SJ kirjoitti:
setämies kirjoitti:
Ne panssarivaunulta näyttävät pömpelit ihan oikeasti ovat VAIN tykkejä jotka on pultattu suoraan vetovaunuun kiinni.
(Auttakaas nyt tykärit kerrankin ja kertokaa mitä kaikkea te teette, ennen kuin se patteri on oikeasti valmis ampumaan sinne 20kilsan päähän 300x100 pläntille. Siinähän on ihan pirusti kaikkea sälää: Sään mittausta, kaapelinvetoa, jne..)
Sen minä oikeastaan haluaisin tietää, että millä ihmeellä ne oikein saavat sen tykin osoittamaan niin tarkasti oikeaan suuntaan, jotta sille pläntille osuu. Onko se vain sillä tavalla, että otetaan kompassilla jokin suunta, sieltä jokin kiintopiste ja sitten osoitellaan putkella samaan suuntaan, ja sitten sanotaan, että tuo suunta on sitten itä. Ja sitten kun suuntaillaan tykkiä, niin se tehdään siitä idästä, niin ja niin monta astetta? Vai hoituuko homma niin, että joku sihtailee kompassilla tykin yli ja senoo, kun tykki osoittaa oikeaan suuntaan?
Wikipeediasta lainattuna:
Tykistö muodostaa monimutkaisen asejärjestelmän, jonka käyttö edellyttää huolellista valmistelua. Valmistelu voidaan jakaa ballistiseen ja muuhun valmisteluun. Ballistisessa valmistelussa suuritöisin osa on asemien valmistelu. Aseiden (tykkien tai kranaatinheitinten) tuliasemien paikat ja suunnat on välttämätöntä mitata tarkasti. (Suomessa toleranssi on tykeillä luokkaa 2 m ja 2 piirua.) Myös tulenjohtopaikat on mitattava, vaikkei tarkkuusvaatimus olekaan yhtä suuri. (Suomessa 30 m, 10 piirua.) Telatykistö on varustettu automaattisin inertiapaikannusjärjestelmin, mutta perinteisessä vedettävässä tykistössä mittaukset suoritetaan suuntakehien ja mittavaijereiden avulla. Suomalaisessa maastossa on myös yleensä toteutettava raivauksia, jotta tykkien eteen saataisiin esteetön ampuma-ala. Raivausten laajuus määrätään käskemällä tykeille lyhyin ampumaetäisyys, pienin koro sekä ampumasektorin vasen ja oikea raja perussuuntaan nähden. Lisäksi muutama tykki pyritään aina sijoittamaan siten, että ne voisivat ampua mahdollisesti murtoon päässeitä panssarivaunuja suora-ammunnalla. Usein tämä ei onnistu, jolloin voidaan valmistella erityisiä suora-ammunta-asemia. Vihollisen vastatykistö- ja ilmatoiminnalta suojautumiseksi voidaan valmistella myös väistö- ja valeasemia.
Ballistiseen valmisteluun kuuluu myös tykkien yksilöllisten lähtönopeuksien mittaaminen, joka tehdään säännöllisin väliajoin lähtönopeustutkaa käyttäen. Samaan patteriin olisi sijoitettava ballistisilta ominaisuuksiltaan mahdollisimman samankaltaisia tykkejä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että patterin tykeillä on ammuttu yhtä paljon. Tykistöllä on oma sääpalvelu, joka toimittaa kuuden tunnin välein, tai useammin jos sää on muuttunut merkittävästi, sääsanoman, jossa on tiedot ilmakehän olosuhteista 20 km:n korkeuteen saakka. Säätila vaikuttaa myös ruudin lämpötilaan, joka mitataan tuliasemassa tykkiryhmien toimesta.
Tuliyksikön (Suomessa yleensä patteristo, 18 tai 12 tykkiä) johtaminen edellyttää viestiyhteyksien rakentamista, jota varten tykistöllä on omat viestiosansa. Yhteydet ovat joko radio- tai lankapohjaisia. Pitkäkestoinen taistelu kuluttaa valtavasti ampumatarvikkeita, joiden toimittaminen tykeille edellyttää suurehkoa huolto-organisaatiota. Suomessa kenttätykistö on ainoa aselaji, joka huolehtii omasta ampumatarvikehuollostaan. Näin varmistetaan, että ylempi johtoporras ei vahingossa jätä alistamatta tarvittavia huolto-osia.
Tuossakaan nyt ei ole ihan kaikkea, mutta antaa jonkunlaisen kuvan.
Ihan tarkkaan en itsekään kaikkea muista, kun varusmiespalveluksen lopulla ei tarvinnut itse tykkien kanssa härvätä ja siitäkin on joitakin vuosia.
Asemaanajossa tykit ajetaan asemaan, suunnataan siten, että putket asetetaan perussuuntaan. Mittaripisteiden mukaan suunastetulta tuliasemasuuntakehältä annetaan jaoksen tykeille viuhka, eli perussuunnan arvot, jotka kiinnitetään tykeillä kollimaattoriin. Tarkistetaan suunta, ilmoitetaan ampumavalmius komentopaikalle. Kun kaikki tykit on ampumavalmiina ja komentopaikalla on tehty tarvittavat valmistelut järjestelmästä riippuen (ahjo/laskin/käsipeli) ja verrattu arvoja patteriston tulitoimintaupseerin kanssa niin patteri ilmoittaa olevansa valmis vastaanottamaan tulikomentoja. Komentopaikan valmisteluissa yleensä lasketaan tangotango sääsanoman, ruudin lämpötilan ja laukausyhdistelmien, tuulikorjauksen, maapallon kaarevuuden jne. avulla lentoradan korjauslaskelma jota verrataan patteriston kanssa ja piirretään patteritaso, johon kiinnitetään tasomittari ja jota voi koristella vaikka kukkasilla.
Tulitoiminnassa tulenjohtaja antaa tulikomennon, joka valuu paskan tavoin alaspäin aina patterille, jossa mitataan ja lasketaan ampuma-arvot (sivusuunta/korkeuskulma/maalin korkeusero) jaoksille, annetaan arvot tykeille, verrataan, verrataan arvoja patteriston kanssa, korjataan jos tarvetta, ilmoitetaan ampumavalmius ja sitten ladataan, ammutaan jne. kun saa luvan. Korjataan tulta ja toteutetaan seuraava tulitehtävä. Toleranssi tosiaan se 2 piirua jokaisessa mittauksessa, joten voi alkaa kertautumaan, jos virhe on aina samaan suuntaan. Tämä siis myöskin yksinkertaistettuna.
Ahjolla homma nopeutuu, kun ei tarvitse itse alkaa laskemaan, vaan syötetään arvoja vaan läppäriin. Toisaalta perinteiset keinot ei ole huonompia ja tasolla mittaaminen saattaa olla joissain tapauksissa nopeampaakin (testattu!). Aikaa menee yhteensä n. 2vrk-1h. Riippuen vähän kuinka paljon aletaan viilaamaan ja milloin valmisteluosastot lähtevät, yleensä kuitenkin useita tunteja ennen asemaanajoa. Asemaanajossa menee noin 10-15min ennen kuin ollaan ampumavalmiudessa. Tämä edellyttää, että viestiyhteydet toimii, tykit on suunnassa, ainakin osa kranuista maassa ja komentopaikalla korjauslaskelmat tehty ja patteritaso valmis. Nyt sitten huomiona, että tuli ei oikeastaan ikinä osu ns. ekalla oikeaan, vaan tulta joudutaan yleensä aina korjaamaan. Huom2. nykyiset 122mm panssarihaupitsit ajetaan asemaan samalla tavalla ja suunnataan samalla tavalla. Tästä johtuu suureksi osaksi se, etteivät ne ole juurikaan nopeammin ampumavalmiita kuin vedettävät. Niiden etuna on suojaus ja liikkuvuus. Nekin ovat kuitenkin muuten aika kankeita pelejä, näin ainakin sellaista patteria päälliköineen kaverin sanoin. PzH2000 onkin jo sen verran moderni systeemi, että siinä ei käsipelillä tartte varmaan mitään laskea ja tykkikin suuntaa itsensä tietokoneohjelman avulla. Archeria ei tartte suunnilleen kuin ajaa ja painaa nappia niin kuuluu PUM! ja morkula menee oikeaan osoitteeseen. Ei yksi sellainen siltikään vedettävää patteria korvaa vaikka niin mainostetaankin, varsinkin jos tulitehtävien määrä kasvaa.
Edit. Pikkuviilausta. Termistö alkaa unohtua.