Julkisuus ja perustuslaki, demokratian pelisäännöt jne. eivät ole mikään turhake, kun pohtii hetken millaisia ihmisiä valikoituu kerman päälle kirsikoiksi. Ja eipä sekään väite, jonka mukaan valta turmelee ihmisen ole tuulesta temmattu. Valtaa käyttävän olisi hyväksyttävä se, että liian pitkään ei pidä roikkua pestissä, siinä tahtoo käydä hassusti lopulta.
Korruptio. Inhimillisesti ottaen on loppujen lopuksi helppo tarttua syöttiin, joka tarjoillaan oikein. Olen joskus mielikuvitellut tilannetta, jossa olisin itse ollut päättäjänä ja minua olisi lähestytty esim. näin:
Joo, baikal, sä oot ihan jees tyyppi. Kuule, sun tyttäres ratsastaa ja pojat pelaa jääkiekkoa, kulut ovat varmaan hirmuiset? Jooo, onhan ne. No, kuule, meidän ryhmä haluaa tukea nuorten harrastamista ja liikuntaa ja on päätetty, että maksamme sun lastesi harrastuskulut kahdelta vuodelta etukäteen, käykö se sulle? Me maksetaan monien muidenkin lasten juttuja, tää on tällainen perinne.... Jahas, jassoo. Mites sitten suu pannaan, Päättäjä-baikal? Aivot raksuttaa. Auto pitäisi vaihtaa ja lämmönjakohuoneen pumppu uusia, ensi viikolla lasahtaa harrastusten kuukausimaksut ja vakuutukset maksuun, ensi kesänä on pakko uusia peltikatto ja autotallin ovi.
Onneksi en ole ollut tällaisessa tilaisuudessa puntaroida omaa lahjomattomuuttani. En nimittäin ole läheskään varma siitä, että olisin selvinnyt tuollaisesta moraalin tulikokeesta ehjänä.
Korruptio naamioidaan todennäköisesti vähän ym. malliin, se harvoin lienee kylmää käteistä suoraan käteen läppärin viereen. Se on antajalle helpompaa ja vastaanottajalle todella vaikea kieltäytymisen paikka, kun ympärille kääritään sifonki ja silkkikääre.