HS tietovuoto Puolustusvoimien tiedustelusta

Mielenkiintoinen skenaario. Minulla on myös esittää skenaario: Suomessa valmistellaan tiedustelulakeja. Kenellä on suurin motiivi torpata tiedustelulakien valmistelu? Vastaus on Venäjä. Venäjä syöttää vakoilun kautta hankkimansa salaiset asiakirjat HS:lle tod. näk. ”nimettömänä pysyvän korkea-arvoisen lähteen” kautta. HS on mehuissaan. Haluavat varmistaa punaleimaisten asiakirjojen aitouden. Siinä tohinassa lähteen aitouden varmistaminen unohtuu. Punaleimaiset asiakirjat osoittautuvat aidoiksi! Nyt ollaan jo niin innoissaan, että ei tule mieleenkään kyseenalaistaa lähteen motiivia vuotaa asiakirjat. Juttu on julkaistava, sitä ollaan niin Suomen Edward Snowdenia! Sitten seuraa romahdus: puolustusvoimain ylipäällikkö, Suomen presidentti, tekee rikosilmoituksen. Paniikki iskee. HS:n emoyhtiön omistaja pyytää audienssia presidentiltä - presidentillä ei ole aikaa siihen. Jutun kirjoittanut toimittaja tuntee kylmän hien nousevan otsalleen: mitä tulikaan tehtyä? Paniikki iskee rajusti ja sitten ollaankin hakkaamassa läppärin akkua vasaralla. Lopun tiedättekin.

Näissä kahdessa skenaariossa on ainakin yksi perustavaa laatua oleva ero: sinun skenaariosi olettaa, että siihen osallistuneet tahot ovat ovelia, viisaita, suunnitelmallisia ja päteviä. Minun skenaarioni olettaa, että siihen osallistuneet tahot ovat täysiä idiootteja. Viitisentoista vuotta työelämässä olleena, ja noin kymmenessä eri organisaatiossa työskennelleenä, minun kokemukseni on, että keskiverto ihminen kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan, ei ensimmäiseen. Kaikki toki on puhdasta spekulaatiota tässä vaiheessa.

Mutta edelleen suurin kysymys tässä mielestäni on: kenellä oli kyky ja motivaatio vuotaa punaleimaisia asiakirjoja. Ja mikä tämä motivaatio oli?

Skenaariossasi on yksi heikkous. Tietovuodot nimenomaan katsotaan perusteluksi tiedustelulaeille. Eli Venäjä vuodollaan ampuisi itseään jalkaan.

Vaikka en täysin kiistä työelämästä tekemiäsi arvioita pidän omasta skenaariostani enemmän:). Ja kaikki on tosiaan spekulaatiota. Ja veikkaan sen meille myös sellaiseksi jäävän.
 
Skenaariossasi on yksi heikkous. Tietovuodot nimenomaan katsotaan perusteluksi tiedustelulaeille. Eli Venäjä vuodollaan ampuisi itseään jalkaan.

Vaikka en täysin kiistä työelämästä tekemiäsi arvioita pidän omasta skenaariostani enemmän:). Ja kaikki on tosiaan spekulaatiota. Ja veikkaan sen meille myös sellaiseksi jäävän.

Mietin tosiaan tuota mainitsemaasi heikkoutta, mutta tulin tulokseen, että venäläisten logiikka ei toimi kuten meillä. Tästä hyvä esimerkki on Jari Kurri Jokereiden tiedotustilaisuudessa väittämässä kirkkain silmin mustaa valkoiseksi eli venäläisrahoitusta suomalaiseksi. Eittämättä venäläiset isännät olivat antaneet esiintymisohjeet ja askelmerkit. Tuntuuhan se nyt järjettömältä väittää jotain, joka voidaan helposti todistaa valheeksi. Silti sitä yritettiin. Samaan kastiin menee tämä kaveri joka osti Airiston Helmen saaret, koska ”keräilee saaria” ja rakensi niille laiturit, koska tykkää uida saaren ympäri. Tai Salisburyn novichock-kaverit typerissä villapaidoissaan esittämässä turisteja Venäjän TV:ssä. Uskottavuus on kaikissa nolla, mutta taho, jonka mielestä tällainen saattaisi mennä läpi länsimaissa on niin pihalla kuin lumiukko että en ihmettele, jos eivät tajua, että tietovuodot edesauttavat tiedustelulakien säätämistä, vaan pyrkivät lietsomaan ”ne vakoilee omia kansalaisiaan”-tyyppistä paniikkia
 
Mielenkiintoinen skenaario. Minulla on myös esittää skenaario: Suomessa valmistellaan tiedustelulakeja. Kenellä on suurin motiivi torpata tiedustelulakien valmistelu? Vastaus on Venäjä. Venäjä syöttää vakoilun kautta hankkimansa salaiset asiakirjat HS:lle tod. näk. ”nimettömänä pysyvän korkea-arvoisen lähteen” kautta. HS on mehuissaan. Haluavat varmistaa punaleimaisten asiakirjojen aitouden. Siinä tohinassa lähteen aitouden varmistaminen unohtuu. Punaleimaiset asiakirjat osoittautuvat aidoiksi! Nyt ollaan jo niin innoissaan, että ei tule mieleenkään kyseenalaistaa lähteen motiivia vuotaa asiakirjat. Juttu on julkaistava, sitä ollaan niin Suomen Edward Snowdenia! Sitten seuraa romahdus: puolustusvoimain ylipäällikkö, Suomen presidentti, tekee rikosilmoituksen. Paniikki iskee. HS:n emoyhtiön omistaja pyytää audienssia presidentiltä - presidentillä ei ole aikaa siihen. Jutun kirjoittanut toimittaja tuntee kylmän hien nousevan otsalleen: mitä tulikaan tehtyä? Paniikki iskee rajusti ja sitten ollaankin hakkaamassa läppärin akkua vasaralla. Lopun tiedättekin.

Näissä kahdessa skenaariossa on ainakin yksi perustavaa laatua oleva ero: sinun skenaariosi olettaa, että siihen osallistuneet tahot ovat ovelia, viisaita, suunnitelmallisia ja päteviä. Minun skenaarioni olettaa, että siihen osallistuneet tahot ovat täysiä idiootteja. Viitisentoista vuotta työelämässä olleena, ja noin kymmenessä eri organisaatiossa työskennelleenä, minun kokemukseni on, että keskiverto ihminen kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan, ei ensimmäiseen. Kaikki toki on puhdasta spekulaatiota tässä vaiheessa.

Mutta edelleen suurin kysymys tässä mielestäni on: kenellä oli kyky ja motivaatio vuotaa punaleimaisia asiakirjoja. Ja mikä tämä motivaatio oli?


Tämä.
 
Eipä sovi.
Suomessa vaan salataan jostain syystä asioita jotka lännessä ovat yleensä täysin julkista luettavaa. Ruotsin tiedustelun vuosikertomus olisi täällä täysin salaista.

Ja millä tavalla tuo on huono?

OSINT on tehokasta.

Hieno asia, että kannatat salaisen materiaalin julkistamista. Mutta olet sitä kyllä tehnyt jatkuvasti.

Miksi...on ajatuksia....
 
STT: Helsingin Sanomien sotilastiedustelu-uutisoinnin tietovuototutkinnasta uutta tietoa – mahdollinen vuotaja tiedossa
Poliisi on edelleen vaitonainen tutkinnasta, vaikka epäilty vuotaja on ollut tiedossa jo pitkään.
Tietovuoto
3.7.2019 klo 05.37
Hensingin Sanomien artikkeli.

Helsingin Sanomat julkaisi joulukuussa 2017 artikkelin Puolustusvoimien Viestikoekeskuksesta.Henrietta Hassinen / Yle
17-6372357f4a79a13ed3.png

STT

Jaa artikkeli Whatsapissa
Jaa artikkeli Facebookissa
0
Jaa artikkeli Twitterissä

STT:n tietojen mukaan viranomaisilla on epäilty Helsingin Sanomien sotilastiedustelu-uutisoinnin tietovuototutkinnassa.

Helsingin Sanomat julkaisi joulukuussa 2017 Puolustusvoimien Viestikoekeskusta koskevan artikkelin, jossa oli käytetty lehden saamia salassapidettäviksi leimattuja asiakirjoja.

Viranomaisilla on ollut käsitys mahdollisesta tietovuotajasta jo pitkään. Tapausta on tutkittu virkasalaisuuden rikkomisena. Jäljille päästiin muun muassa jutussa esitettyjen asiakirjojen ja tietojen perusteella. Jutussa esitettiin tietoja, joita vain harvoilla on ollut mahdollista käsitellä.

Keskusrikospoliisin tutkinnanjohtaja Janne Järvinen ei tiistaina ottanut mitään kantaa tutkintaan tai vahvistanut STT:n tietoja. Viime lokakuussa Järvinen kertoi, että poliisilla on juttukokonaisuudessa muutamia epäiltyjä, mutta ei tuolloinkaan ottanut kantaa siihen, kumpaan haaraan epäillyt liittyvät tai montako heitä on.

Poliisi tutkii asiassa kahta eri haaraa: yhtäältä epäiltyä tietovuotoa ja toisaalta tietojen julkaisemista Helsingin Sanomissa.

Juttu liittyi tiedustelulainsäädäntöön
Helsingin Sanomien artikkelin tarkoitus oli lehden päätoimittajan Kaius Niemen mukaan kertoa sotilastiedustelusta ja sen suhteesta tuolloin valmisteilla olleeseen tiedustelulainsäädäntöön. Viranomaisille lisää valtuuksia antavat sotilas- ja siviilitiedustelulait tulivat voimaan kesäkuun alussa tänä vuonna.
Heti artikkelin julkaisun jälkeen Pääesikunta teki tutkintapyynnön keskusrikospoliisille artikkelista. Jutussa on kahden toimittajan nimet, ja KRP tutkii uutisointia epäiltynä turvallisuussalaisuuden paljastamisena, joka on maanpetosrikos.

Puolustusvoimien nykyinen tiedustelupäällikkö Pekka Toveri luonnehti viime kuussa Lännen Medialle, että HS:n julkaisemat tiedot olivat vahingollisia Suomen turvallisuudelle. Haastattelussa hän totesi, että uutisointi muun muassa paljasti, mitä Puolustusvoimat pystyy seuraamaan ja millä taajuusalueilla.

Toimittajan mukaan viranomaiset yrittivät murtaa lähdesuojan
Viestikoekeskus-jutun julkaisun jälkeen poliisi teki kotietsinnän toisen toimittajan kotiin tämän soitettua hätäkeskukseen. Toimittaja soitti apua, koska oli vasaroinut tietokonettaan ja se oli alkanut savuta. Sekä Helsingin käräjäoikeus että Helsingin hovioikeus ovat katsoneet, että poliisin tutkinnanjohtajalla oli oikeus määrätä kotietsintä toimittajan kotiin ja takavarikoida tämän työvälineitä. Perusteena oli, että vasaroinnin myötä tutkinnanjohtajalla oli syytä olettaa, että toimittaja olisi tuhoamassa epäiltyyn rikosasiaan liittyviä todisteita.
Toimittajan mukaan tietokoneella ei ollut kyseiseen uutisointiin liittyvää materiaalia, vaan hän tuhosi tietokonettaan turvatakseen muihin projekteihinsa liittyvän lähdesuojan.

HS:n toimittaja vei kotietsinnän korkeimman oikeuden (KKO) arvioitavaksi. KKO järjestää asiassa käsittelyn 20. elokuuta.
Helsingin Sanomien toimittajan asianajaja Kai Kotiranta on koko tutkinnan ajan arvostellut kovasanaisesti poliisin toimia ja tuonut esille huolen toimittajan lähdesuojan murtamisyrityksestä.

 
Viranomaisilla on ollut käsitys mahdollisesta tietovuotajasta jo pitkään. Tapausta on tutkittu virkasalaisuuden rikkomisena. Jäljille päästiin muun muassa jutussa esitettyjen asiakirjojen ja tietojen perusteella. Jutussa esitettiin tietoja, joita vain harvoilla on ollut mahdollista käsitellä.

No. Eikun tutkitaan vaan.:) Vaan eipä hätäillä senkään kanssa liikaa.
 
  • Tykkää
Reactions: ctg
Veikkaan, että vuotaja on huonosta urakehityksestä tai muusta vastaavasta katkeroitunut tiedustelu-upseeri. Timo Lieneen Irtoviiksimies-kirja avaa hyvin tiedustelupuolen virkamieskulttuuria ja ylipäätään sisäisiä vastakkainasetteluja pv:n sisällä. Vuotajan näkökulmasta kyse on siis puhtaasta kostosta, jonka taustalla on yksilöpsykologinen kokemus väärinkohtelusta. Maailma on pullollaan tapauksia, joissa katkeroituneet työntekijät ovat joko vuotaneet salaista tietoa kilpailijoille, medialle ja vieraille valtioille ilman suurempaa ideologista pohjaa.
 
Maailma on pullollaan tapauksia, joissa katkeroituneet työntekijät ovat joko vuotaneet salaista tietoa kilpailijoille, medialle ja vieraille valtioille ilman suurempaa ideologista pohjaa.

Eli se perinteinen, "et uskokkaan kuinka tärkeä olen/olin" avautuminen pienessä katkeruudessa. Eri levelin huomiohuoraamista, vähän huonossa paikassa kylläkin...
Pahimmillaan noi sitten näyttää sen "tärkeyden"...
 
Veikkaan, että vuotaja on huonosta urakehityksestä tai muusta vastaavasta katkeroitunut tiedustelu-upseeri. Timo Lieneen Irtoviiksimies-kirja avaa hyvin tiedustelupuolen virkamieskulttuuria ja ylipäätään sisäisiä vastakkainasetteluja pv:n sisällä. Vuotajan näkökulmasta kyse on siis puhtaasta kostosta, jonka taustalla on yksilöpsykologinen kokemus väärinkohtelusta. Maailma on pullollaan tapauksia, joissa katkeroituneet työntekijät ovat joko vuotaneet salaista tietoa kilpailijoille, medialle ja vieraille valtioille ilman suurempaa ideologista pohjaa.

Jos näin on, niin vuotaja on kyllä ollut joko äärimmäisen kylmäpäinen tai tyhmänrohkea, koska kiinni jäädessään on ura PV:ssa loppu. PV-uran jälkeen ainoa potentiaalinen työnantajataho olisi toisessa tapauksessa yksityinen turvallisuuspuolen yritys, mutta tässä tapauksessa ei taatusti palkkaa rikoksesta tuomittua. Eli sitten vain jakamaan mainoksia tai kääntelemään pihvejä mäkkäriin.

Ettei kuitenkin olisi kyseessä viides kolonna, jolloin vuotajan ei tarvitse kantaa murhetta toimeentulosta jos (kun) käry käy?
 
Viimeksi muokattu:
Sehän voip olla myös niin, että epäilyksen alla on useampi, ilmeisestikin korkealla kansakunnan kaapinpäällä majaileva henkilö, ja nyt sitten kun vihjataan että henkilöllisyys on viranomaisten tiedossa, niin vaan odotellaan ja seurataan alkaako joku taho panikoimaan, tai sitten virkavallalla ei ole pienintäkään käryä kuka tiedot vuoti, yritetään vaan päteä että, kyllä me tiedetään, ei vaan viititä ottaa kiinni ku ei hotsita :ROFLMAO:
 
Oli vuotaja kuka vaan, niin uskon että tähän liittyy tavalla tai toisella eräs vanhanliitonpoliitikko joka on pitänyt matalaa profiilia, eikä saanut (ottanut) edes ministeripestiä uudessa hallituksessa
 
Veikkaan, että vuotaja on huonosta urakehityksestä tai muusta vastaavasta katkeroitunut tiedustelu-upseeri. Timo Lieneen Irtoviiksimies-kirja avaa hyvin tiedustelupuolen virkamieskulttuuria ja ylipäätään sisäisiä vastakkainasetteluja pv:n sisällä. Vuotajan näkökulmasta kyse on siis puhtaasta kostosta, jonka taustalla on yksilöpsykologinen kokemus väärinkohtelusta. Maailma on pullollaan tapauksia, joissa katkeroituneet työntekijät ovat joko vuotaneet salaista tietoa kilpailijoille, medialle ja vieraille valtioille ilman suurempaa ideologista pohjaa.

Nyt olisi eka kerta kun tällainen olisi päässyt sotilasohranaan/lerppahattuihin?

Itse veikkaan poliittista puolta. En ostasi suomalaiselta politikolta edes käytettyä asuntoa..
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top