Jatkoin tapaukseen liittyvien lakien tutkimista.. ..Lauralta takavarikoidusta materialista ei saa etsiä vuotajaa. Mutta siitä materiaalista saa ilmeisesti etsiä todisteita muista rikoksista.
Pakkokeinolain mukaisesti oikeus joutuu puntaroimaan voiko koneen läpikäynti tuoda lisäarvoa julkaisurikokseen, jotta ristiriita lähdesuojan kanssa olisi hyväksyttävissä.
Jos olisin tuomari, niin en antaisi lupa köyttää takavarikoitua materiaalia, koska turvallisuusasian paljastaminen on muutenkin hyvin kiistaton. Tiedon säilyttämisrikoksessa taas ensisijainen vastuu on mielestäni puolustusvoimien puolella eikä siksi mahdollisen säilytyksen menettelytapavirhe olisi riittävän raskas epäily.
Kiitän omasta puolestani vaivannäöstä ja teen muutaman kysymyksen:
1. Vasara-Laura ilmoitti, että se tietsikka, jota yritti hakata rikki ei sisältänyt tämän keissin piiriin kuuluvaa aineistoa. Silti hän yritti tuhota sen varsin riskialttiilla tavalla. Tämä vihjaa voimakkaasti siihen suuntaan, että koneella olisi ollut jotain muuta erittäin raskauttavaa aineistoa. (Käytössä olevan tietsikan tuhoaminen on isompi vahinko kuin pelkkä koneen hinta. Ja jos kone on Mac Book niin ei sekään ihan ilmainen ole.)
Jos tallenteilta paljastuu muuta rikollisuutta - jopa yhteyksiä vieraan vallan hyväksi toimiviin tahoihin - niin voiko tutkintanimike koventua, voiko lähdesuoja murtua laillisesti tai voiko mahdollisten lisäsyytteiden ilmaantuminen muuttaa asetelmaa jollain muulla ratkaisevalla tavalla?
2. Joku on saanut paperit ja levitellyt niitä toimittajien kesken ainakin sen verran, että juttu on voitu tehdä, tarkistaa, painaa ja pistää jakeluun.
Emme tiedä mitä versioita siitä on matkan varrella ollut ja ketkä niitä ovat päässeet katsomaan.
Emme tiedä miten työnkulku on suojattu.
Emme tiedä ketkä ovat osallistuneet journalistiseen prosessiin.
Kahden eri säilytysvastuun (valtion ja Sanoma Oy:n) välissä on sisällöntuotantoprosessi. Valtion vastuu tiedoistaan ei kai voi olla rajoittava tekijä tuotantoprosessiin liittyvien vastuiden suhteen?
3. Vastuun jakautuminen ei ole miinus- tai jakolasku. Se on plus- tai kertolasku.
Se, että omaisuuden haltijalla on ensisijainen vastuu omaisuudestaan ei vapauta varasta vastuusta. Se, että vanhemmilla on ensisijainen vastuu lapsista, ei vapauta muuta vastuullista (koulu, päiväkoti, valmentaja, rikollinen...) vastuusta.
Vaikka tätä vastuun kertautuvan jakautumisen periaatetta ei olisi eksplisiittisesti kirjattu lakiin, niin se on siellä implisiittisesti kymmeniä tai satoja kertoja.
Niinpä kysyn, että miksi ihmeessä valtion ensisijainen vastuu heikentäisi mitenkään toimittajien, toimituksen tai yhtiön vastuuta?
Eiköhän vuotajaa odota vakoilusyyte (1-10 vuotta). Tavallaan vakoilun selvittämiseksi lähdesuojan murtaminenkin voisi kai olla mahdollista.
5 § (21.4.1995/578)
Vakoilu
Joka vierasta valtiota hyödyttääkseen tai Suomea vahingoittaakseen hankkii tiedon sellaisesta Suomen maanpuolustusta tai muuta poikkeuksellisiin oloihin varautumista, Suomen ulkomaansuhteita, valtiontaloutta, ulkomaankauppaa tai energiahuoltoa koskevasta taikka muusta niihin rinnastettavasta, Suomen turvallisuuteen vaikuttavasta seikasta, jonka tuleminen vieraan valtion tietoon voi aiheuttaa vahinkoa Suomen maanpuolustukselle, turvallisuudelle, ulkomaansuhteille tai kansantaloudelle, on tuomittava
vakoilustavankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.
Jos vuotajaa odottaa vakoilusyyte, niin eikö olisi luontevaa, että vuotajan jälkeen ketjussa olleet kuriirit - siis Pravdan asiaa koskeva henkilökunta - joutuisivat tutkintaan ja syytteeseen vähintäänkin avunannosta vakoiluun?
Vertaus: Arska pöllii turvaluokiteltuja papereita ja antaa ne Reiskalle. Reiska tutkii ne huolella ja todettuaan ne salaisiksi vie ne polkupyörällä etupyörä heiluen Tehtaankadulle. Viranomaiset voivat todistaa tapahtuneen tapahtuneeksi. Mistä Reiskaa syytetään?
Mikä muuttuu jos polkupyörä vaihdetaan Pravdaksi tai someksi?