HS tietovuoto Puolustusvoimien tiedustelusta

Tapahtuu vain virka-aikana.:D Kaikki on nyt jahtaamassa razizteja uus-natzeja ja netissä roikkuvia vihapuhujia.
 
Nyt kun ynnäätte asioita yhteen ymmärätte miksi Suomella oli Ulkoministeri jota ei kutsuttu ja Presidentti joka ei myöskään saanut kutsua osoiteeseen 1600 Pennsylvania Ave NW, Washington, DC eli Vakoiseen Taloon, mutta Moskovaan tuli kutsuja ja siellä myös käytiin.

Kun pinnistätte vielä muistianne niin miksihän Suomen tiedustelu ja varsinkin SUPO oli bannilistalla lännen suunnalla ja kun tällä paljastuksella yrititään torpata Suomelle sellainen tiedustelulaki ja tiedustelu organisaatiot jolla maanpuolustaminen saa ennakkovaroituksen ja pystyy torjumaan maahan kohdistuvan vakoilun,miksi ja kukahan tämän takana voisi olla?
 
Kaira kirjoitti:
Viittatko tähän?:
Kärnä syyttää puolustusvoimia laittomasta tiedustelutoiminnasta – vaatii presidentti Niinistöä vastuuseen
https://www.suomenmaa.fi/?app=NeoDirect&com=6/3/320123/5e3e77cffb

Onko tuo Keskustalaiselle yllättävää?
Klikkaa laajentaaksesi...

Aina vain hullummaksi menee. Silti en ole hirveän yllättynyt.

Hesari on julistanut, että Venäjä vaikutti Yhdysvaltain presidentinvaaleihin... Nyt lehti itse lähti RT:n ja Sputnikin kelkkaan tavallaan. Tämä on valtava skandaali, yhtä suuri kuin Zavidovo.

Matti Vanhanen taitaa ryypiskellä kahviaan Nurmijärvellä ja odottaa, milloin kello on lyönyt.
 
leecher71 kirjoitti:
Miksei KRP marssi HS:n toimtukseen parin poliisipartion kanssa hakemaan PV:n materiaalit pois? Selkeästi nuo asiakirjat eivät kuulu HS:n haltuun. Ei jummarra?
Klikkaa laajentaaksesi...

Takavarikoidaan kaikki toimituksen tietokoneet ja tallennusvälineet.

Löytyy 300-600 vahvasti suojattua tiedostoa.

Onnea yritykseen.
 
Aika epätodennäköistä, että alkuperäiset paperit olisivat toimituksen tiloissa tai toimittajan kotona, ovat jossain tuttavaverkoston käsissä. Voi olla myös, että Hesari edes tiedä kuka heille antoi paperit, nehän on voitu luovuttaa smart-postin kautta ja joku peitetarina siihen päälle, jonka Hesari nielaisi.

Oletan aika vahvasti, että Hesarissa on otettu aikalisä juttusarjan suhteen ja lakimiehet käyvät tarkasti läpi sen materiaalin mitä aiotaan julkaista.
 
Viimeksi muokattu:
Talvela kirjoitti:
1. Minua kiinnostaa kun osaat pilkkoa osiin prosesseja jotka ymmärrän entuudestaan yleisellä tasolla.

2. Kansalaisyhteiskunnan täysin kattava subversio on edelleen Venäjän primäärinen toimintapa länsimaissa ja se vain korostuu nykyisen suhteellisen heikkouden tilassa.

Russia's Reflexive Control. Theory and the Military.

https://www.rit.edu/~w-cmmc/literature/Thomas_2004.pdf

.
Klikkaa laajentaaksesi...

1. Kiitos kehuista. Lämmittivät sydäntä.

2. Lukaisin tuon RC-jutun ajatuksen kanssa läpi. Tekisi mieli kommentoida tosi monia siinä olevia tai siitä puuttuvia kohtia, mutta tämä halu kohtaa ongelmia.

Tärkein ongelma on se, että jos kommenttini olisivat soopaa, niin niitä olisi turhaa, jopa haitallista tunkea tänne. Jos ne taas olisivat osuvia, niin ne saattaisivat auttaa vastapuolta tarkentamaan tuota systeemiä.

Niinpä vaihtoehdoksi jää etsiä tekstiin liittyen vaarattomia kommentoinnin kohteita ja tapoja. Eli ohipuhumalla miinakentän ohi:

- Tottakai tuo on toimiva työkalupakki. Samaan aikaan se kuitenkin rajaa näköalaa ja näkökulmaa. Näin syntyvät katvealueet voivat olla esim. Suomelle hyödynnettävissä.
- Ihan uutisointia ja toteutuneita asioita seuraamalla ja vähän lueskelemalla olen saanut sen kuvan, että sivun 238 neljä vaihetta eivät enää riitä. Mukaan on tullut myös verkosto- ja säätöteoreettinen näkökulma. En osaa sanoa milloin ja miten. Perustan väitteeni Stetson-Harrison -analyysiin.
- RC on käyttökelpoinen myös positiivisessa mielessä. Voit vaikka antaa poliitikolle sata vihjettä niin että hän "oivaltaa ihan itse" jonkin tärkeän ja hyödyllisen asian. Ja kun se on hänen ikioma oivalluksensa, niin hänpä vie sitä paljon innokkaammin eteenpäin kuin jos olisit kertonut sen omanasi.
- Myös soidinkäyttäytyminen voisi olla esimerkki ei-vihamielisestä RC-dynamiikaasta. Esim. ihmisten kesken on hyvin yleistä, että nainen päättää, että tuo mies kiinnostuu ottamaan häneen kontaktia ja tuo taas ei ja mies toimii sitten kunnon marionetin tavoin - tai ei toimi.
- Jos menetelmää käytetään positiivisesti eli ystävällismielessä hyödyttämistarkoituksessa, niin heikon linkin sijaan pitää etsiä vahva.
- Sivun 241 alareunassa viitataan kontrollointimahdollisuutta tuottavien tiettyjen käyttäytymismallien tuottamiseen. Käsite on liian kapea ja suoraviivainen. En selitä julkisesti enempää.
- Koko se sivun 242 "degrees of reflex" -osio on osittain soopaa vaikkakin osittain totta. Jo kolmannen tason/asteen kohdalla takaisinkytkentöjen määrä ja laatu kasvaa niin mielettömäksi, että juuri mikään ei ole ennustettavaa, vakaata tai luotettavaa. Mennään kaaosteoreettiselle tasolle. Hyödynnettävyys voi silloin olla aika ohutta teoreettisen maailman ulkopuolella.
- Se pitää paikkansa, että noissa teemoissa ja dynamiikoissa mennään enemmänkin (sodankäynnin) taiteen kuin tieteen puolelle. Ongelmaksi tulee henkilöresurssien koostaminen. Joku tekee puoli-intuitiivisena työnä puolessa tunnissa sen minkä toinen akateemis-tieteellis-analyyttisenä työnä kahdessa vuodessa. Mutta jälkimmäinen on muodollisesti pätevä ja ensimmäinen vain aikaansaava. Ja sellaisessa tilanteessa valinta kohdistuu aina huonompaan vaihtoehtoon koska tämä on helpompi perustella formaalisti ja vaikuttaa riskittömämmältä. (Syystä tai toisesta aikaansaamattomuutta ja hitautta ei koskaan huomioida henkilöriskianalyyseissä sillä painolla jolla pitäisi.)
- Teksti ylikorostaa vastapuolen tavoitteiden tuntemista. Se on toki välttämätöntä joskus, muttei kategorisesti. Ei Arskan tarvitse tietää että suunnitteleeko Reiska toisen kahvin ottamista vai paskalle menemistä jos hän aikoo manipuloida Reiskaa väärällä palohälytyksellä. Tavoitteiden tuntemista tärkeämpää on tuntea moraali- ja logiikkajärjestykset. Silloin arvaamattomuus ei yllätä niin helposti.
- Sivun 242 alapuoliskossa on aivan hillittömän hauska vitsi. Se kertoo implisiittisesti menetelmän tehokkuudesta viittaamatta suoraan menetelmän käyttämiseen.
- Peruspsykologialla viitataan yleensä yksilöpsykologiaan. Tässä kuviossa lähes yhtä tyhjän kanssa. Sosiaalipsykologia on se, millä näissä asioissa pelataan.
- Koalitio voi sekä yksinkertaistaa että monimutkaistaa.
- Ionovin neljän metodin lähtökohdassa on tosi iso puute. Jotain tärkeää - jopa ratkaisevaa - jää huomaamatta.
- Sen jälkeen tulevaa operaatioluokittelua en käsittele. Lienee aika osaten tehty.
- Hesarin sekä viimeisimmän että pitkäaikaisen toiminnan tarkastelu tuon tekstin valossa on hyvin mielenkiintoista.

Loppukaneettina:

Olen kyllästymiseen asti hokenut, ettei pidä keskittyä liikaa substansseihin vaan katsoa dynamiikkaa ja rakenteita.

Olen kyllästymiseen asti hokenut, että tietty vaikuttaminen tulee näkyväksi lähinnä "hedelmistään puu tunnetaan" -työkalulla. Pitää katsoa toteutuneita seurauksia ja lähteä niiden perusteella selvittämään että mistä on kyse.

Tuo RC-teksti paljastaa täysjärkiselle lukijalle heti yhden syyn. Tuossa menetelmässä ei usein ole olemassakaan sitä handleria, operatiivia tai rahaa jota voisi jäljittää. Infomaatiolla on tuossa toimijarooli. Niinpä sekä selvittävien että vastatoimien täytyy olla käyttökelpoisia toimijattomien toimijoiden maailmassa.

Toivon, etten mökellä tässä mitään sellaista mistä olisi haittaa omille tai hyötyä hyökkääjille. Yritin rajata parhaani mukaan.
 
Viimeksi muokattu:
Tämäkin vielä...

Julkisen sanan neuvoston ex-puheenjohtaja: Suomen turvallisuudelle aiheutettu vahinko pitäisi kyetä osoittamaan

Julkisen sanan neuvoston ex-puheenjohtaja Risto Uimonen pitää epätodennäköisenä, että Helsingin Sanomille aiheutuu oikeudellisia seuraamuksia Suomen tiedustelutoimintaa koskevien, salaiseksi luokiteltujen tietojen julkaisemisesta.

Uimonen kiinnittää huomiota siihen, että Helsingin Sanomien julkaisemat tiedot perustuvat verrattain vanhoihin, osin yli kymmenen vuotta vanhoihin dokumentteihin, joiden sisältämä tieto saattaa olla jo vanhentunutta.

Uimosen mukaan on todennäköistä, että Suomea seuraavien maiden tiedusteluorganisaatiot ovat jo entuudestaan olleet perillä Helsingin Sanomien jutussa käsitellyn Puolustusvoimien Viestikoekeskuksen toiminnasta.

– Näiden tietojen valossa on vaikea nähdä, että tästä voisi tulla oikeudellisia seuraamuksia Helsingin Sanomille. On vaikea nähdä, että mikä on se vahinko, mitä Suomen turvallisuudelle on aiheutettu. Tässähän pitäisi pystyä selkeästi osoittamaan, että valtion turvallisuudelle on aiheutettu sen kaltaista vahinkoa, josta voisi rangaistuksen säätää, Uimonen sanoi STT:lle.

– Mielestäni tässä pitäisi osoittaa tarkasti, että mikä on se vahinko mikä tästä on aiheutunut, Uimonen summaa.

Vertailukohtana Zavidovo-vuoto

Uimosen mukaan nyt esiin noussut tapaus rinnastuu vuoden 1972 Zavidovo-vuotoon. Tuolloin tiedotusvälineet julkaisivat yksityiskohtaisia tietoja presidentti Urho Kekkosen Neuvostoliiton johtajien kanssa käymistä keskusteluista, minkä vuoksi Suomessa käynnistettiin laajat selvitykset tietovuodon selvittämiseksi.

Tietojen vuotaja ei tuolloin selvinnyt, mutta 1970-luvun alussa kansanedustajana toiminut Erkki Tuomioja (sd.) kertoi vuonna 1993 muistelmakirjassaan vuotaneensa tiedot Vasabladetin toimittaja Tor Högnäsille. Tiedot julkaistiin myös ruotsalaisessa Dagens Nyheterissä sekä norjalaisessa Dagbladetissa.

– Tuolloin ei ollut kysymys Suomen valtion tiedustelua koskevien tietojen julkistamisesta vaan poliittisesti hankalien tietojen julkistamisesta, joten nämä tapaukset eivät ole suoraan verrannollisia toisiinsa. Mutta molemmissa tapauksissa tasavallan korkein johto reagoi hyvin voimakkaasti, Uimonen vertaa.

– Salaiseksi määrättyjen tietojen julkaiseminen on ollut median ikiaikainen tapa. Se on osa viranomaisen toiminnan julkista valvontaa, jota harjoitetaan kaikissa länsimaissa, Uimonen muistuttaa.

"Lähdesuojaa tuskin murretaan"

Uimonen ei usko, että Helsingin Sanomien tapauksessa edettäisiin niin pitkälle, että lehden lähdesuojaa yritettäisiin murtaa. Lain mukaan toimittaja voidaan velvoittaa vastaamaan kysymykseen lähteestään, jos kyseessä olevasta rikoksesta saattaa seurata vähintään kuuden vuoden vankeustuomio.

Uimonen muistuttaa, että lähdesuojan murtamiseen pitää olla selvät perusteet.

– Ensin olisi näytettävä tapahtunut vahinko ja sitten todettava, että vahinko on niin suuri, että on odotettavissa niinkin rankka tuomio kuin yli kuusi vuotta vankeutta. Minun on vaikea nähdä, että mikä on tässä tapauksessa se niin suuri vahinko, Uimonen sanoo.

Täysin kritiikittömästi Uimonen ei kuitenkaan Helsingin Sanomien toimintaan tapauksessa suhtaudu. Hän kummeksuu lehden perustelua, että salaiseksi julistettuja julkistettiin valmistella olevaan tiedustelulainsäädäntöön viitaten.

– On vaikea nähdä miten nämä kaksi asiaa liittyvät toisiinsa. Tikkakoskelta johdettava tiedustelu kohdistuu Suomen ulkopuolisiin kohteisiin eli vieraisiin valtioihin, kun taas valmisteilla olevan lainsäädännön ongelma on yksityisiin Suomen kansalaisiin kohdistuva tiedonhankinta. Mielestäni ne ovat kaksi vähän eri asiaa. En näe tätä konkreettista yhteyttä näiden välillä, Uimonen sanoo.

TUOMAS SAVONEN / STT
Klikkaa laajentaaksesi...
https://www.savonsanomat.fi/kotimaa...ttu-vahinko-pitäisi-kyetä-osoittamaan/1084391
 
Juuri näin kuten @Haavisto toteaa: ”Sotilastiedustelussa ei seurata kotimaisia henkilöitä vaan vieraan vallan instituutioita” #tiedustelulaki

Ohra-aho ja vihreä Haavisto ovat molemmat tolkun ihmisiä.
 
leecher71 kirjoitti:
Miksei KRP marssi HS:n toimtukseen parin poliisipartion kanssa hakemaan PV:n materiaalit pois? Selkeästi nuo asiakirjat eivät kuulu HS:n haltuun. Ei jummarra?
Klikkaa laajentaaksesi...

Hybridivaikuttamisen perusluonne on sellainen, että ensimmäinen ja luontevin reaktiivinen vastatoimi vahvistaa hyökkäyksen tavoitteiden toteutumista.

Siksi voi hyvinkin olla viisasta, ettei tehdä sellaisia toimia, joiden perusteella jokin taho voisi nostaa ison metelin siitä, että Suomessa muka ole vapaata mediaa.

Muistakaa mitä tapahtui kun Sipilä reagoi median toimiin vähänkin (Ylen) journalistista vapautta ehkä mahdollisesti minimaalisen vähän epärehellisyyttä karsimalla rajoittamaan tähtäävin puhein. Etukäteen huolella valmisteltu spontaani mediamylläkkä käynnistyi heti ja teki kaikkensa saadakseen hallituksen kaadettua.
 
Jessikka Aro
45 min ·
Minulta on nyt sen verran moni kysynyt mielipidettä Helsingin Sanomien eilisestä artikkelista ja sen julkaisusta, että kirjoitan hieman muistiinpanoja tänne. Näkökulmani on journalismi, yhteiskunnallinen merkittävyys ja sananvapaus ja julkisuuslainsäädäntö kansallisen turvallisuuden kysymyksissä. Älkää jakako tätä minnekään.

Pysyttelen analyysissä asiatasolla, ja kehotan kommentaattoreitakin pysymään - olen nyt lukenut ihan liian monta epäasiallista ja henkilöönkäyvää kommenttia aiheeseen liittyen, enkä jaksa siivota niitä omalta seinältäni yhtäkään. Joka tapauksessa: Helsingin Sanomien artikkeli motivoidaan, siis perustellaan jutun alkupuolella ja uudestaan sen lopussa uudella tiedustelulainsäädännöllä. Uutta tiedustelulakia tai sen laajaa sisältöä ei kuitenkaan jutussa juurikaan eritellä, jolloin uuden tiedustelulainsäädännön yhteys varsinaiseen jutun "pihviin", eli Viestikoekeskuksen toimintaan ja sen salattuihin osiin jää huteraksi. Lisäksi on käynyt ilmi, että jutussa julkaistut, sotilastiedustelusta kertovat tiedot ovat esimerkiksi Suomen sotilastiedustelupäällikön mukaan epätäsmällisiä ja virheellisiä. Siksi(kään) en pidä motivointia tai jutun liittämistä tulevaan tiedustelulainsäädäntöön argumentaatioltaan kestävänä. Lisäksi on selvää, että uusi tiedustelulaki, joka tosiaan ei edes ole vielä voimassa ja jonka yksityiskohtia yhä hiotaan parlamentaarisessa prosessissa ja monet HS:n nostoista, esimerkiksi valokuva Viestikoelaitoksen vuosiraportista vuodelta 2005, eivät itse asiassa millään muotoa liity toisiinsa.

Juttu lähtee kulkemaan sotilastiedustelun salaisuutta kuvaten - ikään kuin siinä olisi jotain outoa tai kyseenalaista. Tätä narratiivia vahvistetaan yksittäisillä huomioilla, joita en nyt toista tässä, koska en voi olla varma tietojen paikkansapitävyydestä ja koko juttu näyttää menevän poliisitutkintaan. Anteeksi ihan hirveästi, vanhat kollegani HS:ssa, mutta juttu näyttää siltä, että toimitusta harmittaa, että tietyt asiat Suomessa ovat lain mukaan salaisia ja salassapidettäviä. Jutun kerronta etenee: _salaisten_ asiakirjojen lisäksi _salaisella_ Tikkakoskella kerrotaan olevan myös _erittäin: salaisia asiakirjoja. Varmimmaksi vakuudeksi julkaistaan myös sellaisesta valokuva, jossa on leima ”erittäin salainen”.

Oikeasti.

Tämä näyttää asiakirjojen salaamiseen tyytymättömän toimituksen mielenosoitukselta - koska asiakirja on ”erittäin salainen”, mepäs julkaistaan siitä kuva! Ja mitä sitten, että se on vuodelta 2005 ja tiedolliselta arvoltaan epärelevantti.

Muu jutun sisältö on sellaista, että yleisö olisi voinut kyllä elää ilmankin sitä. Yksinkertaisesti: yksityiskohtaisia valtionsalaisuuksia. Vaikka muotia on perustella minkä tahansa tekstimateriaalin julkaisua yleisön oikeudella tietää, journalistin ohjeiden ensimmäisellä kohdalla, sananvapaus ei takaa kenellekään oikeutta levitellä salaista tietoa. Vastakkain ovatkin sanavapaus ja julkisuuslaki, jossa viranomaistiedon eri salaustasot ovat asiallisesti ja helppotajuisesti selitetty - kannattaisi olla peruskauraa kaikkien uusien ja vanhojen toimittajien perehdytyksessä toimituksissa, koska toimittajat tulevat eri koulutustaustoista, ei voida olla varmoja että laki on kaikille tuttu. Jos toimittajat eivät ymmärrä salauksen - tai julkisuuden - juridiikkaa, viime kädessä päätoimittaja vastaa, ettei salattuja tietoja julkaista ja jos julkaistaan, kantaa vastuun. Eilen juttua työnsä puolesta puolustaessaan Helsingin Sanomien päätoimittaja Kaius Niemi ilmoitti, että "salaiseksi leimaaminen on viranomaispäätös, jota voi tarkastella myös kriittisesti”. Sehän on tarkalleen ottaen totta, mutta järkevä ja vastuullinen tapa ”tarkastella viranomaisen salauspäätöstä kriittisesti” ei ole erittäin salaisten eli kaikkein salaisimmiksi luokiteltujen tietojen julkaisu sellaisenaan valtakunnan päälehdessä. Se on yksinkertaisesti vastuutonta. Jos viranomaisten salauspäätökset ovat Helsingin Sanomien mielestä perusteettomia tai huonoja, kannattaa tehdä siitä aiheesta sitten laaja ja perehtynyt juttu, sen sijaan, että julkaisee kuvia salaisista asiakirjoista ja rikostutkinnan alettua alkaa tivaamaan keskustelua "viranomaispäätösten kriittisestä tarkastelusta".

Kansallisen turvallisuuden kaikkein pyhimpiä asioita yleisöllä ei valitettavasti ole oikeutta tietää. Kansallisen turvallisuuden asiat ovat jokaisessa demokraattisessa ja asiallisessa länsimaassa salaisia. Vastakkain ovat tiedotusvälineen joskus villeinkin tulkinta tai jopa fantasia yleisön edusta (yleisön etua on usein mahdoton mitata, usein lähtökohtaisesti toimittajat haluaisivat kaiken mahdollisen julkiseksi) ja turvallisuusviranomaisten tiukin tulkinta Suomen tai kansainvälisten suhteiden edusta, ja etujen välillä on luontaisesti kova jännite. Vaikka kaikkia yksityiskohtia ei ole saatavilla, yleisölle tai poliitikoille, ei tarkoita, etteikö asioista voisi ja pitäisi asiallisesti, faktapohjaisesti ja demokraattisesti keskustella, kuten esimerkiksi uuden tiedustelulainsäädännön suhteen on jo pitkään tehty. Toimitukset kyllä osaavat tehdä sellaisiakin juttuja, jotka samaan aikaan a) täyttävät journalistisen ja sananvapauden tehtävänsä, b) ovat vastuullisia ja c) eivät riko lakia tai herätä epäilystä lain rikkomisesta.

Kaikkiaan soisin Suomeen entistä enemmän turvallisuuteen perehtyneitä toimittajia ja toimittajille enemmän ammattitaitoista ohjausta, aikaa ja resursseja asiallisten turvallisuusjuttujen tutkimiseen ja tekemiseen. Suomi on pieni maa, ja julkinen keskustelu kansallisen turvallisuuden kysymyksistä saattaa olla muutaman tekijän ja kommentaattorin varassa. Minusta on surullista, että viime aikoina Suomessa on nähty tolkutonta hurjastelua turvallisuusasioissa uutisoinnissa. Hurjastelu ei johda mihinkään muuhun kuin luottamuksen rapautumiseen ja kaiken maailman somekohuista elävien poliitikkojen epätoivoisiin ja perusteettomiin, mahdollisesti Suomen turvallisuuden kannalta vahingollisiin avauksiin. No okei, myös lehtitilausten perumisiin ja rikostutkintoihin, mutta Kärnä ja kumppanit haaskalla vaatimassa päitä pölkylle on se vakavin seuraus.
Klikkaa laajentaaksesi...
Jessikka Aro fb
 
Sardaukar kirjoitti:
Juuri näin kuten @Haavisto toteaa: ”Sotilastiedustelussa ei seurata kotimaisia henkilöitä vaan vieraan vallan instituutioita” #tiedustelulaki

Ohra-aho ja vihreä Haavisto ovat molemmat tolkun ihmisiä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Vaan millähän perusteella Haavisto esitti, että "vaikuttaa että tiedusteluorganisaatio itse olisi alkuperäinen lähde"? No tietenkin se aineisto on sieltä lähtenyt alun perin mutta tuskin vuototarkoituksessa.
 
PekkaSavo kirjoitti:
Mitkäs ovat Helsingin Sanomien hiukan sanoisinko "anarkistiset" motiivit? Häiritsisikö se että on taho (siis tiedusteluelin) joka ei ole poliittisesti motivoitunut vaan ainoa motiivi on kansakunnan turvallisuus?

Jotkut ovat kaivanneet "poliittista poliisia" vihapuheen kitkemiseksi. Kiinnostavaa seurata mitä mieltä juuri ne tahot ovat aiheesta.

Huu sentään.. mutta ehkä tuosta tulee positiivisiakin puolia, opitaan jotain
Klikkaa laajentaaksesi...

Pekka Haavisto pitää avoimuutta ehdottomasti positiivisena asiana tiedusteluun liittyen, sanottiin juuri seiskan uutisissa. Alkaa hahmottua.
 
hansai kirjoitti:
Jessikka Aro fb
Klikkaa laajentaaksesi...

Paras tähän mennessä näkemäni analyysi k. aiheesta!

  1. Artikkelivalintana kyllä erinomainen (valtiovallan omiin kansalaisiin kohdistuva tiedustelu tyyliin case Snowden), mutta tämä kohta jääkin ainoaksi positiiviseksi koko tapauksessa
  2. Otsikkotasolla suoranainen & harhaanjohtava clickbait! Otsikko puhuu em. valtiovallan omiin kansalaisiin kohdistuvasta tiedustelusta, sisältö avaa salassapidettävää sotilastiedustelu -materiaalia
  3. Punaleimalla jatkuva revittely (otsikosta lähtien) ilman mitään relevanssia otsikkoon tai suoranaisesti edes sisältöön
  4. Tiedotusvälineen fantasia ultimaattisesta totuudesta jonka HE päättävät (suoraansanoen paistoi läpi puolustuspuheessa twitterissä kuinka punaleimat ovat sekundaa ja toimittaja omalla ammattitaidollaan kyllä tietää paremmin kuin virkaa hoitava sotilas, mikä on relevanttia & mikä ei.
  5. "Minusta on surullista, että viime aikoina Suomessa on nähty tolkutonta hurjastelua turvallisuusasioissa uutisoinnissa."
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top