HS tietovuoto Puolustusvoimien tiedustelusta

Ei tässä mikään Hesarin harkintakyky ole pettänyt vaan Harri Ohra-ahon medianhallintataidot. Maksukykyisille punavihreille sidosryhmille sotilastiedustelun salakähmäisyys on helppo maalitaulu ja sen kauhistelu nostaa omaa profiilia.

Ei tuo ole mikään joko-tai -asia.

Linjaorganisaatiot ja niiden toimintakulttuuri laitostavat lähes väistämättä tavalla, joka syö medianhallintataitoja. Sille ei voi mitään eikä se ole kenenkään vika.

Suurin ongelma tuossa ei ole se, että törmätään haittoihin vaan se, ettei osata hyödyntää mahdollisuuksia.

Suomi-Filmin kulta-aikana elokuvateollisuus ja muu kulttuurituotanto tuotti aivan valtavan määrän isänmaallisuutta, vastuullisuutta, velvollisuudentuntoa, maanpuolustushenkeä, subsidiariteettiperiaatetta jne. tukevaa taidetta ja viihdettä. Silloin tajuttiin taide-, kulttuuri-, media- jne. vaikuttamisen tärkeys maan turvallisuudelle.

Vuosikymmenten mittaan tuo ymmärrys näyttää ja siihen liittyvä tahto näyttää hävinneen jonnekin.

Mielestäni kaikki keskeiset maan turvallisuuden kannalta keskeiset elimet tarvitsisivat ammattimaiset tiedottajat. Ja nämä tiedottajat tarvitsisivat keskenään yhteisen työyhteisön. Ja missään nimessä näiden tiedottajien tehtävänä ei olisi kertoa mitä kyseiset elimet tekevät, millä resursseilla, miten organisoituneina tms.

Niiden tehtävänä pitäisi olla maanpuolustustahtoa tukeva viestintä - etenkin identiteettipolitiikan piiriin menevä, alan tarpeiden perusteltu esille tuominen ja korostaminen, alan hyötyjen ja maalle koituvien etujen tuominen näkyviin, alan arvostuksen nostaminen, rekrytointia tukeva taustatyö, osin sopivien lahjakkuuksien käsin poimiminen...

Käytännössä tämä tarkoittaa, että niillä ei saisi olla ollenkaan sellaista tietoa, joka muodostaisi riskejä. Lisäksi niiden henkilöstöjen pitäisi olla nimenomaan käsittämättömän luovia, mielikuvitusrikkaita, jopa leikillisiä sekä monella tavalla epäsotilaallisia.
 
Aloittakaamme oman ajattelumme tarkistus ja katsotaan, mitä muuta juttu paljastaa.

Jutussa oli mielenkiintoisia kohtia, jotka paljastavat poliitikkojen valehdelleen esimerkiksi Nordstream-hankkeesta aikanaan. Sotilastiedustelu ja Supo kertoivat selkeästi hankkeen riskeistä.

Sama koskee varmaan uusiakin hankkeita, Fennovoimaa ja NordStream II -putkea.

Selittäisikö tämä sen, kun poliitikotkin (esimerkiksi Kanerva) ovat myös niin äreänä jutusta?
 
Ehkä koko homman voi tiivistää näin:

- toimittaja H on liikkunut maanpuolustuspiireissä
- toimittaja H oppii OSINT-menetelmistä ja saa tiedon sirpaleita, kontakteja
- lehti saa vanhaa mutta edelleen turvaluokiteltua materiaalia
- toimittaja keskustelee aikanaan tiedonjulkistuspalkinnon saaneen Pietiläisen kanssa, jolla on hyvät yhteydet itämiehiin ja vasemmistoon

Kunnianhimo herää. Koska itsekäs tarkoitus pitää kätkeä hyvän alle, keksitään tämä "avoimuus" ja "kansalaisten oikeus tietää". Jollain tavalla saadaan päätoimittajakin uskomaan tähän ihan vilpittömästi. Toisaalta tilausmäärät vaativat jotain skuuppeja viimeisen vuosikvartaalin loppuun. Nyt tulee klikkauksia.

HS, Aaamulehti ym. ovat jo pitkään kokeneet olevansa, ei muun vallan vahtikoira, vaan kielenhuoltaja, mielipiteenmuokkaaja ja jopa lainsäätäjää viisaampi. Ylimielisyys on saanut pontta, sillä ketäpä kiinnostaisi, miten HS päättää poliittisesta kielestä ohi kielitoimiston tms.

Nyt törmätään ensi kerran oikeaan ongelmaan. On nimittäin lainvastaista julkaista salassa pidettäviä aineistoja, jotka ovat valtakunnan turvallisuuden nojalla salassa pidettäviä.

Alkaa puolustelu. Toimituspäällikkö kertoo, että kansalaisilla on oikeus tietää siitä mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Puolustelu on hatara, sillä eihän se ole mikään riittävä peruste julkaista valtakunnan turvallisuuden kannalta salassa pidettäväksi määrättyä aineistoa. Ei ainakaan juristien silmissä.

Mashiri puhui siitä, että leimaa ehkä laitetaan liian herkästi. Enemmän voisi kertoa? Mutta tietääkö laivaston majuri tiedustelijoita paremmin, mitä juuri heidän pitää salata? Tietävätkö toimittajat? Tai Maanpuolustus.net?

Tai sitten kyseessä voi olla muitakin motiiveja. Tällainen vuoto on tietysti jo itsessään varsin törkeä rikos. Sillä voidaan peitellä paljon ikävämpiä asioita. Vaikkapa sekoittaa todella pitkäaikaisen korkean tason sotilasvakoilun jälkiä. Tietojen välitykseen voi olla myös maan absoluuttisen korkeinta poliittista johtoa jne. Onko vuodettu tietoja vai ja ainoastaan yhdelle taholle? Tai mitä tahansa.

Jos Suomen tiedustelun maine/luottamus menisi suomalaisia koskevan Rosenholz aineiston julkistamisen myötä, niin nyt voi varmasti sanoa että tällainen tapaus ei ainakaan paranna suomalaisten luotettavuutta ulkomaisten toimijoiden silmissä.
 
Minä nyt vaan valitettavasti satun tuntemaan tätä punavihreän kuplan porukkaa ja heidän ja jonkun Harri Ohra-ahon arvomaailma nyt vaan on aika erilainen. Heitä on myöskään Venäjän uhkaan tai kansalliseen turvallisuuteen vedoten ihan turha vain käskeä pitämään turpansa kiinni ja he myös käyttävät yhteiskunnalista valtaa.

Tunnen myös paljon kuplajuustoja. Ja Museo on tuossa oikeassa.

Jos niille oman ihmeellisyytensä juovuttamille tapauksille menee sanomaan, että pitäkääs nyt tästä asiasta pienempää meteliä yhteisen edun vuoksi, niin se on sama kuin yllyttäisi niitä nostamaan isomman möykän.

Kyse on sellaisesta egomaniaporukasta, jolla ei ole ollenkaan rajoja oman identiteetin, omien arvojen, omien agendojen, omien päämäärien, sisäisen todellisuuden sekä näiden kaikkien ulkopuolelle jäävän maailman välillä. "Todellisuus olen minä" on se toimintaa ohjaava lähtökohta.

Toinen yhdistävä piirre on se, että välittyneiden ja/tai kumulatiivisten vaikutusten tajuaminen puuttuu lähes kokonaan lähes kaikilta. Tulevaisuutta koskevat todennäköisyydet nähdään lineaarisina. Asioiden ja ilmiöiden vastareaktiotyyppiset jatkot eivät aukea millään määrällä rautalankaa - tai edes ratakiskoa.

Kolmas yhdistävä piirre on... miten sen kauniisti sanoisi... Vaikutelmaminuudessa eläminen. Se, miltä jokin vaikuttaa on muka todiste siitä, että asia on niin. Se, miltä itse vaikuttaa, on tärkeämpää kuin se, mitä on. jne. jne. jne.

Neljäs yhdistävä tekijä on moraalinen - tai oikeastaan kaikenkattava - vastuuvapauskäsite omasta itsestä. Mikään mitä he tekevät ei voi olla väärin, moraalitonta, laitonta, rangaistusta tai muuta sanktiota ansaitsevaa... koska se on heidän tekemää ja he ovat aina ja kaikessa oikeassa.

Viides yhdistävä piirre on se, että "ajattelu" on sekä assosiatiivisesti että funktionaalisesti painottunutta. (Funktionaalisuus tarkoittaa tässä vähän kuin kausaalisuuden ajallista kääntämistä. Ei edetä syystä seuraukseen vaan tarpeen täyttämisestä sitä täyttäviin vaihtoehtoihin jne. "Saippuaoopperat tukevat identiteettiäni ja luovat hahmoja sosiaalisille asemille, joten koen niiden katsomisen antoisaksi.")

Vastuullisuutta, lojaliteettejä, todellisuudenmukaisuutta, empiriaa jne. painottavassa ympäristössä elävällä ihmisellä on aika vähän edellytyksiä käsittää kunnolla sitä, että millä tavalla vinoutunut se kuplamaailma ja sen asukkaat ovat.
 
Ehkä -sanalla alkava kirjoitus lienee spekulatiivista ajatusleikkimistä, joten heitän vaihtoehtoskenaarion:

Ehkä koko homman voi tiivistää näin:

Neuvostoliiton aikana subversio on ollut todella rajua. Kekkoslovakia oli ulko- ja turvallisuuspolitiikan osalta käytännössä häkissä, josta ei saanut paljon kaltereiden välitse käsiään ulos kurotella.

Subversion tuottamiseksi sekä kaavan mukaan sen jälkeisten prosessivaiheiden toteuttamiseksi oli tarpeen saada miehitettyä suuri määrä mielipidevaikuttamiseen ja yhteiskunnan rakenteen sekä toimintojen ohjaamiseen liittyviä istuimia.

Käytännössä siis Neuvostoliiton --> Venäjän piti saada rekrytointiin, nimityspäätöksiin, opiskelijavalintoihin jne. liittyvät istuimet ainakin osittain haltuunsa monissa organisaatioissa. Erityisen keskeisiä olivat tietenkin Merimiesunioni, tiedotusopin ja kulttuurin oppilaitokset, sosiologia ja sosiaalipsykologia, poliisikoulu ja poliisien ammattiliitto, osa maanpuolustukseen kytkeytyvistä järjestöistä, kirkko, puolueet, AKT, Paperiliitto, Metalli...

Se, että missä määrin Neuvostoliitto/Venäjä onnistui kunkin avainorganisaation suhteen, jääköön kunkin henkilön oman arvioinnin varaan. Esim. Kylävaaran "Taistolaisuuden musta kirja" antaa monia vinkkejä. Joidenkin organisaatioiden toiminta taas toisia vinkkejä. "Hedelmistään puu tunnetaan" -työkalu antanee parhaat vinkit.

Jos Kreml onnistui saamaan esim. tiedotusopin koulutusohjelmien opiskelijavalinnoista päättämisen edes osittain peukalonsa alle, niin slllä on ollut hyvä mahdollisuus saada pääsykokeiden aineisto-osioihin sellaisia kysymyksiä, joiden vastaukset kertovat arvoista, yhteiskunnallisesta ajattelusta jne.

Jos erittäin kysyttyjen koulutusohjelmien preppauskursseilla on sivuttu arvoihin ja yhteiskunnalliseen ajatteluun llittyviä teemoja, niin aineistokysymysten arvosteluun on voitu saada mukaan taustatietoa, jolla on osattu poimia (Kremlille) sopivat pätevien ja lahjakkaiden sijaan koulutusohjelmaan.

Jos tuollainen jatkuu hiukan vaihtelevissa muodoissa vaikkapa vain 60 vuotta, niin tuloksena on ala, jossa koko alan kulttuuri on käytännössä Kremlin ohjaama, valitsema ja tuottama vaikka suoraa raportointi-komento-ketjua ei olisikaan kuin hyvin pieneen osaan alan toimijoista.

Tuommoinen toimintakulttuurinsa, kollegiaalisten suhteiden, yhteisesti jaettujen arvojen ja yhteisten sekä rajallisten työmarkkinoiden määrittämä verkosto voi olla hyvin pitkälle ohjattavissa siten, että pieni joukko välillisiä vaikutuksia tuottavia avainhenkilöitä mobilisoi muita tahoja joidenkin aiheiden, periaatteiden, toimintamallien tms. piiriin.

Ja niin kuin alun "ehkä" -sana kertoo, niin tämäkin on tietenkin pelkkä ajatusleikki tosin täysin mahdollinen.

Jos asia olisi näin, niin tiedotusopin opiskelijoiksi pääsisi lähinnä viher-punaisia, painopiste päässeissä olisi joinain vuosina preppauskursseilla olleissa, preppauskurssit olisi laadittu osin muttei kokonaa sisäpiiritiedon varassa, toimittajien enemmistö olisi punavihreitä, Julkisen sanan neuvosto olisi Kremlin käsissä jne. jne. jne.

Mutta mehän tiedämme kaikki ettei tilanne ole niin paha. Vai...?

Ongelma on juuri se, että emme pysty käytännössä mitenkään selvittämään tai tietämään tarkasti, miten paljon syvään juurtuneita ja monitahoisia vaikutuskanavia, vaikuttaja-agentteja ja vaikutustapoja pitkän suomettumisen ajan vuosikymmenet ovat tähän yhteiskuntaan jättäneet. Se, että asioita ei olla tähän mennessä mitenkään pystytty tai haluttu avata, kertoo osaltaa paljon ongelman laajuudesta ja vakavuudesta.

Tätä taustaa vasten onkin tärkeää pohtia, mitä ja millaista idän suunnasta tuleva informaatio- tai hybridivaikuttaminen Suomen kohdalla oikeastaan todella onkaan. Se, että nyt kohkataan muun muassa vaaleihin vaikuttamisesta esimerkiksi somen tai valemedioiden avulla, on toki tärkeää, mutta kyse on sittenkin vain pienestä osasta todellisia vaikuttamiskeinoja.

Tietysti pitää muistaa, että suomalainen yhteiskunta on läpi koko itsenäisen historiansa ollut kahtiajakautunut, toiset idän ja toiset lännen piikkiin pelaten. Siinä mielessä asiassa ei ole mitään uutta ja ihmeellistä.
 
Tai sitten kyseessä voi olla muitakin motiiveja. Tällainen vuoto on tietysti jo itsessään varsin törkeä rikos. Sillä voidaan peitellä paljon ikävämpiä asioita. Vaikkapa sekoittaa todella pitkäaikaisen korkean tason sotilasvakoilun jälkiä. Tietojen välitykseen voi olla myös maan absoluuttisen korkeinta poliittista johtoa jne. Onko vuodettu tietoja vai ja ainoastaan yhdelle taholle? Tai mitä tahansa.

Jos Suomen tiedustelun maine/luottamus menisi suomalaisia koskevan Rosenholz aineiston julkistamisen myötä, niin nyt voi varmasti sanoa että tällainen tapaus ei ainakaan paranna suomalaisten luotettavuutta ulkomaisten toimijoiden silmissä.

Ohra-aho mainitsi heillä olleen epäily vuodosta, koska kesästä lähtien heiltä kyseltiin asioita, joita ei oikeasti voi kysyä ilman leimattua tietoa.

Ilmeisesti tämä eilen käynnistetty tutkinta on ensimmäinen vuodon tiimoilta?
 
Jos Suomen tiedustelun maine/luottamus menisi suomalaisia koskevan Rosenholz aineiston julkistamisen myötä, niin nyt voi varmasti sanoa että tällainen tapaus ei ainakaan paranna suomalaisten luotettavuutta ulkomaisten toimijoiden silmissä.

Enempää et voisi olla oikeassa. HS nimenomaan on koko 2000-luvun vähätellyt Rosenholz-aineistoa ja ilmaissut, että Tiitisen listalla on "heidän tietojensa mukaan" vain DDR:n kiinnostuksen kohteita, ei todistettavasti operatiiveja. Saksalaisten mukaan siellä on jo kuitenkin kehittelyssä olevia kohteita eli silloisen residentin kontakteja.

Eli vakoilun avaaminen ei ole HS:n intresseissä, sen sijaan meidän vastatoimiemme avaaminen on.

Ruotsalaiset sanovat taas tuon luotettavuusaspektin ihan suoraan:

 
Ohra-aho mainitsi heillä olleen epäily vuodosta, koska kesästä lähtien heiltä kyseltiin asioita, joita ei oikeasti voi kysyä ilman leimattua tietoa.

Ilmeisesti tämä eilen käynnistetty tutkinta on ensimmäinen vuodon tiimoilta?
Niin, ehkä jonkun vuotajan jäljet alkoivat kuumentua..ja paljastuimisen pelossa oli pakko ryhtyä peittelyihin ja harhautuksiin. Miksi muuten lähdettäisiin avoimesti julkisuuteen kun tiedetään että tietojen julkaiseminen on ihan oikeasti rikos josta varmasti on seurauksia. Siis kenenkä tekemisiä haluataan peitellä?

Tapahtumiin liittyen voi (Sulo Aittoniemeä referoiden) "verhon takaa näkyä sellaiset varpaat" joiden alkuperää ei haluta edes lähteä selvittämään..
 
Jos Suomen tiedustelun maine/luottamus menisi suomalaisia koskevan Rosenholz aineiston julkistamisen myötä, niin nyt voi varmasti sanoa että tällainen tapaus ei ainakaan paranna suomalaisten luotettavuutta ulkomaisten toimijoiden silmissä.

Näinpä. Tikkakoskella varmasti ollaan mietitty että mitä joudutaan nyt kertomaan esim. Tukholmaan, Lontooseen, Pariisiin, Berliiniin ja Washingtoniin tästä sopasta. Ulkomaat taas miettivät että mitähän kaikkea muuta mahdollista suomalaiset voivat vielä vuotaa ulos.
 
baikalkin on tänään vaivannut osinttiaan. Jäsen Museo nyt jättää jotain kertomatta.(y)Vaikka onkin haisulla selvästi. Älkää ampuko viestintuojaa aamunkoitteessa.

Lienee edelleen selvää, että ko. lappuja ei ole saanut tuoda Hakaniementorille kaupan? Miksi laput sinne kuitenkin ilmestyivät ja mistä ne tulivat? Aivan. SE on SE juttu. Hakaniemen toria tai sikäläisiä lokkikolonioita emme voine syyttää. Visu pesä vuoti. Jos vuoto on esim. valiokunnista, se on toinen tarinansa. Saamme varmasti odottaa muutamen suven, jotta asiaan tulee valoa.

Vakoilu on ollut iät ajat hirmuisen monimutkaista ja täynnä petkutusta, sitäkään ei kannata unohtaa. Äkkiä kusettaja onkin huomannut olleensa kusetettu. Jne.
 
Tuskin ulkomailla hirveästi stressaavat. Kun muistaa esim. Aldrich Amesin jne. Tai Kim Philbyn.
 
Jos juttu oli osa tiedustelulain vastaista operaatiota, se epäonnistui. Kansalaiset laajalla rintamalla näyttää tyrmänneen jutun. Salaisia dokumentteja ei pidä julkaista. Vai oliko juuri tarkoitus saada kansa tyrmäämään salaisuuksien vuotaminen? Mikä motiivi tässä ylipäätään on?
Toisaalta juttu paljasti tiedustelussa tietovuodon, se on vakavaa ja uutisoinnin arvoista. Miten tälläistä materiaalia on edes voinut päätyä HS:n käsiin? Tämä on varmasti vakava itsetutkiskelun paikka tiedusteluviranomaisille.
Mielenkiintoinen soppa tästä varmasti syntyy ja voi olla että emme saa koskaan tietää todellisia motiiveja. Käräjiä ei varmasti käydä avoimin ovin.
Ainut varma on se että HS ja tiedustelu on jakanut haitallista tietoa väärään paikkaan.
 
Jos tästä paljastuu vieraan vallan ketju, Niinistö saa antaa toimittajille Vr nelosen ja pääsevät siihen parempaan linnaan.
..ja toimittaja kutsutaan vieraan vallan edustajana, diplomaattistatuksella juhliin kumppaninsa dosentin käsipuolessa ;)
 

Ei ymmärrä tämäkään mallikansalainen pitää suutaan kiinni edes viimeisimpien kunnostautumisiensa jälkeen.

Kaikenlaista porukkaa sitä virkapukua kantaa.

EDIT: Meillä normikansalaisilla, jotka emme ole erityisasemassa vallitsevan trendin vuoksi, on työlainsäädännön mukaan lojaliteettivelvoite työnantajaa kohtaan. Mashirilla ei tunnu olevan sellaista rasitetta Suomen valtion suuntaan, vaan valitsee automaagisesti HS:n puolen kiistassa. Tässä voikin pohtia minne hänelle se lojaliteetti suuntautuu, eli kenen kenen lauluja laulaa.

Tavallisia pulliaisia koskevasta lainsäändännöstä:

https://tyopaikat.oikotie.fi/tyonte...-lojaliteettivelvollisuus-tyonantajaa-kohtaan
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top