Suomi salaa enemmän kuin monet – HS selvitti, miten muut maat kertovat omasta sotilastiedustelustaan
HS selvitti, miten paljon muut maat kertovat omasta sotilastiedustelustaan Suomeen verrattuna.
SUOMESSA signaalitiedustelua tekevä Puolustusvoimien Viestikoekeskus ei anna itsestään ulos tietoja. Täydelliselle hiljaisuudelle on korkeimman hallinto-oikeuden siunaus.
Valmisteilla olevat tiedustelulait toisivat julki jonkin verran tietoa Suomen tiedustelusta. Hallituksen odotetaan antavan lakiesityksen alkuvuodesta.
Valtioneuvoston kanslian alainen lainsäädännön arviointineuvosto ilmoitti torstaina, että lakiluonnoksia tulisi vielä muokata. Neuvoston mielestä lakien vaikutuksia ja turvallisuusuhkien mittaluokkaa pitäisi puntaroida paremmin.
SOTILASALAN julkaisuista on alaa seuraaville välittynyt kohtuullinen käsitys siitä, miten ja missä signaalitiedustelu on Suomessa järjestetty. Signaalitiedustelulla tarkoitetaan tietojen sieppaamista esimerkiksi radioaalloilta tai tietoliikennekaapeleista.
Suomalaisten valtaenemmistölle Viestikoekeskuksen toiminta on silti täysin tuntematonta keskellä avoimuutta ja läpinäkyvyyttä korostavaa suomalaista yhteiskuntaa. Salassapidon taso erottaa Suomen myös monista muista länsimaista, selviää HS:n tekemästä katsauksesta.
Virossa on päädytty samankaltaiseen malliin, jossa signaalitiedustelusta vastaavasta laitoksesta ei anneta julkisuuteen edes perustietoja. Ruotsissa taas FRA (Försvarets Radioanstalt) kertoo varsin avoimesti perustoiminnoistaan ja osallistuu jopa yhteiskunnalliseen keskusteluun.
SUOMESSA Viestikoekeskuksen salamyhkäisyys nousi keskusteluihin sen jälkeen, kun HS julkaisi viime lauantaina yleisluontoisen kuvauksen keskuksen toiminnasta.
Uudet tiedustelulait antaisivat siviili- ja sotilastiedustelulle uusia ja laajempia tiedustelutehtäviä. Uusilla tehtävillä on merkittäviä vaikutuksia kansalaisten perusoikeuksiin, mutta uusi lainsäädäntö loisi tiedustelulle myös paremmat valvontamekanismit.
Suomen sotilastiedustelusta ei ole nimenomaisia säännöksiä laissa, joten se joutuu toimimaan osittain lain harmaalla alueella. Juuri tämä on yksi syy sille, miksi Suomeen ollaan sorvaamassa tiedustelulakia.
Millä tavalla uusi lainsäädäntö muuttaisi sotilastiedustelun julkisuutta ja valvontamekanismeja?
Sotilastiedustelua koskevan lainsäädännön luonnosehdotuksessa todetaan, että jatkossa sotilastiedustelijoiden tulisi tehdä tiedustelutoiminnastaan vuosittain julkinen yleiskatsaus. Tämä uudistus toisi toiminnan lähemmäksi eurooppalaisia verrokkimaita ja raottaisi salamyhkäisyyden verhoa.
Tämän lisäksi tiedustelutoiminnan valvonta tehostuisi uuden tiedusteluvaltuutetun viran myötä, kertoo tiedustelulain valvomiseen liittyvä luonnos. Lisäksi eduskuntaan perustettava tiedusteluvaliokunta vastaisi tiedustelun parlamentaarisesta valvonnasta.
TIEDUSTELUVALTUUTETTU olisi itsenäinen ja riippumaton valtion viranomainen, jonka tehtävä on valvoa tiedustelumenetelmien käytön lainmukaisuutta sekä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista tiedustelutoiminnassa.
Valtuutettu kirjoittaisi toimistaan vuosikertomuksen, jossa käsitellään muun muassa havaintoja ja arvioita lain noudattamisen tilasta sekä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisesta tiedustelutoiminnassa.
”Tiedustelutoiminnan luonteen vuoksi valvontatoiminnan julkisessa raportoinnissa ei voitaisi antaa kovin yksityiskohtaista tietoa tiedustelutoiminnasta ja laillisuusvalvonnassa tehdyistä havainnoista. Tämän vuoksi tiedusteluvaltuutetun vuosikertomus jakaantuisi julkiseen ja salassa pidettävään osaan”, luonnoksessa kerrotaan.
UUSI tiedustelulaki velvoittaisi sotilastiedustelua kuitenkin suurempaan omaehtoiseen avoimuuteen nykytilanteeseen verrattuna. Ruotsin FRA:n kaltaista avoimuutta ei näillä näkymin ole luvassa.
HS:n uutinen Viestikoekeskuksesta on herättänyt keskustelua myös siitä, voisiko avoimuutta lisätä.
Ohessa on esitelty neljän muun länsimaan tiedustelutoimintaa ja niiden julkisuutta. Täysin vertailukelpoisia ne eivät ole, koska tiedustelutoiminta on järjestetty eri maissa eri tavoilla.
Ruotsin FRA kertoo tietoja avoimesti
Elina Kervinen HS, Tukholma
RUOTSISSA tiedustelutoimintaa harjoittavia tahoja on useampia. Suomen Viestikoekeskusta muistuttava taho on FRA, Försvarets radioanstalt, joka on puolustusvoimien alaisuudessa toimiva siviiliviranomainen. Sotilastiedustelutoimintaa hoitaa myös sotilaallinen tiedustelu- ja turvallisuuspalvelu MUST.
FRA:n päätehtävä on ulkomaille suuntautuva signaalitiedustelu, jota tehdään hallituksen, valtioneuvoston kanslian, puolustusvoimien, turvallisuuspoliisin tai poliisiviranomaisen toimeksiannosta. Laki kieltää Ruotsin sisäisen liikenteen seuraamisen.
FRA tukee puolustusvoimia muun muassa tiedoilla vieraiden valtojen sotilaallisista kyvyistä ja turvallisuuspoliisia muun muassa kansainvälisten terroristiverkostojen seuraamisessa.
Laillisuusvalvonnasta vastaa hallituksen alainen valtion tiedustelutarkastus SIUN.
Tiedustelutoiminnan perustietoja kerrotaan julkisuuteen laajasti verrattuna Suomeen. Painetta avoimuuteen on kasvattanut muun muassa laaja keskustelu, joka Ruotsissa kehkeytyi yksityisyydensuojan rajoista, kun FRA:n toimintaa koskevia lakeja uudistettiin vajaat kymmenen vuotta sitten.
FRA kertoo perustiedoistaan kuten organisaation koosta, henkilöstömäärästä ja budjetista verkkosivuillaan, vuosiraporteissa ja hallituksen dokumenteissa.
FRA toimii Tukholman ulkopuolella Lovön saarella. Osoite kerrotaan tarkasti, mutta vierailla ei voi noin vain. Laitos ottaa kuitenkin joskus vastaan esimerkiksi toimittajia tai vierailuryhmiä pieneen tiedustelumuseoonsa. HS haastatteli taannoin pääjohtaja Dag Harteliusta Lovöllä.
Työntekijöitä on noin 800, ja budjetti vuonna 2017 oli 979,6 miljoonaa kruunua eli runsaat 98 miljoonaa euroa. Organisaatiosta kerrotaan myös neljä eri osastoa. Työntekijät kertovat työstään etunimillä vuosikatsauksissa.
AVOIMUUDESTA kertoo myös se, että FRA ja MUST osallistuvat turvallisuuspoliisi Säpon ohella yhteiskunnallisiin tapahtumiin kuten Almedalenin politiikkaviikolle ja Sälenin vuotuiseen puolustuskonferenssiin, missä ne ottavat osaa julkiseen keskusteluun.
Edellisessä vuosiraportissaan FRA kertoo yleisluontoista tietoa, kuten että kasvavista sotilaallisista kyvyistä on nähty merkkejä lähialueilla ja että Ruotsiin kohdistuu ammattimainen verkkohyökkäys päivittäin.
Virossa on yksi täysin salainen tiedustelulaitos
Kaja Kunnas, Tallinna
TURVALLISUUS- ja tiedusteluviranomaiset tyydyttävät vuosiraporteilla yleistä tiedonnälkää Virossa, mutta esimerkiksi signaalitiedustelusta niissä ei mainita sanaakaan. Suomen Viestikoekeskusta vastaava laitos on Virossa täysin salainen.
Signaalitiedustelu toimii puolustusvoimien tiedustelukeskuksen alaisuudessa, todennäköisesti jonkin varuskunnan alueella. Edes sijainti ei ole julkista tietoa. Puolustusvoimat, ulkomaantiedusteluvirasto ja Kapo vetosivat tiedustelumenetelmien salassapitoon, kun HS kyseli signaalitiedustelusta.
Puolustusvoimilla on oikeus tiedustelutoimintaan vain Viron rajojen ulkopuolella.
”Signaalitiedustelu kohdistuu rajojen ulkopuolelta tuleviin sähkömagneettiseen säteilyihin”, sanoo kansanedustaja Raivo Aeg. Aeg johtaa parlamentaarista erityisvaliokuntaa, jonka tehtävä on Viron tiedusteluelinten toiminnan valvonta.
Viron rajojen sisäpuolella vastuu kansallisten turvallisuusuhkien torjumisesta sekä vastavakoilusta on suojelupoliisilla, Kapolla. Kapolla on suhteellisen laajat mahdollisuudet henkilötiedusteluun maan rajojen sisällä. Vastineeksi se tiedottaa toiminnastaan varsin avoimesti.
JOS Kapo epäilee ihmisen aiheuttavan turvallisuusuhan, se voi Viron rajojen sisällä seurata ihmisen viestiliikennettä, salakuunnella puheluita ja lukea viestejä, esiintyä valeidentiteetillä sekä tehdä salaisia kotietsintöjä. Edellytyksenä on aina oikeuden lupa. Luvan voi saada kerralla enintään kahdeksi kuukaudeksi.
Ihminen ei välttämättä saa tietää itseensä kohdistuneesta seurannasta. Jos epäilty turvallisuusuhka on ohi eikä ilmoitus vahingoita tutkimustavoitteita, viranomaisen on ilmoitettava asiasta välittömästi kohteelle.
Henkilötiedustelun puitteet Virossa on säädetty turvallisuuselimiä ja rikosmenettelyä koskevassa lainsäädännössä.
VIRON ulkomaantiedustelu astui askeleen avoimempaan suuntaan viime vuonna, kun se julkaisi ensimmäisen vuosiraporttinsa. Se myös muutti nimensä epämääräisestä tietovirastosta (Teabeamet) ulkomaantiedusteluvirastoksi.
Valtionsalaisuuden paljastaminen on Virossa rikos. Viranomaisia on tuomittu valtionsalaisuuksia sisältävien asiapapereiden varomattomasta käsittelystä, kun he ovat vieneet salaisia papereita kotiin.
Saksassa oikeus näpäytti tiedustelijoita
Anna-Liina Kauhanen HS, Berliini
SAKSASSA on kolme tiedustelupalvelua. Ulkomaan siviili- ja sotilastiedustelusta vastaa Bundesnachrichtendienst (BND). Saksan liittovaltion sisäisestä turvallisuudesta vastaa Bundesamt für Verfassungsschutz eli BfV. Puolustusvoimilla on oma turvallisuuspalvelu MAD.
Huomio on ulko- ja turvallisuuspolitiikan päätöksenteon tukemisessa, ulkomaisen vakoilun estämisessä sekä terrorismin ja radikalisoitumisen torjunnassa, oli kyse islamisteista, uusnatseista tai äärivasemmistosta.
TIEDUSTELUPALVELUJEN toimintaa Saksa avaa yleisölle erilaisilla katsauksilla. Johtajat osallistuvat myös keskusteluun terrorismista ja informaatiovaikuttamisesta.
Berliinin terrori-isku lisäsi painetta kertoa tiedustelun tuloksista, sillä turvallisuudesta tuli koko poliittisen kentän keskeisin teema. Tällä viikolla sisäministeri Thomas de Maizière kertoi, että sitten vuoden 2000 on estetty 17 pitkälle valmisteltua terrori-iskua. Tämän vuoden saldo on neljä, joista viimeisin keskiviikolta. Irakista palannut Isisin jäsen suunnitteli iskua luistinradalle kuorma-autolla.
Saksa tekee kylmän sodan ajan perintönä tiivistä yhteistyötä muiden länsimaiden kanssa, mikä ei tarkoita, etteikö kumppaneitakin vakoiltaisi. Vuonna 2013 kävi ilmi, että Yhdysvallat vakoili liittokansleri Angela Merkeliä. Samaan aikaan Saksa vakoili Yhdysvaltoja.
Venäjä on Saksalle monin tavoin päänvaiva. Keväällä 2015 ilmeisesti venäläiset hakkerit murtautuivat Saksan liittopäivien tietojärjestelmiin. Sitä, mistä lopulta oli kyse, ei ole julkistettu.
SAKSAN tiedustelupalvelut ovat yhteisen kansanedustajista kootun parlamentaarisen komitean valvonnassa. Valvoja saa pyynnöstä katsottavakseen kaiken haluamansa. Julkista tämä tieto ei ole.
Rajanveto kansalaisyhteiskunnan ja turvallisuusviranomaisten oikeuksista on jatkuvaa. Viime viikolla journalistijärjestö Toimittajat ilman rajoja sai Leipzigin hallinto-oikeudelta päätöksen siitä, ettei BND saa tallentaa järjestön puhelinkeskustelujen metatietoja Veras-analyysijärjestelmään. Veras on työkalu massavalvontaan.
Kyse on siitä, että esimerkiksi autoritaarisissa maissa työskentelevien toimittajien olisi voitava käydä järjestön kanssa luottamuksellista viestinvaihtoa. Oikeuden päätös on historiallinen ja tuo myös muille ihmisoikeusjärjestöille oikeuden vaatia samaa suojaa.
Yhdysvalloissa vuodot toivat julki epäkohtia
Laura Saarikoski HS, Washington
YHDYSVALLOISSA tiedustelutyötä tekee 16 eri tiedusteluelintä. Niistä tärkeimmät ovat keskustiedustelupalvelu CIA ja signaalitiedustelusta vastaava kansallinen turvallisuusvirasto NSA.
Suurin osa niiden työstä on salaista. Niitä ohjaa Director of National Intelligence (DNI), joka julkaisi tammikuussa esimerkiksi raportin Venäjän sekaantumisesta Yhdysvaltain presidentinvaaleihin.
Tiedustelulait säätää ja budjetin hyväksyy kongressi. Tiedustelua valvovat edustajainhuoneen ja senaatin tiedusteluvaliokunnat, jotka järjestävät kuulemisia ja julkaisevat raportteja. Vuonna 2014 senaatin tiedustelukomitea julkaisi pitkään harkittuaan kohutun raportin terroristiepäiltyjen kidutuksesta syyskuun 2001 terrori-iskujen jälkeen.
Yhdysvalloissa on myös laki, joka suojelee vuotajia, jos nämä paljastavat väärinkäytöksiä valtionhallinnossa. Presidentti Barack Obama ulotti vuotajien suojelun tiedustelupalveluihin, kunhan vuotaja ei julkista salaista tietoa.
SUURIMMAT paljastukset Yhdysvaltain tiedustelusta ja sotatoimista ovatkin tulleet vuotojen kautta. Kuuluisin tapaus on Pentagonin muistiot vuodelta 1971. Tuolloin The New York Times -lehti julkaisi ensimmäisenä Yhdysvaltain puolustusministeriön salaisia raportteja Vietnamin sodasta.
Niistä kävi ilmi, että presidentti Lyndon B. Johnsonin hallinto oli valehdellut sodasta kansalle ja kongressille. Asiakirjat vuoti medialle sotilasanalyytikko Daniel Ellsberg, jonka vastaiset syytteet hylättiin myöhemmin. Pentagonin raportit ja Watergate-skandaali järkyttivät pysyvästi amerikkalaisten luottamusta valtioon.
Vuonna 2013 entinen CIA:n työntekijä Edward Snowden paljasti NSA:n ohjelman, jolla Yhdysvallat vakoili omia kansalaisiaan ja kymmenien maiden johtajia. Vuoto vahingoitti Yhdysvaltain mainetta maailmalla ja käänsi huomion terrorismin torjumisesta yksityisyyden suojaan. Snowden on maanpaossa Venäjällä.
Vuodesta 2010 lähtien australialainen ohjelmoija Julian Assange on julkaissut Wikileaks-sivustolla amerikkalaissotilas Chelsea Manningin vuotamia salaisia dokumentteja Irakin ja Afganistanin sodista ja Yhdysvaltain lähetystöjen viestiliikenteestä. Nekin asettivat Yhdysvaltain toimet kyseenalaiseen valoon ja ruokkivat arabikevään mielenosoituksia.
