HS tietovuoto Puolustusvoimien tiedustelusta

Siis Kärnä, joka suorittanut maanpuolustuskorkeakoulun. Luulisi, että siellä jo rottakoulu vaiheessa luennoidaan ainakin jonkinlaiset alkeet sotilastiedustelusta ja menetelmistä, eli sotilastiedustelun 101. Ensimmäisenä vuonna kun niille opetetaan vähän kaikista aselajeista pintaraapaisu alkeet. Vai onko se äijä oikeasti nukkunut niillä kyseisillä luennoilla?

Ja se on selvää, että ainakaakn hyysärin artikkelia se ei ole lukenut. Jos olisi lukenut, ei se tuollaisia asiavirheitä ulostaisi. Wikipedian tietojen perusteella ja ei-populistipuolueen edustajana luulisi tajuavan, että tässä kohtaa esittämällä tyhmempää kuin mitä todellisuudessa on kerätäkseen poliittisia irtopisteitä, ei tule kuin ampumaan itseään jalkaan.
 
Aamulehdeltä tasapainoinen kirjoitus:

https://www.aamulehti.fi/uutiset/ti...sanaparia-vaikutusyritys-vaaleihin-200611173/

Vaikuttamisyritys vaaleihin? Yritys aiheuttaa kaaosta toimittajien välille? Ison pyörän vakoilupeliä?

Erittäin oleellinen pointti:

Journalistisesti vuotojuttua voidaan kritisoida siitä, että uutista perusteltiin tiedustelulakien muutosaikeilla ja sillä, miten Tikkakosken salainen keskus saattaa lakimuutosten myötä päästä valvomaan suomalaistenkin viestiliikennettä. Jutussa ei kuitenkaan käsitelty sitä, miten suomalaisia valvottaisiin, vaan siinä kerrottiin ennen muuta Suomen puolustusvoimien toiminnasta Venäjän sotilasliikenteen seuraamiseksi. Vakavasti on mietittävä, perusteleeko yksi asia toisen.


Eli saatiin käsiimme punaleimaisia papereita ja haluttiin repostella oikein kunnolla. Hyvä jos samalla pystyttiin hankaloittamaan tiedustelulain läpivientiä.

Terkuin, Hesarin toimitus.
 
Jokoos se Örkki pääsis tiilenpäitä lukemaan??

Lyön itseni kanssa viskipullosta vetoa että se on Erkki.

1. Pääsy materiaaliin mainittuina vuosina
2. Aikaisempi vuotohistoria
3. Erkin epäilty tiedusteluhistoria ja GRU:n hyötyminen jos tiedustelulakeja perutaan.
4. Erkin historia suomen puolustuksen haittaamisesta.
 
Lyön itseni kanssa viskipullosta vetoa että se on Erkki.

1. Pääsy materiaaliin mainittuina vuosina
2. Aikaisempi vuotohistoria
3. Erkin epäilty tiedusteluhistoria ja GRU:n hyötyminen jos tiedustelulakeja perutaan.
4. Erkin historia suomen puolustuksen haittaamisesta.
Voit voittaa vedon lisään tähän listaan Tarjan ja pyrkimyksenä saada Sale syrjään jotta uuden myyrän mahdollisuus päästä Pressaksi lisääntyisi, syy on eihän Erkki viimeksikään yksin toiminut miksi sitten nytkään?
katsotaan kumpi voittaa juodaan tahoillamme putelli hyvää wiskyä:)
 
Voit voittaa vedon lisään tähän listaan Tarjan ja pyrkimyksenä saada Sale syrjään jotta uuden myyrän mahdollisuus päästä Pressaksi lisääntyisi, syy on eihän Erkki viimeksikään yksin toiminut miksi sitten nytkään?
katsotaan kumpi voittaa juodaan tahoillamme putelli hyvää wiskyä:)

Ei Niinistöä saa syrjään presidentinasemasta millään. Sitä paitsi Sale on NATO-kielteisyydellään ihan passeli presidentti Putinin kannalta. Ei toki niin hyvä kuin moni muu vaihtoehto, mutta kelvollinen kuitenkin täyttäessään Venäjän tärkeimmän tavoitteen. Why change horses mid-stream?
 
Viimeksi muokattu:
Voit voittaa vedon lisään tähän listaan Tarjan ja pyrkimyksenä saada Sale syrjään jotta uuden myyrän mahdollisuus päästä Pressaksi lisääntyisi, syy on eihän Erkki viimeksikään yksin toiminut miksi sitten nytkään?
katsotaan kumpi voittaa juodaan tahoillamme putelli hyvää wiskyä:)

Niin, onhan tilanne tosin muuttunut siten että puolueen oma statisti on nimellisesti mukana..

Tuomioja: SDP:n vakavasti harkittava, voisiko puolue asettua tukemaan Sauli Niinistöä
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005240865.html
 
Ostopalvelunäkökulma journalismiin ja salaisen materiaalin julkaisemiseen:

Jos lapselleni tehtäisiin X niin minä puolestani Y. Tämä siitä riippumatta, että tiedän asiasta Y kumpuavan ikävän seurauksen Z. Eli vähän kuin olisi kyse ostopalvelusta: asialla on hintansa ja sen hinnan joutuu maksamaan. Ymmärrän ja hyväksyn sen, että yhteiskunnan kasassa pitäminen vaatii sen seurauksen Z. En halua sitä kohdalleni, mutta hyväksyn, että Y:stä pitää seurata Z.

Jos journalistinen oikeus julkaista salaista materiaalia vastoin lakia, on journalisteille niin älyttömän tärkeä, niin journalistit varmaan hyväksyvät sen, että lain rikkomisesta tulee sanktio. Ja lienevät valmiita ottamaan sen sanktion kontolleen mielestään hyvän asian vuoksi.

Eli jos joku päätoimittaja, toimituksen esimies ja pari rivitoimittajaa istuu muutaman vuoden linnassa eivätkä kitise asiasta eikä heidän ammatillinen ympäristönsäkään kitise asiasta, niin sitten - ja vain sitten - voidaan missään määrin niellä se ajatus, että julkaisupäätöksen takana on jokin ylevä tai periaatteellinen lähtökohta.

Jos taas on kyse ihan vain opportunismista, kusipäisyydestä, egomaanisuudesta ja vastuuttomuudesta, niin silloin ajatus mahdollisista seurauksista on tietenkin sietämätön.
 
Iltalehti kyseli Vanhaselta salaisten asiakirjojen jakelusta.

http://www.iltalehti.fi/politiikka/201712182200611031_pi.shtml

Vanhanen kertoo, että pääministeri sai materiaalia luettavaksi mutta ei säilytettäväksi.

- Ei niissä jakelu ole iso, ja esimerkiksi itse totuin järjestelmään, jossa minulla oli mahdollisuus lukea ja samalla ne sitten vietiin pois. Eli se, joilla nämä tiedot ovat ikään kuin pysyvästi, en pysty ja vaikka tietäisin, en tietenkään voisi kertoa, keitä siihen mahdollisesti kuuluu.

- Tämä on nyt juuri niitä asioita, jotka kuuluvat sitten tutkintaviranomaisille. Heillähän on kyllä varmasti hyvin tämä järjestelmä tiedossa. Kyllä niillä jakelujärjestelmillä on tietysti pyritty huolehtimaan, että vahinkoja ei tapahdu, Vanhanen sanoo.


Käytännössä se, että jos esimerkiksi pääministerille ei salaisimmista papereista anneta kopiota, tarkoittanee, että niitä ei pitäisi olla kuin suppeahkolla puolustusvoimien ja keskeisten ministeriöiden virkamiehillä. Ellei asiakirjoja ole sitten laittomasti hakkeroitu.
 
Hybridivaikuttamisen perusluonne on sellainen, että ensimmäinen ja luontevin reaktiivinen vastatoimi vahvistaa hyökkäyksen tavoitteiden toteutumista.

Siksi voi hyvinkin olla viisasta, ettei tehdä sellaisia toimia, joiden perusteella jokin taho voisi nostaa ison metelin siitä, että Suomessa muka ole vapaata mediaa.

Muistakaa mitä tapahtui kun Sipilä reagoi median toimiin vähänkin (Ylen) journalistista vapautta ehkä mahdollisesti minimaalisen vähän epärehellisyyttä karsimalla rajoittamaan tähtäävin puhein. Etukäteen huolella valmisteltu spontaani mediamylläkkä käynnistyi heti ja teki kaikkensa saadakseen hallituksen kaadettua.

Tähän voi sanoa, että asioihin pitää yliregoida. Opetukseksi seuraaville.
 
"Tietojen vuotaja ei tuolloin selvinnyt, mutta 1970-luvun alussa kansanedustajana toiminut Erkki Tuomioja (sd.) kertoi vuonna 1993 muistelmakirjassaan vuotaneensa tiedot Vasabladetin toimittaja Tor Högnäsille. Tiedot julkaistiin myös ruotsalaisessa Dagens Nyheterissä sekä norjalaisessa Dagbladetissa."

Heh heh. Erkkihän se siellä, taas kummittelee.

Paljon mahdollista. Mikäli Jessikka Aro on oikeassa, punaleimatavara on vuodelta 2005. Silloin oli Vanhasen I hallitus, jonka ulkoministeri oli Erkki Tuomioja. Paula Lehtomäki taas oli ministeri kansliassa. Puolustusministeri oli Seppo Kääriäinen.
 
Vastaavan päätoimittajan avoin kirje lukijoille

Artikkeli Viestikoekeskuksesta olisi pitänyt perustella paremmin lukijoille, sanoo HS:n vastaava päätoimittaja Kaius Niemi

Maanpuolustustahto on suomalaisen yhteiskunnan, kansainvälisestikin poikkeuksellisia vahvuuksia. Se on tärkeä osa yhteisyyden kokemustamme, ja sitä haluamme jatkossakin kunnioittaa, kirjoittaa Kaius Niemi.

Hyvät lukijat,

Näytti siltä, että viikonloppu alkaisi varsin rauhallisesti. Olimme julkaisseet Tikkakosken Viestikoekeskusta koskevan artikkelin, jonka tarkoituksena oli kertoa lukijoille sotilastiedustelusta ja sen suhteesta valmisteilla olevaan uuteen tiedustelulainsäädäntöön.

Vuosien varrella Helsingin Sanomat on käsitellyt lainsäädäntömuutosta lukuisissa uutis- ja analyysijutuissaan. Pääkirjoituksissa lehti on katsonut muutoksen tarpeelliseksi, mutta painottanut uskottavan valvonnan järjestämisen välttämättömyyttä, jos tiedustelu saisi lisää valtuuksia kansalaisten tarkkailuun.

Viestikoekeskuksesta kertova artikkeli oli meille osa tätä jatkumoa. Keskusta ympäröi sille luonteenomainen salaisuuden verho. Olisiko silti mahdollista kertoa sotilastiedustelusta aiempaa tarkemmin, mutta kuitenkin riittävän etäältä niin, ettei keskuksen nykyinen toiminta vaarantuisi?

Artikkelin ympärillä alkoi pian kuohua voimakkaasti. Salaisten asiakirjojen ja luottamuksellisten lähteiden käyttö on toimituksissa arkipäivää, ja vuotojen kohteena olevat tahot reagoivat niihin usein voimakkaasti. Tällä kertaa sekä tasavallan presidentti että puolustusministeri antoivat omat lausuntonsa tietovuodosta.

Erityisesti sen jälkeen alkoivat myös monet lukijat ihmetellä Viestikoekeskusta käsittelevää juttua. Valvonta kuuluu viranomaisille, ei medialle, kirjoitti moni palautteessaan. Salaisten dokumenttien tietojen julkaiseminen tuntui monesta lukijasta harkitsemattomalta. Tiedusteluasioiden tuleekin olla salaisia, kuului kritiikki. Osan mielestä tietojen julkaisu olisi ollut perusteltua, jos asiakirjoista olisi ilmennyt väärinkäytöksiä.

Saamassani yleisöpalautteessa on kannettu huolta myös HS:n lähteenä olleiden salaisen asiakirjamateriaalin säilytyksestä. Huoli on perusteltu, mutta vakuutan prosessien olevan kunnossa tältä osin. Lähdesuojan varmistaminen on toimitukselle ensisijainen asia.

Ymmärsin pian, että jokin oli mennyt vikaan. Jos uutisen ja sen julkaisun perusteista käydään näin kovaa jälkikäteistä keskustelua, on toimituksellekin selvää, että on syytä katsoa peiliin.

Palautteista päätellen syy oli ilmeinen: monelle lukijalle oli jäänyt epäselväksi se, miksi olimme julkaisseet artikkelin, jonka jotkut sanoivat jopa vaarantavan kansallisen turvallisuuden. Jutun julkaisua etukäteen perustelleet seikat – erityisesti artikkelin sisällön suhde valmisteilla olevaan tiedustelulakiin – olivat jääneet liian vähälle huomiolle julkaistussa tekstissä. Alkuperäisessä jutussa olisimme voineet myös kertoa selkeämmin, että olemme hyödyntäneet ainoastaan muutamia useiden vuosien takaisia asiakirjoja ja niitäkin vain osittain, perusteellisen harkinnan pohjalta.

Jos artikkeli olisi perustellut ymmärrettävämmin salaiseksi luokiteltujen tietojen käytön, se olisi auttanut lukijaa kytkemään jutussa esitetyt tiedot osaksi tiedustelulain valmistelua. Tässä emme selvästikään onnistuneet.

Alkuperäisenä pyrkimyksenä ei siis ollut ylikorostaa salaiseksi luokiteltujen asiakirjojen julkaisemista.

Puolustusvoimien Pääesikunta on tehnyt HS:lle vuodettujen salaisten asiakirjojen käytöstä tutkintapyynnön keskusrikospoliisille. Tutkintapyynnöt eivät sinällään ole poikkeuksellisia. Tapauksesta tekee kuitenkin erityisen se, että esitutkinnassa rikosnimikkeenä on turvallisuussalaisuuden paljastaminen. Tässä tapauksessa tutkinnan kohteena on vuodon lisäksi myös Helsingin Sanomien toiminta.

Kyse on siis siitä, onko HS julkistanut oikeudettomasti tietoa sellaisesta asiasta, joka on Suomen ulkoisen turvallisuuden vuoksi määrätty salassa pidettäväksi.

Jos tällainen oikeudenkäynti Helsingin Sanomia vastaan toteutuisi, se olisi Suomessa ensimmäinen kerta. Oikeudessa asettuisivat vastakkain sananvapaus ja kansalliseen turvallisuuteen liittyvät näkökohdat. Mahdollisen oikeudenkäynnin lopputulosta on vaikeaa ennakoida. Silti merkillepantavaa on se, että lainsäätäjä on ottanut sananvapauden suojaan nimenomaisesti kantaa, kun turvallisuussalaisuuksia koskevaa lakia valmisteltiin. Tiedotusvälineillä on oikeus kerätä turvallisuuteen liittyviä tietoa.

Suomen hallituksen esittämät uudet tiedustelulait lisäävät merkittävästi viranomaisten valtuuksia suhteessa kansalaisten yksityisyyden suojaan. Tämän aihepiirin käsittely juuri nyt, kun lakihankkeisiin liittyvä poliittinen prosessi on paraikaa käynnissä, on tiedotusvälineiden ydintehtäviä.

Tämä on myös monissa lukijoilta saamissani palauteviesteissä hyvin ymmärretty. Helsingin Sanomat jatkaa luvatusti tiedustelulakeihin ja tiedustelutoimintaan liittyvien juttujen julkaisua. Kunnioitamme jatkossakin turvallisuussalaisuuksien suojaa.

Olen lisäksi saanut Sanoman hallitukselta tehtäväkseni laatia selvityksen kyseiseen juttuun liittyvästä toimitusprosessista. Pyrin tekemään pyydetyn selvityksen mahdollisimman nopealla aikataululla, jotta hallituksella on käytettävissä riittävät tiedot omaa arviointiaan varten. Parhaimmillaan tiedustelujutuista tehtävä selvitys tuottaa arvokasta tietoa siitä, miltä osin toimitusprosessimme toimii hyvin, ja mistä kohtaa toiminnastamme löytyy parantamisen varaa. Olen jo tähän mennessä pitänyt Sanoman hallituksen informoituna saamastani lukijapalautteesta.

Sanoman hallitus tekee tässä yhtiömme vakiintuneiden periaatteiden mukaista työtä ilman, että lähdesuoja tai toimituksen riippumattomuus vaarantuisi. Myös tiedustelulakien käsittelyyn liittyvät ratkaisut tehdään HS:n toimituksessa, ei yhtiön johdossa.

Helsingin Sanomat on koko 128-vuotisen historiansa ajan ollut suomalaisen yhteiskunnan rakentaja. Tällä tiellä haluan lehden jatkavan.

Maanpuolustustahto on suomalaisen yhteiskunnan, kansainvälisestikin poikkeuksellisia vahvuuksia. Se on tärkeä osa yhteisyyden kokemustamme, ja sitä haluamme jatkossakin kunnioittaa.

Kansallisen turvallisuuden edistäminen on lähialueidemme turvallisuusympäristön muutoksen myötä tänään entistäkin ajankohtaisempi tavoite. Se on kuitenkin ensisijaisesti muiden kuin tiedotusvälineiden päätehtävä. Median roolina yhteiskunnassa on tiedonvälitys, pyrkimys varmistaa että kansalaisilla on käytettävissään riittävät tiedot omaehtoisten ratkaisujensa tekemiselle. Viestinten täytyy kyetä säilyttämään riittävä etäisyys, kriittisen tarkkailijan roolinsa, niin suhteessa poliittisiin päättäjiin kuin viranomaisiinkin.

Suomessa viranomaisiin luotetaan, mikä on yhteiskunnan tärkeä voimavara. Helsingin huumepoliisin entisen päällikön Jari Aarnion tapaus kuitenkin muistuttaa siitä, että viestimillä on tärkeä roolinsa viranomaistoiminnan aktiivisena valvojana ja vallan vahtikoirana.

Journalistin ohjeiden mukaan tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille. Journalistilla on myös oikeus ja velvollisuus torjua painostus tai houkuttelu, jolla yritetään ohjata, estää tai rajoittaa tiedonvälitystä.

Tiedustelulakien, uusien valtaoikeuksien ja niihin kytkeytyvien instituutioiden tarkastelu on luonteva tehtävä journalistille.

Periaatelinjansa mukaisesti Helsingin Sanomat pyrkii puolustamaan ja vahvistamaan moniarvoisen yhteiskunnan kansanvaltaisuutta. Erityistä huomiota lehti kiinnittää mielipiteen vapauden toteutumiseen.

Salassapidolle on lailliset perusteet. Myös sananvapaus on turvattu lain ja säädöksin. Lopulta kysymys on siitä tulkinnasta, kumpaa kulloinkin painotetaan enemmän.

Sananvapaus on yksi suomalaisen demokratian kulmakiviä. Demokratiaan kuuluu elimellisesti myös se, että sananvapauden rajoja aika ajoin koetellaan. Näistä ratkaisuista syntyvät ne käytännöt ja ohjenuorat, joiden varassa laadukasta, eettisesti kestävää journalismia jatkossa tehdään.
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005493856.html
 
Ei Niinistöä saa syrjään presidentinasemasta millään.

Kyllä Erkki yrittää. Ja koko itämaan tuella. Häntä pelottaa eniten "tyhjä luukku" Naton suhteen. Muillahan on ei-Nato ja Torvaldsia taas ei valita.

Presidentinvaaleihin vaikuttamista tämä on. Ja kehtasi vielä HS valittaa, että Yhdysvalloissa vaikutettiin. Nyt se menee itse puhaltamaan Kremlin torvea!
 
Back
Top