HS tietovuoto Puolustusvoimien tiedustelusta

Keneltä toimittaja on sitten saanut tähän tarkoitukseen annetun muistitikun? Onko A. edes osallinen koko vuotoon? Onko syyllinen joku random eu pikkuvirkamies jota ei ole ehkä pystytty edes tunnistamaan? Täysin sattumaa että tikulla sattui olemaan juuri suomalaista materiaalia? Vai onko muistitikkujen uudelleenkäyttö ollut jopa ohjeistettua? Jolloin ketään ei voitaisi syyttää ja pe:ssä ollaan kusi sukassa että mitä kaikkea on vuosien varrella mahdollisesti annettu ulos talosta pelkkää pihin typeryyden vuoksi?

Aika ihmeellinen juttu.
Ei o vahinko. Tahallaan järjestetty näyttämään huolimattomuudelta. Tai sitten on haluttu(kuka?) polttaa Alafuzoff jostain muusta syystä.
 
Ei o vahinko. Tahallaan järjestetty näyttämään huolimattomuudelta. Tai sitten on haluttu(kuka?) polttaa Alafuzoff jostain muusta syystä.

Pietiläinen sai tikun joulukuussa 2014 ja juttu kirjoitettiin melkein kolme vuotta myöhemmin. Paloaika on mielestäni liian pitkä Alafuzoffin polttamiseen, koska eihän kukaan välttämättä olisi edes älynnyt alkaa kaivaa poistettuja tiedostoja. Liian epävarmaa. Olisi sellainen "toivotaan, toivotaan" -tikun heitto.

Jos taas on niin, että Pietiläinen tai erilaisilla kyberkursseilla rampannut Laura Halminen keksi alkaa henkilökohtaisesta mielenkiinnosta tonkia tiedustelupomon tikkua, kyseessä on oikeasti ollut Alafuzoffin huolimattomuus ja piittaamattomuus turvaohjeista. En usko, että Pietiläinen on keksinyt mutta Halminen voisi keksiä ja osata. Vielä tietenkin voisi miettiä, miksi keksi alkaa tonkia juuri silloin kun keksi.

Lisää muuttujia. Mihin teoria muistitikusta ylipäänsä perustuu? STT:n juttuun. Onko se edes totta? Miksi STT:lle on - tämän jutun keskiöstä - edes vinkattu näin? Onko STT:llä tietoa esitutkinnasta, joka koskee vuotajaa? Onko tiedon antaja poliisi?

Vielä. Miksi HS:n täytyy niin tiukasti pitää kiinni lähdesuojasta, jos heillä ei edes ole vuotajaa vaan vain joku hölmö, joka on vahingossa antanut tyhjäksi luulemansa tikun ja jolta oikeastaan silloin tiedot on vohkittu? Miksi tämä lähdesuojahomma?

No, aina oppii uutta. Tässä on muuten kolme tapaa palauttaa pyyhittyjä tietoja USB-tikulta.
 
Pietiläinen sai tikun joulukuussa 2014 ja juttu kirjoitettiin melkein kolme vuotta myöhemmin. Paloaika on mielestäni liian pitkä Alafuzoffin polttamiseen, koska eihän kukaan välttämättä olisi edes älynnyt alkaa kaivaa poistettuja tiedostoja. Liian epävarmaa. Olisi sellainen "toivotaan, toivotaan" -tikun heitto.

Jos taas on niin, että Pietiläinen tai erilaisilla kyberkursseilla rampannut Laura Halminen keksi alkaa henkilökohtaisesta mielenkiinnosta tonkia tiedustelupomon tikkua, kyseessä on oikeasti ollut Alafuzoffin huolimattomuus ja piittaamattomuus turvaohjeista. En usko, että Pietiläinen on keksinyt mutta Halminen voisi keksiä ja osata. Vielä tietenkin voisi miettiä, miksi keksi alkaa tonkia juuri silloin kun keksi.

Lisää muuttujia. Mihin teoria muistitikusta ylipäänsä perustuu? STT:n juttuun. Onko se edes totta? Miksi STT:lle on - tämän jutun keskiöstä - edes vinkattu näin? Onko STT:llä tietoa esitutkinnasta, joka koskee vuotajaa? Onko tiedon antaja poliisi?

Vielä. Miksi HS:n täytyy niin tiukasti pitää kiinni lähdesuojasta, jos heillä ei edes ole vuotajaa vaan vain joku hölmö, joka on vahingossa antanut tyhjäksi luulemansa tikun ja jolta oikeastaan silloin tiedot on vohkittu? Miksi tämä lähdesuojahomma?

No, aina oppii uutta. Tässä on muuten kolme tapaa palauttaa pyyhittyjä tietoja USB-tikulta.
Recuvaa on tullut itse käytettyä. Hyvin toimii.
 
Recuvaa on tullut itse käytettyä. Hyvin toimii.
Niinpä, ei ole kummallinen harjoitus. Jos johtavassa asemassa oleva sotilas antaa muistitikkunsa, jossa ollut salaista tavaraa (miksi ollut ylipäätään muistitikulla?), niin on todella alokasmainen virhe. Näistä koulutetaan tietoturvassa aivan perustasolla.
 

"Puolustusvoimia koskeva tietovuototutkinta käynnistyi, kun Helsingin Sanomat julkaisi vuonna 2017 jutun Tikkakosken Viestikoekeskuksesta. Samalla HS paljasti, että lehti oli päässyt käsiksi Puolustusvoimien salaisiin asiakirjoihin. Poliisi on etsinyt vuotajaa siitä lähtien.

Alafuzoffin roolista rikosepäilyssä ei tiedetä vielä juuri mitään. Poliisi, syyttäjä, tai Alafuzoff itse eivät ole kommentoineet asiaa toimittajille sanallakaan.

Mutta mitä tiedetään Georgij Alafuzoffista? Kokosimme miehestä taustatietoja tähän artikkeliin."
 
Jos tuo ylläolevassa artikkelissa esitetty mahdollisuuus Alafuzoffin rooliin tietovuodossa vahvistetuksi saadaan. Iso kysymys vastattavaksi, olisi motiivi. Toivottavasti tämä saadaan perattua pohjiaan myöten.
 
Tässä YLE:n pohdintaa, Alafuzoffin saamasta positiivisesta huomiosta Venäjän mediassa.

"Seuraavana päivänä Venäjän virallisen lehden Rossijskaja Gazetan toimittaja Nadežda Jermolajeva ylisti Alafuzoffia artikkelissaan otsikolla ”Rehellinen mies vieraasta tiedustelusta”. Hän oli haastatellut eläkkeellä olevaa Venäjän turvallisuuspalvelun everstiä Vladimir Lutsenkoa, jonka mukaan EU:sta on nyt löytynyt ensimmäinen rehellinen ihminen. Alafuzoffia kuvataan venäläisissä sotilaspiireissä tunnetuksi henkilöksi, joka on opiskellut Venäjän yleisesikunnan akatemiassa ja jota sen vuoksi arvostetaan syvällisen Venäjän-tuntemuksensa vuoksi."
 
HS:n journalistien asianajaja Kai Kotiranta vaatii Viestikoekeskus-jutun tietovuototutkinnan haaran tietoja puolustuksen käyttöön. Tuomari varoitti syyttäjiä julkisesti, että syyteoikeus voi vanhentua.
IS
Tietojen vuotamisesta epäillään armeijan entistä tiedustelupäällikköä Georgij Alafuzoffia. Tutkinta on laahannut vuosikausia.

Tämän vuoden toukokuussa viranomaislähteet kertoivat tutkinnan valmistuvan parin kuukauden sisällä. Tänään oikeussalissa selvisi, että esitutkinta on yhä kesken. Vuodon tutkinta alkoi päivää ennen kuin Helsingin Sanomia koskeva tutkinta. Helsingin Sanomien esitutkinta valmistui yli vuosi sitten.

Onko vuotojuttu jo vanhentunut?​

Oikeuden puheenjohtaja, käräjätuomari Maritta Pakarinen pitää tilannetta hyvin epätavallisena. Hän sanoo ottavansa myös tietovuotohaaran saliin käsiteltäväksi samassa yhteydessä, mikäli syyttäjät sellaista juttua tarjoavat. Pakarinen varoitti myös, että hänen käsityksensä mukaan jo viisi vuotta tutkitun jutun syyteoikeudet ovat vaarassa vanhentua.
Iltalehden keväällä hankkimien oikeusasiakirjojen mukaan Alafuzoffia epäillään esitutkinnassa neljästä rikoksesta: turvallisuussalaisuuden paljastamisesta, virkasalaisuuden rikkomisesta, palvelusrikoksesta ja törkeästä palvelusrikoksesta.
Palvelusrikosten tekoajaksi on oikeudelle ilmoitettu 16.12.2012–16.12.2017 ja muiden nimikkeiden tekoajaksi 1.12.2014–16.12.2017. Silloisen puolustusministeri Jussi Niinistön (sin) erityisavustaja Petteri Leino on kertonut saaneensa tiedon, että Alafuzoff olisi vuonna 2014 haastattelutilanteessa luovuttanut Pietiläiselle muistitikun.
Tällä muistitikulla Alafuzoff olisi aiemmin siirtänyt tietoja omalle kannettavalle tietokoneelleen. Leinon tietojen mukaan toimituksella oli käytössään ohjelma, jolla saatiin palautettua tikulta aiemmin poistettuja tiedostoja.
Jos tämä Leinon kertoma tapahtumakulku pitäisi paikkansa, voisi juttu olla hyvinkin vanhentunut kesken esitutkinnan vuonna 2019. Turvallisuussalaisuuden paljastamisen ja törkeän palvelusrikoksen vanhenemisaika on kymmenen vuotta.
Leinon kuvaamassa tapauksessa voitaisiin kuitenkin katsoa, että tekoaika ei ole jatkunut vuoteen 2017, vaan vanheneminen on alkanut tietojen luovuttamisesta vuonna 2014. Jos näin olisi, olisi virkasalaisuuden rikkominen vanhentunut vuonna 2019, samoin turvallisuussalaisuuden paljastaminen tuottamuksellisena – eli huolimattomuudesta tehtynä – tekona.
 
Loogisesti puolustuksen asianajaja sanoo, että jos kerran vuotaja ei ole syyllistynyt turvallisuussalaisuuden paljastamiseen, ei sitä paljastamista voi silloin olla toimittajienkaan puolella.
 
Leino blogissaan viittasi STT:n juttuun, mutta mikä on ollut STT:n lähde? Iltalehden Liski on niin utelias että halkeaa. Halminen ei selvästikään ole vaikuttunut Leinon "tiedoista".

Screenshot_20221005-201150.png
 
Tätä ei kukaan laittanutkaan tänne. Tässäpä viimeisimmät käänteet. Jos ette jaksa lukea koko juttua, tiivistän teesit / argumentit. Lokakuun aikana oikeudenkäynti jatkuu asiakirjatodisteluilla ja kuulemisilla.

Syyttäjä:

- HS:n julkaisemat tiedot oli määrätty salaisiksi ja ne olivat turvallisuusluokiteltuja. Samaa koskee syyttäjien mukaan jatkojuttuja, joita HS:n oli tarkoitus julkaista myöhemmin.
- Puolustusvoimat oli tarkistanut ja vahvistanut, että salassapito oli edelleen aiheellista ja voimassa epäiltyjen rikosten tekoaikana.
- Sillä, kuka päätti viime kädessä julkaisusta, ei ole merkitystä kolmen syytteessä olevan toimittajan kannalta.
- Rikosvastuusta ei voi välttyä sillä perusteella, että väitetään, että joku muu teki lopullisen hyväksymispäätöksen.
- Lehdellä ei ollut oikeutta paljastaa tietoja sananvapauden perusteella. Toimittajien sananvapaus ei ole rajoittamatonta.
- Tietojen paljastaminen olisi vaatinut erityisen painavia syitä, koska kyse oli ulkoisen turvallisuuden perusteella salatuista ja turvallisuusluokitelluista tiedoista, mutta HS ei paljastanut mitään vakavaa epäkohtaa, joka perustelisi tietojen julkaisua.
- Tiedustelulainsäädännön uudistuksesta ja Viestikoekeskuksesta olisi voinut uutisoida myös ilman salaisten tietojen paljastamista.

Puolustus:

- Näyttönä oikeudenkäynnissä ei ole konkreettisia salaisia asiakirjoja, joiden tietoja Helsingin Sanomien syytetään julkaisseen luvattomasti. Syyttäjät vetoavat vain puolustusvoimien ja todistajien näkemykseen asiakirjojen salaisuudesta.
- Puolustus ei ole saanut tietoja tapaukseen liittyvästä keskusrikospoliisin toisesta esitutkinnasta (tietovuoto PV:n puolella).
- Syytetyt eivät ole päättäneet julkaisemisesta eivätkä julkaistut tiedot tai julkaistavaksi kaavailtujen juttujen ”muistiinpanot” sisällä turvallisuussalaisuuksia. - Tietojen julkaisu on ollut oikeutettua.
- Kukaan syytetyistä ei osallistunut jutun julkaisusta päättämiseen. Ensimmäisen jutun julkaisun on hyväksynyt normaalin prosessin mukaisesti toimituksen johto ja viime kädessä vastuun kantaa päätoimittaja.
- Syytetyt ja jutun julkaisun hyväksyjä eivät ole tienneet, että juttu sisältäisi turvallisuussalaisuuksia.
- Puolustusvoimat on tiennyt vähintään yli puoli vuotta, että Helsingin Sanomat valmistelee juttuja ja että lehdellä on asiakirja-aineistoa hallussaan. Tästä huolimatta puolustusvoimat teki tutkintapyynnön vasta kuukausien kuluttua. Puolustusvoimat toimi asiassa passiivisesti ja antoi siten hiljaisen hyväksynnän jutun julkaisemiselle.
- Tapauksen arvioinnin ytimessä pitäisi olla ennemminkin Puolustusvoimissa tapahtunut tietovuoto.
- Puolustusvoimat oli yhteydessä poliisiin HS:n hallussa olevan materiaalin vuoksi jo toukokuussa 2017 eli useita kuukausia ennen jutun julkaisua ja tutkintapyyntöjä. Puolustus on pidetty pimennossa puolustusvoimien ja poliisin toimista HS:n jutun julkaisua edeltävien kuukausien aikana.
- Kaikki artikkeleissa mainitut tiedot ovat saatavilla julkisista lähteistä.


Kohostin kaksi kohtaa puolustuksen vielä heikoista kohdista. 1) Eivät tienneet? Ne leimathan olivat kuvakaappauksissakin... Ei kai siellä nyt ihan amatöörejä ole oikeudessa. Ja 2) kohta "kaikki artikkelissa mainitut tiedot julkisissa lähteissä" on hauska, koska Viestikokekeskus-jutun jälkeen HS mainittiin jopa Wikipediassa lähteenä juuri asioissa, joita ei ennen syksyä 2017 ollut nyt sentään siellä luettavissa. Puolustus marssitti näistä "avoimista lähteistä" yhden Twitter-tyrkyn todistamaan ja määrittelemään, mikä on salaista ja mikä ei.

En tiedä, onko syyttäjäpuoli kuinkakin laiska, sillä en usko, että he olisivat laittaneet puolustusta rautoihin näistä, vaikka se olisi todella helppoa.

Joskus mietin, olisiko pitänyt lukea juristiksi. Kuolisin varakkaana miehenä.
 
STT:n tietojen mukaan Pietiläinen sai aineistot muistitikulla haastateltuaan Alafuzoffia Brysselissä joulukuussa 2014. Pietiläinen joutui turvajärjestelyjen vuoksi jättämään omat nauhurinsa, kameransa, kännykkänsä, tietokoneensa ja muistitikkunsa eli kaikki tallentavat laitteensa säilöön haastattelun ajaksi, mutta hän sai muistiinpanojen tekemistä varten käyttöönsä kannettavan tietokoneen. Juttu ei kertonut, miten Pietiläinen sai muistiinpanot mukaansa.
Siinä keskustelun lomassa, Pietiläinen huomasi isänniltään lainaksi saamansa läppärin tiedostoissa kansiot:
Top Secret 3, Aikuisten oikeesti ja 007, jotka hän luonnollisella ammattimaisuudellaan latasi tikulle.
Loppu on historiaa. :cool:
 
Professori Matti Tolvanen ihmettelee vuodosta tehtävän tutkinnan venymistä. Syytteiden nostamiselle ei jää aikaa.

Helsingin Sanomien toimittajia koskeva tutkinta saatiin nopeasti päätökseen, vaikka sen tiimoilta käytiin pariin otteeseen pakkokeinoja koskien jopa korkeimmassa oikeudessa.

Vuotajaa koskevassa esitutkinnassa saattaa olla oleellista tietoa parhaillaan oikeudessa olevan Viestikoekeskus-tapauksen kannalta. Nyt kyseinen materiaali ei ole oikeudenkäynnin osapuolten käytössä.

 

HS:n toimittaja kiisti käräjillä turvallisuussalaisuuksien käytön – ”Olen aivan varma”​

Kolmea Helsingin Sanomien toimittajaa kuullaan Viestikoekeskus-uutisointia koskevassa oikeuskäsittelyssä tiistaina.

JUTUN kirjoittaja Tuomo Pietiläinen jatkoi kiistolinjaa Helsingin käräjäoikeudessa tiistaina aamulla.

– Olemme käyttäneet jutussa vain sellaisia tietoja, jotka ovat julkisista lähteistä, eli ne eivät voi olla salaisuuksia taikka turvallisuussalaisuuksia, Pietiläinen sanoi.

Syyttäjän mukaan syytetyt käyttivät artikkeleiden laadinnassa tietoja, jotka he tiesivät olevan Suomen ulkoisen turvallisuuden vuoksi salassa pidettäviä.

PIETILÄINEN näytti juttuluonnoksia kahdelle Helsingin Sanomien ”emeritustoimittajalle”, joilla oli vuosikymmenien kokemus sotilas- ja siviilitiedustelusta. Myös he toivat esille, ettei artikkelissa olisi turvallisuussalaisuuksia.

He eivät sanallakaan maininneet, että tässä oli jotain uutta kriittistä tietoa, Pietiläinen sanoi.


Olen aivan varma, että siinä ei ole turvallisuussalaisuuksia, Pietiläinen kertoi.


SYYTTÄJÄ ihmetteli sitä, miksi jutussa kuitenkin viitataan salaisiin asiakirjoihin, jos samat tiedot oli saatavilla julkisista lähteistä. Myös toimituksen sisäisessä sähköpostiviestittelyssä oli korostettu sitä, että toimitus oli saanut haltuunsa salaiseksi ja erittäin salaiseksi leimattua materiaalia.

Pietiläisen mukaan tällä haluttiin kritisoida puolustusvoimien toimintatapaa ylisalata tietoja
. Hänen mukaansa salaista materiaalia on korostettu jutussa myös sen takia, "koska sotilastiedustelusta ei ole suomalaisille kerrottu oikeastaan koskaan yhtään mitään”.


KERTOMANSA mukaan Pietiläinen hankki jutussa käytettyjä tietoja muun muassa puolustusvoimien omista julkisista asiakirjoista ja tieteellisistä julkaisuista.

Pietiläinen korosti istunnossa myös laajaa henkilölähdepiiriään, joka ulottuu ulkomaille asti. Lähdesuojasyistä hän ei avannut asiaa tarkemmin.


– En tietenkään vastuullisena toimittajana avaa lähteitä, joita tähän liittyy.


HELSINGIN Sanomien printti- ja verkkojuttu oli kuvitettu salaisilla turvaluokitelluilla punaleimoilla. Tämä on osaltaan herättänyt julkista keskustelua salaisten tietojen mässäilystä jutun teossa. Pietiläisen mukaan hän ei ollut jutun visualisoinnista vastuussa, koska se oli hänen heikko osa-alueensa. Kuvitustilaus annettiin graafikoille.

– Muut saattoivat näistä leimoista innostua. Ja hieman itsekin ihmettelin, pitääkö niitä näin paljon olla kuvitusratkaisussa.


– Voi olla, että tyylillisesti emme onnistuneet, mutta tyyliseikkojen takia toimittajia ei pidä vankilaan laittaa Suomessa.



Jutun toista kirjoittajaa Laura Halmista sekä politiikan ja talouden silloista esihenkilöä Kalle Silfverbergin kuullaan myöhemmin tiistaina oikeudessa. Kolmikko vaatii syytteiden hylkäämistä.

Oikeusjutussa on kyse joulukuussa 2017 julkaistusta artikkelista, joka kertoo puolustusvoimien Viestikoekeskuksesta. Syytteet koskevat myös artikkelikokonaisuutta, jota kaavailtiin julkaistavaksi.


Syyttäjä vaatii toimittajakolmikolle vähintään puolentoista vuoden ehdollista vankeutta turvallisuussalaisuuden paljastamisesta ja turvallisuussalaisuuden paljastamisen yrityksestä.

Ilta-Sanomat ja Helsingin Sanomat kuuluvat molemmat Sanoma-konserniin.

 
Se onkin nyt sit Puolustusvoimien vika, kun eivät estäny jutun julkaisemista....
 
Suomen Sergei Lavrov

1667887599473.png

Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappe teki vuosi sitten syyttämättäjättämispäätöksen sillä perusteella, että esitutkinnassa ei saatu näyttöä edes siitä, tiesikö Kaius Niemi Viestikoekeskus-jutusta. Myöhemmin on selvinnyt, ettei asiaa ole edes tosissaan yritetty selvittää.
Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi ja hänen suora alaisensa, päätoimittaja Antero Mukka eivät näillä näkymin todistakaan Viestikoekeskus-oikeudenkäynnissä. Heidän kuulemisensa olisi todennäköisesti johtanut lopullisen julkaisupäätöksen tekijän – todennäköisimmin Niemen – nimeämiseen.
Nyt näyttää kuitenkin entistä todennäköisemmältä, että julkaisupäätöstä seuranneisiin rikossyytteisiin vastaa oikeudessa vain toimituksen alimmilla portailla oleva kolmikko.

 
Back
Top