Skuuppikiiman kampittamat
18
jou
2017
Kirjoittanut Tuula Malin | 93 Kommenttia
Me toimittajat janoamme skuuppeja. Tietovuodot tuovat toimitukseen säpinää: uutiskoneisto kuumenee, klikkipajatso laulaa. Vuoto on kätevää toimittajalle, kustannustehokasta työnantajalle. Suuri huomio vähällä vaivalla, pienin ponnistuksin. Ansiotonta arvonnousua toimittajalle, toimitukselle ja kustantajalle.
Skuuppikiimainen toimittaja on herkkä ummistamaan silmänsä vuotajan motiiveilta. Kliimaksin tavoittelussa ei ole aikaa taustojen selvittelyyn, ei liioin yhteisen edun näkökulmalle. Molemmat joustavat, kun luvassa on näkyvyyttä, mainetta ja kunniaa. Inhimillistä. Helposti hyötykäytettävää.
Kaikki vuodot eivät ole julkaisemisen arvoisia. Skuuppi houkuttelee, mutta toisinaan sille on viisainta kääntää selkänsä. Omat maalit ovat herkässä, kuten MTV:n julistaessa Putin-merkintää keskusrikospoliisin salaisessa rekisterissä keväällä 2013. Poliisilla on työskentelyä tehostavat rekisterinsä, journalisteilla lähdesuojansa. Miksi media ryhtyi härkkimään poliisin työtä viranomaisten työvälineitä tuhoamalla? Mitä iloa yleisölle lopulta oli Putin-merkinnän kaltaisesta vuototiedosta? Kuka tietoa tarvitsi, miksi ja mihin? Lähdesuoja on toimittajille välttämätön työväline, salaiset rekisterit poliiseille. Häiritse ja tule itsekin häirityksi.
Vapaa länsimainen tiedonvälitys ja sananvapaus ovat tärkeitä arvoja. Yhtäläinen arvo on kansallinen turvallisuus. Ei sotilaallista tiedustelutietoa leimata salaiseksi huvin vuoksi, toimittajien kiusaksi. Mikäli tieto on salattu maanpuolustuksellisista syistä, toimittajat pysykööt lestissään. Sotilastiedustelulta ei voi vaatia samaa avoimuutta kuin muulta hallinnolta.
Hesari-gaten keskeisin ongelma ei ollut lauantaina julkaistu artikkeli, vaan tietovuodon kohteeksi valittu toimittaja. Millaista materiaalia toimittajalla oli edelleen hallussaan julkaisua odottamassa? Mihin kaikkeen toimittaja olisi omassa skuuppikiimassaan valmis ryhtymään? Entä Helsingin Sanomat?
Helsingin Sanomien päätoimittaja Kaius Niemi on kuin norsu lasikaupassa. Niemi selittelee, että salaisten, turvaluokiteltujen sotilasasiakirjojen julkistaminen on journalismin keskiössä sijaitsevaa yhteiskunnallisen ydintehtävän harjoittamista. Päätoimittajan mukaan Helsingin Sanomilla on oikeus, kyky ja ymmärrys lehdistönvapauden nojalla päättää, mitkä maanpuolustuksesta vastaavan sotilasorganisaation salaamat asiakirjat voidaan julkaista salauksesta huolimatta.
Millä kompetenssilla HS:n päätoimittaja Kaius Niemi ja muutama toimittaja kykenevät ylikävelemään sotilastiedustelijat ja päättämään keskenään, että sotilasorganisaation turvaluokittelema tiedustelutieto voidaan hyvillä mielin, salauksesta huolimatta julkaista? Suuruudenhullu ja kohtuuttomia riskejä sisältävä päätös suomalaisten puolesta. Suomalaisia kuulematta.
Ymmärrän täysin puolustushallinnon ja poliisin toimet. Kotietsintä oli toden totta paikallaan. Salaiset, kansallisen turvallisuuden kannalta merkittävät turvaluokitellut sotilasasiakirjat olivat arvaamattomissa käsissä. Poishan ne oli saatava. Ilman muuta.
Kansallisesta turvallisuudesta vastaavan sotilastiedustelun laillisuusvalvonta ei ole journalistien tehtävä. Sitä arvioivat toiset tahot. Hybristoimittajat ja hybrismedia on syytä palauttaa maantasalle.
Suomalaista yhteiskuntaa vaurioittavia kiiloja lyödään Suomen sisään nyt suunnasta jos toisesta. Laitetaan me toimittajat oma skuuppikiimamme hetkeksi lepäämään. Näkyvyysahneutemme uhkaa sokaista kansallisen edun ja hyvän. Otamme liian suuria turvallisuusriskejä yleisöämme kuulematta. Ei sananvapaus oikeuta tuottamaan yleisvaaraa.
Yhteistyö median, puolustushallinnon ja poliisivoimien kesken on paras tae Suomen ja suomalaisten turvallisuudelle nykyisessä kansainvälispoliittisessa tilanteessa. Journalistisia urotekoja ennättää toteuttaa Itämeren rauhoituttua.
Siunattua joulua ja rauhallista vuodenvaihdetta kaikille!