HS tietovuoto Puolustusvoimien tiedustelusta

Tiedustelu on etulinjan edessä: se on aivan uskomattoman kriittinen paikka. En lähtisi arvostelemaan laitoksen eri osien omaa kykyä arvioida omaa alaansa.

Mulla ei ole tollaisia pidäkkeitä. Ainoa syy siihen, etten arvostele tiedustelua on se, että suurelle yleisölle näkyvä reaalitodellisuus ei nosta esiin ainuttakaan selkeää syytä arvostella sotilaallista tiedustelua. Päinvastoin.

Suomi nauttii läntisten sotavoimien arvostusta. Suomi on säästynyt monilta sellaisilta asioilta, joiden runnomaksi muut sotilaallisesti liittoutumattomat Venäjän lähialuepolitiikan piiriin kuuluvat maat ovat joutuneet. Suomalainen sotilaallinen tiedustelu on onnistunut pysymään aika huomaamattomana. Kaikki nämä kertovat että ei siellä kovin huonosti ole hommia hoidettu vaikka Halonen-Tuomioja-muut marionetit -verkosto on tehnyt kaikkensa mm. juridiikan kautta estääkseen sotilastiedustelun tehokasta työskentelyä.

Vertauskohtana voisi käyttää vaikka Supoa, joka kaatuu katastrofista toiseen. Ja iso osa katastrofeista liittyy joko ylimpään johtoon tai työskentelykulttuuriin (jonka luo ylin johto), rekrytointiin (jota ohjaa ylin johto), organisaation sisäiseen resurssien jakoon (josta päättää...)...

Jos turvallisuudelle kriittinen organisaatio on luonteeltaan itse itseään täydentävä ja ohjaava, niin sen epäonnistumisia, tehottomuutta tai väärille raiteille ajautumista pitää kurmuuttaa kovemmalla kädellä kuin vähemmän kriittisiä ja voimakkaammassa ulkoisessa ohjauksessa olevia organisaatioita. Muuten ei tule korjausliikkeitä vaan matonallelakaiseminen jatkuu.

Jos nämä turvallisuudelle kriittiset laitokset täyttävät tehtävänsä hyvin, huomaamattomasti ja maata sekä kansaa varjellen, niin niille pitää antaa niin täydellinen työrauha kuin ikinä mahdollista. Jos ne taas nukahtavat uneen, keskittyvät kaappijuopotteluun, muuttuvat keskinkertaisuuksien suojatyöpaikoiksi tai jopa liukuvat naapurin työkaluiksi, niin asioista pitää nostaa niin helvetillinen meteli, että edes joku herää tekemään tarpeellisia ja välttämättömiä muutoksia.

Ja tämän sanoessani tiedän aivan hyvin että negatiivinen kehitys kävelee useimmiten käsi kädessä joidenkin sellaisten persoonallisuuden heikkouksien ja puutteiden kanssa, että epäkohtia esille tuova joutuu taatusti ongelmatyöntekijöiden henkilökohtaisista syistä asettaman, mutta viran valtuuksiin nojaavan suurennuslasin alle.
 
En oikein tykkää että eräskin nimeltä mainitseton laajalevikkinen sanomalehti osallistuu tähän. Parin kuntatason lehden ohella ainoa isompi sanomalehti jota vielä tilaan.

Olkaas nyt päätoimittajat tarkkana. Tämä saattaa kostautua vähitellen muutamien vuosien kuluessa. Vapaus joka medialla on niin sitä ei pidä käyttää väärin. Miksi te ulisette valemediasta ja vääristä uutisista jos toimitte itse lakeja rikkoen? Miksi sellaista toimintaa pidetään hyväksyttynä ja sitä ymmärretään?

Miksi ette ole samalla innokkuudella muutamien muiden asioiden kimpussa?
 
Viimeksi muokattu:
Ei tässä mikään Hesarin harkintakyky ole pettänyt vaan Harri Ohra-ahon medianhallintataidot. Maksukykyisille punavihreille sidosryhmille sotilastiedustelun salakähmäisyys on helppo maalitaulu ja sen kauhistelu nostaa omaa profiilia.
 
Ei tässä mikään Hesarin harkintakyky ole pettänyt vaan Harri Ohra-ahon medianhallintataidot. Maksukykyisille punavihreille sidosryhmille sotilastiedustelun salakähmäisyys on helppo maalitaulu ja sen kauhistelu nostaa omaa profiilia.

Eli PV:n vika vai... Alkaa kyllä vähän ihmetyttämään teikäläisen agenda tässä asiassa...
 
Ei tässä mikään Hesarin harkintakyky ole pettänyt vaan Harri Ohra-ahon medianhallintataidot.
Ei Ohra-Aholla tarvitse tiedustelupäällikkönä olla mitään "medianhallintataitoja", kyllä PV:llä on muut ammattilaiset henkilöt sitä varten.
HS toimittajien harkintakyky on pettänyt - se on tässä key point.

.
 
Ehkä koko homman voi tiivistää näin...

Ehkä -sanalla alkava kirjoitus lienee spekulatiivista ajatusleikkimistä, joten heitän vaihtoehtoskenaarion:

Ehkä koko homman voi tiivistää näin:

Neuvostoliiton aikana subversio on ollut todella rajua. Kekkoslovakia oli ulko- ja turvallisuuspolitiikan osalta käytännössä häkissä, josta ei saanut paljon kaltereiden välitse käsiään ulos kurotella.

Subversion tuottamiseksi sekä kaavan mukaan sen jälkeisten prosessivaiheiden toteuttamiseksi oli tarpeen saada miehitettyä suuri määrä mielipidevaikuttamiseen ja yhteiskunnan rakenteen sekä toimintojen ohjaamiseen liittyviä istuimia.

Käytännössä siis Neuvostoliiton --> Venäjän piti saada rekrytointiin, nimityspäätöksiin, opiskelijavalintoihin jne. liittyvät istuimet ainakin osittain haltuunsa monissa organisaatioissa. Erityisen keskeisiä olivat tietenkin Merimiesunioni, tiedotusopin ja kulttuurin oppilaitokset, sosiologia ja sosiaalipsykologia, poliisikoulu ja poliisien ammattiliitto, osa maanpuolustukseen kytkeytyvistä järjestöistä, kirkko, puolueet, AKT, Paperiliitto, Metalli...

Se, että missä määrin Neuvostoliitto/Venäjä onnistui kunkin avainorganisaation suhteen, jääköön kunkin henkilön oman arvioinnin varaan. Esim. Kylävaaran "Taistolaisuuden musta kirja" antaa monia vinkkejä. Joidenkin organisaatioiden toiminta taas toisia vinkkejä. "Hedelmistään puu tunnetaan" -työkalu antanee parhaat vinkit.

Jos Kreml onnistui saamaan esim. tiedotusopin koulutusohjelmien opiskelijavalinnoista päättämisen edes osittain peukalonsa alle, niin slllä on ollut hyvä mahdollisuus saada pääsykokeiden aineisto-osioihin sellaisia kysymyksiä, joiden vastaukset kertovat arvoista, yhteiskunnallisesta ajattelusta jne.

Jos erittäin kysyttyjen koulutusohjelmien preppauskursseilla on sivuttu arvoihin ja yhteiskunnalliseen ajatteluun llittyviä teemoja, niin aineistokysymysten arvosteluun on voitu saada mukaan taustatietoa, jolla on osattu poimia (Kremlille) sopivat pätevien ja lahjakkaiden sijaan koulutusohjelmaan.

Jos tuollainen jatkuu hiukan vaihtelevissa muodoissa vaikkapa vain 60 vuotta, niin tuloksena on ala, jossa koko alan kulttuuri on käytännössä Kremlin ohjaama, valitsema ja tuottama vaikka suoraa raportointi-komento-ketjua ei olisikaan kuin hyvin pieneen osaan alan toimijoista.

Tuommoinen toimintakulttuurinsa, kollegiaalisten suhteiden, yhteisesti jaettujen arvojen ja yhteisten sekä rajallisten työmarkkinoiden määrittämä verkosto voi olla hyvin pitkälle ohjattavissa siten, että pieni joukko välillisiä vaikutuksia tuottavia avainhenkilöitä mobilisoi muita tahoja joidenkin aiheiden, periaatteiden, toimintamallien tms. piiriin.

Ja niin kuin alun "ehkä" -sana kertoo, niin tämäkin on tietenkin pelkkä ajatusleikki tosin täysin mahdollinen.

Jos asia olisi näin, niin tiedotusopin opiskelijoiksi pääsisi lähinnä viher-punaisia, painopiste päässeissä olisi joinain vuosina preppauskursseilla olleissa, preppauskurssit olisi laadittu osin muttei kokonaa sisäpiiritiedon varassa, toimittajien enemmistö olisi punavihreitä, Julkisen sanan neuvosto olisi Kremlin käsissä jne. jne. jne.

Mutta mehän tiedämme kaikki ettei tilanne ole niin paha. Vai...?
 
Eli PV:n vika vai... Alkaa kyllä vähän ihmetyttämään teikäläisen agenda tässä asiassa...

Minä nyt vaan valitettavasti satun tuntemaan tätä punavihreän kuplan porukkaa ja heidän ja jonkun Harri Ohra-ahon arvomaailma nyt vaan on aika erilainen. Heitä on myöskään Venäjän uhkaan tai kansalliseen turvallisuuteen vedoten ihan turha vain käskeä pitämään turpansa kiinni ja he myös käyttävät yhteiskunnalista valtaa.
 
Minä nyt vaan valitettavasti satun tuntemaan tätä punavihreän kuplan porukkaa ja heidän ja jonkun Harri Ohra-ahon arvomaailma nyt vaan on aika erilainen. Heitä on myöskään Venäjän uhkaan tai kansalliseen turvallisuuteen vedoten ihan turha vain käskeä pitämään turpansa kiinni ja he myös käyttävät yhteiskunnalista valtaa.

Sehän ei millään tavalla ole Ohra-ahon vika. Joten melko turhaa lähteä hakemaan ongelmaa sieltä päästä. Pikemminkin tuo selittää sen "salamyhkäisyyden" hyvin pitkälle.
 
Jos lehti on ensisijaisesti vastuussa lukijoilleen, niin tarkoittaako se sitten että Suomen lakia voi tuolla perusteella ignoorata? Tai että lain noudattaminen on prioriteettilistalla jossain alempana?
Jos he tulkitsee "omantunnon kysymykseksi" kuten Taponen palautuksista kieltäytymisen..
 
Olikos tämä täällä jo:
Helsingin Sanomien Puolustusvoimia koskevaan uutisointiin liittyvässä tutkinnassa rikosnimikkeeksi on kirjattu turvallisuussalaisuuden paljastaminen, kertoi keskusrikospoliisi (KRP) Twitterissä aiemmin lauantaina.

MTV:n rikostoimittaja, kirjailija Jarkko Sipilä kommentoi asiaan omalla Twitter-tilillään. Hän jakaa kuvaa ”turvallisuussalaisuuden paljastaminen” koskevasta lainkohdasta:

”Turvallisuussalaisuuden paljastamisella tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilö oikeudettomasti luovuttaa, ilmaisee, julkistaa taikka välittää toiselle, taikka tällaista tarkoitusta varten oikeudettomasti hankkii tiedon sellaisesta asiasta, joka on Suomen ulkoisen turvallisuuden vuoksi määrätty salassa pidettäväksi, tai josta tekijä muuten tietää että kyseinen asia on sen laatuinen, että asian paljastuminen on omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa Suomen maanpuolustukselle, turvallisuudelle, ulkomaansuhteille tai kansantaloudelle. Turvallisuussalaisuuden paljastamisesta tuomitaan vankeutta vähintään neljä vuotta, tai elinkautinen vankeustuomio. Teon yritys on rangaistava.”

Hän kommentoi samassa yhteydessä:

”Kun krp ilmoitti tutkivansa HS:n viestikoelaitosjuttua turvallisuussalaisuuden paljastamisena, niin se tarkoittaa että myös toimittajat ovat epäiltyinä.”

Sipilä jatkaa seuraavassa twiitissään:

”Turvallisuussalaisuuden paljastamisen maksimituomio on 4 v vankeutta ja rikosnimike avaa krp:lle liudan tutkintakeinoja kotietsinnästä teletietoihin sekä telekuuntelusta tekniseen katseluun. Peitetoimintakin olisi mahdollista.”

https://demokraatti.fi/tunnettu-rik...jastaa-etta-myos-toimittajat-ovat-epailtyina/
 
Minä nyt vaan valitettavasti satun tuntemaan tätä punavihreän kuplan porukkaa ja heidän ja jonkun Harri Ohra-ahon arvomaailma nyt vaan on aika erilainen. Heitä on myöskään Venäjän uhkaan tai kansalliseen turvallisuuteen vedoten ihan turha vain käskeä pitämään turpansa kiinni ja he myös käyttävät yhteiskunnalista valtaa.

Vaikka punavihreän kuplan porukkaa ei kiinnosta Venäjän uhka tai kansallinen turvallisuus, he saattavat olla varmaan joskus jopa väärässä. Totta kai he käyttävät yhteiskunnallista valtaa ja kaikkein eniten he haluavat kaataa nykyisen hallituksen ja sen päätökset, oli kyse sitten hyödyllisistä laeista tai heidän viiteryhmänsä etuja heikentävistä laeista. En lähde tukemaan näitä hyökkäyksiä.

Minäkin kykenen liikkumaan tuossa kuplassa vaivattomasti, mutta en liikaa samastu heihin enkä ala tutista, jos pitää korjata heidän todellisuuspuutteitaan. Sama koskee välillä tätäkin kuplaa.

Vaikeinta on olla itsekriittinen ja kyseenalaistaa oma ajattelu, ja siinä joudun tekemään työtä välillä. Teen kuitenkin. Pystyy kulkemaan edes todellisuuden likiarvon tuntumassa. Emmekä silti aina tiedä kaikkea. Voimme olla tietämättämme eksyksissä.
 
Hesarin juttu ei sinällään liene erityisen vahingollinen. Jos prosessilla voidaan jotain saavuttaa niin se on vuotajan löytäminen. Journalistit saavat siinä sivussa itselleen marttyyrin statuksen.
 
Back
Top