Hitler henkilönä.

Tuosta vaikutuksesta Hitlerin sihteerit jne. ovat kertoneet. Esim. upseeri menee Hitlerin luokse raudanlujien faktojen kanssa ja vakuuttuneena että nyt sanotaan suorat sanat.. Mutta ei oikein saa suunvuoroa ja tulee takaisin aivan hämmentyneenä ja pyörryksiin puhuttuna...

Myös monissa muistelmissa on kerrottu Hitlerin tästä ominaisuudesta. Siis sellaisista jotka ovat pitäneet häntä muuten arvottomana.
Hitler oli epäilemättä hyvä puhuja ja olisi varmaan pärjännyt käytettyjen autojen kauppiaana.

Hyvä johtaja ei kuitenkaan kiellä tosiasioita, kuten Hitler teki. Lisäksi koko natsi hallinto jätti ideologisista syistä hyödyntämättä valtavia resursseja. Esimerkkinä Ukraina, kun saksalaiset saapuivat Ukrainaan, heidät otettiin vastaan vapauttajina. Heidät olisi voinut koota taistelemaan Venäläisiä vastaan, olisi saatu paljon sotilaita ja omia ei olisi tarvinnut keskittää parttisaanisotaan rintaman taakse. Mutta ei, piti höpöttää ali-ihmisistä ja juutalaisista. Hitler oli hölmö kun ei osannut laskea "ali-ihmisten" olevan enemmistö maailmassa.
 
Hitler ei valloittanut eurooppaa, vaan preussilainen yleisesikunta
Yleisesikunta ei olisi edes aloittanut sotaa.
Yleensä syyllistytään siihen, että Hitlerin päätökset sodassa johtivat tuhoon, kun kenraalien johtaessa sota olisi voinut johtaa jopa voittoon. Kyseessä on täysin väärä käsitys.
 
Viimeksi muokattu:
Myös monissa muistelmissa on kerrottu Hitlerin tästä ominaisuudesta. Siis sellaisista jotka ovat pitäneet häntä muuten arvottomana.
Hitler oli epäilemättä hyvä puhuja ja olisi varmaan pärjännyt käytettyjen autojen kauppiaana.

Hyvä johtaja ei kuitenkaan kiellä tosiasioita, kuten Hitler teki. Lisäksi koko natsi hallinto jätti ideologisista syistä hyödyntämättä valtavia resursseja. Esimerkkinä Ukraina, kun saksalaiset saapuivat Ukrainaan, heidät otettiin vastaan vapauttajina. Heidät olisi voinut koota taistelemaan Venäläisiä vastaan, olisi saatu paljon sotilaita ja omia ei olisi tarvinnut keskittää parttisaanisotaan rintaman taakse. Mutta ei, piti höpöttää ali-ihmisistä ja juutalaisista. Hitler oli hölmö kun ei osannut laskea "ali-ihmisten" olevan enemmistö maailmassa.
Jep. Kun lueskelin nuo artikkelit ja kattelin dokumentteja saksalaisten ydinohjelmasta, niin mainittakoon että ydinaseen luojat, olivat pääasiassa juutalaistaustaisia, jotka sanoivat Aatun ydinohjelmalle heippa, kun olot tuossa natsipaskan ihmemaassa alkoivat käydä sietämättömäksi. Joiden arvioiden mukaan Saksassa olisi kehitetty käyttökelpoinen ydinase jo 1941, mikäli rotusorron tie olisi vältetty.
 
Kyllä Hitler osasi laskea, eikös Hitler ruvennut vähentämään"ali-ihmisten" lukumäärää aika rivakalla tahdilla.
Vasta kun kakka oli jo tuulettimessa. Silloin oli myöhäistä. Esim. Ukrainassa oli jo sorto täydessä käynnissä ja tuhansia ajettu parttisaaneiksi.
 
On hienot lähteet. Varsinkin tuo Dailymail:(

Samapa juttu oli aika monessa lehdessä ja artikkelissa. Laitoin nyt vain 3 ensimmäistä. Googlettamalla löytyy asiasta vaikka kuinka paljon.
 
Hyvä johtaja ei kuitenkaan kiellä tosiasioita, kuten Hitler teki. Lisäksi koko natsi hallinto jätti ideologisista syistä hyödyntämättä valtavia resursseja. Esimerkkinä Ukraina, kun saksalaiset saapuivat Ukrainaan, heidät otettiin vastaan vapauttajina. Heidät olisi voinut koota taistelemaan Venäläisiä vastaan, olisi saatu paljon sotilaita ja omia ei olisi tarvinnut keskittää parttisaanisotaan rintaman taakse. Mutta ei, piti höpöttää ali-ihmisistä ja juutalaisista. Hitler oli hölmö kun ei osannut laskea "ali-ihmisten" olevan enemmistö maailmassa.

Esille nostamasi Ukrainan tapaus on oivallinen esimerkki siitä millaisia virheitä natsi-Saksan hallinto valloittamillaan alueilla teki kun ajattelutapaa ohjasi liian merkittävästi "pakkoajatus" slaavilaisista ali-ihmisinä.

Stalin oli nujertanut 30-luvulla moniaisin keinoin (esim. holomodor) orastavan ukrainalaisen nationalismin ja tähän rakoseen - kytevään nationalismiin - Hitlerin Saksa olisi voinut tukeutua ja sen olisi tullut tämä tehdä, koska maassa oli edelleen mittavat joukot "banderalaisia" jotka riemumielin olisivat tukeneen miehittäjiä (vapauttajia, jollaisina heitä alkuun pidettiin) jos siihen olisi annettu todellinen mahdollisuus. Saksalaiset pilasivat etsikkoaikansa kääntyessään liian varhain ukrainalaisia vastaan ja ulottaessaan terroritoimet koskettamaan liian suurta osaa väestöstä - kansa olisi sulattanut juutalaisten vainot (niistä oli omaakin kokemusta menneiltä vuosikymmeniltä ja -sadoilta, pogromi) eikä kansa olisi pahemmin vastustellut kommunistienkaan vainoja mutta kun kansa - ukrainalaiset - joutuivat kärsimään miehittäjän ikeen alla ja kun teloitukset olivat kontrolloimattomia ja väkivalta summittaista kansan oli helppoa tehdä valintansa ja lopulta vain pieni osa - pääasiassa länsiukrainalaisia (esim. galitsialaisia) vannoi uskollisuutta miehittäjille.

Oikein toimimalla Saksa olisi saanut mobilisoitua huomattavan joukon ukrainalaisia riveihinsä mutta vielä merkittävämpi hyöty saksalaisten kannalta järkevästä toiminnasta olisi ollut se ettei niitä mittavia partisaaniarmeijoita olisi syntynyt Ukrainan "saloseuduille". Kokonaan partisaanisodilta tuskin olisi vältytty mutta onhan se eri asia onko selustassa tuhat miestä vai kymmeniä tuhansia miehiä.

vlad.
 
Eikös se ole vähän outoa, että jenkit saivat aikaan ensimmäisen toimivan ydinkokeen heti Saksan antautumisen jälkeen?

Muistuttaisin ettei Yhdysvalloissa tiedetty mitään ydinaseen mahdollisuuksista, ennen kuin Manhattan-projektiin liittyvät tutkimukset aloitettiin alkuvuonna 1939. Tuolloin saksalaiset olivat jo onnistuneet halkaisemaan uraaniatomeja neutronipommituksella. Saksalaiset olivat jo varsin pitkällä ydinasetutkimuksissaan, ennenkuin Manhattan-projekti edes käynnistettiin.

Lähde:http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Manhattan-projekti

@FinnNSF vastasikin jo tähän osittain ja jos haluaa nähdä hiukan muuta näkökulmaa Manhattan-projektin etenemiseen ja kuinka se laitettiin alulle kannattaa lukea Richard Feynmanin teos "Laskette varmaankin leikkiä, Mr. Feynman!" jossa hän valottaa projektia omien kokemustensa kautta tosin paikoin oivallisen ilkikurisella tavalla - kirjahan ei ole tietokirja vaan ennemminkin kokoelma Feynmanin ajatuksista ja toimista elämänsä varrelta, mutta Manhattan-projekti saa runsaasti huomiota kirjassa. Samoin Lawrence M. Kraussin teos "Kvanttimies - Richard Feynmanin tieteellinen elämä" tarjoaa erään näkökulman Manhattan-projektiin ja osaltaan avaa sitä kuinka moinen ponnistus oli mahdollista nähdyssä ajassa.

Tieteellinen tutkimus Yhdysvalloissa oli edennyt jo hyvän matkaa ennen Manhattan-projektin alkua, nimiä aiemmin lueteltiinkin - Fermi, Szilard ja Einstein olivat antaneet oman osansa peliin. Ja projektin aikana moni nouseva kyky - kuten Feynman - sai osoittaa taitonsa.

vlad.
 
Jotain meni kuitenkin pieleen ja seuraukset tunnetaan. Tänä päivänä Saksalla on asiasta edelleen kansantrauma.
Aikoinaan Saksassa asuessani ajoittain varovasti kuulostelin mielipiteitä ja olihan ne aika hajallaan, mutta yhdestä olivat samaa mieltä - nie wieder krieg!

Eivät kaikki saksalaiset ripottele tuhkaa päälleen ja piehtaroi rahapussi avokätisesti levällään epämääräisen kollektiivisen syyllisyyden syövereissä. Varsinkin nuoremmat sukupolvet ovat alkaneet jo kyllästymään jatkuvaan häpeän, nöyryyttämisen ja kollektiiviseen syyllistämisen kierteeseen jostain kansakunnan muinaisista historian teoista, joihin he eivät kuitenkaan ole itse millään tavalla osallisia. Vielä nykyään saksalaiset kuitenkin indoktrinoidaan järjestelmällisesti kollektiivisen syyllisyyden perinteeseen jo lastentarhasta ja alakoulusta lähtien. Luonnollisesti tämän järjestelmän oppien vastustaminen on vahvasti kriminalisoitu ja kritiikin julkinen esittäminen vähintään marginalisoitu. Suursodan häviäminen on kuitenkin mille tahansa kansalle traumatisoiva kokemus.

Olen muistaakseni joskus ennenkin maininnut, että henkisesti kuohittu ja alisteiseen asemaan ajettu Saksa on omassa geopoliittisessa asemassaan monen naapurivaltion kannalta edullisempi ratkaisu kuin suurvalta-asemaa tavoitteleva sekä muita suurvaltoja aktiivisesti haastamaan pyrkivä voimakas ja kansallistuntoinen Saksa. Monella Euroopan valtiolla on vuosisatojen varrelta kasvattavia kokemuksia aseellisista konflikteista Saksan järjestysnumeroltaan eri valtakuntien, Preussin, Saksin, Baijerin ja Itävalta-Unkarin kanssa. Yleensä on tullut saksalaisvaltioilta päihin.

Liittyy hepun aika suuriin terveysongelmiin etenkin sodan loppupuolella...

Der Führerin homma ei varmasti ole niissä olosuhteissa ollut henkiseltä kuormittavuudeltaan kevyimmästä päästä, jonka moni Aatun mielenterveyden horjumista korostava helposti unohtaa. Vertailun vuoksi, minkälainen mahtaa olla nykyisessä tilanteessa esimerkiksi Putinin virkatehtävien kuormitus ja työssä jaksaminen? Ei sekään taida olla enää ihan yhtä kiva homma kuin vaikka viisi vuotta sitten.
 
Heitetään tämmöinen hassu utopia kehiin. Mitäs veikkaat jos Saksan johtavat atomifyysikot olisivat suostuneet kehittämään Aatulle atomiaseen alkuperäisessä aikataulussa, mitä luulet että tästä olisi seurannut?

Ne porukan älykkäimmät tyypit, joita Aatu eniten tarvisi; eivät olleet samoilla linjoilla Aatun visioiden kanssa. He olivat huomanneet että Aatun arvomaailma ja tavoitteet, olivat todella pimeät.

Kannattaa myös miettiä sitä, että mikä merkitys (ainakin vähäinen) oli termin "arjalainen fysiikka" (tai "saksalainen fysiikka") taakse kätkeytyvällä toiminnalla ja aiheuttiko tämä mahdollisia ongelmia tieteelliselle työlle Saksassa ja jos aiheutti niin millaisia.

wikipedia kuvaa lyhyesti liikkeen ideologiaa:

"Arjalainen fysiikka ei missään vaiheessa saanut johdonmukaista tai ohjelmanomaista muotoa, eikä se myöskään ollut täysin ristiriidaton. Arjalaisen fysiikan käsitteet eivät koskaan nousseet osaksi fysiikan ja muiden luonnontieteiden valtavirtaa. Arjalaiselle fysiikalle ominaista oli se, mitä se vastusti − eli modernia fysiikkaa, monimutkaista matematiikka, visualisoitavuuden puutetta ja intuition vastaisia teoreettisia tuloksia. Arjalaiset fyysikot olivat modernismia vastustavia romantikoita, jotka halusivat, että kokeet ja intuitio ovat sopusoinnussa keskenään ja fysiikka yksinkertaista ja helposti ymmärrettävää. He vastustivat fysiikan pirstoutunutta erikoistuneisuutta ja kannattivat holistista luonnonkuvaa".

Arjalaisen fysiikan kannatus ei ollut kovinkaan suurta, mutta se sai taakseen useita melko tunnettuja tekijöitä Stark, Lenard, Dingler (tieteen filosofi) etc. Ja tietenkin natsismi yhdessä arjalaisen fysiikan kanssa vaikutti saksalaiseen fysiikkaan sitä taannuttaen, merkittävässä roolissa oli kansallissosialististen 1933 säätämä "virkamieslaki", jonka seurauksena käytännössä kaikki juutalaiset erotettiin (valtion) yliopistojen ja tutkimuslaitosten viroista - merkittävällä tapaa tämä kosketti Berliinin ja Frankfurtin yliopistoja sekä Göttingenin yliopiston matematiikan ja fysiikan laitoksia.

Hitlerin lausahdus Max Planckille on kuvaava - mikäli lausahdus pitää paikkansa: "Kansallista politiikkaamme ei peruta tai muuteta edes tiedemiesten takia. Jos juutalaisten tiedemiesten erottaminen tarkoittaa Saksan nykyisen tieteen tuhoa, joudumme olemaan ilman tiedettä muutaman vuoden!" tämän oltua huolissaan "arjalaisen fysiikan" korostamisesta ja pelätessään sen voivan vahingoittaa saksalaisen tieteen tulevaisuutta.

Hiukan vastaavaa esiintyi myös Neuvostoliitossa Stalinin kaudella ja jo ennen tätä, jolloin tehtiin ns. "proletaarista tiedettä", neuvostoliittolaisten filosofien mukaan proletaarisen tieteen menetelmät ja tavoitteet olivat erilaiset kuin porvarillisen tieteen. Neuvostoliitossa kuitenkin harva fyysikko vakuuttui filosofien julistuksesta. Tilanne kuitenkin kiristyi Neuvostoliitossa toisen maailmansodan alla ja Stalinin kauden loppupuolella fysiikka politisoitui huomattavasti ja taisteltiin "taantumuksellista einsteinilaisuutta vastaan".

Vaikka Neuvostoliitossa "proletaarinen tiede" ei aivan samaan asemaan päätynyt mitä "arjalainen fysiikka", niin etenkin Stalinin tietyt toimet ja päätökset (ideologiset vaikuttimet takana) vaikuttivat merkittävällä tapaa ja lysenkolaisen biologian ylivalta Neuvostoliitossa v. 1940-1964 lienee kuuluisin esimerkki poliittisen ohjailun turmiollisuudesta luonnontieteissä. Kristian Donnerin kirjoitus Lysenkosta ja hänen vaikutuksesta Neuvostoliiton biotieteisiin: http://www.tieteessatapahtuu.fi/0606/Donner0606.pdf

Kumpikin "arjalainen fysiikka" ja "proletaarinen tiede" on oivallinen osoitus siitä mitä voi tapahtua kun ideologia pääsee vallalle tieteen tekemisessä ja kun ryhdytään näköalattomiksi.

Mutta kysymykseesi.

Jos Saksa olisi saanut atomipommin käyttöönsä ennen Yhdysvaltoja tilanne olisi ollut kutkuttava - riippuu myös siitä milloin pommi olisi saatu käyttöön, että missä sitä olisi mahdollisesti käytetty. Mutta silti aivan toinen kysymys on se, että kuinka paljon pommin saaminen ja sen käyttäminen olisi muuttanut sodan kulkua? Edelliseen kysymykseen olennaisella tapaa liittyy myös se, että milloin pommi olisi saatu käyttöön. Jos sellainen olisi saatu käyttöön '44 ja sitä olisi myös käytetty sodassa, en ole ollenkaan varma siitä, että sen käyttö olisi kääntänyt "sotaonnea" Saksalle myötäiseksi, Saksa olisi kenties ollut jo liian syvällä suossa päästäkseen sieltä ylös edes parin kolmen atomipommin avulla. Etenkin jos maihinnousu Normandiaan olisi jo ehtinyt tapahtua ja liittoutuneet pureutuneet tiukasti kiinni Ranskan maaperään. Eikä Neuvostoliittokaan välttämättä olisi pysähtynyt yhden tai kahden atomipommin käytön myötä. Mutta jos pommi olisi ollut käytössä ennen sodan käännekohtia, tilanne olisi ollut olennaisesti kimurantinpi - tämä olisi tosin tarkoittanut sitä, ettei ohjelma olisi saanut keskeytyä missään vaiheessa sodan alun jälkeen ja että muita selkeitä virheitä olisi tehty (tällaisena voidaan pitää uudelleen käynnistämisen jälkeen tehtyä päätöstä siirtää ohjelma valtakunnan tutkimusneuvoston alaisuuteen, jonka seurauksena ohjelma hajosi toiminnaksi yhdeksän laitoksen kesken, merkittävä voidaan pitää myös arviota, ettei fissio merkittävästi vaikuttaisi sodan loppumiseen - josta seurasi edellinen "virhe").

vlad.
 
Aika moni diktaattori on varsinkin sodan aikana ja sen loppua odottaessa kuormitettu sillä ajatuksella, että näinköhän joku pistää vielä tikarin selkään? Jatkuva hengenmenon pelko ei ole helppo asia kannettavaksi ja se varmasti vaikuttaa myös mielenterveyteen. Erityisesti tämä korostuu silloin, kun näköpiirissä ei olekaan enää lopullinen voitto vaan tuho. Toisinajattelijoiden piiri kasvaa ja heidän tekonsa muuttuvat epätoivoisiksi. Erityisen mausteen tämä saa silloin, kun aiheellisesti joutuu epäilemään omaa lähipiiriään.

Mielenkiintoinen juonteensa olisi pohtia sitä, että Mannerheim taisi pelätä erityisesti -44 eri vaiheissa sitä, että suomalainen saksalaismielinen ääripää pistää ukon kylmäksi.....eikä varmaan turhaan. Tosin tämä -kään- epäsopiva aihe ei ole tutqijoita suuremmin kiinnostanut....kun ei ole lähteitä tms. Joo joo. No, sodanjohtajalla on monenlaista pohdittavaa, eikä ihminen ole immuuni tietyille ajatuksille, mitkä tulevat hänen henkilökohtaiseen turvallisuuteensa.

Eikös joissain muistelmissa ole mainittu kuinka Stalin oli heinäkuussa -41 datsalla peloissaan kuin orava näädän edessä? Kun tämä oivallinen kumarruskäynti ja rukousmatka tehtiin Stalinin luokse, niin eikös siitä ole kirjoitettu kuinka Stalin oli suorastaan kauhuissaan....kunnes hoksasi, että gamoon, nämä lapatossut suorastaan pyytävät takaisin palvelukseen.
 
steroidiväite:
"Hitler käytti vahvoja huumeita säännöllisesti koko sodan ajan, paljastaa uusi kirja.
Tuoreessa kirjassa väitetään, että natsi-Saksan sotilaallinen menestys toisessa maailmansodassa tuli oli osin rankkojen huumeiden avittamana. Lisäksi itse Adolf Hitler oli käytännössä koko sodan sekaisin huumeista.
Saksalaisten rivisotilaiden urotekoja vauhditti Pervitin, jota napsittiin suurin määrin myös liittolaismaassa Suomessa. Pervitin on kemiallisesti valmistettua metamfetaniinia, joka nykyisin huumepiireissä tunnetaan myös termillä ”crystal meth”.
Saksalainen toimittaja ja kirjailija Norman Ohler väittää tuoressa kirjassaan Der Totale Rausch (Totaalinen euforia – Huumeet Kolmannessa valtakunnassa), että ”lääkärit ja huumeet pyörittivät paljolti natsisysteemiä”.
Innokkain narkomaaneista oli Adolf Hitler.
Ohlerin mukaan Hitler ei Pervitiiniin koskenut, vaan suosi enemmän mm. eläinstereoideja, joita otti pistoksina."
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1442025275083.html
 
Ne porukan älykkäimmät tyypit onneksi taisivat siirtyä rapakon taakse jo - 30 -luvulla. Ja atomipommin valmistamiseen - 45 Saksa ei olisi pystynyt, se oli jättiläisponnistus jenkeillekin tuossa aikataulussa.
Sisäänrakennettu systeemivika.

Lainaan otetta kirjasta Hitler, Stalin ja Stalingrad:

"Jos Hitler oli vain tyhmä, mitään osaamaton korpraali, miksi hänellä sitten esimerkiksi oli kirjasto, jossa oli 16 000 eri teosta? Niistä 7000 käsitteli sotataitoa: sotahistoriaa, asetekniikkaa ja operaatioita. Jokeisen niistä hän oli vähintäänkin selannut. Runsaat alleviivaukset sekä hänen käsialallaan tehdyt reunahuomautukset kertovat, millä tarmolla hän oli kirjoihin paneutunut.
Kun hänellä lisäksi oli aivan ilmiömäinen muisti, hän tiesi todella paljon sotaan liittyvistä asioista, strategiasta ja sotataloudesta. Sotaa käyvän valtion päämieheksi hänellä oli ilmeisesti erinomaiset perustiedot, mutta sotatoimien johtamiseen häneltä puuttuivat kaikki edellytykset."

Hitler myös luotti siihen, että "Johtajan vaisto" oli erehtymätön, mikä johti sodankäynnin ammattilaisten mielipiteiden sivuuttamiseen, vaikka se tuottikin alkuvaiheessa joitakin suuriakin menestyksiä (esim. Ranska 1940).

Samoin asioiden kääntyessä Saksaa vastaan, Hitler nojautui omiin kokemuksiinsa jäykästä puolustustaistelusta tyyliin "tuumaakaan ei anneta tappelematta", vaikka koko sodan ajan Saksan menestys oli perustunut joustavaan liikuntasotaan. Samoin Hitleriltä puuttui täysin käsitys ja koulutus esikuntatyöskentelyyn, joka oli mahdollistanut nuo voitot...erityisen harmillisena tapanaan antaa käskyjä OKW:sta rykmentti- ja jopa pataljoonatasalle, sivuuttaen lukuisat johtoportaat.

Tuo Hitlerin "lukeneisuus" on hieman kuin netissä tänään. Mulla löytyy kirjakin Hitlerin kirjastosta, mutta sotakirjallisuuden lisäksi ideologinen puoli oli vähän kuin hommafoorum nykyään, eli lähinnä tavaraa joka vahvisti hänen rasismiaan, sosiaalidarvinismiaan ja muita äärimmäisiä mielipiteitään.

Ja Hitler oli siis kirjoja ahmiva autodidakti (itseoppinut). Stalin oli muuten siinä suhteessa samanlainen ja eri tietojen mukaan Putin harrastaa samaa.

Autodidaktiikassa on se vaara että jos lähdekritiikki ei toim (eli ei ole opetettu/opeteltu), voi tulos olla vähän mitä tahansa.
 
Back
Top