HS tietovuoto Puolustusvoimien tiedustelusta

Ai teki vain työtään? Ihanko todellako? Kaikki muut kuolleiden omaiset mukaanlukien olisivat tyytyneet tuomioon hovioikeuden käsittelyn jälkeen, mutta tämä xxx xxxxx xxxxxxxxxxxx Jukka Rappe jatkoi vielä korkeimpaan oikeuteen saakka nuoren miehen piinaa, kun nyt pikku pääkkösessään oli päättänyt, että joku pitää lynkata tällaisessa casessa - jos hovi olisi päätynyt tuomitsemaan, niin Rappe ei takuulla olisi vaatinut korkeimmalta oikeudelta enää ennakkopäätöstä:

Jukka Rappen mukaan turmasta olisi pitänyt saada ennakkopäätös korkeimmalta oikeudelta, sillä hänen mukaansa vastaavista tapauksista ei ole Suomessa oikeuskäytäntöä.

No turpaansa sai sielläkin.


Sorry OT, mutta tuo Rappe..jätetään sanomatta.
Yksi syyttäjälaitoksen olennaisista tehtävistä on lainsäädännön ja oikeuskäytännön kehittäminen.

Sulla näkyy olevan kovasti tunnetta mukana, mutta syyttäjä ei tunteile. Ei ole mitään näyttöä siitä, että Rappe olisi esittämälläsi tavalla halunnut kuskille tuomion. Häntä saattoi vituttaa hyvinkin ankarasti, mutta duunit on silti hoidettava.
 

Analyysi: Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja valitsi taktiikan, joka jätti alaiset yksin vastaamaan syytteisiin ja vahingoitti lehden mainetta​


 
Näyttää siltä, että Rappe ei kajoa Niemeen vaikka se olisi mahdollista. Mahtavatko toimittajat toisaalta myös päästä natingista, kun he eivät itse vastanneet?

No yksi lysti. Mitä vuotajalle kuuluu?
Aika tapaus kyllä tämä Rappe. Jostain syystä poliisiakaan ei ollut kiinnostanut tutkia tai edes kuulla kaikkia asianosaisia. Saa nähä mitä vielä.
 
Aika tapaus kyllä tämä Rappe. Jostain syystä poliisiakaan ei ollut kiinnostanut tutkia tai edes kuulla kaikkia asianosaisia. Saa nähä mitä vielä.

Kaius Niemi, toimituspäällikkö Esa Mäkinen, politiikan toimituksen esimies Kalle Silfverberg ja toimittaja Tuomo Pietiläinen kieltäytyivät vastaamasta rikosepäilyä koskeviin kysymyksiin. Näin varmaan asianajaja oli neuvonut. Halminen vastasi joihinkin kysymyksiin.

Kokenut rikosylikonstaapeli Jaakko Ridanpää korosti Niemelle erikseen toimittajan lähdesuojaa ja sanoi, että Niemen ei tarvitse paljastaa henkilöä, jolta Helsingin Sanomat on saanut jutun lähdeaineiston. Asianajaja antoi siinä vierihoitoa.

Tässä on näitä valittuja paloja, esimerkkejä nuorisolle by Sanoma Oyj (no... onhan niillä myös Katiskan kaltaisia malliohjelmia ;)):

Haluatko tähän kuulustelun alkuun ottaa kantaa tähän rikosepäilyyn ja mistä tässä on kysymys koko asiassa?

En.

Miksi et?

Käytän oikeuttani olla myötävaikuttamatta minua koskevan rikosepäilyn selvittämiseen.

Miten sinä kuvittelet, että tämä asia selvitetään, jos et sinä halua, jos tulee vain yhdenlainen käsitys asiasta?

Toistan, että käytän oikeuttani olla myötävaikuttamatta minua koskevan rikosepäilyn selvittämiseen.

Sinun ei tarvitse nyt kertoa mistä olet saanut tämän aineiston, mutta voitko kertoa miten tämä juttu syntyi? Kuka sen kirjoitti tai ketkä kirjoittivat nämä jutut?

Tässäkin minä vetoan vastaavana päätoimittajan kuuluvaan lähdesuojaan.

(Tässä jutussa esitutkintapöytäkirjan kirjaukset esitetään sellaisenaan kirjoitusvirheitä korjaamatta.)

Helsingin Sanomat on sinne kuitenkin kirjoittajiksi merkinnyt Tuomo Pietiläisen ja Laura Halmisen, eli hekö kirjoittivat nämä jutut?

Niemi: Voinko käyttää kieltäytymisoikeutta tässä kysymyksessä?

Asianajaja Kotiranta: Kyllä voit käyttää tältäkin osin.

Niemi: Vetoan lähdesuojaan.

Miten kuvittelet, että tämä asia voi, jos et sinä missään vaiheessa ota kantaa tähän asiaan, niin ikään kuin sinun puolesta voitaisiin puhua sitten. Mikä johti tähän?

Käytän oikeuttani olla myötävaikuttamatta minua koskevan rikosepäilyn selvittämiseen ja tarvittaessa palaan näihin asioihin loppulausunnossa.

Missä määrin sinä itse aiot ottaa vastuun tästä jutusta?

Käytän oikeuttani olla myötävaikuttamatta minua koskevan rikosepäilyn selvittämiseen.
 
Jos olet poliisikuulustelussa rikoksesta epäiltynä, niin mikään sanomasi ei paranna asemaasi tai oikeusturvaasi, olet sitten syyllinen tai syytön. Siitä syystä on viisautta olla vastaamatta kysmyksiin. Oman kertomuksensa voi sitten esittää oikeudenkäynnissä.
 
Jos olet poliisikuulustelussa rikoksesta epäiltynä, niin mikään sanomasi ei paranna asemaasi tai oikeusturvaasi, olet sitten syyllinen tai syytön. Siitä syystä on viisautta olla vastaamatta kysmyksiin. Oman kertomuksensa voi sitten esittää oikeudenkäynnissä.


Nimenomaan rikoksen tehneellä se voi mennä näin.

Pelkkä epäily? Ei välttämättä ole hyvä ohje. Usein esitutkinta päättyy syyttämättä jättämiseen vastausten perusteella eikä edes tarvitse rampata kuultavana useaan kertaan. Niemi kävi monesti ja työaikana täydellä palkalla, mutta kaikilla ei ole samaa mahdollisuutta.

Muistan yhden ääliön, joka itsestään selvässä pienessä asiassa (maksimirangaistuskin kuukausissa) päätti heittäytyä puhumattomaksi. Niinpä kyllästynyt kuulustelija laittoi kaappiin ihan laillisesti siksi aikaa, kun lähti etsimään todistajia. Rikoksesta epäilty ja toisinaan myös syytetty kun voidaan pidättää esitutkinnan turvaamiseksi tai mahdollista myöhempää vangitsemista varten.

Hänellä oli hyvä selkänoja eli jyry pomo. Poliisin kun tulee ilmoittaa kiinniottamisesta pidättämiseen oikeutetulle virkamiehelle. Tämän taas on 24 tunnin kuluessa kiinniottamisesta päätettävä, onko kiinniotettu päästettävä vapaaksi vai pidätettävä. :)

Siitä on toki kauan, kun Suomessa isoja herroja on kiusattu. Varmaan Sulo Aittoniemi oli viimeinen, jolla olivat siihen munat.

Mutta tämä oli sivutarina. Niemen kyky toimia esimiehenä tässä on se tärkein asia. Hän oli nyt lieriäinen, mistä Minna Holopainen ihan oikein käsityksensä lausuikin.
 
Kauppalehden ptm Arno Ahosniemi ja Iltalehden Kauppinen ovat aika lailla samoilla linjoilla kuin minäkin:

Olennainen syy on se, että vastaava päätoimittaja on journalistisessa vastuussa kaikesta tiedotusvälineen julkaisemasta materiaalista. Siksi on ongelmallista, että Niemi ei istu alaistensa rinnalla syytetyn penkillä, sanoo Kauppalehden Ahosniemi.

– Meille (päätoimittajille) kuuluu vastuu uutisorganisaation vetämisestä. Kun alaiset ovat näin kovassa tulessa, on ongelmallista, että vastaava päätoimittaja ei ole syytettyjen joukossa. Se ei ole kestävää organisaation johtamisen kannalta.

Iltalehden Kauppinen puolestaan tuumaa, että Niemi ja hänen oikeudelliset avustajansa ovat mahdollisesti ajatelleet vain sitä, miten välttää syytteet ja tuomio.

– Ei olla ajateltu sitä, miltä asia näyttää ulospäin tai HS:n toimituksen sisältä käsin. Ja sehän näyttää siltä, että vastuuta pakoillaan.

Vaikenemistaan poliisikuulusteluissa Niemi on perustellut muun muassa sillä, ettei halua muun HS:n toimituksen väen joutuvan rikosepäilyjen kohteeksi.

Iltalehden Kauppinen ihmettelee perustelua.

– Jos Niemi myöntäisi tehneensä julkaisupäätöksen, niin kaiken järjen mukaan syytettyjen joukossa olisivat vain jutun tekijät ja vastaava päätoimittaja.

 
Kauppalehden ptm Arno Ahosniemi ja Iltalehden Kauppinen ovat aika lailla samoilla linjoilla kuin minäkin:

Olennainen syy on se, että vastaava päätoimittaja on journalistisessa vastuussa kaikesta tiedotusvälineen julkaisemasta materiaalista. Siksi on ongelmallista, että Niemi ei istu alaistensa rinnalla syytetyn penkillä, sanoo Kauppalehden Ahosniemi.

– Meille (päätoimittajille) kuuluu vastuu uutisorganisaation vetämisestä. Kun alaiset ovat näin kovassa tulessa, on ongelmallista, että vastaava päätoimittaja ei ole syytettyjen joukossa. Se ei ole kestävää organisaation johtamisen kannalta.

Iltalehden Kauppinen puolestaan tuumaa, että Niemi ja hänen oikeudelliset avustajansa ovat mahdollisesti ajatelleet vain sitä, miten välttää syytteet ja tuomio.

– Ei olla ajateltu sitä, miltä asia näyttää ulospäin tai HS:n toimituksen sisältä käsin. Ja sehän näyttää siltä, että vastuuta pakoillaan.

Vaikenemistaan poliisikuulusteluissa Niemi on perustellut muun muassa sillä, ettei halua muun HS:n toimituksen väen joutuvan rikosepäilyjen kohteeksi.

Iltalehden Kauppinen ihmettelee perustelua.

– Jos Niemi myöntäisi tehneensä julkaisupäätöksen, niin kaiken järjen mukaan syytettyjen joukossa olisivat vain jutun tekijät ja vastaava päätoimittaja.

Päätoimittajan juridista vastuuta lievennettiin joku vuosi sitten. En ole sen kummemmin asiaan perehtynyt kuin Kemppisen blogista lueskellut, että lakia sinänsä ei ole vielä tosissaan koeponnistettu, mutta periaatteessa toimittaja itse kantaa suurimman vastuun ja päätoimittaja vain hyvin pienen vastuun. Journalistinen etiikka on tietysti asia erikseen, mutta jotenkin tuntuu, että se ei enää nykyään ole muodissa. Kuten ei etiikka oikein muutenkaan.
 
Niemi tänään:

Sitten kun tämä oikeudenkäynti pääsee alkamaan, sehän ei ole vielä kunnolla edes alkanut, niin ne asialliset asiat käsitellään siellä. oikeussalissa, Niemi vastasi suoraan kysymykseen, oliko hän tehnyt julkaisupäätöksen.

– Niin hyvää ja tärkeää kuin tämä keskustelu on ollut tähän mennessä, niin pikkuisen ehkä jäitä hattuun. Okeudenkäynti kestää tämän syksyn ja tulee menemään keväälle asti. Ja aivan varmasti me keskitymme siihen ja näyttöön, että yksittäiset toimittajat eivät ole todellakaan tehneet julkaisupäätöstä tämän tasoisesta jutusta
 
Minua kiinnostaa silti eniten, mitä sille vuotajalle kuuluu...

Niin Hesari heitti bussin alle rivitoimittajat. Mikä on ihan kuvaavaa meininkiä.

Vuotajan roolista taas on oltu toistaiseksi hiiren hiljaa. Ymmärtäisin jos kaksoisagenttia suojeltaisiin. Pelkään vaan että kyse on nolon tunaroinnin peittelystä. Tuon selvittelyssä olisi jollekin tutkivalle journalistille oikeasti töitä.
 

Analyysi: Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja valitsi taktiikan, joka jätti alaiset yksin vastaamaan syytteisiin ja vahingoitti lehden mainetta​


Olisikohan voitu painostaa enemmän sitä huolimatonta laiminlyöntiä? Jospa oltaisi tarkasteltu muita julkaisupäätöksiä - kuinka yleistä oli että vastaava päätoimittaja ei ollut tarkalleen tietoinen missä mentiin? Oliko hän kenties ajan tasalla ollenkaan, siis mistään julkaisusta? Oltiinko toimistolla yhtäaikaa, kuinka monta kertaa viikossa juteltiin ja mistä aiheista, eikö ollut mitään yhteistä hahmottelua, kaavailua, tms, vai oliko toimittajat vailla mitään tarkkailua tai ohjausta? Entä jos artikkeli olisi ollut täyttä puutaheinää, tai jotenkin muuten vain huonosti kirjoitettu, täynnä virheitä, olemattomia lähteitä yms.? Vastaava päätoimittaja olisi silloinkin ollut täysin tietämätön ja se olisi ollut ihan ok??
 
Minua kiinnostaa silti eniten, mitä sille vuotajalle kuuluu...
Oliko niin, että vuotaja ei tiennyt vuotaneensa, vaan oli antanut muuta materiaalia usb-muistilla, josta toimittaja oli sitten jollain apuohjelmalla poiminut aiemmin jo poistetun materiaalin taas esille.

Mitä se materiaali ylipäätään teki ulkoisella muistilla on sekin kyllä hyvä kysymys.
 
Olisikohan voitu painostaa enemmän sitä huolimatonta laiminlyöntiä? Jospa oltaisi tarkasteltu muita julkaisupäätöksiä - kuinka yleistä oli että vastaava päätoimittaja ei ollut tarkalleen tietoinen missä mentiin? Oliko hän kenties ajan tasalla ollenkaan, siis mistään julkaisusta? Oltiinko toimistolla yhtäaikaa, kuinka monta kertaa viikossa juteltiin ja mistä aiheista, eikö ollut mitään yhteistä hahmottelua, kaavailua, tms, vai oliko toimittajat vailla mitään tarkkailua tai ohjausta? Entä jos artikkeli olisi ollut täyttä puutaheinää, tai jotenkin muuten vain huonosti kirjoitettu, täynnä virheitä, olemattomia lähteitä yms.? Vastaava päätoimittaja olisi silloinkin ollut täysin tietämätön ja se olisi ollut ihan ok??


Niinpä. Kun tätä katsoo, miettii kyllä, että ihan oikeastiko tämä herra vastaa HS:n jutuista.
 
Oliko niin, että vuotaja ei tiennyt vuotaneensa, vaan oli antanut muuta materiaalia usb-muistilla, josta toimittaja oli sitten jollain apuohjelmalla poiminut aiemmin jo poistetun materiaalin taas esille.

Mitä se materiaali ylipäätään teki ulkoisella muistilla on sekin kyllä hyvä kysymys.

STT:n tietojen mukaan Pietiläinen sai aineistot muistitikulla haastateltuaan Alafuzoffia Brysselissä joulukuussa 2014. Pietiläinen joutui turvajärjestelyjen vuoksi jättämään omat nauhurinsa, kameransa, kännykkänsä, tietokoneensa ja muistitikkunsa eli kaikki tallentavat laitteensa säilöön haastattelun ajaksi, mutta hän sai muistiinpanojen tekemistä varten käyttöönsä kannettavan tietokoneen. Juttu ei kertonut, miten Pietiläinen sai muistiinpanot mukaansa.
 
STT:n tietojen mukaan Pietiläinen sai aineistot muistitikulla haastateltuaan Alafuzoffia Brysselissä joulukuussa 2014. Pietiläinen joutui turvajärjestelyjen vuoksi jättämään omat nauhurinsa, kameransa, kännykkänsä, tietokoneensa ja muistitikkunsa eli kaikki tallentavat laitteensa säilöön haastattelun ajaksi, mutta hän sai muistiinpanojen tekemistä varten käyttöönsä kannettavan tietokoneen. Juttu ei kertonut, miten Pietiläinen sai muistiinpanot mukaansa.
Aivan, eli oli toimittaja mennyt ja tutkinut tämän muistitikun olisiko siellä saamansa viattoman matskun lisäksi aiemmin deletoitua matksua. Ja oli ollut. Näin sen tulkitsen ja muistan jostain lukeneeni.
 
Aivan, eli oli toimittaja mennyt ja tutkinut tämän muistitikun olisiko siellä saamansa viattoman matskun lisäksi aiemmin deletoitua matksua. Ja oli ollut. Näin sen tulkitsen ja muistan jostain lukeneeni.
Keneltä toimittaja on sitten saanut tähän tarkoitukseen annetun muistitikun? Onko A. edes osallinen koko vuotoon? Onko syyllinen joku random eu pikkuvirkamies jota ei ole ehkä pystytty edes tunnistamaan? Täysin sattumaa että tikulla sattui olemaan juuri suomalaista materiaalia? Vai onko muistitikkujen uudelleenkäyttö ollut jopa ohjeistettua? Jolloin ketään ei voitaisi syyttää ja pe:ssä ollaan kusi sukassa että mitä kaikkea on vuosien varrella mahdollisesti annettu ulos talosta pelkkää pihin typeryyden vuoksi?

Aika ihmeellinen juttu.
 
Back
Top