HS tietovuoto Puolustusvoimien tiedustelusta

Jo tämän pitäisi tyhmemmille sanoa mitä "naisiaan" tämä Tarja oli/on. Suomessa näköjään vaa jostain syystä kansaa on helppo kusettaa. Ollaanko me oikeasti näin tyhmää kansaa vai oliko Tarja muka niin fiksu et vei meitä kuin pässiä narussa ? Tosin äkkiähän ainakii itselle paljastui Tarjan todellinen luone ja kenen etu hän ajattelee. Ja se ei ollut Suomen todellakaan :D

Kenen etua Tarja mielestäsi ajoi?
Minulle ei ole ihan selvää, että ajoiko/ajaako kommunismin, venäjän vai neuvostoliiton etua. Oletan tuota viimeisintä. Ja olen tällä kertaa tosissani.
 
Niin kuin usein hoen:

Valtio on helpoin kaapata oikeuspolitiikan kautta.

Jos saa kontrollin siitä kuinka lakeja ja viranomaisohjeita laaditaan ja tulkitaan, saa noiden kautta otteen kaikesta muustakin.

Ei Venäjä tarvitse panssarilauttoja jos se saa ostettua tai muuten ohjattua Demlan tapaista verkostoa. Eikä vaalituloksillakaan ole niin paljon väliä. Perustuslakitulkinnat ja valiokuntatyö ohjaavat.
+ MEDIA ohjaamaan ihmisten ajattelua uutta oikeuskäytäntöä hyväksyväksi. Ja kansallista yhtenäisyyttä särkemään.
 
Kenen etua Tarja mielestäsi ajoi?
Minulle ei ole ihan selvää, että ajoiko/ajaako kommunismin, venäjän vai neuvostoliiton etua. Oletan tuota viimeisintä. Ja olen tällä kertaa tosissani.

Kaikki Halosen toiminta mistä tiedän mitään on aina palvellut enemmän Moskovan ulko-, turvallisuus-, ja valtapoliittisia intressejä kuin Suomea ja suomalaisia.

Erityisen voimakkaasti tämä näkyy mielestäni näissä:
- Oikeuspolitiikka
- Ulkopolitiikka
- Nimitykset
- Turvallisuuspolitiikka - etenkin länsiyhteyksien heikentämisen muodossa.
- Ahtisaaren sivuun kampeaminen.

Jos Halonen olisi KGB:n palveluksessa, niin hän olisi hoitanut Venäjän intressien ajamisen täydellisesti. Siinä tapauksessa pitäisi tietenkin kiinnittää huikeasti huomiota myös Halosen nimittämien henkilöiden ajamiin agendoihin, heidän tekemiinsä nimityksiin ja heidän rakentamiinsa verkostoihin.

Myös Demlan roolia pitäisi tuolloin toki tarkastella suurennuslasin ja mikroskoopin lisäksi laajakulmalla.

Yleensäkin Moskovan tavoitteita pintaan spinnaaviin juristeihin pitäisi kiinnittää huomattavan paljon enemmän kriittistä huomiota kuin tähän asti on tehty. Ja korostan sitä, etten tarkoita pelkästään moskovamielisyyttä avoimesti osoittavia vaan myös esim. tekoisänmaallisia toimijoita jotka sinivalkoisen naamion suojasta spinnaavat asiaa kuin asiaa siihen suuntaan kuin Moskovan tavoitteet olisivat muka Suomen ja suomalaisten etu, USA kaikessa paha, opportunismi hyvä jne.
 
+ MEDIA ohjaamaan ihmisten ajattelua uutta oikeuskäytäntöä hyväksyväksi. Ja kansallista yhtenäisyyttä särkemään.

Se, että yhtenäisyys olisi ollut Suomen vahvuus on mielestäni haitallinen valhe.

Suomen vahvuus esim. sodissa ei ollut yhtenäisyys vaan kyky rakentavaan erimieliseen ja mielipiteiltään ja arvoiltaan epäyhtenäiseen yhteistoimintaan.

Yhtenäisyys tuottaa näkemysten ja tavoitteiden ennustettavuutta, mielikuvituksettomuutta, adaptiivisuuden ja luovuuden puutetta, orgaanisen kasvun ja kehityksen heikkenemistä jne. Se on yhtä tuhoisaa kuin ryhmätyö. Mikään ei tapa aloitteellisuutta ja kehitystä yhtä tehokkaasti kuin yhtenäisyys.

Rakentava ja epäyhtenäinen yhteistoiminta ja siihen perustuva yhteistyökyky antaa tilaa nopealle reagoinnille, aloitteellisuudelle, luovuudelle, oman toiminnan kehittämiselle jne. Se on yhtä hyödyllistä kuin saumattomasti toimiva yhteistyö.

(Toivottavasti kukaan ei ole liian yksinkertainen käsittämään yhteis- ja ryhmätyön välistä jättiläismäistä eroa. Ne ovat monilla osa-alueilla toistensa täydellisiä vastakohtia.)

Katsokaa miten Israelin armeija toimii varusmiehiä kouluttaessaan. Tyypit ryhmäytetään tavalla joka minimoi ryhmien välisen yhtenäisyyden ja antaa ryhmien sisällä tilaa yksilöllisyydelle. Ja katsokaa tuloksia! Verratkaa niitä vaikka johonkin neuvostohenkiseen yhtenäisyystuotantoon.

Yhtenäisellä Suomella ei ole mitään mahdollisuutta selvitä esim. subversion, epävakauttamisen ja kriisiyttämisen kohteeksi joutuessaan. "Massan hitauden laki", ennustettavuus ja muut yhtenäisyyden haitat varmistavat että yhtenäinen kohde pysyy reaktiivisena liian pitkään ja reagoi tavoilla jotka voimistava manipuloivan tahon tavoittelemaa vaikutusta.

Lisäksi yhtenäinen maa on yhden kulttuurillisen säätelyjärjestelmän vanki. Jos joku saa otteen siitä säätelyjärjestelmästä, niin yhtenäistä maata viedään kuin pässiä teuraalle.

Yhtenäisyys tuottaa optimioloissa aika kauan optimaalista tehokkuutta. (Sitten se sortuu.) Hyvin lyhyessä, tapahtumaluonteisessa kriisissä se lienee myös tehokkain mahdollinen lähtökohta. Pitkään jatkuvassa, ulkoa generoidussa kriisiyttämis- ja kriisiprosessissa se on lähes varmin tie tuhoon.

Katsokaa Ruotsia. Se on maa, johon mahtuu vain yksi mielipide kerrallaan. Se on ollut jo kauan menossa yksimielisyyden ajamana kohti tuhoaan. Verratkaa taas vaikka Israeliin, jossa kahden ihmisen tavatessa on ainakin kolme mielipidettä ja ideologiaa konfliktissa. Kumpi maa kestää paremmin ulkoista painetta? Kumpi osaa hoitaa kriisit? Kumpi on sotilaallisesti vahvempi? Kumpaan luottaisitte enemmän jos voisitte valita toisen niistä Suomen tueksi?

Yhtenäisyyden ajaminen on Suomen tuhoutumisen ajamista - joko tieten tai ymmärtämättömyyden takia.
 
Viimeksi muokattu:
Kaikki Halosen toiminta mistä tiedän mitään on aina palvellut enemmän Moskovan ulko-, turvallisuus-, ja valtapoliittisia intressejä kuin Suomea ja suomalaisia.

Erityisen voimakkaasti tämä näkyy mielestäni näissä:
- Oikeuspolitiikka
- Ulkopolitiikka
- Nimitykset
- Turvallisuuspolitiikka - etenkin länsiyhteyksien heikentämisen muodossa.
- Ahtisaaren sivuun kampeaminen.

Jos Halonen olisi KGB:n palveluksessa, niin hän olisi hoitanut Venäjän intressien ajamisen täydellisesti. Siinä tapauksessa pitäisi tietenkin kiinnittää huikeasti huomiota myös Halosen nimittämien henkilöiden ajamiin agendoihin, heidän tekemiinsä nimityksiin ja heidän rakentamiinsa verkostoihin.

Myös Demlan roolia pitäisi tuolloin toki tarkastella suurennuslasin ja mikroskoopin lisäksi laajakulmalla.

Yleensäkin Moskovan tavoitteita pintaan spinnaaviin juristeihin pitäisi kiinnittää huomattavan paljon enemmän kriittistä huomiota kuin tähän asti on tehty. Ja korostan sitä, etten tarkoita pelkästään moskovamielisyyttä avoimesti osoittavia vaan myös esim. tekoisänmaallisia toimijoita jotka sinivalkoisen naamion suojasta spinnaavat asiaa kuin asiaa siihen suuntaan kuin Moskovan tavoitteet olisivat muka Suomen ja suomalaisten etu, USA kaikessa paha, opportunismi hyvä jne.
Halosen persoonassa on varmasti monta ryppyä, joista voi ihan aiheestakin huomautella, mutta tätä väittämää länsiyhteyksien heikentämisestä turvallisuuspolitiikan saralla en ihan ymmärrä. Juuri Halosen kaudellahan otettiin PV:n puolella lopullisesti vahva suunta kohti länsiyhteistyötä ja alettiin rakentaa meillekin niitä naapurin vinkkelistä oikeasti inhottavia asejärjestelmiä, kuten raketinheittimistö ja Ilmavoimien ilmasta maahan-aseistus JASSM-ohjuksineen. Huonoja USA-suhteita on toitotettu paljon, mutta hyvin sieltäkin napsahteli asevientilupia varsin merkittäville asejärjestelmille. Kansainväliset harjoitukset tulivat vahvasti kuvaan mukaan jne.

Eihän tuo muutos tietysti mitään Halosen aikaansaannosta ollut, vaan peruslinjaukset oli tehty jo Ahtisaaren kaudella yhdessä Ahon ja Lipposen hallitusten kanssa ja niistä vallitsee laaja konsensus eduskuntapuolueiden joukossa. Niinistön kaudella syventämistä on edelleen jatkettu ja sitä tullaan jatkamaan myös seuraavan pressan aikana, kuka hän sitten lieneekin. Jos tarkastelee pitkää kaarta, niin ei Halosen kausi minun silmääni näyttäydy siinä notkahduksena. Se mistä voi moittia on suomalaisten haihattelu EU:sta sotilaallista turvallisuutta tuottavana organisaationa, tuossa asiassa toivoisin johtajiltamme johtajuutta.
 
Se, että yhtenäisyys olisi ollut Suomen vahvuus on mielestäni haitallinen valhe.

Suomen vahvuus esim. sodissa ei ollut yhtenäisyys vaan kyky rakentavaan erimieliseen ja mielipiteiltään ja arvoiltaan epäyhtenäiseen yhteistoimintaan.

Yhtenäisyys tuottaa näkemysten ja tavoitteiden ennustettavuutta, mielikuvituksettomuutta, adaptiivisuuden ja luovuuden puutetta, orgaanisen kasvun ja kehityksen heikkenemistä jne. Se on yhtä tuhoisaa kuin ryhmätyö. Mikään ei tapa aloitteellisuutta ja kehitystä yhtä tehokkaasti kuin yhtenäisyys.

Rakentava ja epäyhtenäinen yhteistoiminta ja siihen perustuva yhteistyökyky antaa tilaa nopealle reagoinnille, aloitteellisuudelle, luovuudelle, oman toiminnan kehittämiselle jne. Se on yhtä hyödyllistä kuin saumattomasti toimiva yhteistyö.

(Toivottavasti kukaan ei ole liian yksinkertainen käsittämään yhteis- ja ryhmätyön välistä jättiläismäistä eroa. Ne ovat monilla osa-alueilla toistensa täydellisiä vastakohtia.)

Katsokaa miten Israelin armeija toimii varusmiehiä kouluttaessaan. Tyypit ryhmäytetään tavalla joka minimoi ryhmien välisen yhtenäisyyden ja antaa ryhmien sisällä tilaa yksilöllisyydelle. Ja katsokaa tuloksia! Verratkaa niitä vaikka johonkin neuvostohenkiseen yhtenäisyystuotantoon.

Yhtenäisellä Suomella ei ole mitään mahdollisuutta selvitä esim. subversion, epävakauttamisen ja kriisiyttämisen kohteeksi joutuessaan. "Massan hitauden laki", ennustettavuus ja muut yhtenäisyyden haitat varmistavat että yhtenäinen kohde pysyy reaktiivisena liian pitkään ja reagoi tavoilla jotka voimistava manipuloivan tahon tavoittelemaa vaikutusta.

Lisäksi yhtenäinen maa on yhden kulttuurillisen säätelyjärjestelmän vanki. Jos joku saa otteen siitä säätelyjärjestelmästä, niin yhtenäistä maata viedään kuin pässiä teuraalle.

Yhtenäisyys tuottaa optimioloissa aika kauan optimaalista tehokkuutta. (Sitten se sortuu.) Hyvin lyhyessä, tapahtumaluonteisessa kriisissä se lienee myös tehokkain mahdollinen lähtökohta. Pitkään jatkuvassa, ulkoa generoidussa kriisiyttämis- ja kriisiprosessissa se on lähes varmin tie tuhoon.

Katsokaa Ruotsia. Se on maa, johon mahtuu vain yksi mielipide kerrallaan. Se on ollut jo kauan menossa yksimielisyyden ajamana kohti tuhoaan. Verratkaa taas vaikka Israeliin, jossa kahden ihmisen tavatessa on ainakin kolme mielipidettä ja ideologiaa konfliktissa. Kumpi maa kestää paremmin ulkoista painetta? Kumpi osaa hoitaa kriisit? Kumpi on sotilaallisesti vahvempi? Kumpaan luottaisitte enemmän jos voisitte valita toisen niistä Suomen tueksi?

Yhtenäisyyden ajaminen on Suomen tuhoutumisen ajamista - joko tieten tai ymmärtämättömyyden takia.
Meillä käsite "yhtenäisyys" on tässä kohtaa ilmeisesti kovin erilainen. En jaksanut lukea kuin sieltä täältä tekstiäsi. Minä en voi käsittää miten vieraiden kansallisuuksien, vieraiden uskontojen, vieraiden käyttäytymistapojen, homouttamisen, ympäristöhuliganismin, ryssän nuoleskelun, eu-ihannoinnin yms. ajaminen suomeen kuin käärmettä pyssyyn voisi olla mikään etu suomelle. Liian monella on mennyt noiden syiden takia motivaatio maanpuolustukseen.
 
Meillä käsite "yhtenäisyys" on tässä kohtaa ilmeisesti kovin erilainen. En jaksanut lukea kuin sieltä täältä tekstiäsi. Minä en voi käsittää miten vieraiden kansallisuuksien, vieraiden uskontojen, vieraiden käyttäytymistapojen, homouttamisen, ympäristöhuliganismin, ryssän nuoleskelun, eu-ihannoinnin yms. ajaminen suomeen kuin käärmettä pyssyyn voisi olla mikään etu suomelle. Liian monella on mennyt noiden syiden takia motivaatio maanpuolustukseen.

Eivät nuo asiat olekaan etu Suomelle vaan massiivinen haitta.

Jos olisit lukenut tekstini, olisit huomannut etten viittaa niihin millään tavalla.

Yhtenäisyyden vaatimista seuraa aina jollain viiveellä muottiin pakottaminen ja ajattelun amputoiminen - etenkin erilaisen ajattelun. Syynä on se, että yhtenäistyminen yhdistää esiymmärryksiä.

Esiymmärrysten valikoimien kapeneminen, ajattelun amputoiminen ja yhdenmukaistaminen ovat iso riskitekijä.
 
Spekuloidaan vähän, miksi tämä tietovuotojuttu ei näytä etenevän, vaikka vuodet kuluvat ja epäiltyjä on ollut vain n. 5 kpl. Nähdäkseni tässä on vaihtoehtoina:

1) Poliisi ei yksinkertaisesti ole saanut selville, kuka on syyllinen. Kuulusteltavat ovat kaikki voineet vedota muistamattomuuteen tai muuten vain vaieta. Keissi on kuitenkin liian iso, että voitaisiin vain lopettaa tutkiminen ilman, että se saattaisi poliisin huonoon valoon.

2) Poliisi tietää syyllisen, mutta todistusaineistoa ei ole tarpeeksi, jotta juttu voisi edetä syyttäjälle. Siihen, että syyllinen tiedetään, mutta ei voida todisteiden puutteessa edetä, viittaa mm. vuoto tutkinnan sisältä, että pääepäilty on entinen tiedustelujohtaja Alafuzoff. Vuotamalla hänen henkilöllisyytensä kyseinen vieraan vallan agentti ”poltettiin” ja varmistettiin, ettei hän enää pääse missään päin läntistä maailmaa sellaiseen virkaan tai asemaan, jossa olisi pääsy salaiseen tietoon, vaikka oikeuden kautta ei joutuisikaan vastuuseen teoistaan.

3) Poliisi tietää syyllisen ja siitä on todisteet, mutta jutun eteenpäin vieminen vahingoittaisi Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisia suhteita niin merkittävällä tavalla, että TP-UTVA tai Supo on määrännyt salaisella päätöksellä, että juttu jätetään vanhenemaan pöydälle. Samaan tapaan kuin Venäjän vakoojat kiinni jäätyään karkotetaan salassa, eikä asiasta kerrota julkisuuteen toisin kuin vaikkapa Virossa.

4) Muu mikä?
 
Spekuloidaan vähän, miksi tämä tietovuotojuttu ei näytä etenevän, vaikka vuodet kuluvat ja epäiltyjä on ollut vain n. 5 kpl. Nähdäkseni tässä on vaihtoehtoina:

1) Poliisi ei yksinkertaisesti ole saanut selville, kuka on syyllinen. Kuulusteltavat ovat kaikki voineet vedota muistamattomuuteen tai muuten vain vaieta. Keissi on kuitenkin liian iso, että voitaisiin vain lopettaa tutkiminen ilman, että se saattaisi poliisin huonoon valoon.

2) Poliisi tietää syyllisen, mutta todistusaineistoa ei ole tarpeeksi, jotta juttu voisi edetä syyttäjälle. Siihen, että syyllinen tiedetään, mutta ei voida todisteiden puutteessa edetä, viittaa mm. vuoto tutkinnan sisältä, että pääepäilty on entinen tiedustelujohtaja Alafuzoff. Vuotamalla hänen henkilöllisyytensä kyseinen vieraan vallan agentti ”poltettiin” ja varmistettiin, ettei hän enää pääse missään päin läntistä maailmaa sellaiseen virkaan tai asemaan, jossa olisi pääsy salaiseen tietoon, vaikka oikeuden kautta ei joutuisikaan vastuuseen teoistaan.

3) Poliisi tietää syyllisen ja siitä on todisteet, mutta jutun eteenpäin vieminen vahingoittaisi Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisia suhteita niin merkittävällä tavalla, että TP-UTVA tai Supo on määrännyt salaisella päätöksellä, että juttu jätetään vanhenemaan pöydälle. Samaan tapaan kuin Venäjän vakoojat kiinni jäätyään karkotetaan salassa, eikä asiasta kerrota julkisuuteen toisin kuin vaikkapa Virossa.

4) Muu mikä?
"
Syyteharkinnasta vastaava apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappe ja tutkintaa KRP:ssä johtava Kai Käkelä kertovat, että kokonaisuuden esitutkintaa on viivyttänyt se, että käytettyjen pakkokeinojen lainmukaisuutta on käsitelty korkeimmassa oikeudessa (KKO) asti.

– Meillä on ollut esitutkinnassa käsillä monellakin tapaa tutkinnallisesti haastava salassa pidettävä aineisto. Sen läpikäyminen on vaatinut tutkijoilta paljon aikaa ja työtä, Käkelä sanoo.

HS:n uutisointia koskevan tutkinnan kestoon on Rappen mukaan vaikuttanut myös puolustuksen loppuvaiheessa pyytämä laaja lisätutkinta.

– Ilman tuota lisätutkintaa asia olisi ratkaistu varmaan ajat sitten, hän sanoo."

 
"
Syyteharkinnasta vastaava apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappe ja tutkintaa KRP:ssä johtava Kai Käkelä kertovat, että kokonaisuuden esitutkintaa on viivyttänyt se, että käytettyjen pakkokeinojen lainmukaisuutta on käsitelty korkeimmassa oikeudessa (KKO) asti.

– Meillä on ollut esitutkinnassa käsillä monellakin tapaa tutkinnallisesti haastava salassa pidettävä aineisto. Sen läpikäyminen on vaatinut tutkijoilta paljon aikaa ja työtä, Käkelä sanoo.

HS:n uutisointia koskevan tutkinnan kestoon on Rappen mukaan vaikuttanut myös puolustuksen loppuvaiheessa pyytämä laaja lisätutkinta.

– Ilman tuota lisätutkintaa asia olisi ratkaistu varmaan ajat sitten, hän sanoo."

Tässäkin puhutaan vain Helsingin Sanomien toimittajien osuutta asiassa, jonka tutkiminen siis on tarkoitus saada valmiiksi syksyllä 2021. Tutkinta varsinaisesta tietovuodosta taas on edelleen kesken, eikä sen valmistumista kommentoitu ollenkaan tuossa Ylen jutussa. Erikoista kaiken kaikkiaan
 
Selvää lienee että Alafusoff haki kyseiset dokumentit arkistosta. Puolustusvoimien organisaatiossa on ollut kyseiseen aikaan vain yksi henkilö jonka toimeksiannosta ja mandaatiölla tämä on voinut tapahtua.
Kyseessä olevan henkilön nimi selviää lukemalla Wikipediasta...
https://fi.wikipedia.org/wiki/Georgij_Alafuzoff

Samalla on myös helppo ymmärtää ettei asia tule koskaan julkisuuteen/oikeuden käsittelyyn. Ainakaan Alafoff'in tai hänen tuon aikaisen esimiehensä (lue esihenkilö) osalta.

Selvää myös on että kyseinen henkilö (päätekijä) on toiminut tässä yhteydessä täysin tietoisesti ja tarkoituksella.
- ikävä kyllä,Suomen kannalta, juuri tällä seikalla on kaikkein suurin merkitys.
 
Ylen artikkelissa on mielenkiintoinen Alafuzoffin kommentti, jos kyseessä on sanatarkka lainaus. Sana mielestäni vahvistaa, että Alafuzoff on se henkilö, joka käsien kautta nuo dokumentit ovat kulkeneet mutta hän ei jostain syystä kuitenkaan koe rikkoneensa lakia.
– Olen mielestäni syytön, Alafuzoff sanoi Ylen haastattelussa.
– Olen mielestäni syytön, Alafuzoff sanoi Ylen haastattelussa.
 
Spekuloidaan..

1) Poliisi ei yksinkertaisesti ole saanut selville, kuka on syyllinen.

2) Poliisi tietää syyllisen, mutta todistusaineistoa ei ole tarpeeksi...

3) Poliisi tietää syyllisen ja siitä on todisteet, mutta jutun eteenpäin vieminen vahingoittaisi Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisia suhteita...

4) Muu mikä?

4. (Ketjussa jo esillä ollut) Puolustus käyttää onnistuneesti kaikki mahdolliset viivytys- ja haittaamiskeinot.

5. Poliisi on saanut selville osan syyllisistä. Joidenkin merkittävien tahojen kohdalla varmuus tai todisteet puuttuvat.

6. On voimakas turvallisuuspoliittinen yms. intressi saada selville prosessit ja toimintatavat. Jos tiedetään "kuka" niin voi olla että halutaan tietää vähintään yhtä voimakkaasti "kuinka".

7. Sisäministeriö tai muu vaikutusvaltainen taho saattaa katsoa että vaikka syyttäminen ei vahingoittaisi ulko- ja turvallisuuspoliittisia suhteita, niin se voisi vahingoittaa vakautta, turvallisuutta, joidenkin puolueiden intressejä, hallituksen mahdollisuutta pysyä pystyssä...

8. N.O.I.R.

9. Valtiot käyvät kai joskus keskenään kauppaa erilaisista asioista. Voi olla joku diili.

10. Valtio voi kai käydä kauppaa myös tekijöiden kanssa. (Muutakin kuin N.O.I.R. -tyyppistä toimintaa.)

11. Todisteita on, mutta niitä ei haluta tuoda julki.

12. Tietovuoto saattaa liittyä suurempaan kokonaisuuteen, josta ei haluta vihjata mitään julkisuuteen.

13. Jollain keskeisellä toimijalla voi olla käkikello sen verran lähellä kukkumisasentoa, että asiat kannattaa ajoittaa mielenterveyden muuttuvien tiilanteiden mukaan.

14. Taustalla voi olla sellaisia tutkinta-, painostus- tai tiedonhankintakeinoja, joista ei tuoda mitään julki. (Mukula lastenkotiin jos äiti joutuu vankilaan tms.)

15. Jos kukaan syyllisistä tai epäillyistä on osallistunut tärkeiden rekrytointipäätösten tekemiseen tms. niin nykytilan varmistaminen voi olla tärkeämpää kuin esim. eläköityneiden syyttäminen.

16. Tutkinta tai syyttäminen voi olla syyllisten kanssa samaan intressiryhmään kuuluvien tahojen voimakkaan ja haittaavan painostuksen kohteena.

17. Tutkinnan mahdollinen aliresurssointi.

18. Jokin muu, mikä?
 
Hanlonin partaveitsi, koko homma on yksinkertaisesti niin nolo ja sössisi niin monta virkauraa, että se halutaan unohtaa pikimmiten.
 
Selvää lienee että Alafusoff haki kyseiset dokumentit arkistosta. Puolustusvoimien organisaatiossa on ollut kyseiseen aikaan vain yksi henkilö jonka toimeksiannosta ja mandaatiölla tämä on voinut tapahtua.
Kyseessä olevan henkilön nimi selviää lukemalla Wikipediasta...
https://fi.wikipedia.org/wiki/Georgij_Alafuzoff

Samalla on myös helppo ymmärtää ettei asia tule koskaan julkisuuteen/oikeuden käsittelyyn. Ainakaan Alafoff'in tai hänen tuon aikaisen esimiehensä (lue esihenkilö) osalta.

Selvää myös on että kyseinen henkilö (päätekijä) on toiminut tässä yhteydessä täysin tietoisesti ja tarkoituksella.
- ikävä kyllä,Suomen kannalta, juuri tällä seikalla on kaikkein suurin merkitys.

Minä toivon pettureille lyhyttä elämää.
 
Ylen artikkelissa on mielenkiintoinen Alafuzoffin kommentti, jos kyseessä on sanatarkka lainaus. Sana mielestäni vahvistaa, että Alafuzoff on se henkilö, joka käsien kautta nuo dokumentit ovat kulkeneet mutta hän ei jostain syystä kuitenkaan koe rikkoneensa lakia.
– Olen mielestäni syytön, Alafuzoff sanoi Ylen haastattelussa.

Toi antaa kyllä kieltämättä mielikuvan et herra on jotain tehnyt. Itse ilmaisisin asian täysin eri tavalla jos en liittyisi juttuun millään tavalla.
 
Hanlonin partaveitsi, koko homma on yksinkertaisesti niin nolo ja sössisi niin monta virkauraa, että se halutaan unohtaa pikimmiten.

Näin ei vain saisi olla. Virheistä kuuluu rankaista. Jos jokainen väärinteko lakasitaan vaa maton alle ni maamme ei kehity mihinkään. Aina on näitä vuotajia Venäjälle jne. Se ei edistä taas Suomen turvallisuutta millään tavalla mielestäni.
 
Back
Top