Eläke-Ukko
Korpraali
Nyt odottelen että Hesarin kaupistelija soittaa seuraavan kerran, pääsee sanomaan että Hesari on maanpetoksesta tuomittu media.
HS tietovuoto Puolustusvoimien tiedustelusta
- Viestiketjun aloittaja hansai
- Aloitus PVM
-
- Tagit
- tiedustelu tietovuoto
Täytyy muistaa, että oli aikomus julkaista useita artikkeleita. Niissä olisi voinut tulla paljon Hesarin kannalta raskauttavampia erehdyksiä. Vaikka Pietiläinen olisikin ehkä ajatellut niiden julkistaminen olevan vahtikoiraamista. Aineistoa oli sen verran valtavasti, mistä ammentaa.
Toimittajan onneksi sekoilu pysähtyi jo aikaisemmin melko suutariin avaukseen.
Silti ei kannata liikaa kiikaroida Hesaria. Eniten pitäisi kyrsiä se, että on vuotaja jota ei yritetty riittävällä pontevuudella saada tilille. Maan tapa eli peittely jättää pitkäkestoisimman paskan hajun.
Juuri tämä minua itseäni eniten tässä keississä vituttaa. Tuomion saivat viattomat pelinappulat ja todelliset syylliset eivät olleet edes syytettynä.
Panssari Salama
Respected Leader
Vuotajakin vaikutti kyllä vuotaneen materiaalin tyhmyyttään, antanut muistitikun, josta ainoastaan "deletoinut" vanhan sisällön. Eihän se sitä dataa oikeasti poista. Toki vielä se, että se matsku ei olisi saanut päästä turvaluokitellun ympäristön ulkopuolelle lainkaan.
Syyttäjä Rappe vaikuttaa kyllä monella lailla melko epeliltä hänkin.
Vonka
Supreme Leader
Jukka Rappen mukaan syyttäjät miettivät vielä valittamista. Käräjäoikeuden perusteluja hän kehuu mutta mainitsee, mutta vielä on kysymys auki siitä, valmistelivatko toimittajat jatkoartikkeleita eli oliko toiminta edennyt myös turvallisuussalaisuuden paljastamisen yrityksen asteelle. Käräjäoikeuden mukaan ei ollut.
yle.fi
Apulaisvaltakunnansyyttäjä Helsingin Sanomien toimittajien Viestikoekeskus -tuomiosta: “Pääasiat menivät niin kuin pitikin”
Käräjäoikeus tuomitsi toimittajat turvallisuussalaisuuden paljastamisesta. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappe sanoo, että syyttäjät harkitsevat, ovatko johtopäätöksistä samaa mieltä.
yle.fi
YliKoo
Greatest Leader
Toimituspäällikkö Esa Niemisen perustelut näyttävät nykytiedon valossa olevan päyttä taskaa. Hienosti vältti hänkin syytteet, kuten vastuuton päätoimittaja Kaius Niemi.
www.hs.fi
Kommentti | Miksi Helsingin Sanomat julkaisi artikkelin Viestikoekeskuksesta ja käytti salaisia asiakirjoja?
Lukijoiden pitää saada riittävää ja totuudenmukaista tietoa siitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu, kirjoittaa HS:n toimituspäällikkö Esa Mäkinen.
www.hs.fi
Vonka
Supreme Leader
Syyttäjä ilmoitti tyytymättömyyttä Viestikoekeskus-tuomioon
Syyttäjä ilmoitti tyytymättömyyttä Viestikoekeskus-tuomioon
Syyttäjä ilmoitti tyytymättömyyttä Viestikoekeskus-tuomioon
yle.fi
Vonka
Supreme Leader
Tiedä häntä. Kun Jarno Liski aloitti pöyhimisen, ketään muuta ei kiinnostanut. Nyt yksi jos toinenkin näyttää lähtevän apajille...
Koska Pietiläinen on aktiivisesti mukana, tulee mieleeni, että ehkä tässä hyvän alle kätketään jo huonokin aie.
YliKoo
Greatest Leader
Juttu avattunaTiedä häntä. Kun Jarno Liski aloitti pöyhimisen, ketään muuta ei kiinnostanut. Nyt yksi jos toinenkin näyttää lähtevän apajille...
Koska Pietiläinen on aktiivisesti mukana, tulee mieleeni, että ehkä tässä hyvän alle kätketään jo huonokin aie.
Suojeltu mies
Vladimir Putinin luotto-oligarkin apulaisella oli ystävä Suomen turvallisuusviranomaisten yläkerroksessa. Suojelupoliisi pelasti Matti Saarelaisen pinteestä toistuvasti.
TILAAJILLE
Tuomo Pietiläinen HS, Outi Salovaara HS, Salla Vuorikoski HS
29.1. 2:00 | Päivitetty 29.1. 6:08
Arvoitus vaivasi toimittajia pitkään.
Miten venäläinen oligarkki Gennadi Timtšenko sai Suomen kansalaisuuden vuonna 1999?
Kansalaisuudesta oli hänelle valtavasti hyötyä. Se todennäköisesti myös suojasi tätä Vladimir Putinin ystävää ja luottomiestä Euroopan unionin pakotelistaukselta vuosien ajan.
Voiko omaa kansalaista panna listalle ja estää tulemasta maahan? Tätä Suomen valtionjohto on myöntänyt pohtineensa, kun 2010-luvulla EU:ssa neuvoteltiin siitä, keitä listalle lisätään.
Pakotteiden välttäminen mahdollisti sen, että Timtšenko pystyi Krimin valtauksen jälkeenkin pyörittämään muiden liiketoimiensa ohella jääkiekkojoukkue Jokereita ja helsinkiläistä jääkiekkohallia.
Suomalaisissa hankkeissa häntä palveli pitkäaikainen yhteistyökumppani Kai Paananen. Voi sanoa, että Paananen on ollut Suomessa Timtšenkon oikea käsi.
Venäjä oli 1990-luvulla monella tapaa heikko, mutta Suomen turvallisuusviranomaiset kyllä pitivät venäläisiä silmällä. Suojelupoliisissakin tiedettiin Timtšenkon yhteydestä Putinin, joka tuolloin kipusi Kremlissä vallan portaita. Timtšenkon yhtiökumppaneilla oli puolestaan tiiviit siteet KGB:hen.
Arvoitus alkoi ratketa, kun aihetta pitkään penkonut Iltalehden tutkiva toimittaja Jarno Liski sai maaliskuussa 2022 haastattelun Ulkomaalaisvirastoa 1990-luvun lopussa johtaneelta Matti Saarelaiselta, joka on työskennellyt pitkään myös suojelupoliisissa.
Saarelainen sanoi, että Timtšenkon kansalaisuuteen liittyvä prosessi oli ollut ”aivan normaali”.
Lausunto sai Teija Meurosen hermostumaan. Kai Paanasen entinen avopuoliso antoi Iltalehdelle haastattelun, jossa hän kertoi vuonna 1999 kuulemastaan keskustelusta.
Paananen sanoi pöydässä Saarelaiselle, että Timtšenkon kansalaisuusasia pitäisi hoitaa nopeasti, Meuronen muisteli.
Uutisointi paljasti, että Paananen ja Saarelainen olivat ystäviä. Timtšenko sai kansalaisuuden pian kerrotun keskustelun jälkeen.
Sittemmin Matti Saarelainen on pysynyt otsikoissa. On selvinnyt, että supo on toistuvasti ottanut Saarelaisen takaisin sen jälkeen kun hän on joutunut lähtemään muista virkatehtävistä.
Lisävaloa erikoisiin tapahtumiin on saanut turhaan odottaa supolta. Viime vuonna se käynnisti Timtšenko-selvityksen Iltalehden uutisoinnin jälkeen, mutta syksyllä selvitys lopetettiin, kun Saarelainen jäi eläkkeelle.
Kysymyksiä riittää edelleen. Miksi valtion turvallisuudesta vastanneessa supossa ja Ulkomaalaisvirastossa uraa tehnyt virkamies auttaisi Timtšenkoa? Miksi supo ei ole selvittänyt asiaa kunnolla? Kuka on Matti Saarelainen?
Saarelainen itse on ollut vaitonainen.
Julkisuudessa on esitetty myös vääriä ja vajavaisia tietoja, mutta palaan niihin myöhemmin, hän viestittää HS:lle.
Etsitään vastauksia muualta.
Puhelimeen vastaa Liperistä kotoisin oleva pitkäaikainen keskustavaikuttaja ja entinen puoluesihteeri Timo Laaninen, joka poliittisen uransa jälkeen vihittiin papiksi.
Laaninen muistaa Saarelaisen hyvin. Palataan 1970-luvun Pohjois-Karjalaan.
”Ne olivat hulluja vuosia koululaispolitiikassa, johon meitä yksi sukupolvi hurahti”, Laaninen kuvaa.
Hän kertoo kohdanneensa Saarelaisen Teiniliiton toiminnassa Pohjois-Karjalassa. ”Innokas ja aktiivinen keskustanuori.”
Matti Saarelainen syntyi vuonna 1959. Hän kasvoi Polvijärvellä, vanhemmat olivat kyläkoulun opettajia.
Laanisen mukaan Saarelainen tutustui jo koululaispolitiikassa kahteen mieheen, jotka vaikuttivat hänen myöhempään elämäänsä: Kai Paanaseen ja Markku Kauppiseen.
Jälkimmäinen oli Saarelaista kymmenisen vuotta vanhempi.
”Voi sanoa, että Kauppinen oli jonkinlainen keulakuva Pohjois-Karjalan nuorisoporukalle”, Laaninen kertoo.
Markku Kauppinen on jo edesmennyt, mutta moni muistaa hänet Kuntien eläkevakuutuksen (Keva) toimitusjohtajan tehtävästä. Vuonna 2009 hän joutui jättämään pestinsä vaalirahaskandaalin takia.
Sotkuun liittyivät vaalirahaa kerännyt Nova Group -yhtiö ja rahaa jakanut yhdistys nimeltä Kehittyvien maakuntien Suomi.
Vaalirahaa meni erityisesti keskustalaisille ja kokoomuslaisille poliitikoille. Keva taas rahoitti Nova Groupin moottorikelkkatehdashanketta 20 miljoonalla eurolla. Kohun keskellä Kauppinen oli poistanut eräästä kestityskuitista vaalirahayhdistyksen edustajien nimiä. Rikosepäilyjä syntyi, mutta Kauppista ei koskaan tuomittu.
Ennen Kevaa Kauppinen oli tehnyt uraa useiden ministereiden poliittisena sihteerinä, kansanedustajana ja kuntajohtajana.
Yksi asioita läheltä seurannut lähde arvioi, että Kai Paanasesta ja Markku Kauppisesta tuli nuorelle Saarelaiselle jonkinlaisia isähahmoja.
Ura turvallisuuspoliisissa alkoi varhain. Pestin hankkimisessa Saarelainen sai vaikutusvaltaista apua.
”Kyllä tämän voi Markun ansio- tai vikaluetteloon laittaa”, kertoo vuosina 1978–1990 supoa johtanut Seppo Tiitinen, keskustataustainen hänkin.
Kauppinen oli tullut Tiitiselle tutuksi, sillä supolla oli tuolloin pieni toimisto Joensuussa. Sieltä oltiin yhteydessä paikallisiin kansanedustajiin, kuten Kauppiseen.
Hakumenettely tehtävään oli joustava.
”Tuli esille, että Kauppisella olisi ilmeisen kehityskelpoinen tarjokas supoon otettavaksi. Siihen aikaan oli byrokratia pois -periaate ja minä sain päällikkönä hänet siihen nimittää”, Tiitinen jatkaa.
Eräs supossa työskennellyt ja Kauppisen pitkään tuntenut lähde ei ylläty kertomuksesta.
”Kauppinen oli kuuluisa hämähäkki järjestelemässä kaikenlaisia asioita, nimityksiä ja rahoitusta.”
Saarelainen oli vasta 20-vuotias, kun hän pääsi töihin pääkallonpaikalle, Helsingin Ratakadulle. Tammikuussa 1980 hän aloitti suojelupoliisissa virkaa tekevänä ylimääräisenä etsivänä.
Tuolloin suojelupoliisiin pääsi ylioppilaspohjalta. Saarelainen aloitti myös opinnot Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa.
Tiitinen muistaa Saarelaisesta muutakin.
”Hän on supon kesäetsivän Usko Kyykän esikuva.”
Pakinoissa esiintyvän parodiahahmon seikkailut ilmestyivät aikoinaan Kansan uutisissa. Enemmistökommunistien lehden saapumista odotettiin perjantaisin riemulla Ratakadun päämajassa, mutta Usko Kyykän sattumuksista luettiin muuallakin.
”[Presidentti Mauno] Koiviston kanssa hekoteltiin ja luettiin niitä perjantaijuttuja. Oli niissä pientä totuuden hiventä, vaikka Matti Saarelainen oli pääasiassa terrorismin torjunnan puolella ja Usko Kyykkä vastavakoilussa”, Tiitinen kertoo.
Yhteys parodiahahmoon saattaa olla kuviteltua, mutta supolaisten mielikuvissa Saarelainen kävi Kyykästä.
”Hän oli hyvä etsivä ja hänessä oli potentiaalia. Tämä kävi esille sitten myöhemmin opintomenestyksenä ja Ulkomaalaisviraston nimityksessä”, Tiitinen kuvailee.
Tuohon aikaan supo oli vielä keskittynyt Suomen sisäiseen tiedusteluun, mutta Tiitisen aikana toimintaa alettiin laajentaa myös maan rajojen ulkopuolelle.
”Nykyisin sitä näytetään tarvitsevan oikein laki, että voidaan ulkomailta tietoa hankkia.”
Sarkastinen viittaus liittyy vuonna 2019 käyttöön otettuun siviilitiedustelulakiin, joka antoi supolle lailliset mahdollisuudet ulkomaanvakoiluun.
”Silloin jos oli tiedontarvetta, niin se hankittiin”, Tiitinen kertoo 1980-luvun käytännöistä.
Valmistuttuaan yliopistosta vuonna 1987 Saarelainen sai tarkastajan työn ja myöhemmin ylitarkastajan viran suojelupoliisista.
”Oli sovittu tinki [valtiovarainministeriön valtiosihteerin] Teemu Hiltusen kanssa. Kun poikia valmistui, minä soitin Teemulle ja hän lähetti rahat supon tarkastajan tehtävään”, Tiitinen kertoo.
Saarelaiselle oli syntynyt yliopistomaailmassa yhteyksiä, jotka olivat hyödyksi supolle, eräs entinen johtava työntekijä kertoo HS:lle. Kun opiskelutoverit etenivät urallaan virkamiehiksi, poliitikoiksi ja toimittajiksi, Saarelainen sai heiltä tietoa ja heille saattoi kertoa tietoja.
Ja tieto oli supon polttoainetta: sitä piti saada kaikilla mahdollisilla tavoilla.
Yksityiselämänsäkin verkostoja hyödyntävä työntekijä oli tiedustelupalvelulle ihannemateriaalia.
Pohjoiskarjalaisesta nuorisopolitiikasta maailmalle ponkaisseen kolmikon, Saarelaisen, Kauppisen ja Paanasen, urat kurottivat 1980-luvulla eri suuntiin.
Kauppisen tie vei politiikkaan. Paananen taas jatkoi perheyhtiönsä jo 1970-luvulla aloittamaa bisnestä ja verkostoitumista Venäjällä. Paananen on kertonut, että hän tutustui insinööri Gennadi Timtšenkoon vuonna 1987. Tuolloin Timtšenko oli töissä öljykauppaa tehneessä Kineks-valtionyhtiössä, jonka pääkonttorin Paanasten perheyhtiö rakensi Pietarin lähelle.
Politiikan liepeillä Paananen pyöri nuoruusvuosienkin jälkeen. Hänen tiedetään sittemmin muun muassa antaneen vaalirahaa poliitikoille ja päässeen toistuvasti heidän puheilleen.
Saarelainen eteni supossa ja teki myös tutkimusta. Vuonna 1996 valmistui väitöskirja, joka käsitteli ulkomaalaispolitiikkaa, aineistona turvapaikkahakemukset.
Sitten aukesi tie valtiollisen viraston keulapaikalle. Ulkomaalaisviraston johtaja Mielikki Tenhunen oli joutunut kovan röykytyksen kohteeksi. Jonot venyivät, ja julkisuudessa kerrottiin kansalaisuushakemusten jopa kahden tai kolmen vuoden käsittelyajoista.
Vuoden 1997 lopussa Tenhusen lähtö oli selvä. Tällä kertaa sisäministeri Jan-Erik Enestam (rkp) halusi tehtävään ei-juristin. Myös poliisikokemus painoi vaa’assa.
Niinpä Saarelainen siirtyi supon analyysi- ja tietopalvelun esimiehen tehtävistä Ulkomaalaisvirastoon.
Hänen johtajakauttaan (1998–2004) muistellaan viraston vuonna 2010 ilmestyneessä Mansikkamaan vartijat -historiikissa. Sen mukaan Saarelainen oli korkeasti koulutettu mies sekä hyvä neuvottelija, joka näki asioita syvemmin ja laajemmin.
Sen sijaan talouskysymyksissä ja asioiden toimeenpanossa kerrotaan olleen haastetta. Oli pehmeyttä ja kiltteyttä. Hän ei osannut johtaa numeroilla, sanoo supo-kollega. Toinen kuvaa miestä ”puuhakkaaksi”.
”Pääansio oli, että hän oli sosiaalisesti kyvykäs. Poliittiset yhteydet olivat aika hyvät”, arvioi kolmas.
Läheltä Saarelaisen elämää seurannut haastateltava taas viittaa ”kekkoslaiseen” toimintatapaan, jossa ”miehet kabineteissa keskenään päättävät asioista ja palvelevat toisiaan”.
Paananen ja Saarelainen jatkoivat yhteydenpitoa. Paanasen kanssa elänyt Teija Meuronen kertoo tavanneensa Saarelaisen 1990-luvulla kymmenkunta kertaa.
”Leppoisa karjalainen mies. Ei ollut ainakaan mikään piinkova virkamies", Meuronen sanoo HS:lle.
Ystävykset harrastivat muun muassa moottoripyöräilyä ja ravintolaillallisia. Aikaa vietettiin myös Timtšenkon Taipalsaaren-huvilalla. Samalla huvilalla vieraili Putinkin.
1990-luvun loppupuolella Timtšenko oli asettunut Suomeen vaimonsa Jelenan kanssa ja jatkanut öljynvälitysbisnestä. Liikeidea oli yksinkertainen: halvalla saatua venäläistä öljyä myytiin kalliilla eteenpäin. Timtšenko rikastui satumaisesti.
Menestyksen mahdollisti läheinen kaveri, entinen KGB-agentti Vladimir Putin, joka oli 1990-luvun alussa noussut Pietarin kaupungin ulkosuhteiden johtajaksi ja myöhemmin Venäjän pääministeriksi.
Timtšenkon tähtäimessä oli juuri EU:hun liittyneen Suomen kansalaisuus. Siitä olisi hyötyä myös bisneksissä.
Kansalaisuus edellytti kielitaitoa. Pariskunta palkkasi ruotsin kielen opettajan, joka kävi antamassa oppitunteja öljy-yhtiön toimistotalossa Espoon Tapiolassa. Samaisen rakennuksen saneerauksesta oli 1990-luvun alussa huolehtinut Kai Paanasen yhtiö.
Suojelupoliisissa osattiin odottaa Timtšenkon kansalaisuushakemusta. OItiin tuntosarvet pystyssä, kuvaa yksi supolainen.
Helsingin Sanomien tietojen mukaan supon korkealta tasolta oli esitetty Ulkomaalaisvirastoa johtavalle Saarelaiselle erityinen ja painava toive: Viraston piti antaa supolle ennakkovaroitus, mikäli öljyliikemies hakisi kansalaisuutta.
Varoitusta ei tullut.
Tuohon aikaan mediassa kerrottiin yhä vuosien odotusajoista kansalaisuushakemusten käsittelyssä. Kesäkuussa 1999 Ulkomaalaisvirasto korosti viestintäpäällikkönsä suulla Helsingin Sanomissa, että hakemukset käsitellään saapumisjärjestyksessä ja nyt vuorossa olivat keväällä 1997 jätetyt hakemukset.
Joulukuussa 1998 Helsingin poliisilaitokselle hakemuksen jättänyt Timtšenko sai myönteisen päätöksen jo elokuun 1999 lopussa. Lokakuussa Timtšenkosta tuli Suomen kansalainen, kun hän luopui Venäjän kansalaisuudestaan.
Miksi Saarelainen ei toiminut supon pyynnön mukaan?
Asiaan liittyviä tapahtumia hyvin tunteva lähde viittaa Saarelaisen luonteeseen. Hän epäilee tämän halunneen vain olla kiltti Paanaselle ja Timtšenkolle.
”Luulen, että hän ei ymmärtänyt tämän keissin kokonaismerkitystä.”
”Hän oli aivan liian kiltti Ulkomaalaisvirastoon. Kun hän käskee, niin kuulijat eivät tiedä, että hän käskee.”
Tarkkaa selvyyttä asioiden etenemisestä supossa ei vieläkään ole. Olisiko ennakkovaroitus sitten muuttanut historian kulkua?
Ei välttämättä, korkeassa asemassa supossa työskennellyt lähde arvioi. Timtšenkot olisivat voineet päästä Suomen kansalaisiksi siitä huolimatta. Mutta olisi ainakin ehditty laittaa ”mylly pyörimään”, kerätä taustatietoja.
Moni haastateltava muistuttaa yhä uudestaan, että aika oli toinen.
Se näkyy muun muassa siinä, millaista keskustelua ulkomaalaisten kiinteistökaupoista käytiin Suomessa. Vuonna 1999 eduskunta poisti kaikki rajoitukset EU-kansalaisten lisäksi myös EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten kaupoilta.
Eduskunnassakaan ei käytetty yhtään puheenvuoroa venäläisten kiinteistökauppoihin liittyvistä riskeistä. Suurta huolta kannettiin tuolloin siitä, että saksalaiset haalivat järvenrantapaikat.
Saarelaisen nimitystä Ulkomaalaisviraston johtoon olivat edeltäneet toiveet siitä, että kiusalliset hakemusruuhkat saataisiin aisoihin ja ikävät otsikot mediassa loppuisivat.
Vuonna 2003 silmille lävähti uusi pommi. Keskusrikospoliisi iski virastoon: viisikymppistä osastosihteeriä epäiltiin lahjusten vastaanottamisesta. Nainen oli ottanut rahaa etupäässä turkkilaisilta ja luvannut sitä vastaan edistää heidän hakemuksiaan.
Kävi ilmi, että virolaisnainen oli aiemmin työskennellyt Inturist-matkatoimistolle, jolla oli vahva KGB-kytkös.
Sisäministeri Kari Rajamäki (sd) halusi eroon Saarelaisesta, jonka katsoi kantavan vastuun sotkusta. Tammikuussa 2023 Rajamäki kertoi Iltalehden haastattelussa, että hänen käsityksensä mukaan juuri Saarelainen oli nostanut virolaisnaista eteenpäin organisaatiossa. Saarelainen on itse arvellut, että ylentämisen olisi hoitanut joku muu.
Nykypäivän näkökulmasta tapahtumat herättävät lisää huolestuttavia kysymyksiä, kun Iltalehti kertoi, että naisen velipuoli on virolainen Herman Simm. Korkea-arvoinen tiedustelujohtaja tuomittiin Virossa maanpetoksesta vuonna 2009. Hän oli vakoillut Venäjän hyväksi.
Ulkomaalaisvirastossa kaikki eivät ymmärtäneet yhteyttä lahjustapauksen ja Saarelaisen lähdön välillä.
”Ihmetytti kovasti, kun hän ennen määräaikaa kertoi minulle, että haluaa lähteä pois sieltä”, sanoo entinen kollega.
Potkut hoituivat diskreetisti: virallisesti Saarelainen lähti itse ja supo toivotti hänet tervetulleeksi takaisin. Hänet valittiin ylitarkastajaksi.
Supo on viime aikoina Saarelaiseen liittyviä asioita kommentoidessaan toistellut, että tiedot tulevat sille uutena lehdistön kautta.
Kuulostaa erikoiselta. Eikö ministeri kertonut oman hallinnonalansa toiselle virastolle, millaisissa olosuhteissa Saarelainen oli lähtenyt Ulkomaalaisvirastosta?
”Luuletko, ettei supo olisi ollut kartalla, jos on johtaja, joka lähtee näin? Luuletko, että he eivät tarkalleen tiedä? Asiaahan käytiin myös ministeriön johdon kanssa läpi hyvin voimakkaasti”, Rajamäki vastaa.
Et pidä mahdollisena, että supo ei olisi tiennyt, miksi Saarelainen lähti Ulkomaalaisvirastosta?
”En missään nimessä.”
Vuonna 2004 kansainvälisessä julkisuudessa alettiin puhua siitä, että Timtšenko toimii Venäjän presidentiksi nousseen Putinin kassanhoitajana.
Timtšenkon Suomen kansalaisuus alkoi herättää mielenkiintoa supon sisällä. Miten mies oli sen saanut?
Virastosta jo eläkkeelle jäänyt lähde kertoo, että hän tarkasti joskus vuosina 2003–2004, oliko supo antanut Ulkomaalaisvirastolle lausuntoa Timtšenkon kansalaishakemukseen. Lausuntoa ei löytynyt.
Jätettyään Ulkomaalaisviraston Saarelainen siirtyi supon kautta valtioneuvoston kansliaan erityisasiantuntijaksi. Elettiin keskustalaisen pääministerin Matti Vanhasen hallituksen aikaa.
Kansliassa Saarelaiseen törmäsi tuttu keskustavaikuttaja, entinen puoluesihteeri Timo Laaninen.
Oltiin koettu Kaakkois-Aasian tuhoisa tsunami ja nähty kriisinhoidon haasteet. Saarelaisen tontille kansliassa tuli valtionjohtoa ympäri vuorokauden informoivan tilannekeskuksen perustaminen.
”Hän oli hyvin tyypillinen poliisihallinnon edustaja, jämpti ja varovainen puheissaan”, Laaninen kuvaa.
Pestin jälkeen Saarelainen palasi supoon, tällä kertaa osastopäälliköksi.
Uusi urapolku avautui vuonna 2017, kun Suomeen perustettiin Hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskusta. Se oli useiden maiden yhteinen hanke. Saarelainen sai johtajan pestin.
Vain parin vuoden jälkeen hän jätti tehtävän vähäisellä huomiolla.
Selitys tuli vuosia myöhemmin. Vuodenvaihteessa 2023 STT paljasti, että Saarelainen oli saanut potkut kahteen työntekijään kohdistamansa seksuaalisen häirinnän takia.
Kuten viitisentoista vuotta aiemmin Ulkomaalaisviraston tapauksessa, potkut koristeltiin ulospäin muuksi.
”Olen kuitenkin selvästi projekti-ihminen ja haluan työskennellä taustalla. Välillä minulle tuleekin vähän start-up-yrittäjän fiilis: teen muutaman vuoden jotain täysillä ja jätän sen sitten seuraajalle”, Saarelainen selitti siirtoaan HS:lle syksyllä 2019.
Hybridikeskus kiitti tiedotteessaan Saarelaista hyvin sujuneesta työstä. Johtokunnan puheenjohtaja Jori Arvonen myöntää viestinnän epäonnistuneen.
”Arvelin kyllä, että jossain vaiheessa tämä kyllä esille tulee. Mutta siinä vaiheessa päätettiin, että ei lähdetä tästä nyt tiedottamaan.”
Hoitiko Saarelainen muutoin työnsä hyvin ja olisiko hän jatkanut johtajana, jos käytösongelmia ei olisi ollut?
”Oli varmasti muutakin, mitä keskuksen johtamiseen liittyi, mutta tämä oli se päällimmäinen asia ja peruste tehdyille ratkaisuille.”
Saarelaiselle löytyi pelastusrengas tutusta paikasta. Hän palasi supoon vanhaan virkaansa, jonka nimike muutettiin lennosta osastopäälliköstä erityisasiantuntijaksi.
Mistä kertoo se, että ihminen voi jatkaa uraansa yhteiskunnan kannalta kriittisellä hallinnonalalla aina uudestaan erilaisten epäselvyyksien jälkeenkin?
”Olen joutunut pohtimaan asiaa hybridikeskuksen osalta. Nyt vuodenvaihteessa tämä asettuu erilaiseen yhteiskunnalliseen kontekstiin, kun on tullut esille muuta merkityksellistä tietoa”, Arvonen sanoo.
Hän huomauttaa, että tietoa vuoden 2004 lahjusjupakasta tai Timtšenkon kansalaisuusasiasta ei ollut, kun keskuksen johtajaa rekrytoitiin vuonna 2017.
”Ne varmasti olisivat vaikuttaneet hakijoiden arviointiin.”
Onko häirintä niin pieni asia, ettei se yksinään haittaa uralla jatkamista?
”Se johti siihen, että Saarelainen joutui lähtemään.”
Epäselväksi jää, saiko tiedonhankinnan ammattilaisten keskus eli suojelupoliisi tällä kertaa tietoa siitä, miksi Saarelaisen pesti hybridikeskuksessa oli päättynyt.
Jo keväällä 2022 supo vastasi julkiseen paineeseen ilmoittamalla tekevänsä selvityksen Saarelaisen toimista Timtšenko-asiassa.
Syksyllä supo kertoi keskeyttäneensä selvittelyt, koska Saarelainen oli jäänyt eläkkeelle. Perustelut tutkimuksilta katosivat, kun virkamies lopetti palveluksensa.
HS pyysi supolta kaikki asiakirjat tehdyistä selvitystoimista.
Mitä Saarelaisen toiminnasta on saatu selville? HS pyysi tietoa myös eläköitymiseen liittyvistä asiakirjoista. Tapahtuiko se virkamiehen omasta aloitteesta? Miksi supo ei toistuvasti tiedä asioita? Asiakirjoja ei ole saatu.
Suojelupoliisin nykyinen päällikkö Antti Pelttari on sanonut, ettei ”perusteellisissa” selvityksissä ilmennyt aihetta virkamiesoikeudelliseen menettelyyn.
Pelttari ei suostu HS:n haastatteluun. Aiemmin tammikuussa hän selitti supon vaitonaisuutta Twitterissä:
Vaikka pyrimmekin mahdollisen suureen avoimuuteen, Suojelupoliisin julkiseen viestintään liittyy aina ristiriitaisuus. Emme voi toimintaamme vaarantamatta kertoa juuri mitään operatiivisesta toiminnastamme taikka kv. yhteistyöstä.
Viime viikolla Krista Mikkosen (vihr) johtama sisäministeriö lähetti supolle selvityspyynnön Saarelaiseen liittyvistä asioista. Ministeriö myös pyytää asiakirjoja 1990-luvun lopulta alkaen.
HS:n tietojen mukaan tiedusteluvalvontavaltuutettu Kimmo Hakonen auttoi ministeriön kansallisen turvallisuuden yksikköä ymmärtämään, että pyyntö on syytä lähettää.
Yksikköä johtaa Petri Knape, joka on virkavapaalla suojelupoliisin johtotehtävistä. Apulaisoikeuskanslerin vuonna 2021 tekemän linjauksen jälkeen Knape ei ole saanut osallistua supon tarkastamiseen, joten selvityspyynnön lähetti hänen alaisenaan työskentelevä hallitusneuvos.
Ulkomaalaisviraston lahjusjupakan aikana sisäministerinä toiminut Kari Rajamäki (sd) kuulostaa puhelimessa turhautuneelta. Hänkin sanoo haluavansa lisää tietoa tapahtumista.
Selvityspyyntö ei hänen mielestään riitä.
”Ei enää pyydellä selvityksiä virastolta itseltään, vaan nyt pätevän ulkopuolisen asiantuntijaryhmän tulee käydä läpi supon toiminta ja johdon vastuut.
Vuodesta 2019 supon parlamentaarisesta valvonnasta on vastannut eduskunnan tiedusteluvalvontavaliokunta. Supon johtoa on jo käynyt sen kuultavana, mutta kansalaisille kuulemisen tuloksista ei ole kerrottu.
Valiokunnan puheenjohtaja Mika Kari (sd) totesi tällä viikolla, että supon omavalvonta ei asiassa enää riitä.
”Supon yläpuolelta löytyy ministeriö, ja ministeriö tekee tämän arvion supon toiminnasta.”
Matti Saarelaisen läksiäiset järjestettiin Helsingin Kampissa loppuvuodesta 2022. Suomalaiselle klubille kokoontui muutama kymmenen ihmistä, joukossa supon päällikkö Antti Pelttari.
Eräs paikalla ollut kertoo, että juhlissa oli myös ”yksi kenraali”, mikä hänen mukaansa kuvastaa Saarelaisen monipuolista verkostoa. Tunnelmaa luonnehditaan lämpimäksi, mitään nihkeyttä ihmisten kesken ei ilmennyt.
Eihän tällaisia juhlia edes kaikille järjestetty, ei edes kymmenien vuosien uran jälkeen, sanoo puolestaan yksi supon entinen työntekijä – läksiäisiä vaille itse jäänyt.
Pelttari luovutti Saarelaiselle lahjan kiitokseksi vuosikymmenien palveluksesta.
HS haastatteli juttua varten kahtakymmentä Saarelaisen vaiheita eri rooleissa seurannutta henkilöä. Saarelainen kieltäytyi haastattelusta, mutta vastasi muutamaan toimituksen kysymyksistä sähköpostitse. Hän ilmoitti, että toimituksen tieto keskustalaisen Vesaiset-järjestön toiminnanjohtajuudesta oli totta (yksi kuukausi lukion jälkeen). Saarelaisen mukaan hän ei ole koskaan tavannut Gennadi Timtšenkoa. Parodiahahmo Usko Kyykkään liittyvä juttu kuulostaa hänen mukaansa uskottavalta.
Minulle ei koska on se ennenkin kovistellut esim. valtion eläkeputiikkeja.
Ehkä tuohon Viestikoekeskukseen liittyy vain toimittajakunnan laajuinen fetissi (muistatteko esim. Yle MOT:n yrityksen - taisi olla Olli Ainolan juttu) ja mikä tahansa tieto oli liian herkullista julkaista. Kuten ym. julkaisusta päättäneen Esa Niemisen puolustelu vihjaa.
Viimeksi muokattu:
Kyllä tästä tapauksesta jäi vähän sellainen vaikutelma, että tarkoituksena ei todellakaan ollut jalomielisesti arvioida viranomaisten toiminnan asianmukaisuutta salaisten asiakirjojen avulla, vaan tehdä mahdollisimman herkullinen ja lukijoita houkutteleva paljastusjuttu.
Toivoa sopii, että jatkossa järkeä käytettäisiin vähän enemmän. Suomen turvallisuuspoliittinen ympäristö kun ei nyt muutenkaan ole ihan paras mahdollinen.
Esitutkinta-aineisto vahvistaa sitä mitä täällä on epäiltiin.
Alafuzoffin vuoto erotettiin omaksi tutkinnakseen.
KRP istui tutkinnan päällä niin kauan että virkarikos vanhentui.
Rappe teki päätöksen keskeyttämisestä.
Koko juttu haisee.
puheenvuoro.uusisuomi.fi
Alafuzoffin vuoto erotettiin omaksi tutkinnakseen.
KRP istui tutkinnan päällä niin kauan että virkarikos vanhentui.
Rappe teki päätöksen keskeyttämisestä.
Koko juttu haisee.
KRP:n 2400/R/320/17-esitutkinta-aineisto ja Viestikoekeskus-asia Georgij Alafuzoffin suhteen | Uusi Suomi Puheenvuoro
Keskusrikospoliisin 2400/R/320/17-esitutkinta-aineisto on valtava asiakokonaisuus. Itse esitutkintapöytäkirja on 1 535 sivua. Pöytäkirjaan liittyy viisi liitettä, joissa sivuja 6 150 (2400/R/320/17/
puheenvuoro.uusisuomi.fi
arix
Respected Leader
Hyvät veljet ovat suojelleet Geogij:a, olisikohan ollut kyseessä oman perseen suojelu ettei hän olisi paljastanut piiloteltuja asioita muista?Esitutkinta-aineisto vahvistaa sitä mitä täällä on epäiltiin.
Alafuzoffin vuoto erotettiin omaksi tutkinnakseen.
KRP istui tutkinnan päällä niin kauan että virkarikos vanhentui.
Rappe teki päätöksen keskeyttämisestä.
Koko juttu haisee.
KRP:n 2400/R/320/17-esitutkinta-aineisto ja Viestikoekeskus-asia Georgij Alafuzoffin suhteen | Uusi Suomi Puheenvuoro
Keskusrikospoliisin 2400/R/320/17-esitutkinta-aineisto on valtava asiakokonaisuus. Itse esitutkintapöytäkirja on 1 535 sivua. Pöytäkirjaan liittyy viisi liitettä, joissa sivuja 6 150 (2400/R/320/17/
YliKoo
Greatest Leader
Ei, se muistitikku joutu hukkaan, milläs sitä sitten enää tutkitEsitutkinta-aineisto vahvistaa sitä mitä täällä on epäiltiin.
Alafuzoffin vuoto erotettiin omaksi tutkinnakseen.
KRP istui tutkinnan päällä niin kauan että virkarikos vanhentui.
Rappe teki päätöksen keskeyttämisestä.
Koko juttu haisee.
KRP:n 2400/R/320/17-esitutkinta-aineisto ja Viestikoekeskus-asia Georgij Alafuzoffin suhteen | Uusi Suomi Puheenvuoro
Keskusrikospoliisin 2400/R/320/17-esitutkinta-aineisto on valtava asiakokonaisuus. Itse esitutkintapöytäkirja on 1 535 sivua. Pöytäkirjaan liittyy viisi liitettä, joissa sivuja 6 150 (2400/R/320/17/
YliKoo
Greatest Leader
Tuli tämän myötä miettien mieleen, että Rapen vimma jahdata junaonnettomuuden kuljettajavarusmiestä voisi myös näyttäytyä haluna rapauttaa maanpuolustustahtoa. Ei ainakaan sitä edistänyt.
Se kuuluisa joku voisi perata tällaisen rapen tekemisiä huolella, saattaisi löytyä jotakin.
Nyt haisee ja kovaa "Ketkustan"..
Suojeltu mies
Vladimir Putinin luotto-oligarkin apulaisella oli ystävä Suomen turvallisuusviranomaisten yläkerroksessa. Suojelupoliisi pelasti Matti Saarelaisen pinteestä toistuvasti.TILAAJILLE
Tuomo Pietiläinen HS, Outi Salovaara HS, Salla Vuorikoski HS
29.1. 2:00 | Päivitetty 29.1. 6:08
Arvoitus vaivasi toimittajia pitkään.
Miten venäläinen oligarkki Gennadi Timtšenko sai Suomen kansalaisuuden vuonna 1999?
Kansalaisuudesta oli hänelle valtavasti hyötyä. Se todennäköisesti myös suojasi tätä Vladimir Putinin ystävää ja luottomiestä Euroopan unionin pakotelistaukselta vuosien ajan.
Voiko omaa kansalaista panna listalle ja estää tulemasta maahan? Tätä Suomen valtionjohto on myöntänyt pohtineensa, kun 2010-luvulla EU:ssa neuvoteltiin siitä, keitä listalle lisätään.
Pakotteiden välttäminen mahdollisti sen, että Timtšenko pystyi Krimin valtauksen jälkeenkin pyörittämään muiden liiketoimiensa ohella jääkiekkojoukkue Jokereita ja helsinkiläistä jääkiekkohallia.
Suomalaisissa hankkeissa häntä palveli pitkäaikainen yhteistyökumppani Kai Paananen. Voi sanoa, että Paananen on ollut Suomessa Timtšenkon oikea käsi.
Venäjä oli 1990-luvulla monella tapaa heikko, mutta Suomen turvallisuusviranomaiset kyllä pitivät venäläisiä silmällä. Suojelupoliisissakin tiedettiin Timtšenkon yhteydestä Putinin, joka tuolloin kipusi Kremlissä vallan portaita. Timtšenkon yhtiökumppaneilla oli puolestaan tiiviit siteet KGB:hen.
Arvoitus alkoi ratketa, kun aihetta pitkään penkonut Iltalehden tutkiva toimittaja Jarno Liski sai maaliskuussa 2022 haastattelun Ulkomaalaisvirastoa 1990-luvun lopussa johtaneelta Matti Saarelaiselta, joka on työskennellyt pitkään myös suojelupoliisissa.
Saarelainen sanoi, että Timtšenkon kansalaisuuteen liittyvä prosessi oli ollut ”aivan normaali”.
Lausunto sai Teija Meurosen hermostumaan. Kai Paanasen entinen avopuoliso antoi Iltalehdelle haastattelun, jossa hän kertoi vuonna 1999 kuulemastaan keskustelusta.
Paananen sanoi pöydässä Saarelaiselle, että Timtšenkon kansalaisuusasia pitäisi hoitaa nopeasti, Meuronen muisteli.
Uutisointi paljasti, että Paananen ja Saarelainen olivat ystäviä. Timtšenko sai kansalaisuuden pian kerrotun keskustelun jälkeen.
Sittemmin Matti Saarelainen on pysynyt otsikoissa. On selvinnyt, että supo on toistuvasti ottanut Saarelaisen takaisin sen jälkeen kun hän on joutunut lähtemään muista virkatehtävistä.
Lisävaloa erikoisiin tapahtumiin on saanut turhaan odottaa supolta. Viime vuonna se käynnisti Timtšenko-selvityksen Iltalehden uutisoinnin jälkeen, mutta syksyllä selvitys lopetettiin, kun Saarelainen jäi eläkkeelle.
Kysymyksiä riittää edelleen. Miksi valtion turvallisuudesta vastanneessa supossa ja Ulkomaalaisvirastossa uraa tehnyt virkamies auttaisi Timtšenkoa? Miksi supo ei ole selvittänyt asiaa kunnolla? Kuka on Matti Saarelainen?
Saarelainen itse on ollut vaitonainen.
Julkisuudessa on esitetty myös vääriä ja vajavaisia tietoja, mutta palaan niihin myöhemmin, hän viestittää HS:lle.
Etsitään vastauksia muualta.
Puhelimeen vastaa Liperistä kotoisin oleva pitkäaikainen keskustavaikuttaja ja entinen puoluesihteeri Timo Laaninen, joka poliittisen uransa jälkeen vihittiin papiksi.
Laaninen muistaa Saarelaisen hyvin. Palataan 1970-luvun Pohjois-Karjalaan.
”Ne olivat hulluja vuosia koululaispolitiikassa, johon meitä yksi sukupolvi hurahti”, Laaninen kuvaa.
Hän kertoo kohdanneensa Saarelaisen Teiniliiton toiminnassa Pohjois-Karjalassa. ”Innokas ja aktiivinen keskustanuori.”
Matti Saarelainen syntyi vuonna 1959. Hän kasvoi Polvijärvellä, vanhemmat olivat kyläkoulun opettajia.
Laanisen mukaan Saarelainen tutustui jo koululaispolitiikassa kahteen mieheen, jotka vaikuttivat hänen myöhempään elämäänsä: Kai Paanaseen ja Markku Kauppiseen.
Jälkimmäinen oli Saarelaista kymmenisen vuotta vanhempi.
”Voi sanoa, että Kauppinen oli jonkinlainen keulakuva Pohjois-Karjalan nuorisoporukalle”, Laaninen kertoo.
Markku Kauppinen on jo edesmennyt, mutta moni muistaa hänet Kuntien eläkevakuutuksen (Keva) toimitusjohtajan tehtävästä. Vuonna 2009 hän joutui jättämään pestinsä vaalirahaskandaalin takia.
Sotkuun liittyivät vaalirahaa kerännyt Nova Group -yhtiö ja rahaa jakanut yhdistys nimeltä Kehittyvien maakuntien Suomi.
Vaalirahaa meni erityisesti keskustalaisille ja kokoomuslaisille poliitikoille. Keva taas rahoitti Nova Groupin moottorikelkkatehdashanketta 20 miljoonalla eurolla. Kohun keskellä Kauppinen oli poistanut eräästä kestityskuitista vaalirahayhdistyksen edustajien nimiä. Rikosepäilyjä syntyi, mutta Kauppista ei koskaan tuomittu.
Ennen Kevaa Kauppinen oli tehnyt uraa useiden ministereiden poliittisena sihteerinä, kansanedustajana ja kuntajohtajana.
Yksi asioita läheltä seurannut lähde arvioi, että Kai Paanasesta ja Markku Kauppisesta tuli nuorelle Saarelaiselle jonkinlaisia isähahmoja.
Ura turvallisuuspoliisissa alkoi varhain. Pestin hankkimisessa Saarelainen sai vaikutusvaltaista apua.
”Kyllä tämän voi Markun ansio- tai vikaluetteloon laittaa”, kertoo vuosina 1978–1990 supoa johtanut Seppo Tiitinen, keskustataustainen hänkin.
Kauppinen oli tullut Tiitiselle tutuksi, sillä supolla oli tuolloin pieni toimisto Joensuussa. Sieltä oltiin yhteydessä paikallisiin kansanedustajiin, kuten Kauppiseen.
Hakumenettely tehtävään oli joustava.
”Tuli esille, että Kauppisella olisi ilmeisen kehityskelpoinen tarjokas supoon otettavaksi. Siihen aikaan oli byrokratia pois -periaate ja minä sain päällikkönä hänet siihen nimittää”, Tiitinen jatkaa.
Eräs supossa työskennellyt ja Kauppisen pitkään tuntenut lähde ei ylläty kertomuksesta.
”Kauppinen oli kuuluisa hämähäkki järjestelemässä kaikenlaisia asioita, nimityksiä ja rahoitusta.”
Saarelainen oli vasta 20-vuotias, kun hän pääsi töihin pääkallonpaikalle, Helsingin Ratakadulle. Tammikuussa 1980 hän aloitti suojelupoliisissa virkaa tekevänä ylimääräisenä etsivänä.
Tuolloin suojelupoliisiin pääsi ylioppilaspohjalta. Saarelainen aloitti myös opinnot Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa.
Tiitinen muistaa Saarelaisesta muutakin.
”Hän on supon kesäetsivän Usko Kyykän esikuva.”
Pakinoissa esiintyvän parodiahahmon seikkailut ilmestyivät aikoinaan Kansan uutisissa. Enemmistökommunistien lehden saapumista odotettiin perjantaisin riemulla Ratakadun päämajassa, mutta Usko Kyykän sattumuksista luettiin muuallakin.
”[Presidentti Mauno] Koiviston kanssa hekoteltiin ja luettiin niitä perjantaijuttuja. Oli niissä pientä totuuden hiventä, vaikka Matti Saarelainen oli pääasiassa terrorismin torjunnan puolella ja Usko Kyykkä vastavakoilussa”, Tiitinen kertoo.
Yhteys parodiahahmoon saattaa olla kuviteltua, mutta supolaisten mielikuvissa Saarelainen kävi Kyykästä.
”Hän oli hyvä etsivä ja hänessä oli potentiaalia. Tämä kävi esille sitten myöhemmin opintomenestyksenä ja Ulkomaalaisviraston nimityksessä”, Tiitinen kuvailee.
Tuohon aikaan supo oli vielä keskittynyt Suomen sisäiseen tiedusteluun, mutta Tiitisen aikana toimintaa alettiin laajentaa myös maan rajojen ulkopuolelle.
”Nykyisin sitä näytetään tarvitsevan oikein laki, että voidaan ulkomailta tietoa hankkia.”
Sarkastinen viittaus liittyy vuonna 2019 käyttöön otettuun siviilitiedustelulakiin, joka antoi supolle lailliset mahdollisuudet ulkomaanvakoiluun.
”Silloin jos oli tiedontarvetta, niin se hankittiin”, Tiitinen kertoo 1980-luvun käytännöistä.
Valmistuttuaan yliopistosta vuonna 1987 Saarelainen sai tarkastajan työn ja myöhemmin ylitarkastajan viran suojelupoliisista.
”Oli sovittu tinki [valtiovarainministeriön valtiosihteerin] Teemu Hiltusen kanssa. Kun poikia valmistui, minä soitin Teemulle ja hän lähetti rahat supon tarkastajan tehtävään”, Tiitinen kertoo.
Saarelaiselle oli syntynyt yliopistomaailmassa yhteyksiä, jotka olivat hyödyksi supolle, eräs entinen johtava työntekijä kertoo HS:lle. Kun opiskelutoverit etenivät urallaan virkamiehiksi, poliitikoiksi ja toimittajiksi, Saarelainen sai heiltä tietoa ja heille saattoi kertoa tietoja.
Ja tieto oli supon polttoainetta: sitä piti saada kaikilla mahdollisilla tavoilla.
Yksityiselämänsäkin verkostoja hyödyntävä työntekijä oli tiedustelupalvelulle ihannemateriaalia.
Pohjoiskarjalaisesta nuorisopolitiikasta maailmalle ponkaisseen kolmikon, Saarelaisen, Kauppisen ja Paanasen, urat kurottivat 1980-luvulla eri suuntiin.
Kauppisen tie vei politiikkaan. Paananen taas jatkoi perheyhtiönsä jo 1970-luvulla aloittamaa bisnestä ja verkostoitumista Venäjällä. Paananen on kertonut, että hän tutustui insinööri Gennadi Timtšenkoon vuonna 1987. Tuolloin Timtšenko oli töissä öljykauppaa tehneessä Kineks-valtionyhtiössä, jonka pääkonttorin Paanasten perheyhtiö rakensi Pietarin lähelle.
Politiikan liepeillä Paananen pyöri nuoruusvuosienkin jälkeen. Hänen tiedetään sittemmin muun muassa antaneen vaalirahaa poliitikoille ja päässeen toistuvasti heidän puheilleen.
Saarelainen eteni supossa ja teki myös tutkimusta. Vuonna 1996 valmistui väitöskirja, joka käsitteli ulkomaalaispolitiikkaa, aineistona turvapaikkahakemukset.
Sitten aukesi tie valtiollisen viraston keulapaikalle. Ulkomaalaisviraston johtaja Mielikki Tenhunen oli joutunut kovan röykytyksen kohteeksi. Jonot venyivät, ja julkisuudessa kerrottiin kansalaisuushakemusten jopa kahden tai kolmen vuoden käsittelyajoista.
Vuoden 1997 lopussa Tenhusen lähtö oli selvä. Tällä kertaa sisäministeri Jan-Erik Enestam (rkp) halusi tehtävään ei-juristin. Myös poliisikokemus painoi vaa’assa.
Niinpä Saarelainen siirtyi supon analyysi- ja tietopalvelun esimiehen tehtävistä Ulkomaalaisvirastoon.
Hänen johtajakauttaan (1998–2004) muistellaan viraston vuonna 2010 ilmestyneessä Mansikkamaan vartijat -historiikissa. Sen mukaan Saarelainen oli korkeasti koulutettu mies sekä hyvä neuvottelija, joka näki asioita syvemmin ja laajemmin.
Sen sijaan talouskysymyksissä ja asioiden toimeenpanossa kerrotaan olleen haastetta. Oli pehmeyttä ja kiltteyttä. Hän ei osannut johtaa numeroilla, sanoo supo-kollega. Toinen kuvaa miestä ”puuhakkaaksi”.
”Pääansio oli, että hän oli sosiaalisesti kyvykäs. Poliittiset yhteydet olivat aika hyvät”, arvioi kolmas.
Läheltä Saarelaisen elämää seurannut haastateltava taas viittaa ”kekkoslaiseen” toimintatapaan, jossa ”miehet kabineteissa keskenään päättävät asioista ja palvelevat toisiaan”.
Paananen ja Saarelainen jatkoivat yhteydenpitoa. Paanasen kanssa elänyt Teija Meuronen kertoo tavanneensa Saarelaisen 1990-luvulla kymmenkunta kertaa.
”Leppoisa karjalainen mies. Ei ollut ainakaan mikään piinkova virkamies", Meuronen sanoo HS:lle.
Ystävykset harrastivat muun muassa moottoripyöräilyä ja ravintolaillallisia. Aikaa vietettiin myös Timtšenkon Taipalsaaren-huvilalla. Samalla huvilalla vieraili Putinkin.
1990-luvun loppupuolella Timtšenko oli asettunut Suomeen vaimonsa Jelenan kanssa ja jatkanut öljynvälitysbisnestä. Liikeidea oli yksinkertainen: halvalla saatua venäläistä öljyä myytiin kalliilla eteenpäin. Timtšenko rikastui satumaisesti.
Menestyksen mahdollisti läheinen kaveri, entinen KGB-agentti Vladimir Putin, joka oli 1990-luvun alussa noussut Pietarin kaupungin ulkosuhteiden johtajaksi ja myöhemmin Venäjän pääministeriksi.
Timtšenkon tähtäimessä oli juuri EU:hun liittyneen Suomen kansalaisuus. Siitä olisi hyötyä myös bisneksissä.
Kansalaisuus edellytti kielitaitoa. Pariskunta palkkasi ruotsin kielen opettajan, joka kävi antamassa oppitunteja öljy-yhtiön toimistotalossa Espoon Tapiolassa. Samaisen rakennuksen saneerauksesta oli 1990-luvun alussa huolehtinut Kai Paanasen yhtiö.
Suojelupoliisissa osattiin odottaa Timtšenkon kansalaisuushakemusta. OItiin tuntosarvet pystyssä, kuvaa yksi supolainen.
Helsingin Sanomien tietojen mukaan supon korkealta tasolta oli esitetty Ulkomaalaisvirastoa johtavalle Saarelaiselle erityinen ja painava toive: Viraston piti antaa supolle ennakkovaroitus, mikäli öljyliikemies hakisi kansalaisuutta.
Varoitusta ei tullut.
Tuohon aikaan mediassa kerrottiin yhä vuosien odotusajoista kansalaisuushakemusten käsittelyssä. Kesäkuussa 1999 Ulkomaalaisvirasto korosti viestintäpäällikkönsä suulla Helsingin Sanomissa, että hakemukset käsitellään saapumisjärjestyksessä ja nyt vuorossa olivat keväällä 1997 jätetyt hakemukset.
Joulukuussa 1998 Helsingin poliisilaitokselle hakemuksen jättänyt Timtšenko sai myönteisen päätöksen jo elokuun 1999 lopussa. Lokakuussa Timtšenkosta tuli Suomen kansalainen, kun hän luopui Venäjän kansalaisuudestaan.
Miksi Saarelainen ei toiminut supon pyynnön mukaan?
Asiaan liittyviä tapahtumia hyvin tunteva lähde viittaa Saarelaisen luonteeseen. Hän epäilee tämän halunneen vain olla kiltti Paanaselle ja Timtšenkolle.
”Luulen, että hän ei ymmärtänyt tämän keissin kokonaismerkitystä.”
”Hän oli aivan liian kiltti Ulkomaalaisvirastoon. Kun hän käskee, niin kuulijat eivät tiedä, että hän käskee.”
Tarkkaa selvyyttä asioiden etenemisestä supossa ei vieläkään ole. Olisiko ennakkovaroitus sitten muuttanut historian kulkua?
Ei välttämättä, korkeassa asemassa supossa työskennellyt lähde arvioi. Timtšenkot olisivat voineet päästä Suomen kansalaisiksi siitä huolimatta. Mutta olisi ainakin ehditty laittaa ”mylly pyörimään”, kerätä taustatietoja.
Moni haastateltava muistuttaa yhä uudestaan, että aika oli toinen.
Se näkyy muun muassa siinä, millaista keskustelua ulkomaalaisten kiinteistökaupoista käytiin Suomessa. Vuonna 1999 eduskunta poisti kaikki rajoitukset EU-kansalaisten lisäksi myös EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten kaupoilta.
Eduskunnassakaan ei käytetty yhtään puheenvuoroa venäläisten kiinteistökauppoihin liittyvistä riskeistä. Suurta huolta kannettiin tuolloin siitä, että saksalaiset haalivat järvenrantapaikat.
Saarelaisen nimitystä Ulkomaalaisviraston johtoon olivat edeltäneet toiveet siitä, että kiusalliset hakemusruuhkat saataisiin aisoihin ja ikävät otsikot mediassa loppuisivat.
Vuonna 2003 silmille lävähti uusi pommi. Keskusrikospoliisi iski virastoon: viisikymppistä osastosihteeriä epäiltiin lahjusten vastaanottamisesta. Nainen oli ottanut rahaa etupäässä turkkilaisilta ja luvannut sitä vastaan edistää heidän hakemuksiaan.
Kävi ilmi, että virolaisnainen oli aiemmin työskennellyt Inturist-matkatoimistolle, jolla oli vahva KGB-kytkös.
Sisäministeri Kari Rajamäki (sd) halusi eroon Saarelaisesta, jonka katsoi kantavan vastuun sotkusta. Tammikuussa 2023 Rajamäki kertoi Iltalehden haastattelussa, että hänen käsityksensä mukaan juuri Saarelainen oli nostanut virolaisnaista eteenpäin organisaatiossa. Saarelainen on itse arvellut, että ylentämisen olisi hoitanut joku muu.
Nykypäivän näkökulmasta tapahtumat herättävät lisää huolestuttavia kysymyksiä, kun Iltalehti kertoi, että naisen velipuoli on virolainen Herman Simm. Korkea-arvoinen tiedustelujohtaja tuomittiin Virossa maanpetoksesta vuonna 2009. Hän oli vakoillut Venäjän hyväksi.
Ulkomaalaisvirastossa kaikki eivät ymmärtäneet yhteyttä lahjustapauksen ja Saarelaisen lähdön välillä.
”Ihmetytti kovasti, kun hän ennen määräaikaa kertoi minulle, että haluaa lähteä pois sieltä”, sanoo entinen kollega.
Potkut hoituivat diskreetisti: virallisesti Saarelainen lähti itse ja supo toivotti hänet tervetulleeksi takaisin. Hänet valittiin ylitarkastajaksi.
Supo on viime aikoina Saarelaiseen liittyviä asioita kommentoidessaan toistellut, että tiedot tulevat sille uutena lehdistön kautta.
Kuulostaa erikoiselta. Eikö ministeri kertonut oman hallinnonalansa toiselle virastolle, millaisissa olosuhteissa Saarelainen oli lähtenyt Ulkomaalaisvirastosta?
”Luuletko, ettei supo olisi ollut kartalla, jos on johtaja, joka lähtee näin? Luuletko, että he eivät tarkalleen tiedä? Asiaahan käytiin myös ministeriön johdon kanssa läpi hyvin voimakkaasti”, Rajamäki vastaa.
Et pidä mahdollisena, että supo ei olisi tiennyt, miksi Saarelainen lähti Ulkomaalaisvirastosta?
”En missään nimessä.”
Vuonna 2004 kansainvälisessä julkisuudessa alettiin puhua siitä, että Timtšenko toimii Venäjän presidentiksi nousseen Putinin kassanhoitajana.
Timtšenkon Suomen kansalaisuus alkoi herättää mielenkiintoa supon sisällä. Miten mies oli sen saanut?
Virastosta jo eläkkeelle jäänyt lähde kertoo, että hän tarkasti joskus vuosina 2003–2004, oliko supo antanut Ulkomaalaisvirastolle lausuntoa Timtšenkon kansalaishakemukseen. Lausuntoa ei löytynyt.
Jätettyään Ulkomaalaisviraston Saarelainen siirtyi supon kautta valtioneuvoston kansliaan erityisasiantuntijaksi. Elettiin keskustalaisen pääministerin Matti Vanhasen hallituksen aikaa.
Kansliassa Saarelaiseen törmäsi tuttu keskustavaikuttaja, entinen puoluesihteeri Timo Laaninen.
Oltiin koettu Kaakkois-Aasian tuhoisa tsunami ja nähty kriisinhoidon haasteet. Saarelaisen tontille kansliassa tuli valtionjohtoa ympäri vuorokauden informoivan tilannekeskuksen perustaminen.
”Hän oli hyvin tyypillinen poliisihallinnon edustaja, jämpti ja varovainen puheissaan”, Laaninen kuvaa.
Pestin jälkeen Saarelainen palasi supoon, tällä kertaa osastopäälliköksi.
Uusi urapolku avautui vuonna 2017, kun Suomeen perustettiin Hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskusta. Se oli useiden maiden yhteinen hanke. Saarelainen sai johtajan pestin.
Vain parin vuoden jälkeen hän jätti tehtävän vähäisellä huomiolla.
Selitys tuli vuosia myöhemmin. Vuodenvaihteessa 2023 STT paljasti, että Saarelainen oli saanut potkut kahteen työntekijään kohdistamansa seksuaalisen häirinnän takia.
Kuten viitisentoista vuotta aiemmin Ulkomaalaisviraston tapauksessa, potkut koristeltiin ulospäin muuksi.
”Olen kuitenkin selvästi projekti-ihminen ja haluan työskennellä taustalla. Välillä minulle tuleekin vähän start-up-yrittäjän fiilis: teen muutaman vuoden jotain täysillä ja jätän sen sitten seuraajalle”, Saarelainen selitti siirtoaan HS:lle syksyllä 2019.
Hybridikeskus kiitti tiedotteessaan Saarelaista hyvin sujuneesta työstä. Johtokunnan puheenjohtaja Jori Arvonen myöntää viestinnän epäonnistuneen.
”Arvelin kyllä, että jossain vaiheessa tämä kyllä esille tulee. Mutta siinä vaiheessa päätettiin, että ei lähdetä tästä nyt tiedottamaan.”
Hoitiko Saarelainen muutoin työnsä hyvin ja olisiko hän jatkanut johtajana, jos käytösongelmia ei olisi ollut?
”Oli varmasti muutakin, mitä keskuksen johtamiseen liittyi, mutta tämä oli se päällimmäinen asia ja peruste tehdyille ratkaisuille.”
Saarelaiselle löytyi pelastusrengas tutusta paikasta. Hän palasi supoon vanhaan virkaansa, jonka nimike muutettiin lennosta osastopäälliköstä erityisasiantuntijaksi.
Mistä kertoo se, että ihminen voi jatkaa uraansa yhteiskunnan kannalta kriittisellä hallinnonalalla aina uudestaan erilaisten epäselvyyksien jälkeenkin?
”Olen joutunut pohtimaan asiaa hybridikeskuksen osalta. Nyt vuodenvaihteessa tämä asettuu erilaiseen yhteiskunnalliseen kontekstiin, kun on tullut esille muuta merkityksellistä tietoa”, Arvonen sanoo.
Hän huomauttaa, että tietoa vuoden 2004 lahjusjupakasta tai Timtšenkon kansalaisuusasiasta ei ollut, kun keskuksen johtajaa rekrytoitiin vuonna 2017.
”Ne varmasti olisivat vaikuttaneet hakijoiden arviointiin.”
Onko häirintä niin pieni asia, ettei se yksinään haittaa uralla jatkamista?
”Se johti siihen, että Saarelainen joutui lähtemään.”
Epäselväksi jää, saiko tiedonhankinnan ammattilaisten keskus eli suojelupoliisi tällä kertaa tietoa siitä, miksi Saarelaisen pesti hybridikeskuksessa oli päättynyt.
Jo keväällä 2022 supo vastasi julkiseen paineeseen ilmoittamalla tekevänsä selvityksen Saarelaisen toimista Timtšenko-asiassa.
Syksyllä supo kertoi keskeyttäneensä selvittelyt, koska Saarelainen oli jäänyt eläkkeelle. Perustelut tutkimuksilta katosivat, kun virkamies lopetti palveluksensa.
HS pyysi supolta kaikki asiakirjat tehdyistä selvitystoimista.
Mitä Saarelaisen toiminnasta on saatu selville? HS pyysi tietoa myös eläköitymiseen liittyvistä asiakirjoista. Tapahtuiko se virkamiehen omasta aloitteesta? Miksi supo ei toistuvasti tiedä asioita? Asiakirjoja ei ole saatu.
Suojelupoliisin nykyinen päällikkö Antti Pelttari on sanonut, ettei ”perusteellisissa” selvityksissä ilmennyt aihetta virkamiesoikeudelliseen menettelyyn.
Pelttari ei suostu HS:n haastatteluun. Aiemmin tammikuussa hän selitti supon vaitonaisuutta Twitterissä:
Vaikka pyrimmekin mahdollisen suureen avoimuuteen, Suojelupoliisin julkiseen viestintään liittyy aina ristiriitaisuus. Emme voi toimintaamme vaarantamatta kertoa juuri mitään operatiivisesta toiminnastamme taikka kv. yhteistyöstä.
Viime viikolla Krista Mikkosen (vihr) johtama sisäministeriö lähetti supolle selvityspyynnön Saarelaiseen liittyvistä asioista. Ministeriö myös pyytää asiakirjoja 1990-luvun lopulta alkaen.
HS:n tietojen mukaan tiedusteluvalvontavaltuutettu Kimmo Hakonen auttoi ministeriön kansallisen turvallisuuden yksikköä ymmärtämään, että pyyntö on syytä lähettää.
Yksikköä johtaa Petri Knape, joka on virkavapaalla suojelupoliisin johtotehtävistä. Apulaisoikeuskanslerin vuonna 2021 tekemän linjauksen jälkeen Knape ei ole saanut osallistua supon tarkastamiseen, joten selvityspyynnön lähetti hänen alaisenaan työskentelevä hallitusneuvos.
Ulkomaalaisviraston lahjusjupakan aikana sisäministerinä toiminut Kari Rajamäki (sd) kuulostaa puhelimessa turhautuneelta. Hänkin sanoo haluavansa lisää tietoa tapahtumista.
Selvityspyyntö ei hänen mielestään riitä.
”Ei enää pyydellä selvityksiä virastolta itseltään, vaan nyt pätevän ulkopuolisen asiantuntijaryhmän tulee käydä läpi supon toiminta ja johdon vastuut.
Vuodesta 2019 supon parlamentaarisesta valvonnasta on vastannut eduskunnan tiedusteluvalvontavaliokunta. Supon johtoa on jo käynyt sen kuultavana, mutta kansalaisille kuulemisen tuloksista ei ole kerrottu.
Valiokunnan puheenjohtaja Mika Kari (sd) totesi tällä viikolla, että supon omavalvonta ei asiassa enää riitä.
”Supon yläpuolelta löytyy ministeriö, ja ministeriö tekee tämän arvion supon toiminnasta.”
Matti Saarelaisen läksiäiset järjestettiin Helsingin Kampissa loppuvuodesta 2022. Suomalaiselle klubille kokoontui muutama kymmenen ihmistä, joukossa supon päällikkö Antti Pelttari.
Eräs paikalla ollut kertoo, että juhlissa oli myös ”yksi kenraali”, mikä hänen mukaansa kuvastaa Saarelaisen monipuolista verkostoa. Tunnelmaa luonnehditaan lämpimäksi, mitään nihkeyttä ihmisten kesken ei ilmennyt.
Eihän tällaisia juhlia edes kaikille järjestetty, ei edes kymmenien vuosien uran jälkeen, sanoo puolestaan yksi supon entinen työntekijä – läksiäisiä vaille itse jäänyt.
Pelttari luovutti Saarelaiselle lahjan kiitokseksi vuosikymmenien palveluksesta.
HS haastatteli juttua varten kahtakymmentä Saarelaisen vaiheita eri rooleissa seurannutta henkilöä. Saarelainen kieltäytyi haastattelusta, mutta vastasi muutamaan toimituksen kysymyksistä sähköpostitse. Hän ilmoitti, että toimituksen tieto keskustalaisen Vesaiset-järjestön toiminnanjohtajuudesta oli totta (yksi kuukausi lukion jälkeen). Saarelaisen mukaan hän ei ole koskaan tavannut Gennadi Timtšenkoa. Parodiahahmo Usko Kyykkään liittyvä juttu kuulostaa hänen mukaansa uskottavalta.
Suojelupoliisin selvitys: Oligarkki Timtšenko ei täyttänyt kansalaisuuden edellytyksiä – Supolta ei kysytty kantaa
Sisäministeriön suojelupoliisilta pyytämä selvitys Matti Saarelaiseen liittyvästä toiminnasta on valmistunut.
yle.fi
BarrelNut
Kenraali
Ex-tiedustelupäällikkö Alafuzoffia epäillään törkeästä palvelusrikoksesta
Pääesikunnan entinen tiedustelupäällikkö kontra-amiraali evp. Georgij Alafuzoffin rikosepäily on siirtynyt syyteharkintaan. Rikosnimike on törkeä palvelusrikos.
www.iltalehti.fi
Kappas, tämä ei ollutkaan Viestikoekeskukseen liittyvä tuore juttu:
www.hs.fi
Turvallisuusalan kupru ja kun mukana Fennovoima niin ei ihme, että tuli häkkiä.
Onpa alkanut löytymään väärinkäytöstä.
Tuomiot | Ex-päällikkö keräsi Puolustusvoimista salaisia tietoja ja hyödynsi niitä muissa töissään
Puolustusvoimien entisen tilaturvallisuuspäällikön hallusta takavarikoitiin noin 13 000 tiedostoa. Rikoskokonaisuus ajoittuu vuosiin 2010–2012.
www.hs.fi
Turvallisuusalan kupru ja kun mukana Fennovoima niin ei ihme, että tuli häkkiä.
Onpa alkanut löytymään väärinkäytöstä.
