HS tietovuoto Puolustusvoimien tiedustelusta

Onneksi tuo kovalevyn formatoiminen, tai jopa hakkaaminen vasarallakaan ei välttämättä tuhoa tietoja pysyvästi viranomaisten ulottumattomiin. Formatoiminen vain käytännössä ylikirjoittaa nykyiset tiedostot niin että niiden päälle voidaan tallentaa uutta dataa ja niin kauan kuin siihen päälle ei ole tullut uutta dataa, voi sen saada takaisin. Pitää käyttää datan silppuria, jos haluaa datan pysyvästi pois. Ja vaurioituneestakin kovalevystä voi expertit vetää tietoja pois.
 
Rusin näkemys pitkään jatkuneesta vakoilusta on varsin todennäköinen..Vaikka tuskinpa tämä HS:n tapaus on mikään "jäävuoren huippu". Pikemmminkin se saattaa olla vain yksi aiheeseen liittyvä episodi ja pohjimmiltaan varsinaiselle tiedustelu-/vakoilutoiminnalle jopa haitallinen. Ehkä joku huomattavassa asemassa oleva suomalainen (poliittinen?) toimija on sooloillut. Syystä tai toisesta.(tämä selittäisi myös venäjän RT:n välittömät reaktiot).

Venäjän tiedustelupalvelu on toiminut Suomessa keskeytyksettä jo yli 200 vuotta..Sinä aikana on ollut monia jaksoja jolloin myös suomalaiset kommunistit ovat luoneet monentasoisia vakoilu- ja tiedotusverkostoja Venäjän (ja entisen Neuvostoliiton)tarpeisiin. Sotien jälkeen oli eräitä aikakausia jolloin kommunistien johtama Valpo ja osin Supo olivat enemmän ja vähemmän, jopa Venäjältä tulleen vaikutuksen alaisena. Toisekseen venäläisellä tiedustelulla on ollut pitkiä aikoja (ainakin 1945 - 1990 todennäköisesti myös Halosen aikana) suorat kanavat maamme korkeimpaan johtoon. Tällaista menettelyä on pidetty jopa Suomelle ideaalina ja osittain ainoana hyväksyttynä toimintatapana. Vielä 1980-luvulla poliittinen ura tyssäsi puolueesta riippumatta välittömästi jos ehdokas "leimattiin" ns. "neuvostovastaiseksi"..(Eduskunnassa oli tuohon aikaan vain Tuure Junnila ja Ceorg C. Ernrooht jotka uskalsivat avoimesti arvostella Neuvostoliiton toimintaa.)

Venäjän diplomaattisten ja tiedusteluorganisaatioiden vakoilutoiminta ei suinkaan loppunut Neuvostoliiton romahduksen jälkeen. Se mukautui nopeasti uusiin poliittisiin oloihin. Rajojen vapautuminen, "inkeriläisten" vapaa maahanmuutto loivat oikeastaan uusia mahdollisuuksi sekä tarpeita venäläisten tiedustelulle. Samoihin aikoihin Suomen puolella äärivasemmisto (lasken siihen kommunistien ohella myös vähintään puolet demareista ja vihreistä) otti ja sai (jo Koiviston kaudella) haltuunsa sisäministeriön poliittisen johdon. Tämä avasi runsaasti ovia virkapaikkoihin omille suosikeille, demlan jäsenille jne. sisäministeriössä, oikeushallinnossa, poliisissa jne.

Pidän täysin varmana että Venäjän tiedustelupalvelu harjoittaa nykyään paljon laajempaa/kattavampaa tiedustelua Suomessa kuin konsanaan NL:n aikana. Mukaan ovat tulleet erittäin merkittävällä tavalla taloudelliset vaikutteet, EU-politiikka sekä erityisesti viimeisen kymmenen-viidentoista vuoden aikana sotilaalliset ja turvallisuuteen liittyvät aiheet. Jopa oligarkeilla ja järjestäytyneellä rikollisuudella saattaa olla oma roolinsa tapahtumissa. Eikä Neuvostoliiton aikaisia luottamuksellisia suhteita ole suinkaan unohdettu. Mutta paljon on mukana uutta ja nuorta porukkaa. Myös uusilla poliittisilla ja taloudellisilla motiiveilla.

Eihän tällaisen tiedustelu-/vakoilutoiminnan yksityiskohtia voi kukaan ulkopuolinen tietää. Kokonaisuutta kykenee kuitenkin hahmottamaan kun seuraa kaikenlaisia tapahtumia sekä yhteiskunnallisia muutoksia niin meillä kuin muuallakin. Historiaa unohtamatta. Nykyaikainen tekniikka luo lisäksi kaikenlaista uutta mahdollisuutta tietojen hankintaan jne.

Ei kannata olla liian vainoharhainen - muttei ole mitään syytä pysyä sinisilmäisenä tai hyväuskoisena hölmönäkään.
 
Viimeksi muokattu:
Onneksi tuo kovalevyn formatoiminen, tai jopa hakkaaminen vasarallakaan ei välttämättä tuhoa tietoja pysyvästi viranomaisten ulottumattomiin. Formatoiminen vain käytännössä ylikirjoittaa nykyiset tiedostot niin että niiden päälle voidaan tallentaa uutta dataa ja niin kauan kuin siihen päälle ei ole tullut uutta dataa, voi sen saada takaisin. Pitää käyttää datan silppuria, jos haluaa datan pysyvästi pois. Ja vaurioituneestakin kovalevystä voi expertit vetää tietoja pois.
Perinteinen magneettikiekko vaatii 6-7 ylikirjoituskertaa, ettei siitä saada kaivettua mitään esille. Tai pirun voimakkaan magneetin. Vasarointi, polttaminen yms on aika epätoivoista. Polttaminen taisi vaatia yli 770c lämpötilan.
SSD levyt on helpompi pyyhkiä. Samsungin levyissä tulee jopa ihan ohjelma sitä varten.
Minulta ei prkle Hedman partners yms saa penniäkään... :D :D :D
 
Keskusrikospoliisi

Keskusrikospoliisi on tehnyt eilisiltana erityisen kotietsinnän Helsingin Sanomien toimittajan asuntoon Helsingissä. Etsintä tehtiin pakkokeinolain 8 luvun 15 pykälän tarkoittamalla välttämättömällä kiireellisyysperusteella. Poliisin tutkinnanjohtajan harkinnan mukaan erityisen kotietsinnän tekemistä ei voinut viivyttää, koska poliisilla oli syytä epäillä, että asuinrakennuksen kellarissa oli jo aiemmin iltapäivällä pyritty ilmeisesti tuhoamaan käynnissä olevaan esitutkintaan mahdollisesti liittyvää aineistoa.

Asia tuli poliisin tietoon, kun pelastuslaitos sai hälytyksen kellaripalotehtävälle. Pelastuslaitoksen työntekijöiden lisäksi paikalle saapui yleisen käytännön mukaisesti myös poliisipartio, joka ilmoitti asiasta ja palopaikalla saamistaan tiedoista eteenpäin ja tämä tieto saatettiin myös Keskusrikospoliisille. Tuossa vaiheessa asuintalon kellarissa palanut tietokone määrättiin takavarikoitavaksi. Tämän jälkeen asuntoon ja kellaritiloihin määrättiin erityinen kotietsintä.

Erityisen kotietsinnän aikana paikalla oli Keskusrikospoliisin tutkinnanjohtajan määräämänä suostumuksensa antanut asianajaja etsintävaltuutettuna ja paikalta takavarikoitiin aineistoa esitutkinnan turvaamiseksi. Aineisto on toistaiseksi suljettu sinettipusseihin, eikä poliisi ole tarkastellut sitä.

Kotietsintä voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi sen vaatimuksesta, jonka luona kotietsintä on suoritettu. Jos etsintävaltuutettu puolestaan vastustaa takavarikointia, tällainen aineisto sinetöidään ja tutkinnanjohtaja saattaa asian tuomioistuimen käsiteltäväksi. Eilisessä erityisessä kotietsinässä tutkinnanjohtaja oli myös itse läsnä ja määräsi takavarikoidun aineiston jo lähtökohtaisesti sinetöitäväksi.
Esitutkinta asiassa jatkuu. Tutkinta alkoi Puolustusvoimien tekemästä tutkintapyynnöstä, joka liittyi Helsingin Sanomien Puolustusvoimien salaisiin asiakirjoihin perustuneeseen uutisointiin.
Epäillyt rikosnimikkeet asiassa ovat turvallisuussalaisuuden paljastaminen ja virkasalaisuuden rikkominen. Esitutkintaa tehdään muun muassa sen osalta, onko sellaisia turvallisuussalaisuuksia, joiden paljastuminen on omiaan aiheuttamaan muun muassa vakavaa vahinkoa Suomen maanpuolustukselle ja turvallisuudelle, oikeudettomasti julkistettu tai ilmaistu julkisuudessa.

Keskusrikospoliisi on tehnyt asiasta esitutkintalain mukaisen ilmoituksen Valtakunnansyyttäjänvirastoon. Esitutkintaan on määrätty kaksi tutkinnanjohtajaa.

http://www.poliisi.fi/keskusrikospo...ollisen_todistusaineiston_turvaamiseksi_66518
 
En tietenkään.

Korkeimman turvaluokituksen omaavat paperit ovat hyvä lähtökohta. Niillä lienee suppein jakelu- ja käsittelijäpiiri. Se lienee varsin vakaa. Koko vuoden kaikilla ykkösluokan papereilla lienee aika sama käsittelijä- ja jakeluporukka kuin millä tahansa yksittäisellä sen vuoden paperilla. Tämmöisen kuvan olen mediasta saanut.

Jos tämä kuva on oikea, niin porukan määrä ei kasva papereiden määrän kasvamisen suhteessa. Vertauskuvana voisi käyttää vaikka sitä, että minun nimelläni saapuvan postin lukijoiden määrä ei kasva lineaarisessa suhteessa postimäärän kasvun myötä.

Jo koittaa jäljittää sitä, että kuka vuotaa, niin kannattaa alussa tietenkin keskittyä rajaamiseen eikä laventamiseen. Eli suppein jakelu- ja käsittelypoppoo ensin suurennuslasin alle ja jos se ei johda mihinkään, niin seuraavaksi mietintään, että kuka tai ketkä olisivat voineet saada - ja miten - ne suppeimman jakelun ja käsittelyn paperit käsiinsä. Vasta sitten toiseksi suppein jakelu ja käsittely suurennuslasin alle jne.

Totta kai analyysiä kannattaa tehdä vuodettua aineistoa joukko-opillisesti leikaten.

Mutta, jos katsoit esim. niitä artikkelista lainaamiani rapsoja, niin ne ovat aika yleisiä ja niiden jakelu lienee ollut enemmän kuin viisi henkilöä. Ovatko olleet edes korkeimman turvaluokituksen alaisia?

Tuskin vuotajakaan on varsinaisesti tyhmä. Eiköhän hän ole osannut funtsia, että mitkä aineistot voisivat narauttaa hänet ja mitkä eivät.

Siten, näiden perusteella on epätodennäköistä, että vuotajaa vielä tiedettäisiin.

Edelleen: jos vuotaja tiedetään, niin miksi mitään ei ole tehty? En siis usko, että syy olisi, että "ei uskalleta koskea".

Edit. Vielä kommentti tähän.

Jos tämä kuva on oikea, niin porukan määrä ei kasva papereiden määrän kasvamisen suhteessa. Vertauskuvana voisi käyttää vaikka sitä, että minun nimelläni saapuvan postin lukijoiden määrä ei kasva lineaarisessa suhteessa postimäärän kasvun myötä.

Totta kai se kasvaa. Se kasvaa nimittäin myös lähettäjien määrän kautta.
 
Viimeksi muokattu:
Jaaha, Saulin vika.




https://www.kauppalehti.fi/uutiset/...7.2097608295.1513362065-1374934115.1513362065


Aunesluoman mukaan tapauksessa on kyse niin suurista asioista, että keskustelun herättely provosoidenkin tuntuu olevan tarpeen. Tasavallan presidentti Sauli Niinistön toiminta asiassa ei ole vastannut ainakaan Aunesluoman toiveisiin.

"Presidentti ei toki suoraan ohjaa viranomaisten toimia, mutta on aktiivisella otteella vaikuttanut käytännössä muiden viranomaisten toimintaan", Aunesluoma arvioi.

"Presidentillä on sellaista valtaa, joka ylittää perustuslaissa määritellyt valtaoikeudet. Presidentti on suunnannäyttäjä. Kun kysymys on turvallisuuspolitiikasta, mutta myös demokratian ydinasiasta sananvapaudesta, on valitettavaa, että poliittinen viestintä on ollut yksipuolista", hän jatkaa.
 
Vaikka kuolleen hevosen potkiminen on yleisesti tyhmää ja turhaa, niin älisenpä silti hellurei ja jiihaa, hyysäri saa vihdoin mitä tilaa. Toivottavasti tuo paskalehti ja ihmisten manipuloija saa kunnolla kalikkaa piähän. Niinkun kala. Nojoo, kiitos, sainpahan purkautua.
 
TURPO JOKA AMPUI ITSEÄÄN JALKAAN
TINO LINTUNEN18.12.2017 13.24

Kuten monet muutkin asiat, myös turvallisuuspolitiikan linjavedot ovat halkaisseet Suomen kahtia: Meillä on läntinen yhteistyö ja Nato, sekä Venäjä. Kirjoitin aiemmin aiheesta yksityisellä tasolla liikkuvan dialogin, mutta keskustelun sävy on sama myös valtakunnan huipulla. Kaikkien näiden vuosien aikana emme ole päässeet asiassa kinastelua pidemmälle.

Sympatiani ovat olleet pitkään siinä leirissä, joka on kirjoittanut aktiivisesti Venäjän infovaikuttamisesta. Varsinkin rasisminvastaisissa piireissä on nähty Venäjän ruokkivan ja rahoittavan globaalisti nousevaa äärioikeistolaista liikehdintää. Aiheesta kirjoittaneita tutkijoita ja toimittajia on maalitettu valemedioissa, joka on viimeistään tehnyt selväksi sen, missä joukoissa rasismia vastustavan kansalaisen on kannattanut seistä.

Nyt näyttää kuitenkin siltä, että ihmisoikeuksien puolustaminen ja antifasismi ovat olleet lähinnä Venäjää kritisoivan toiminnan sivutuotteita. Turvallisuuspoliittisen keskustelun sävy on muuttunut keskusteluksi isänmaallisuudesta. Aiemmin asiallisina pitämistäni toimijoista moni on paljastunut kertaheitolla autoritäärisen valtion kannattajaksi ja yhden asian ihmiseksi. Yllättäen nämä ihmiset maalittavat sylki roiskuen toimittajia somessa ja vaativat heidän vaientamistaan sekä tiedusteluelinten vallan kasvattamista.

Näyttää siltä, että aika on ajamassa jumiin jääneen turpon ohi; Trumpin ja äärioikeiston nousun myötä ei ole enää itää tai länttä, on vain demokratia ja fasismi, ihmisoikeudet ja poliisivaltio. Itä ja länsi ovat sekoittaneet päämme niin, että monet haluavat suojella meille tärkeitä arvoja niillä keinoilla joita olemme aiemmin vastustaneet. Sananvapautta ei voi kuitenkaan puolustaa lähdesuojaan puuttumalla. Vapautta ei voi saavuttaa poliisivaltiossa.

En tiedä mitä mieltä kansan syvät rivit ovat, mutta minua pelottaa. Ei kuitenkaan Nato tai Venäjä, vaan se, kuinka tunne on syrjäyttänyt järjen maanpuolustuksesta keskusteltaessa. Luulen tavallisen kansalaisen haluavan, että asioistamme päätetään rauhallisin mielin. En usko kenenkään haluavan nähdä vauhkoontuneita kenraaleja johtamassa sekalaista somearmeijaa politiikan äärilaidoilta.

Puolustusvoimien ja maamme poliittisen johdon on selvitettävä omat prosessinsa ja tukittava vuodot. Tiedotusvälineiden ja toimittajien syyttäminen epäisänmaallisuudesta on fasismia, eikä sillä ole mitään tekemistä isänmaallisuuden kanssa. Isänmaalla on viime aikoina ratsastanut jo liian moni kyseenalainen taho ja jos joukkoon liittyy valtiojohtomme järjestämällä arveluttavia poliisitutkintoja, alamme olla demokratiamme kanssa melko lailla upoksissa.
https://blogit.kansanuutiset.fi/aariajatushautomo/turpo-joka-ampui-itseaan-jalkaan/
 
Jaaha, Saulin vika.




https://www.kauppalehti.fi/uutiset/...7.2097608295.1513362065-1374934115.1513362065


Aunesluoman mukaan tapauksessa on kyse niin suurista asioista, että keskustelun herättely provosoidenkin tuntuu olevan tarpeen. Tasavallan presidentti Sauli Niinistön toiminta asiassa ei ole vastannut ainakaan Aunesluoman toiveisiin.

"Presidentti ei toki suoraan ohjaa viranomaisten toimia, mutta on aktiivisella otteella vaikuttanut käytännössä muiden viranomaisten toimintaan", Aunesluoma arvioi.

"Presidentillä on sellaista valtaa, joka ylittää perustuslaissa määritellyt valtaoikeudet. Presidentti on suunnannäyttäjä. Kun kysymys on turvallisuuspolitiikasta, mutta myös demokratian ydinasiasta sananvapaudesta, on valitettavaa, että poliittinen viestintä on ollut yksipuolista", hän jatkaa.
Voihan helvata noita vasemmistoviherituhippejä heidän "sananvapauksiensa" kanssa. Eikö ne ymmärrä, että kun on kriminalisoitu turvallisuusluokituksen saaneen tiedon levittely, niin sen tekeminen ei kuulu sananvapauden piiriin, koska se uhkaa maan turvallisuutta, ja tästä syystä siitä joutuukin vastuuseen, kuten laissa on määrätty. Helvata noita idiootteja Hesarin toimessa. Lähdetään rikkomaan lakia ja sitten itketään, että ei me olla lakia rikottu, kun näyttää siltä, että valtion virkavaltakoneisto on tuomassa ansaitut seuraukset. Sad!
 
Voihan helvata noita vasemmistoviherituhippejä heidän "sananvapauksiensa" kanssa. Eikö ne ymmärrä, että kun on kriminalisoitu turvallisuusluokituksen saaneen tiedon levittely, niin sen tekeminen ei kuulu sananvapauden piiriin, koska se uhkaa maan turvallisuutta, ja tästä syystä siitä joutuukin vastuuseen, kuten laissa on määrätty. Helvata noita idiootteja Hesarin toimessa. Lähdetään rikkomaan lakia ja sitten itketään, että ei me olla lakia rikottu, kun näyttää siltä, että valtion virkavaltakoneisto on tuomassa ansaitut seuraukset. Sad!


Mutta se, mikä tässä on hyvää, on vihervassarikuplan tökkiminen. Ehkä iso osa ihmisistä näkee toimintatavan perversioituneen (tavoite pyhittää keinot) ja täten kykenee muodostamaan kuvaa miten vasemmisto ja anarkot toimii ja ajattelee. Ja kykenee vastustamaan sitä kuviota. Ehkei mamutus ja itsenäisyyden päälle kuseminen tähän lopu, mutta mahdollista on, että taas muutama Niilo 60vee herää kaverien kanssa ajatukseen, "et mite noi rikkoo lakia ja sitte vittuilevat vielä ympäriinsä, en siedä."

Ja sitä me kaipaamme, kansaa, joka ei kuse oman maan asioita.
 


Vapaa media ei isänmaata ja lakeja kumarra
18.12.2017
SAMMELI HEIKKINEN

picture-787-1414588928.jpg


SUOMESSA EI YMMÄRRETÄ mitä median vapaus tarkoittaa. Sen on todistanut viime päivien hullunmylly.

Helsingin Sanomien juttu puolustusvoimien viestikoekeskuksesta – eli armeijan tiedustelusta – pyöräytti maamme viranomaiskoneiston hysteeriseen myyräjahtiin.

Jutun synnyttämässä keskustelussa – meuhkaamisessa – keskityttiin siihen, miten epäisänmaallisesti Hesari oli tehnyt, kun oli julkaissut salaista tietoa. Miten väärin ja varmasti laittomasti se oli toiminut.


Suomen laki turvaa tiedotusvälineiden vapauden. Ennakkosensuuria ei ole. Lisäksi media säätelee itse itseään. Alan eettinen säännöstö on journalistin ohjeet. Niiden toteutumista valvoo Julkisen sanan neuvosto.

Journalistin ohjeet ovat julkinen, selkokielinen luettelo. Niihin voi tutustua kuka vain milloin vain. Harva on tainnut.

Ohjeiden toinen kohta kuuluu:

”Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille.”

Ratkaisut tehdään siis journalistisin perustein. Ei isänmaalliseen huumaan nojaten. Eikä edes sillä perusteella, vaarantaako julkaisu armeijan salaisen toiminnan jollain tavoin.

Päätösvaltaa ei saa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille. Ei puolustusministerille, ei paperit salaiseksi leimanneelle viranomaiselle, ei lasitalon ulkopuolella armeijan kunnian loukkausta ulvovalle soihduin ja heinähangoin varustetulle väkijoukolle. Ei edes lehden hallitukselle.

Median vapautta on oikeus olla välittämättä muiden asettamista rajoituksista, joiden perusteet voivat olla laillisesti kunnossa mutta muuten hämärät.

Se on myös velvollisuus. Journalistin ohjeissa ei suositella toimituksen autonomiaa, vaan vaaditaan sitä. Vapaan median edellytys on, että media toimii vapaasti.

Jos Helsingin Sanomat jättää julkaisematta juttuja armeijan tiedustelusta ulkopuolisen painostuksen vuoksi, Helsingin Sanomat rikkoo journalistin ohjeita. On yhdentekevää, kuka painostaa: poliisi, armeija, lukijat tai lehden hallitus.

Päätösvaltaa ei saa missään olosuhteissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille.

Todellisuudessa mikään ei ole aivan näin yksioikoista, sillä toimitus ja päätoimittaja saavat toki valita mitä julkaistaan. Kunhan päätös vain tehdään journalistisin perustein.

Yle sai Julkisen sanan neuvostolta langettavan päätöksen, kun neuvosto katsoi toimituksen taipuneen ulkopuoliseen painostukseen. Helsingin Sanomat lupasi lauantaina ilmestyneen viestikoelaitosjutun lopussa lisää aiheesta sunnuntaina. Silloin ilmestyi päätoimittaja Kaius Niemen avoin kirje uutisesta.

Jos Hesari hyllytti jutun tai juttuja, JSN saanee vielä Ylen Sipilä-tapauksen tapaan pohtia toimituksen johdon motiiveja.


Entä laillisuus? Laillisuusnäkökulmasta kirjoittaa muun muassa Kauppalehden päätoimittaja ja Päätoimittajien yhdistyksen puheenjohtaja Arno Ahosniemi. Ahosniemen mukaan salaisten tietojen hankkiminen tavallisin journalistisin keinoin ei ole laitonta.

Mutta journalistisessa päätöksenteossa tiedon hankkimisen tai julkaisun laillisuus ei ole tärkein asia. Lailliset ja tavanomaiset keinot ovat ensisijainen vaihtoehto, mutta journalistin ohjeiden yhdeksännen kohdan loppu linjaa:

”Jos yhteiskunnallisesti merkittäviä seikkoja ei voida muutoin selvittää, journalisti voi tehdä haastatteluja ja hankkia tietoja myös tavallisuudesta poikkeavilla keinoilla.”

Kaikki on kiinni journalistisesta harkinnasta: jos tieto on riittävän merkittävä, sen voi julkaista, vaikka se olisi hankittu poikkeuksellisesti – vaikkapa toimittajuus salaamalla – tai jopa laittomin keinoin.

Tällaiset tilanteet ovat äärimmäisen harvinaisia, sillä journalistin ohjeet eivät nosta journalistia tai toimitusta lain yläpuolelle.

Tietyissä tapauksissa vapaa media voi rikkoa lakia ja olla silti uskollinen eettiselle ohjeistukselleen. Jos media olisi sitoutunut periaatetasolla noudattamaan lakeja, se ei olisi vapaa. Lait varmistavat sen, ettei media käytä vapauttaan väärin.

Journalistinen harkinta ja laillisuusharkinta ovat kaksi eri asiaa.


Journalistin ohjeet ovat tavallaan tylyt ohjeet. Niiden ensimmäinen kohta kuuluu:

”Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.”

Yhdistetäänpä tämä velvoite toiseen kohtaan, jossa vaaditaan ehdotonta autonomiaa, ja kuvitellaan tilanne, jossa toimitus saa haltuunsa erittäin salaisia asiakirjoja.

Oletetaan edelleen, että asiakirjat sisältävät tietoa, joka auttaa tiedotusvälineen yleisöä ymmärtämään yhteiskunnan tapahtumia. Journalistin ohjeiden mukaan yleisöllä on oikeus tähän tietoon.

Tiedon julkaisemiseen on siis olemassa velvollisuus ja ohjeiden toisen kohdan perusteella päätös on tehtävä toimituksen ulkopuolisista riippumatta.

Päätoimittaja voi kysyä lakimiesten näkemystä, mutta olipa näiden vastaus mikä tahansa, päätoimittaja on lopulta varsin yksin, vieläpä journalistin ohjeiden melko kapeaksi rajaamassa tilassa.

Median vapaus on myös median vastuuta, mutta ei ensisijaisesti oikeuslaitokselle, hallitukselle tai omistajille, vaan yleisölle.

Kansalla on oikeus tietää, vaikkei se haluaisikaan.
https://www.vihrealanka.fi/blogi-toim-huom/vapaa-media-ei-isänmaata-ja-lakeja-kumarra
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top