HS tietovuoto Puolustusvoimien tiedustelusta

Fencer kirjoitti:
Ko. henkilön taustat on varmasti tarkistettu uran aikana moneen kertaan, ja julkisuudessa on kerrottu jo vuosia sitten hänen sukutausta. Lisäksi sisäinen tarkastus on melko varmasti kytännyt viimeistään siinä vaiheessa, kun hän on saanut käsiin salaista materiaalia. Kiinnijäämisriski on ollut korkea, joten on mielenkiintoista kuulla mikä on ollut tutkinnan mukaan tapahtumien kulku.
Klikkaa laajentaaksesi...

Juu, juu, samat miehet ollut kyttäämässä, jotka ei edes vaivaudu googlettamaan kohdehenkilön nimeä, kun tekevät turvallisuusselvitystä
 
Toivottavasti HS toimittajineen pannaan kunnolla vastuuseen. Kun he saivat punakulmapaperit, ainoa oikea toimi olisi ollut viedä ne takaisin ja kertoa mistä saivat. Tarkka harkinta my ass.

Viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaari ei ota kantaa HS:n julkaisupäätökseen, mutta sanoo, että tapaus nostaa esiin kysymyksen journalistien vastuusta ja harkinnasta.

”Journalistit ajattelevat usein voivansa julkaista salassa pidettäviä tietoja vapaasti ja vastuu on vain tiedon vuotajalla. Aihe nostaa esiin kysymyksen siitä, mikä on journalistin vastuu paljastaessaan salassa pidettäviä asiakirjoja. Toimittajien keskuudessa vallitsevan yleisen käsityksen mukaan rikokseen syyllistyy vain vuotaja – ei toimittaja”, Korpisaari sanoo.

Hän muistuttaa Korkeimman oikeuden päätöksestä, jolla Ylen toimittajia tuomittiin sakkorangaistuksiin ja vahingonkorvauksiin salassa pidettävien tietojen paljastamisesta vuonna 2009.
Klikkaa laajentaaksesi...
www.journalisti.fi

2017 - Journalisti

www.journalisti.fi www.journalisti.fi
 
EU:n tiedustelupäällikkö GA ei nähnyt Itä-Ukrainassa venäläisiä mutta tällaista näön sumentumista oli toki liikkeellä laajemminkin muidenkin suomalaisten puheissa.

Sittemmin Venäjän joukkojen osuudesta on tullut hyvinkin tarkkaa tietoa.

Eläkeläinen GA oli Moskovassa viime syksynä. Hän herätti huomiota luennoimalla hybridivaikuttamisesta siihen sävyyn, että esim. Salisburyn myrkkyiskuissa voisi hyvinkin olla jotain "ylimääräisiä pelureita". Häntä siteerattiin ylistävästi Venäjällä ja venäjämielisissä julkaisuissa.

Sittemmin Salisburyn pelurit paljastuivat Venäjän agenteiksi.

Nämä ovat tulkittavissa virhearvioiksi, joista voi lukea sympatiaa Venäjää kohtaan. Ne eivät silti todista mitään.

Paljon tulee minulle kysymyksiä, mutta vastauksia saa odottaa. On aivan 100%:sen varmaa, että GA:n tasoinen upseeri ymmärtää, että jos hän antaa materiaalin ja mediatalo käyttää sitä mihinkään, hän on kiinni miltei samantien, koska epäiltyjen määrä on niin pieni. Miksi ihmeessä? Se matsku haisee. Suoraanko hän ihan oikeasti materiaalin vei HS:lle vai veikö joku muu, joka sai sen käsiinsä ja vei lehteen vaikka olisi pitänyt viedä suojelupoliisiin?

Ei kai tässä vain se yksi poliittinen johtokaksikko vielä nouse esiin jollain tavalla?
 
YliKoo kirjoitti:
Toivottavasti HS toimittajineen pannaan kunnolla vastuuseen. Kun he saivat punakulmapaperit, ainoa oikea toimi olisi ollut viedä ne takaisin ja kertoa mistä saivat. Tarkka harkinta my ass.


www.journalisti.fi

2017 - Journalisti

www.journalisti.fi www.journalisti.fi
Klikkaa laajentaaksesi...

Nyt joudun puolustamaan toimittajia. Punakulmapaperi voi hyvinkin pitää sisällään asioita, mitkä hallinto haluaa salata, mutta jotka kuluvat kansan tietoon. On pahuksen paljon asioita mitä ei hallintoalamaisille kerrota vaikka niillä ei ole mitään todellista operatiivista merkitystä. Täälläkin on paljon puhuttu leimatuista papereista joiden tiedot löytyvät ulkomailta julkisista nettiasiakirjoista.

En nyt puhu näistä papereista sinänsä vaan periaatteesta. Punaleima ei ole mikään jumalan sana koska sillä voidaan peittää kaikki väärinkäytöksetkin. Median vastuu tulee juuri siinä ymmärryksessä erotella yhteiskunnallisesti merkittävä tieto ja vähemmän merkittävä tieto. Tässä on oikean journalistiikan ydin.
 
inscout kirjoitti:
Nyt joudun puolustamaan toimittajia. Punakulmapaperi voi hyvinkin pitää sisällään asioita, mitkä hallinto haluaa salata, mutta jotka kuluvat kansan tietoon. On pahuksen paljon asioita mitä ei hallintoalamaisille kerrota vaikka niillä ei ole mitään todellista operatiivista merkitystä. Täälläkin on paljon puhuttu leimatuista papereista joiden tiedot löytyvät ulkomailta julkisista nettiasiakirjoista.

En nyt puhu näistä papereista sinänsä vaan periaatteesta. Punaleima ei ole mikään jumalan sana koska sillä voidaan peittää kaikki väärinkäytöksetkin. Median vastuu tulee juuri siinä ymmärryksessä erotella yhteiskunnallisesti merkittävä tieto ja vähemmän merkittävä tieto. Tässä on oikean journalistiikan ydin.
Klikkaa laajentaaksesi...

Olen eri mieltä. Ei rivitoimittaja osaa arvioida mikä tieto on sellaista, jonka voi leimasta huolimatta julkaista. Ei ulkopuolinen voi tietää miksi paperissa on turvaluokitus ja mitä tiedon julkaisusta voi seurata. Mutta siitä olen samaa mieltä, että valtaa pitää vahtia, kritisoida ja kyseenalaistaa.
 
inscout kirjoitti:
Nyt joudun puolustamaan toimittajia. Punakulmapaperi voi hyvinkin pitää sisällään asioita, mitkä hallinto haluaa salata, mutta jotka kuluvat kansan tietoon. On pahuksen paljon asioita mitä ei hallintoalamaisille kerrota vaikka niillä ei ole mitään todellista operatiivista merkitystä. Täälläkin on paljon puhuttu leimatuista papereista joiden tiedot löytyvät ulkomailta julkisista nettiasiakirjoista.

En nyt puhu näistä papereista sinänsä vaan periaatteesta. Punaleima ei ole mikään jumalan sana koska sillä voidaan peittää kaikki väärinkäytöksetkin. Median vastuu tulee juuri siinä ymmärryksessä erotella yhteiskunnallisesti merkittävä tieto ja vähemmän merkittävä tieto. Tässä on oikean journalistiikan ydin.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tämä moraali toki kestäisi, jos olisi paljastettu laittomuuksia ja konnuuksia kansaa kohtaan. Mutta eikö tässä esimerkissä nyt huono tarkoitus kuorru hyvän alle?

Ei se, millainen suorituskyky meillä on, mitä me pystymme seuraamaan ja millä taajuusalueilla (ja moni muukaan seikka) ollut välttämätöntä julistaa kansalle ja koko maailmalle. Niitä taajuusalueita ei tiennyt ennen HS:n juttua kukaan. Nyt ne ovat jumaliste varmaan Wikipediassakin.
 
Fencer kirjoitti:
Olen eri mieltä. Ei rivitoimittaja osaa arvioida mikä tieto on sellaista, jonka voi leimasta huolimatta julkaista. Ei ulkopuolinen voi tietää miksi paperissa on turvaluokitus ja mitä tiedon julkaisusta voi seurata. Mutta siinä olen samaa mieltä, että valtaa pitää vahtia, kritisoida ja kyseenalaistaa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Voit huoletta luottaa, ettei tuollaista julkaisupäätöstä tee rivitoimittaja. Tuollaiset asiat menevät yleensä päätoimittajalle asti.

Tuollaisessa asiassa menee aina kaksi intressiä ristikkäin. Yleisön oikeus tietää ja valtion tarve salata. Näistä käydään sitten kovaakin taistelua välillä, kuten oikein onkin.
 
Hallinkorva kirjoitti:
Tämä moraali toki kestäisi, jos olisi paljastettu laittomuuksia ja konnuuksia kansaa kohtaan. Mutta eikö tässä esimerkissä nyt huono tarkoitus kuorru hyvän alle?

Ei se, millainen suorituskyky meillä on, mitä me pystymme seuraamaan ja millä taajuusalueilla (ja moni muukaan seikka) ollut välttämätöntä julistaa kansalle ja koko maailmalle. Niitä taajuusalueita ei tiennyt ennen HS:n juttua kukaan. Nyt ne ovat jumaliste varmaan Wikipediassakin.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kommentoinkin periaatetta, en kyseistä tapausta.
 
inscout kirjoitti:
Nyt joudun puolustamaan toimittajia. Punakulmapaperi voi hyvinkin pitää sisällään asioita, mitkä hallinto haluaa salata, mutta jotka kuluvat kansan tietoon. On pahuksen paljon asioita mitä ei hallintoalamaisille kerrota vaikka niillä ei ole mitään todellista operatiivista merkitystä. Täälläkin on paljon puhuttu leimatuista papereista joiden tiedot löytyvät ulkomailta julkisista nettiasiakirjoista.

En nyt puhu näistä papereista sinänsä vaan periaatteesta. Punaleima ei ole mikään jumalan sana koska sillä voidaan peittää kaikki väärinkäytöksetkin. Median vastuu tulee juuri siinä ymmärryksessä erotella yhteiskunnallisesti merkittävä tieto ja vähemmän merkittävä tieto. Tässä on oikean journalistiikan ydin.
Klikkaa laajentaaksesi...

Vierailijaproffallamme Pietiläisellä ei selkeästi ollut tässä yhteydessä sen enempää ymmärrystä, halua kuin kykyäkään erotella.

Tiedustelulaitko niin kovasti ahdistuvat vai ulkopuolinen usutus?, kas siinä kysymys.
 
inscout kirjoitti:
Median vastuu tulee juuri siinä ymmärryksessä erotella yhteiskunnallisesti merkittävä tieto ja vähemmän merkittävä tieto. Tässä on oikean journalistiikan ydin.
Klikkaa laajentaaksesi...
No, oliko tuo yhteiskunnallisesti merkittävä tieto? Tarkkaan oli kuulemma harkittu, ja Mäkisen mukaan paljastuksella varmistettiin, että kaikki oli kunnossa.

Ymmärsin että puhuit periaatteesta, mutta tämä keissi tietoturvaan erikoistuneen toimittajan vasarointeineen ja noin onnettomien selityksineen ei kyllä viittaa journalistiikan ytimeen.

Saatanan tunarit, totesi muuan mies aikanaan.
 
inscout kirjoitti:
Voit huoletta luottaa, ettei tuollaista julkaisupäätöstä tee rivitoimittaja. Tuollaiset asiat menevät yleensä päätoimittajalle asti.

Tuollaisessa asiassa menee aina kaksi intressiä ristikkäin. Yleisön oikeus tietää ja valtion tarve salata. Näistä käydään sitten kovaakin taistelua välillä, kuten oikein onkin.
Klikkaa laajentaaksesi...

Mielestäni, vaikka olisi leegio Lumilapio- ja Pulitzer-palkittuja toimittajia, niin ei se pötevöitä arvioimaan salatun paperin tietoja.
 
Ottiatuota, en tiedä epäillyn syyllisyydestä mitään, mutta sen verran arvaan että ulkomailla opiskelevalle ammattiupseerille avataan kansio kyseisen maan tiedustelupalvelussa jo ihan periaatesyystä, kyseiseen kansioon kertyy sitten ajan kanssa ḿerkintöjä. jos henkilö on hyväuskoinen tai esim. ei osaa pelata naisten tai viinan kanssa niin kansiosta löytyy kompromaattia ja jos muu ei auta niin FSB:n audiovisuaalisen osaston pojat fotoshoppaavat jotain raflaavaa.

Näitä hommia kypsytellään ajan kanssa ja jos kerran koukkuun tarttuu niin irti et enää pääse. Urasuunnittelukin tulee ohjaajan puolesta avaimet käteen periaatteella pyytämättä.

Sama homma olipa vastapelurina BND, CIA tai GRU.
 
Gyllis1 kirjoitti:
Toisin kuin UFOt ja sen että Estonia upotettiin. Huomaatko itse nyt tässä mitään ristiriitaa?
Klikkaa laajentaaksesi...
Jokainen kenraalikuntaan kuuluva on kiistämättä isänmaallinen henkilö.
Kaikki viittaa siihen, että Venäjä upotti Estonian.
Ufoja on olemassa. Tuntemattomia lentäviä kohteita.
 
No. Onhan tässä keississä paljon kummallisia piirteitä vasaroita ja tulipaloja myöten. Ei sitä käy kiistäminen. Ja toki voi miettiä, onko laitoksen toiminnan kuvaaminen punaleiman paljastamisen arvoista kun kyseessä ei ole esimerkiksi epäillyn väärinkäytöksen paljastaminen.

Koska en edes aikanaan nähnyt, mitä materiaalia paljastettiin, en uskalla sen enempää tästä tapauksesta sanoa, mutta muuten puolustan vakaasti journalistin oikeutta paljastaa töykeää yhteiskunnallista toimintaa oli siinä mikä leima tahansa.

Ehkä tämä on vähän huono esimerkki julistaa journalismin yhteiskunnallista merkitystä, mutta teen sen kuitenkin ettei tämä puoli asiassa ihan jäisi unholaan.
 
Punaleimatun kaman julkaiseminen täytyy olla aina ja kaikissa olosuhteissa kiellettyä.

Miksi?
No laitetaan kuvitteellinen esimerkki. Toimittaja saa haltuunsa punaileimatun 8 ruuvin hankintaa koskevan paperin. Toimittaja pitää moisen hankinnan salaamista typeränä ja hän päättää tehdä viranomaisten mielivaltaisesta toiminnan salaamisesta jutun ja käyttää ruuveja esimerkkinä. Juttu julkaistaan päätoimittajan hyväksymänä. Kansa hurraa vallan vahtikoirille.
Ai mitä nämä kuvitteelliset ruuvit sitten on? Tavalliselle kansalaiselle ne on ruuveja ja ase-expertti tajuaa heti että ne on vain ja ainoastaan Tanskalaisen ydinaseen kiinnityskiskoon sopivaa mallia....ja Suomi on niitä jostain syystä ostanut...

Eli, koska toimittaja ei voi tietää mihin muurahaispesään hän sohii, on parempi olla sohimatta ollenkaan. Ison kokonaisuuden pieninkin osa saatetaan salata, koska se pieni osa saattaa paljastaa koko juonen.

Salatun materiaalin julkaisu on yksiselitteisesti kriminalisoitava siten, että ei tule mieleenkään lähteä julkaisemaan punaleimattua kamaa.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top