla ja EVP-taustaiset kouluttajat erottuvat edukseen. Aika luonnollista tietysti, eikä sinänsä mielestäni sano, etteikö MPK:ssa mukana olevilla olisi kykyä olla parempia kouluttajia -kokemus ja koulutus vain puuttuu. 10 vuotta sitten oli mahdollista olla vuosi kadiksessa ja valmistua vänrikiksi. Tätä mahdollisuutta ei mielestäni enää ole.
Mietinkin miltä seuraavaanlainen malli kuulostaisi.
- Mahdollisuus päästä kadiksen koulutusohjelmaan vuodeksi
- Sotilasarvo esim. vänrikki tai ylik, tämä on kuitenkin nyanssi
- PV ei sitoudu ottamaan henkilöitä töihin
- Ehtona olisi aktiivinen osallistuminen MPK:ssa kouluttajana ennen valintaa
- Koulutuksen jälkeen sitoutuminen MPK:n kouluttajaksi 60 päivänä vuodessa 5 vuoden ajan (20 pe-su viikonloppua)
- Koulutettavia esim. 5 per vuosi
Vonka
Supreme Leader
Varmasti on vaihtelevaa, etenkin valtakunnallisesti. MPK:lla on myös kouluttajakoulutus, siellä voi päivittää ajoneuvoluvat ja toiminnassa olevilla aktiiveilla on pitkä kokemus koulutuskorttien tekemisestä sekä tietynlaisten joukkue- ja komppaniatason harjoitusten vetämisestä käytännössä. Kaikki tapahtuu, kun vastuullinen valvoja PV edellyttää ja vaatii eikä tue joutokäyntiä. Maakuntajoukkojen perustaminen oli hyvä askel.
Itsekin mielelläni seuraan, mikä on seuraava askel.
Itsekin mielelläni seuraan, mikä on seuraava askel.
Laamanator
Eversti
Tässä on nimenomaan se näkemys ja vallalla oleva mielikuva, jota olen itsekin tässä ketjussa aikaisemissa viesteissä tuonut esille. Kommenteista päätellen sanoma on mennyt vaihtelevasti perille, sillä asian perinpohjainen ymmärtäminen on ilmeisesti haastava pähkinä purtavaksi. Asia on juuri näin ja yllä kuvatun kaltainen käsitys nauttii virkamiessotilaiden keskuudessa suurinta mahdollista kansansuosiota. Se on paitsi lakiin ja asetuksiin perustuva virallinen totuus, myös epävirallisen organisaation (ns. "omissa porukoissa") yleisesti hyväksymä käsitys.
Tätä yleistä käsitystä myös mielellään vielä ruokitaan ja tietoisesti ylläpidetään, koska se edistää virkamiessotilaskunnan yhtenäisyyttä ja sotilasammattien statusta sekä arvostusta yhteiskunnassa. Suomen kaltaisessa asevelvollisuusmaassa, jossa lähes jokainen miespuolinen kansalainen on jossain vaiheessa saanut jonkinlaisen sotilaskoulutuksen ja monet myös upseeritasoisen koulutuksen tarvitaan riittäväksi katsotun statuksen saamiseen selkeää erottautumista. Sen kannalta on tärkeää tehdä selkeä miekalla piirretty raja ammattilaisten ja harrastelijoiden välille. Kuka kissan hännän nostaisi, jos ei kissa itse? Jos hännän nostaminen paljastaa muille jotain epämiellyttävää katseltavaa, niin kauneus on aina katsojan silmissä. Asia ei suinkaan ole mikään uusi ilmiö, vaan samanlainen asetelma oli aikanaan myös SK-järjestön ja vakinaisen armeijan palkatun henkilökunnan välillä.
Seuraavaksi joku tietysti esittää kysymyksen, miksi sotilasammattien status ja arvostus yhteiskunnassa ovat niin tärkeitä. Vastaan siihen kuitenkin, että kysymys on typerä, jonka jälkeen kehoitan käyttämään vähän omaa järkeä ja miettimään vastauksen itse.
Suomessa on normaaliolojen aikana ammattiarmeija. Reserviläisten asema on siinä eräänlaisella harmaalla vyöhykkeellä. Tavallaan he ovat sotilaiden henkilöstöryhmä, mutta eivät kuitenkaan ole. He eivät ole osallisina normaaliolojen puolustusvoimien toiminnassa, paitsi käskettynä kertausharjoituksiin, jolloin heidän asemansa löyhästi siviilimaailman yritykseen rinnastettuna vastaa lähinnä harjoittelijaa tai koululaista. Virkamiessotilaan maailmankuvassa on vain upseereita, opistoupseereita, erikoisupseereita ja aliupseereita sekä asevelvollisia, joista koulutetaan sa-joukkoja joukkotuotantotehtävän mukaisesti. Kaikki muut ovat sitten jotain ihan muuta.
Asevelvolliset ovat vähän niin kuin oppilaat peruskoulussa. Eivät opettajan, tieteenharjoittajan tai edes talonmiehen tasolla eivätkä he kuulu koulun henkilökuntaan ja siten ole myöskään varsinaisesti henkilöstöryhmä, vaan he ovat koulussa suorittamassa lakisääteisen oppivelvollisuuden sisältämää oppimäärää. Peruskoulun jälkeen voi sitten jatkaa sopivalla opintopolulla kouluttautumista vaikka opettajaksi. Sen jälkeen voi sitten vaikka erikoistua tai ylentyä rehtoriksi, jos vain tuuri ja laukausyhdistelmät riittävät. Jokainen rehtorikin on joskus ollut ekaluokkalainen.
Kun vapaaehtoista maanpuolustusta hiljalleen perustettiin suomettuneen YYA-Suomen Tehtaankadun löylyjen jälkihiessä 90-luvun alussa, niin SK-mörkö ja sen potentiaalisesti nostattama poliittinen vastarinta olivat todellinen uhkakuva, minkä vuoksi kaiken SK-järjestöön, militarismiin, äärioikeistolaisuuteen tai mihin tahansa poliittisia negaatioita herättäviin viitteisiin suhtauduttiin äärimmäisellä sensitiivisyydellä. Lisäksi toiminnasta oli tehtävä populaaria, eli sille oli saatava mahdollisimman laaja hyväksyntä kaikissa kansan kerroksissa ja yhteiskuntaluokissa.
Nykyään MPK:n ja maanpuolustusjärjestöjen toiminta on jo vakiintunut ja sillä on julkisoikeudellinen asema, mutta vielä 90-luvulla toiminnan ja eri paikallisosastojen/-komppanioiden perustamisvaiheessa se oli vielä todella haavoittuva ja olisi huonossa tapauksessa myös voinut pysähtyä alkuunsa. Erityisesti vasemmisto pyrki tekemään kaikkensa "uusien suojeluskuntien" perustamisen ja "aseistamisen" (case Norinco 56S) estämiseksi.
Innokkaiden reserviläisten suureksi onneksi samaan aikaan myös puolustusvoimien kertausharjoitusmäärät romahtivat, mikä antoi valtiovallalle yhden pätevän perusteen vapaaehtoisen maanpuolustuksen perustamiselle ja kehittämiselle. Pariisin pakkorauhansopimuksessa kuopattu Fenix-lintu nousi tuhkasta ja homma lähti vastustamattomaan nousuun.
Viimeksi muokattu:
Kadettikoulu antaa hyvin vähän käytännön koulutustaitoa. Paremmalle tasolle ja nopeammin pääsisi menemällä seuraamaan/osallistumaan varusmiehiä kouluttavien perusyksikköjen toimintaa. Onnistuisi irrallisina päivinä tai sitten pidempinä pätkinä (harjoitukset).
Välineet ja joukko olisi muutenkin valmiina eikä yksittäisten reserviläisten tarvitsisi käytännössä tehdä muuta kuin raahautua paikalle.
Todellisuudessa tästäkin saataisiin varmaankin jäätävä sompailu varustamisineen ja puhutteluineen.
AKE-ukki
Respected Leader
Itse olen törmännyt kantahenkilökunnan avoimeen "reserviläis-rasistiseen" (uusi termi) käytökseen (ainoastaan) kaksi kertaa. Mpk-kurssien johtamisia, veh:jä ja kovia kh-ta takana allekirjoittaneella yli 300 päivää. Joten eipä ko. tapauksia ole kovinkaan paljoa.
Toinen kyseisitä tapauksista tosin meni jo keskustelussa niin pitkälle, että ilmoitin ko. henkilölle seuraavasti: "koska en ole pv:n palveluksessa voin ilmoittaa tästä asiasta suoraan varuskunnan komentajalle suoraan, käyttämättä mitään virkatietä!"
Ongelma korjaantui välittömästi. eikä siitä sen enempää...
Toinen kyseisitä tapauksista tosin meni jo keskustelussa niin pitkälle, että ilmoitin ko. henkilölle seuraavasti: "koska en ole pv:n palveluksessa voin ilmoittaa tästä asiasta suoraan varuskunnan komentajalle suoraan, käyttämättä mitään virkatietä!"
Ongelma korjaantui välittömästi. eikä siitä sen enempää...
Viimeksi muokattu:
Vonka
Supreme Leader
Samat kokemukset, vaikka huomattavasti vähemmän "ylipalvelusta". Kun miettii normaalia isoa työpaikkaa siviilissä, bullshittiä voi olla enemmänkin.
Valaisen asiaa urheilutermein: ei joukkueessa voi pelata, jos loukkaantuu joka asiasta. Liian hieno hipiä ei sovi sotaväkeen eikä huippu-urheiluun.
Yksi epäpsykologisimpia valmentajia nykyaikaan on Hannu Jortikka (kuusi SM-kultaa)
Valmentaja: Miten sä saatoit kämmätä sen? Selitä mulle!
Pelaaja: No koska...
Valmentaja: Älä selitä!
Leppoisimmillaan ironinen:
Erkki
Ylipäällikkö
Jos rikollinen on poliisin asiakas, on Puolustusvoimien asiakas sitten se ryssä.