HS tietovuoto Puolustusvoimien tiedustelusta

Se oli ihan nenän edessä enkä huomannut... yhdistetään se Kopylovan juttu siitä, että venäjänkieliset yhdistettiin Venäjän ulkoministeriön koordinaatiokomitean alle.

Siviilitiedustelu! Tietenkin. Miten olinkin näin sokea. Puolustusvoimien tiedustelu painostetaan hyväksymään, että siviilejä koskevat osat tiedustelulaista jätetään pois. Näin jää vain perinteisempi sotilasosa.

Todella hyvin oivallettu. Hatunnosto ja isossa kaaressa. Ois jäänyt multa tajuamatta.

Ymmärränkö oikein:

Naapuri siirtää vaikuttamis- ja tiedustelutoiminnan Suomen kansalaisuuden saaneista siviileistä ja "siviileistä" koostuvalle verkostolle. Ja... Simsalabim! Vastatiedustelu tai ainakin valtaosa siitä on estetty ellei laki salli oman maan kansalaisiin ja/tai Suomen sisälle kohdistuvaa tiedustelua?

Naapuri on taatusti noin ovela. Ja huseeranneiden toimittajien sidoksista osa taitaa viitata itään päin?

Periaatteessa tollainen mahdollistaisi jopa konfliktin aikaisen operatiivisen tiedustelun vähän samaan malliin kuin Ukrainassa kai on tapahtunut?

Tässä keississä on koko ajan ollut paljon samaa kuin siinä "eikö kaksoiskansalaisia päästetäkään armeijassa vakoilemaan ihan kaikkea - voi mitä syrjintää" -keississä.

Toi journalistinen tunkio kaipaisi kyllä perkaamista hyvin isolla ja pitkäpiikkisellä talikolla. Aika usein käy mielessä että lähes kaikki toimittajat pitäisi vaihtaa asiantuntiakirjoittajiin.

Mitähän muuten... Jos toimittaja möisivät kilotolkulla huumeita, välittäisivät pikkulapsia pedofiileille ja hakkaisivat juoppoja yössä kuoliaiksi ihan vain huvittelumielessä, niin tukisivatko ja vaikenisivatko toiset toimittajat sananvapauden, lähdesuojan ja lukijan oikeuksien nimissä?
 
Viimeksi muokattu:
Se oli ihan nenän edessä enkä huomannut... yhdistetään se Kopylovan juttu siitä, että venäjänkieliset yhdistettiin Venäjän ulkoministeriön koordinaatiokomitean alle.

Siviilitiedustelu! Tietenkin. Miten olinkin näin sokea. Puolustusvoimien tiedustelu painostetaan hyväksymään, että siviilejä koskevat osat tiedustelulaista jätetään pois. Näin jää vain perinteisempi sotilasosa. Viideskolonnalaiset saavat olla rauhassa.

Olenko oikeassa vai olenko oikeassa?

@baikal Nyt wanha wainu sanoo, että lähellä ollaan.

HS tukiporukka,esim. Itävetoinen Martin Scheinin ajaa juurikin tuota ja lisäksi ajaa ”paperittomien” asiaa eli täystyöllisyyttä Supolle ja siviilikoneistolle...jottei aikaa jäisi...

Sopiiko tähän samaan kuvioon venäjän testi itärajalla vyöryn aikaan?
Toisaalta onneksi Päivi tiesi ja tunsi kaikkien tulijoiden taustat..

Kuulostaisi suorastaan karmivalta...
 
Viisaiden päätösten aika

Antero Mukka HS

Julkaistu: 22.12. 2:00

HS kertoo tänään neljän kirjeenvaihtajan raportoimana siitä, kuinka sotilastiedustelu kohtaa julkisuuden läheisissä naapurimaissamme sekä Saksassa ja Yhdysvalloissa.

Eroja löytyy, mutta niitä löytyy myös maiden historiasta, maantieteestä ja asemasta kansainvälisessä yhteisössä.

Suomen on valittava oma tiensä, avoimuuslinjansa.

UUDET tiedustelulait ovat selkeä parannus nykytilaan. Sotilastiedustelun keinojen ja perusoikeuksien suhteeseen saadaan kaivattu säädösperusta. Lakiin kirjataan velvoite myös valvonnan järjestämiseksi.

HS on viime päivinä pyrkinyt toteuttamaan omaa yhteiskunnallista tehtäväänsä. Lukijoille on avattu, mistä on kyse ja mitä vaikutuksia laajenevilla tiedusteluvaltuuksilla voi olla.

Lakiesitykset ovat matkalla eduskuntaan. Korjattavaakin riittää, kuulimme torstaina. Lopulta on eduskunnan tehtävä päättää siitä, millaiset työkalut tiedustelulla on uusienkin uhkien torjuntaan. Ja kuinka paljon toimintaa halutaan avata omille kansalaisille.

Kirjoittaja on HS:n päätoimittaja.
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005499037.html
 
Viimeksi muokattu:
Suomi salaa enemmän kuin monet – HS selvitti, miten muut maat kertovat omasta sotilastiedustelustaan
HS selvitti, miten paljon muut maat kertovat omasta sotilastiedustelustaan Suomeen verrattuna.

SUOMESSA signaalitiedustelua tekevä Puolustusvoimien Viestikoekeskus ei anna itsestään ulos tietoja. Täydelliselle hiljaisuudelle on korkeimman hallinto-oikeuden siunaus.

Valmisteilla olevat tiedustelulait toisivat julki jonkin verran tietoa Suomen tiedustelusta. Hallituksen odotetaan antavan lakiesityksen alkuvuodesta.

Valtioneuvoston kanslian alainen lainsäädännön arviointineuvosto ilmoitti torstaina, että lakiluonnoksia tulisi vielä muokata. Neuvoston mielestä lakien vaikutuksia ja turvallisuusuhkien mittaluokkaa pitäisi puntaroida paremmin.

SOTILASALAN julkaisuista on alaa seuraaville välittynyt kohtuullinen käsitys siitä, miten ja missä signaalitiedustelu on Suomessa järjestetty. Signaalitiedustelulla tarkoitetaan tietojen sieppaamista esimerkiksi radioaalloilta tai tietoliikennekaapeleista.

Suomalaisten valtaenemmistölle Viestikoekeskuksen toiminta on silti täysin tuntematonta keskellä avoimuutta ja läpinäkyvyyttä korostavaa suomalaista yhteiskuntaa. Salassapidon taso erottaa Suomen myös monista muista länsimaista, selviää HS:n tekemästä katsauksesta.

Virossa on päädytty samankaltaiseen malliin, jossa signaalitiedustelusta vastaavasta laitoksesta ei anneta julkisuuteen edes perustietoja. Ruotsissa taas FRA (Försvarets Radioanstalt) kertoo varsin avoimesti perustoiminnoistaan ja osallistuu jopa yhteiskunnalliseen keskusteluun.

SUOMESSA Viestikoekeskuksen salamyhkäisyys nousi keskusteluihin sen jälkeen, kun HS julkaisi viime lauantaina yleisluontoisen kuvauksen keskuksen toiminnasta.

Uudet tiedustelulait antaisivat siviili- ja sotilastiedustelulle uusia ja laajempia tiedustelutehtäviä. Uusilla tehtävillä on merkittäviä vaikutuksia kansalaisten perusoikeuksiin, mutta uusi lainsäädäntö loisi tiedustelulle myös paremmat valvontamekanismit.

Suomen sotilastiedustelusta ei ole nimenomaisia säännöksiä laissa, joten se joutuu toimimaan osittain lain harmaalla alueella. Juuri tämä on yksi syy sille, miksi Suomeen ollaan sorvaamassa tiedustelulakia.

Millä tavalla uusi lainsäädäntö muuttaisi sotilastiedustelun julkisuutta ja valvontamekanismeja?

Sotilastiedustelua koskevan lainsäädännön luonnosehdotuksessa todetaan, että jatkossa sotilastiedustelijoiden tulisi tehdä tiedustelutoiminnastaan vuosittain julkinen yleiskatsaus. Tämä uudistus toisi toiminnan lähemmäksi eurooppalaisia verrokkimaita ja raottaisi salamyhkäisyyden verhoa.

Tämän lisäksi tiedustelutoiminnan valvonta tehostuisi uuden tiedusteluvaltuutetun viran myötä, kertoo tiedustelulain valvomiseen liittyvä luonnos. Lisäksi eduskuntaan perustettava tiedusteluvaliokunta vastaisi tiedustelun parlamentaarisesta valvonnasta.

TIEDUSTELUVALTUUTETTU olisi itsenäinen ja riippumaton valtion viranomainen, jonka tehtävä on valvoa tiedustelumenetelmien käytön lainmukaisuutta sekä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista tiedustelutoiminnassa.

Valtuutettu kirjoittaisi toimistaan vuosikertomuksen, jossa käsitellään muun muassa havaintoja ja arvioita lain noudattamisen tilasta sekä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisesta tiedustelutoiminnassa.

”Tiedustelutoiminnan luonteen vuoksi valvontatoiminnan julkisessa raportoinnissa ei voitaisi antaa kovin yksityiskohtaista tietoa tiedustelutoiminnasta ja laillisuusvalvonnassa tehdyistä havainnoista. Tämän vuoksi tiedusteluvaltuutetun vuosikertomus jakaantuisi julkiseen ja salassa pidettävään osaan”, luonnoksessa kerrotaan.

UUSI tiedustelulaki velvoittaisi sotilastiedustelua kuitenkin suurempaan omaehtoiseen avoimuuteen nykytilanteeseen verrattuna. Ruotsin FRA:n kaltaista avoimuutta ei näillä näkymin ole luvassa.

HS:n uutinen Viestikoekeskuksesta on herättänyt keskustelua myös siitä, voisiko avoimuutta lisätä.

Ohessa on esitelty neljän muun länsimaan tiedustelutoimintaa ja niiden julkisuutta. Täysin vertailukelpoisia ne eivät ole, koska tiedustelutoiminta on järjestetty eri maissa eri tavoilla.


Ruotsin FRA kertoo tietoja avoimesti

Elina Kervinen HS, Tukholma

RUOTSISSA tiedustelutoimintaa harjoittavia tahoja on useampia. Suomen Viestikoekeskusta muistuttava taho on FRA, Försvarets radioanstalt, joka on puolustusvoimien alaisuudessa toimiva siviiliviranomainen. Sotilastiedustelutoimintaa hoitaa myös sotilaallinen tiedustelu- ja turvallisuuspalvelu MUST.

FRA:n päätehtävä on ulkomaille suuntautuva signaalitiedustelu, jota tehdään hallituksen, valtioneuvoston kanslian, puolustusvoimien, turvallisuuspoliisin tai poliisiviranomaisen toimeksiannosta. Laki kieltää Ruotsin sisäisen liikenteen seuraamisen.

FRA tukee puolustusvoimia muun muassa tiedoilla vieraiden valtojen sotilaallisista kyvyistä ja turvallisuuspoliisia muun muassa kansainvälisten terroristiverkostojen seuraamisessa.

Laillisuusvalvonnasta vastaa hallituksen alainen valtion tiedustelutarkastus SIUN.

Tiedustelutoiminnan perustietoja kerrotaan julkisuuteen laajasti verrattuna Suomeen. Painetta avoimuuteen on kasvattanut muun muassa laaja keskustelu, joka Ruotsissa kehkeytyi yksityisyydensuojan rajoista, kun FRA:n toimintaa koskevia lakeja uudistettiin vajaat kymmenen vuotta sitten.

FRA kertoo perustiedoistaan kuten organisaation koosta, henkilöstömäärästä ja budjetista verkkosivuillaan, vuosiraporteissa ja hallituksen dokumenteissa.

FRA toimii Tukholman ulkopuolella Lovön saarella. Osoite kerrotaan tarkasti, mutta vierailla ei voi noin vain. Laitos ottaa kuitenkin joskus vastaan esimerkiksi toimittajia tai vierailuryhmiä pieneen tiedustelumuseoonsa. HS haastatteli taannoin pääjohtaja Dag Harteliusta Lovöllä.

Työntekijöitä on noin 800, ja budjetti vuonna 2017 oli 979,6 miljoonaa kruunua eli runsaat 98 miljoonaa euroa. Organisaatiosta kerrotaan myös neljä eri osastoa. Työntekijät kertovat työstään etunimillä vuosikatsauksissa.

AVOIMUUDESTA kertoo myös se, että FRA ja MUST osallistuvat turvallisuuspoliisi Säpon ohella yhteiskunnallisiin tapahtumiin kuten Almedalenin politiikkaviikolle ja Sälenin vuotuiseen puolustuskonferenssiin, missä ne ottavat osaa julkiseen keskusteluun.

Edellisessä vuosiraportissaan FRA kertoo yleisluontoista tietoa, kuten että kasvavista sotilaallisista kyvyistä on nähty merkkejä lähialueilla ja että Ruotsiin kohdistuu ammattimainen verkkohyökkäys päivittäin.


Virossa on yksi täysin salainen tiedustelulaitos

Kaja Kunnas, Tallinna

TURVALLISUUS- ja tiedusteluviranomaiset tyydyttävät vuosiraporteilla yleistä tiedonnälkää Virossa, mutta esimerkiksi signaalitiedustelusta niissä ei mainita sanaakaan. Suomen Viestikoekeskusta vastaava laitos on Virossa täysin salainen.

Signaalitiedustelu toimii puolustusvoimien tiedustelukeskuksen alaisuudessa, todennäköisesti jonkin varuskunnan alueella. Edes sijainti ei ole julkista tietoa. Puolustusvoimat, ulkomaantiedusteluvirasto ja Kapo vetosivat tiedustelumenetelmien salassapitoon, kun HS kyseli signaalitiedustelusta.

Puolustusvoimilla on oikeus tiedustelutoimintaan vain Viron rajojen ulkopuolella.

”Signaalitiedustelu kohdistuu rajojen ulkopuolelta tuleviin sähkömagneettiseen säteilyihin”, sanoo kansanedustaja Raivo Aeg. Aeg johtaa parlamentaarista erityisvaliokuntaa, jonka tehtävä on Viron tiedusteluelinten toiminnan valvonta.

Viron rajojen sisäpuolella vastuu kansallisten turvallisuusuhkien torjumisesta sekä vastavakoilusta on suojelupoliisilla, Kapolla. Kapolla on suhteellisen laajat mahdollisuudet henkilötiedusteluun maan rajojen sisällä. Vastineeksi se tiedottaa toiminnastaan varsin avoimesti.

JOS Kapo epäilee ihmisen aiheuttavan turvallisuusuhan, se voi Viron rajojen sisällä seurata ihmisen viestiliikennettä, salakuunnella puheluita ja lukea viestejä, esiintyä valeidentiteetillä sekä tehdä salaisia kotietsintöjä. Edellytyksenä on aina oikeuden lupa. Luvan voi saada kerralla enintään kahdeksi kuukaudeksi.

Ihminen ei välttämättä saa tietää itseensä kohdistuneesta seurannasta. Jos epäilty turvallisuusuhka on ohi eikä ilmoitus vahingoita tutkimustavoitteita, viranomaisen on ilmoitettava asiasta välittömästi kohteelle.

Henkilötiedustelun puitteet Virossa on säädetty turvallisuuselimiä ja rikosmenettelyä koskevassa lainsäädännössä.

VIRON ulkomaantiedustelu astui askeleen avoimempaan suuntaan viime vuonna, kun se julkaisi ensimmäisen vuosiraporttinsa. Se myös muutti nimensä epämääräisestä tietovirastosta (Teabeamet) ulkomaantiedusteluvirastoksi.

Valtionsalaisuuden paljastaminen on Virossa rikos. Viranomaisia on tuomittu valtionsalaisuuksia sisältävien asiapapereiden varomattomasta käsittelystä, kun he ovat vieneet salaisia papereita kotiin.


Saksassa oikeus näpäytti tiedustelijoita

Anna-Liina Kauhanen HS, Berliini

SAKSASSA on kolme tiedustelupalvelua. Ulkomaan siviili- ja sotilastiedustelusta vastaa Bundesnachrichtendienst (BND). Saksan liittovaltion sisäisestä turvallisuudesta vastaa Bundesamt für Verfassungsschutz eli BfV. Puolustusvoimilla on oma turvallisuuspalvelu MAD.

Huomio on ulko- ja turvallisuuspolitiikan päätöksenteon tukemisessa, ulkomaisen vakoilun estämisessä sekä terrorismin ja radikalisoitumisen torjunnassa, oli kyse islamisteista, uusnatseista tai äärivasemmistosta.

TIEDUSTELUPALVELUJEN toimintaa Saksa avaa yleisölle erilaisilla katsauksilla. Johtajat osallistuvat myös keskusteluun terrorismista ja informaatiovaikuttamisesta.

Berliinin terrori-isku lisäsi painetta kertoa tiedustelun tuloksista, sillä turvallisuudesta tuli koko poliittisen kentän keskeisin teema. Tällä viikolla sisäministeri Thomas de Maizière kertoi, että sitten vuoden 2000 on estetty 17 pitkälle valmisteltua terrori-iskua. Tämän vuoden saldo on neljä, joista viimeisin keskiviikolta. Irakista palannut Isisin jäsen suunnitteli iskua luistinradalle kuorma-autolla.

Saksa tekee kylmän sodan ajan perintönä tiivistä yhteistyötä muiden länsimaiden kanssa, mikä ei tarkoita, etteikö kumppaneitakin vakoiltaisi. Vuonna 2013 kävi ilmi, että Yhdysvallat vakoili liittokansleri Angela Merkeliä. Samaan aikaan Saksa vakoili Yhdysvaltoja.

Venäjä on Saksalle monin tavoin päänvaiva. Keväällä 2015 ilmeisesti venäläiset hakkerit murtautuivat Saksan liittopäivien tietojärjestelmiin. Sitä, mistä lopulta oli kyse, ei ole julkistettu.

SAKSAN tiedustelupalvelut ovat yhteisen kansanedustajista kootun parlamentaarisen komitean valvonnassa. Valvoja saa pyynnöstä katsottavakseen kaiken haluamansa. Julkista tämä tieto ei ole.

Rajanveto kansalaisyhteiskunnan ja turvallisuusviranomaisten oikeuksista on jatkuvaa. Viime viikolla journalistijärjestö Toimittajat ilman rajoja sai Leipzigin hallinto-oikeudelta päätöksen siitä, ettei BND saa tallentaa järjestön puhelinkeskustelujen metatietoja Veras-analyysijärjestelmään. Veras on työkalu massavalvontaan.

Kyse on siitä, että esimerkiksi autoritaarisissa maissa työskentelevien toimittajien olisi voitava käydä järjestön kanssa luottamuksellista viestinvaihtoa. Oikeuden päätös on historiallinen ja tuo myös muille ihmisoikeusjärjestöille oikeuden vaatia samaa suojaa.


Yhdysvalloissa vuodot toivat julki epäkohtia

Laura Saarikoski HS, Washington

YHDYSVALLOISSA tiedustelutyötä tekee 16 eri tiedusteluelintä. Niistä tärkeimmät ovat keskustiedustelupalvelu CIA ja signaalitiedustelusta vastaava kansallinen turvallisuusvirasto NSA.

Suurin osa niiden työstä on salaista. Niitä ohjaa Director of National Intelligence (DNI), joka julkaisi tammikuussa esimerkiksi raportin Venäjän sekaantumisesta Yhdysvaltain presidentinvaaleihin.

Tiedustelulait säätää ja budjetin hyväksyy kongressi. Tiedustelua valvovat edustajainhuoneen ja senaatin tiedusteluvaliokunnat, jotka järjestävät kuulemisia ja julkaisevat raportteja. Vuonna 2014 senaatin tiedustelukomitea julkaisi pitkään harkittuaan kohutun raportin terroristiepäiltyjen kidutuksesta syyskuun 2001 terrori-iskujen jälkeen.

Yhdysvalloissa on myös laki, joka suojelee vuotajia, jos nämä paljastavat väärinkäytöksiä valtionhallinnossa. Presidentti Barack Obama ulotti vuotajien suojelun tiedustelupalveluihin, kunhan vuotaja ei julkista salaista tietoa.

SUURIMMAT paljastukset Yhdysvaltain tiedustelusta ja sotatoimista ovatkin tulleet vuotojen kautta. Kuuluisin tapaus on Pentagonin muistiot vuodelta 1971. Tuolloin The New York Times -lehti julkaisi ensimmäisenä Yhdysvaltain puolustusministeriön salaisia raportteja Vietnamin sodasta.

Niistä kävi ilmi, että presidentti Lyndon B. Johnsonin hallinto oli valehdellut sodasta kansalle ja kongressille. Asiakirjat vuoti medialle sotilasanalyytikko Daniel Ellsberg, jonka vastaiset syytteet hylättiin myöhemmin. Pentagonin raportit ja Watergate-skandaali järkyttivät pysyvästi amerikkalaisten luottamusta valtioon.

Vuonna 2013 entinen CIA:n työntekijä Edward Snowden paljasti NSA:n ohjelman, jolla Yhdysvallat vakoili omia kansalaisiaan ja kymmenien maiden johtajia. Vuoto vahingoitti Yhdysvaltain mainetta maailmalla ja käänsi huomion terrorismin torjumisesta yksityisyyden suojaan. Snowden on maanpaossa Venäjällä.

Vuodesta 2010 lähtien australialainen ohjelmoija Julian Assange on julkaissut Wikileaks-sivustolla amerikkalaissotilas Chelsea Manningin vuotamia salaisia dokumentteja Irakin ja Afganistanin sodista ja Yhdysvaltain lähetystöjen viestiliikenteestä. Nekin asettivat Yhdysvaltain toimet kyseenalaiseen valoon ja ruokkivat arabikevään mielenosoituksia.
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005499034.html
 
Miksi puututaan vain VKL toimintaan, Miksi ei muuhun PV:n hyshys toimintaan. Erikoisjoukot, Meritiedustelu, Spollarit, VYKS yms...
 
Poliisihan ei kuulemma omien sanojensa mukaan tutki tätä vuotoa joululomilla kun eivät pidä kiireellisenä (luin Kalevasta). Toivottavasti saatana edes joku tutkii ja etsii syyllisen oikeuteen tuomittavaksi kun kytät kerran levittelevät käsiään!

Edit: Valtakunnassa on vuotaja maan korkeimmassa poliittisessa johdossa, pääesikunnassa tai sotilastiedustelussa. Niin kauan kun tätä hyssytellään tai yritetään viedä huomio muualle olemme asteen verran enemmän jälkisuomettunut maa.
Jahas, mentiin sitten lopulta itse asiaankin.
Mikäli hesari ei olisi artikkeliaan julkaissut, et tietäisi tuota, ei tietäisi poliisikaan, eikä koskaan tulisikaan tietämään. Ei tutkintaa, ei syytettä eikä tuomiota.
Mitä hesari olisi voinut laillisesti tehdä tuodakseen tuon mainitsemasi epäkohdan esille?
Pelkkä ilmoitus poliisille ei joko olisi johtanut mihinkään, tai sitten seuraus olisi ollut jokin kunnianloukkaussyyte tai vastaava itselle, jos ilman todisteita olisi moista väittänyt. Poliisi ei olisi voinut tutkia, koska sillä ei ole pääsyä todisteisiin, koska ne ovat salattuja asiakirjoja.
Toinen olennainen kysymys kuuluu että onko jollain taholla ihan laillinen oikeus vuotaa, ja jos niin minkä lain perusteella ja millä taholla?
Tätä kysymystä ei mediassa käsitellä, vaan se vaietaan kuoliaaksi, onko syy se ettei lakia ole, vai se ettei sitä toimittajat tiedä eikä löydä, vai jokin muu syy ja jos niin mikä?
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990621#L7P30
30 §
Salassa pidettävien tietojen antaminen ulkomaan viranomaiselle ja kansainväliselle toimielimelle

Sen lisäksi, mitä laissa erikseen säädetään, viranomainen voi antaa salassa pidettävästä asiakirjasta tiedon ulkomaan viranomaiselle tai kansainväliselle toimielimelle, jos ulkomaan ja Suomen viranomaisen välisestä yhteistyöstä määrätään Suomea sitovassa kansainvälisessä sopimuksessa tai säädetään Suomea velvoittavassa säädöksessä ja tieto asiakirjasta voitaisiin tämän lain mukaan antaa yhteistyötä Suomessa hoitavalle viranomaiselle.
Mitä kansainvälisiä sopimuksia tai suomea velvoittavia säädöksiä on olemassa, jotka antavat luvan luovuttaa salaisia asiakirjoja muiden valtioiden tiedusteluelimille tiedon vaihdon yhteydessä?
Onko jossain muussa laissa pykäliä jotka tällaisen ilmeisesti jo pitkään jatkuneen tiedonvaihto toiminnan tekevät lailliseksi, vai onko kyseessä sama rikos (vakoilu mukaan lukien) josta toimittajia ja heille vuotajaa nyt perustellusti ja aiheesta syytetään?
 
Juridisessa mielessä kukaan ei ole vielä tainnut selvittää sitä, että mitä tapahtuu jos Sanoma Oyj erottaa päätoimittajan ja palkkaa tilalle sellaisen, joka päättää luovuttaa salaiset matskut viranomaisille ja tehdä muutenkin täyttä yhteistyötä asian selvittämisessä sekä vaatia sellaista työntekijöiltä.
Saa syytteen samasta kuin edeltäjänsäkin, täällähän on jo todettu/väitetty että jo hallussapito on rikos, eikä materiaalia voi kukaan poliisille tai muulle viranomaiselle luovuttaa pitämättä sitä juuri sitä ennen hallussa. Kukaan asiaa ajatteleva ei siis ota päätoimittajan tehtävää juuri nyt vastaan, ellei ole täysin varma siitä että tulkinta hallussapidon laittomuudesta on virheellinen.
 
USU-gallup: Yli 60 prosenttia suomalaisista suhtautuu kielteisesti HS:n ratkaisuun julkaista erittäin salaiseksi luokiteltua sotilastiedustelutietoa

Uutissuomalaisen teettämän kyselyn mukaan Helsingin Sanomien päätös julkaista erittäin salaiseksi luokiteltua tietoa Suomen sotilastiedustelusta ei saa kansalaisten enemmistön tukea.

Helsingin Sanomat kertoi lauantaina (16.12.) julkaistussa laajassa artikkelissa Puolustusvoimien Viestikoekeskuksen toiminnasta. Pian artikkelin julkaisun jälkeen erittäin salaisiksi luokiteltujen asiakirjojen vuotamisesta ja julkaisemisesta aloitettiin rikostutkinta.

Uutissuomalaisen Tietoykkösellä tällä viikolla teettämän kyselyn mukaan yli 60 prosenttia suomalaisista suhtautuu kielteisesti Helsingin Sanomien ratkaisuun julkaista erittäin salaiseksi luokiteltua tietoa Suomen sotilastiedustelusta.

Laittomuuksia paljastettava

Tästä huolimatta kaksi kolmesta Uutissuomalaisen kyselyyn vastanneista antaisi kuitenkin medialle oikeuden julkaista salaiseksi luokiteltua tietoa tietyin edellytyksin, esimerkiksi silloin, kun paljastetaan laittomuuksia, tai tiedolla on painavaa yhteiskunnallista merkitystä.

Joka kymmenes suomalainen antaisi medialle oikeuden julkaista kaikki saamansa tiedot, myös salaiset tiedot oman harkintansa mukaisesti.

Joka neljäs suomalainen on puolestaan sitä mieltä, ettei median pitäisi julkaista salaiseksi luokiteltua tietoa laisinkaan.

Uutissuomalaisen Tietoykkösellä teettämään internetkyselyyn vastasi tuhat mannersuomalaista 18.-20. joulukuuta.

Virhemarginaali on noin 3 prosenttiyksikköä suuntaansa.

Uutinen on julkaistu muun muassa Savon Sanomissa.

KREETA KARVALA
http://www.iltalehti.fi/politiikka/201712222200623815_pi.shtml
 
Mitä kansainvälisiä sopimuksia tai suomea velvoittavia säädöksiä on olemassa, jotka antavat luvan luovuttaa salaisia asiakirjoja muiden valtioiden tiedusteluelimille tiedon vaihdon yhteydessä?

Tietojen vaihtoa tekevät kaikki, mutta Euroopassa ne taitavat perustua SEUT 67- ja SEUT 87 -artikloihin ja ovat siis pohjaltaan kansainvälisiä sopimuksia. Tekeehän Suomi yhteistyötä FSB:nkin kanssa. Jos täällä saataisiin tietää vaikka terrori-iskusta Pietarissa, tieto menisi salamana sinne.

Tosin me olemme nykykeinoilla aika tehottomia.

Lisäksi tulevat puolustusyhteistyösopimukset. Sotilastiedusteluhan on osa sotilaallista toimintaa.

Suomessa sotilastiedustelu omassa maassa perustuu pitkälle aluevalvontalakiin. Lähtökohtana ei ole rikosepäily vaan kansallinen turvallisuus, mikä antaa tietysti väljyyttä. Oikeusoppineiden näkemys on, että tiedustelun pitää olla tarpeellista, kohdennettua ja perusteltua. Puolustusvoimien tehtäviin kuuluu tuottaa tilannekuvaa valtionjohdon päätöksenteon tueksi. Sen olisi kyettävä ennakoimaan vakavat turvallisuusuhkat, jotta tarvittaviin toimenpiteisiin voidaan käydä.

Vuonna 2013, kun alkoivat Maidan, yllättäen juurikin nämä PV:n valtuudet putkahtivat esiin. Hallinto-oikeuden professori Heikki Kulla otti esiin vuonna 2013, että signaalitiedustelua ei valvo mikään PV:n ulkopuolinen taho. Hän halusi jonkin parlamentaarisen elimen valvomaan. STT lähti silloin ajamaan uutisoiden asiaa.

Viestikoelaitos raportoi toiminnastaan Pääesikunnan tiedusteluosastolle. Laitoksen toimintaa valvovat tiedustelupäällikkö ja Pääesikunnan päällikkö. Toisin sanoen Jaakko Laakso et al olivat aina ulkona tästä, mikä kismitti niitä, joiden tehtävä oli raportoida suoraan itään.

Pakkokeinoja tulee rikostutkinnassa (esim. kotietsintä) aina lisää. Mutta tiedustelulla on valtuuksia liian vähän. Mukana tavallaan voivat nytkin olla kansalliseen turvallisuuteen vedoten henkilötiedustelu, jäljentäminen, paikkatiedustelu ja erikseen luvanvarainen tietoliikennetiedustelu rikostorjuntaa varten, mutta uhkan torjuminen jo terrorismintorjunnassa edellyttää lainsäädännön korjaamista.

Suomi on siis 15 vuotta myöhässä.

Suomessa on neljä internetin solmukohtaa. Näihin kuituihin sotilastiedustelua yrittää joku oikein tosissaan estää pääsemästä. Venäjä tässä tuoksuu.

Sotilastiedustelulainsäädännöllä halutaan parantaa tilannetta. Viestikoekeskus ja kytkentäviranomainen ja käräjäoikeus muodostaisivat yhteisen toimijan. Sitten tulisi parlamentaarinen valvonta ja tiedusteluvaliokunta ym.

Lisää valtuuksia tulee mutta ei toisaalta tarvitsisi sdkandaaleja kun punaleima olisi Hesarissa. Sitten se olisi vain se sama kuin muissa puolustusasioissa, että "HS:n lähteiden mukaan..." kuten tähänkin asti. Saunan lauteet riittäisivät ja eduskunnan siivoojatkin tietäisivät mutta olisipahan valvottua ainakin.

(Muokkasin oikeinkirjoitusta jälkeenpäin. Puhelimella on niin vaikeaa.)
 
Viimeksi muokattu:
VIRANOMAISET VAARALLISELLA KIITOLAUKALLA

JUSSI VIRKKUNEN22.12.2017 8.00

Viimeinen sana

Helsingin Sanomat sai ennenaikaisen joululahjan, kun lehdelle vuodettiin salaisia asiakirjoja Suomen sotilastiedustelusta vastaavasta Viestikoelaitoksesta. Lehti julkaisi niiden pohjalta yhden jutun, jonka sisältö oli pääpiirteittäin se, että suomalaiset sotilaat vakoilevat Venäjää.

Juttu aiheutti ylipäällikkö Sauli Niinistöstä lähtien puolustusvoimissa ja Suomen turvallisuuskoneistossa niin sanotusti hepulin. Niinistö ilmoitti vielä samana päivänä jona juttu oli julkaistu, että siitä on käynnistetty rikostutkinta.

Täysin poikkeuksellisia piirteitä asia sai sunnuntaina, kun poliisit ratsasivat jutun kirjoittajan kodin. Laki toki mahdollistaa viranomaisille tällaisen toiminnan.

Jutun aiheuttaneet reaktiot paljastavat monta mielenkiintoista asiaa suomalaisesta yhteiskunnasta. Ensimmäinen on se, että tämän jälkeen lähdesuoja ei todellakaan ole enää pyhä asia Suomessa.

Viranomaisilla on tietenkin täysi oikeus yrittää selvittää, kuka toimittaa salaisia papereita toimittajille. Nyt hyökkäys aloitettiin kuitenkin väärästä päästä, kun poliisit lähtivät murtamaan lähdesuojaa, joka on tiedotusvälineille elinehto. Ilman lähdesuojaa yhteiskunnallisia epäkohtia ei paljastettaisi.

Mielenkiintoinen on myös sangen epäpyhä allianssi, joka jutun julkaisemisen jälkeen syntyi. Moni poliitikoista hyppäsi niin kutsuttujen Twitter-trollien kelkkaan ja alkoi syyttää Helsingin Sanomia epäisänmaalliseksi ja ties miksi.

Tähän kuoroon sitten yhtyivät kaikki ne tahot, jotka ylipäänsä toivovat Helsingin Sanomille vain pahaa. Lehden valta-asemasta johtuen heitä on paljon, myös eri tiedotusvälineiden parissa työskentelevien joukossa.

Samalla agendalla olivat sotilaat, aina kenraalikunnasta lähtien, jotka parhaiden mielensä pahoittajien tavoin kertoivat lopettaneensa lehden tilaamisen.

Tapaus kertoo paljon sananvapauden ymmärtämisestä Suomessa. Juhlapuheissa poliitikot ja jopa sotilaat muistavat mainita, että sananvapaus on demokratian edellytys. Nämä puheet sitten unohtuvat, kun tiedotusvälineessä julkaistaan juttu, josta ei pidetä.

Tutkija Veikko Eranti kysyikin osuvasti Twitterissä: ”Entä jos Suomi on pärjännyt lehdistönvapausindekseissä koska täällä lehdistö on ns. tiennyt paikkansa?” Tätä paikkaa viranomaiset pyrkivät ilmeisesti tekemään entistä selvemmäksi.

Puolustusministeri Jussi Niinistön hämmentävät puheet median mahdollisesta epäisänmaallisesta toiminnasta olivat jonkinlainen kruunaus koko sopalle. Vaikka hän ei Kansan Uutisia välttämättä lue, kerrottakoon silti, että ei tiedotusvälineen tehtävä ole olla jollain tapaa ”isänmaallinen”. Tiedotusvälineen tehtävä on kertoa maailmasta ja yhteiskunnasta sekä erilaisista epäkohdista. Lehden tulee palvelulla lukijoitaan.

Kaikesta viranomaisten kohkaamisesta huolimatta hyvää joulua kaikille Kansan Uutisten lukijoille!
https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3825691-viranomaiset-vaarallisella-kiitolaukalla
 
Mielenkiintoinen ilmaisu..ettei turvallisuuspolitiikkamme johdossa ole myyrää...:unsure:
...
Mitä hyötyä HS:lle tai sen lukijoille oli lehden julkaisemista salaisesta materiaalista, varsinkin kun sitä alleviivattiin julkaisussa huomattavan leveällä vedolla?

Eipä paljonkaan. Sen sijaan HS:n muu meneillään olevan tiedustelulainsäädännön muutokseen liittyvä journalismi on ollut hyvinkin perusteltua.

Tilanne on monelta osin omituinen. HS:n on välttämättä turvattava lähdesuoja aineiston sille vuotaneelle henkilölle. Tätä periaatetta mikään vastuullinen media ei voi rikkoa.

Samalla poliisin olisi löydettävä hänet. Ihan siltä varalta, ettei turvallisuuspolitiikkamme johdossa ole myyrää. Myös vuotajan motiivi on erittäin kiinnostava. Siitäkin huolimatta, että tähän asti vuodettu materiaali ei kovin kummoista uhkaa Suomelle aiheuta.

HS:n päätoimittaja Kaius Niemi on ansiokkaasti sananvapautta puolustava journalisti.

Kovin hankalaksi HS on kuitenkin sananvapauden tukemisen nyt tehnyt. Silti Niemen ja meidän muiden on taisteltava tämän arvon puolesta. Tässäkin tilanteessa.
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipiteet/kolumnit/artikkeli-1.218433
 
Asiantuntija: Salaisia papereita vuotanut myyrä otti "äärimmäisen ison riskin"

Helsingin Sanomien julkaisemat erittäin salaiset asiakirjat paljastavat vuotajan. Lähdesuojan vuoksi lehti ei voi näyttää asiakirjoja poliisille.

Suuri osa Helsingin Sanomien viime viikolla julkaisemista erittäin salaisista puolustusvoimien asiakirjoista on peräisin vuosilta 2003-2010, jolloin yhteiskuntatieteiden tohtori, dosentti Risto Volanen (kesk) toimi valtioneuvoston kansliapäällikkönä.
Volanen kertoo Talouselämälle, että salaisimpia, ensimmäisen suojaustason asiakirjoja tuli pääministerin luettavaksi hyvin harvoin. Näitä erittäin salaisia papereita ei hänen mukaansa jäänyt kansliaan, vaan kaikki piti antaa pois.
”Ne luettiin ja luovutettiin takaisin sille henkilölle, siis puolustusvoimien edustajalle, joka sen virkaan kuuluvalla tavalla antoi luettavaksi joko henkilökohtaisesti tai hyvin suppeassa kokouksessa.”

Volasen mukaan erittäin salaisia papereita liikkui ainoastaan paperikopioina, joita kuljetettiin mustassa kirjekuoressa.
”Ne asiakirjat olivat vain paperilla, ja ne koottiin pois (lukemisen jälkeen). Hakkerointi ei tule kysymykseen”, Volanen sanoo, mutta lisää ettei hän ole perillä siitä, kuinka moni henkilö pystyi näkemään papereita puolustusvoimien sisällä.
Volanen ei halua keskustella vuotajan mahdollisista motiiveista, koska niiden kommentointi kuuluu hänen mukaansa edelleen virkasalaisuuden piiriin.

"Punaleimapornoa"

Amiraali Juhani Kaskeala toimi puolustusvoimien komentajana 2001-2009, eli hän on myös todennäköisesti nähnyt Helsingin Sanomille vuodettuja asiakirjoja. Hän kertoo järkyttyneensä vuodosta.
"Tiedustelujärjestelmän salattavuus on itseisarvo, koska mitä enemmän vastapuoli tietää meidän tiedustelusta sitä helpompi sen on toimia salassa. Tiedustelun toimintakyky heikkenee aina, jos sen ominaisuuksia paljastuu", Kaskeala sanoo.

Hän antaa Helsingin Sanomille tiedustelujutuista sekä moitteita että kiitoksia: "Lauantain paljastukset olivat sisällöltään epärelevanttia 'punaleimapornoa'. Sen sijaan tiistain ja keskiviikon jatkojutut olivat asiallisia."
Kaskeala kertoo, että hänen aktiiviaikanaan "erittäin salaisten" papereiden jakelun laajuus riippui aiheesta, mutta siinä oli normaalisti 7-15 henkeä. Jokainen asiakirja oli merkitty tietyn henkilön luettavaksi, ja lukijalta vaadittiin myös henkilökohtainen kuittaus.
"Kyllä siellä Hesarin papereissakin täytyisi olla se koodi, ellei niitä ole kopiointivaiheessa peitetty", Kaskeala sanoo. Hänkin korostaa, ettei erittäin salaisten asiakirjojen hakkerointi ole mahdollista, koska niitä ei saanut käsitellä elektronisesti.

”Kotoperäinen juttu"

Viestintäalan yrittäjä Markku Mantila toimi valtioneuvoston viestintäjohtajana 2014-2017. Valtioneuvoston kansliassa Mantila koulutti valtion virkamiesjohtoa mm. tunnistamaan Venäjän ja muiden ulkovaltojen informaatiovaikuttamista.
Helsingin Sanomien jutuissa ei hänen mielestään näy merkkejä Venäjän toiminnasta: "Tämä on ihan kotoperäinen juttu.

Jos vaikka naapurimaa idästä saisi haltuunsa tuollaisia asiakirjoja, niin ne olisi kyllä kovin hiljaa, että heillä on niitä."
Mantilan mukaan vuotaja on ottanut "äärettömän ison riskin", koska hän tietää paljastuvansa, jos paperit päätyvät poliisille. ”Pidän selvänä, että vuotaja löytyy, ja hän on aika ylhäällä suomalaisessa järjestelmässä – kyllä voidaan puhua myyrästä mun mielestäni.”

Vuotajan motiivi voi Mantilan mukaan olla joko vaikuttaminen Suomen presidentinvaaleihin tai tiedustelulakiin: "Ehkä joku porukka haluaa hämmentää tiedustelulainsäädännön uudistusta."
Helsingin Sanomat on vakuuttanut, että se pitää kiinni lähdesuojasta eikä luovuta hallussaan olevia asiakirjoja poliisiin tutkittavaksi.
"Tulee sikäli mielenkiintoinen tutkinta, että Hesari todennäköisesti tietää, kuka on maanpetoksellista toimintaa harjoittanut”, Juhani Kaskeala sanoo.

Mikä: Poliisi tutkii

Vuoto: Salaisten asiakirjojen luovuttamista koskevassa asiassa on käynnistetty rikostutkinta.
Julkistus: Poliisia kiinnostaa, ”onko sellaisia turvallisuussalaisuuksia, joiden paljastuminen on omiaan aiheuttamaan mm. vakavaa vahinkoa Suomen maanpuolustukselle ja turvallisuudelle, oikeudettomasti tai ilmaistu julkisuudessa.”
https://www.talouselama.fi/uutiset/...n-riskin/e31498a4-ea25-3996-aaeb-c2d6fc66146a
 
Joku tässä ketjussa jo aiemmin mainitsi demarileirin mystisen hiljaisuuden. Saman olen minäkin huomannut. Liekö joku harmaapäinen huonoryhtinen ukko puree kynsiään? Ei tosiaan yllättäisi, jos näin olisi. Moinen röyhkeys on jo nähty aiemminkin. Ja kerran kun on selvinnyt, kuin koira veräjästä, niin miksei sitten uudestaan omaa agendaa ajaen? Itse en usko vuodon tapahtuneen Puolustusvoimien puolelta. Veikkaan jotain puolustusvaliokunnan henkilöä.
 
Katsokaapas kuka oli aktiivinen myös kaksoiskansalaisuus-asiassa:
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005075107.html

Voihan mähkiäinen (lajinsa iso ja ruma yksilö)

Joulusiivotessa mietin Halmisen tsykologiaa. Voisiko tässä olla punaisen villakoiran ydin kätkettynä siihen Macbookin moukarointiin:

HS:n tietojen mukaan koneella ei ole viestintälaki-artikkeliin liittyvää materiaalia.

Mutta oliko kenties muuta KyRPää (toimittajaslangia) kiinnostavaa..
 

Tuo Ruotsin käyttäminen alkaa näyttämään yhä ironisemmalta. 70-luvulla IB-keissin kautta pääministerinsä valehteli Suomelle päin naamaa ettei mitään informatsionsbyroota ole olemassakaan eikä Ruotsi tee tiedustelua ( vakoilua) Suomen alueella, samaan aikaan kun rajavartiolaitoksen sukeltajat kaivelivat kalastusveneeksi naamioidulta elsopaatilta mereen heitettyjä radioita kilometrin päässä Suomen rannikolta. Seuranneessa selvityksessä löydettiin sitten suurehkoja määriä jälkiä toiminnasta. Ja nyt ollaan tilanteessa missä verrataan Ruotsin siviililafkaa joka pyörittää ohessa omaa julkista museotaan Suomen ehkä tärkeimpään sotilastiedusteluorganisaatioon. Yhtä hyvin voitaisiin sanoa että kyllä meilläkin viestintävirasto julkaisee kaikenlaista tietoa kellon ympäri esim. kriittisistä tietoturvauhista, miksi siis Ruotsin ilmavoimat ei julkaise itsestään operatiivista tietoa? Samaan tapaan hieman nauratti kun mainitsivat että Ruotsin raporteissa jopa työntekijät kertovat toiminnastaan etunimillä, ihan kuin ne olisivat oikeita eikä pseudonymisoituja. Tietysti Ruotsin puolustusvoimien yleisessä alennustilassa en yllättyisi jos tämäkin pitäisi paikkansa.

Sanoisin että tässä kohtaa alkaa selvästi näkymään myös hesarin asiantuntijoiden heikohko osaaminen. Toisaalta signaalitiedustelu yleensä on aihepiirinä sellainen josta ei Suomessakaan montaa asiantuntijaa löydy. Viestintävirastosta saattaisi löytyä ehkä puolisen tusinaa henkilöä, mutta sitten pitäisi löytää toimittaja joka osaisi tulkata insinööripuheen tavallisen kaduntallaajan ymmärtämäksi kieleksi.
 
Se oli ihan nenän edessä enkä huomannut...

Olenko oikeassa vai olenko oikeassa?

Vonka...

Sulla on selvästikin intellektuaalinen omistusoikeus tuon kokonaisuuden oivaltamisen suhteen, joten kaksi kysymystä.

1. Annatko luvan esittää tuon kuvion hyvässä tarkoituksessa myös muualla?

2. Mites... Kun tämä on anonyymipalsta ja sinä olet anonyymi kirjoittaja, niin kuinka viitataan siihen, että kyse ei ole omasta oivalluksesta vaan muun tahon (siis sinun) ymmärryksestä? "Eräs henkilö", "tuntematon kirjoittaja"... Oletan, ettet halua asiaa ilmaistavan "Maanpuolustusnetin nimimerkki Vonka". Jos haluat niin toki niin.
 
Ootte kyllä ennätystahtia takonut tänne melkosen sivumäärän tästä tietovuotoaiheesta. Olen niitä nyt muutaman päivän lukenut ja ihan hyiä pointseja. Olen tässä tätä itsekseni miettinyt ja tullut siihen lopputulokseen, että tämä case paljastaa jotain todella tärkeää meistä suomalaisista. Yleisö näyttää todella olevan PV:n puolella tässä asiassa. TottakaiHesarin toimintaa puolustelevia näkökulmia on, mutta ne ovat melkolailla häviöllä. Viimeisten kolmen päivän aikana HS-kriittisiä puheenvuoroja on alkanut ilmaantua myös muihin lehtiin. Siihen meni hetki, koska turvallisuussalaisuuden paljastamista koskeva lakipykälä oli ilmeisesti melko tuntematon monille. Nyt sitä on kuitenkin analysoitu, ja eri puolilla toimituksia aletaan ymmärtää, että mitä HS todella meni tekemään.

Journalistien näkökulma on perinteisesti ollut se, että "painava yhteiskunnallinen intressi, kuten esimerkiksi viranomaisen laittoman toiminnan paljastaminen, on yleensä tulkittu perustelluksi syyksi käyttää poikkeuksellisiakin journalistisia menetelmiä". Tämän moni varmasti hyväksyy. Mutta siteeraan tässä ystävääni: "Kävi vain mielessä, että salaisissa papereissa ei ole mitään laittomuuksia paljastettavaksi. Mutta salaisten papereiden vuotaminen on laitonta toimintaa. Tosi journalistinen teko olisikin oikeastaan siis tämän casen laittomuuden tekijän paljastaminen." Point!

Lähetin muutama viikko sitten Sotilasaikakauslehdelle artikkelin, jossa otin kantaa mediassa lietsottuun turvallisuuspoliittiseen älämölöön. Tätä tietovuotojuttua vasten peilattuna aihe on muuttunut entistäkin radikaalimmaksi. Lataan artsun tähän.
 

Liitteet

Back
Top