Ensimmäisen maailmansodan jälkeen panssarivaunujen kehittyksen yhdeksi suuntaukseksi tuli meritaistelun siirtäminen maalle. Tätä tarkoitusta varten kehitettiin useammalla tornilla varustettuja vaunuja joiden tarkoituksena oli toimia taistelulaivan vastineena maasodassa.
Monet armeijat kehittivät näitä vaunuja prototyyppiasteelle mutta Puna-armeija oli ainoa jonka mallit T-28 ja T-35 päätyivät sarjatuotantoon. Idea T-35:n valmistukseen tuli vuonna 1926 valmistuneesta brittiläisen Vickers-tehtaan viisitornisesta A1E1 Independent-vaunusta.
Ensimmäinen prototyyppi malliltaan T-35-1 valmistui Leningradissa elokuusssa 1932. Toinen prototyyppi T-35-2 valmistui huhtikuussa 1933 ja käytti runsaasti yhteisiä osia T-28:n kanssa. T-35-2:n kokeilujen jälkeen vaunun sarjavalmistus päätettiin aloittaa Harkovan veturitehtaassa nimellä T-35A. Harkovassa 1.11.1933 valmistui ensimmäinen vaunu ja tuotanto jatkui huhtikuuhun 1939 saakka, vaunuja valmistui 61 kappaletta. Tuotannon aikana vaunuun tehtiin lukuisia muutoksia ja jo valmistuneita vaunuja päivitettiin huoltojen yhteydessä.
T-35:n tarkoituksena oli tehdä läpimurto vihollisen linjaan ja tätä tarkoitusta varten vaunussa oli päätorni ja 4 sivutornia. Painoa oli alunperin 50t, mutta lisäpanssaroinnin jälkeen painoksi tuli 54t. Laitteen pituus oli 9,7m, leveys 3,2m ja korkeus 3,4m. Panssarointi oli vahvimmillaan keulassa 30mm ja lisäpanssaroinnin jälkeen 70mm. Bensakäyttöinen V-12-moottori tuotti 580hv joka vauhditti vaunun maantiellä 29km/h huippunopeuteen, toimintamatka maantiellä oli 120km. Vaunussa oli miehistöä 11 miestä: johtaja, ajaja, 5 ampujaa, 2 lataajaa, radisti ja mekaanikko.
Päätorni oli sama kuin T-28:n, aseistuksena oli 76,2mm KT-28-tykki ja DT-pikakivääri joka ei ollut yhdistettynä tykkiin. Tornissa oli kolmen hengen miehistö, johtaja/lataaja, ampuja ja radisti. Radiolaitteisto painoi miehekkäät 80kg ja osassa vaunuja oli tornin ympärillä kehä-antenni jonka kantama pysäksyhdissä maksimissaan 30km. Venäläisissä vaunuissa johtaja oli tavallisesti ylityöllistetty mutta T-35:ssä hommaa oli vielä paljon tavallista enemmän. Johtajan tehtävänä oli johtaa vaunua, koordinoida viiden tornin tulta, ampua pikakiväärillä ja ladata tykkiä yhdessä radistin kanssa.
Sivutorneista etuoikealla ja takavasemmalla olleet tornit olivat 45mm tykillä ja DT-pikakiväärillä varustettuja torneja jotka olivat BT-5-vaunusta mutta ilman tornin takauloketta. Kaksi muuta sivutornia olivat DT-pikakivääreillä varustettuja ja identtisiä T-28 konekivääritornien kanssa. Tykkitorneissa oli ampuja/johtaja sekä lataaja. Konekivääritorneissa oli ainoastaan ampuja.
Vaunun telakoneisto muodostui molemmin puolin neljästä kierrejousia käyttävästä telapyöräparista, edessä olevasta johtopyörästä, kuudesta ylätelapyörästä ja takana sijaitsevasta vetopyörästä. Lisäksi johtopyörän ja ensimmäisen telapyörän välissä oli tukipyörä jonka tarkoituksena oli ylläpitää telan jännitystä ylitettäessä pystysuoria esteitä. 526mm leveä ja 16m pitkä telaketju muodostui 135:stä telakengästä ja telan koskettuspintaa oli 6,5m. Ajaja istui vasemmalla ja hänen takanaan vaunun mekaanikko.
T-35 esiintyi näyttävästi Puna-armeijan paraateissa läpi 30-luvun mutta armeijan johdolle kävi jo ennen sotaa selväksi vaunun vähäinen taisteluarvo. Vaunun suuri pituus tuotti odotetusti kääntymisvaikeuksia ja vaunun voimansiirron kestävyys oli heikko. Vuonna 1940 ehdotettiin vaunun käyttöä ainoastaan paraateissa mutta T-35 päätettiin pitää palveluskäytössä loppuunkulumiseen saakka.
T-35 ei osallistunut Talvisotaan ja ensimmäisen kerran vaunut pääsivät tositoimiin Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon 22.6.1941. Sodan alkaessa 48 vaunua oli 34. Panssaridivisioonan kahden rykmentin käytössä Horodokissa n. 25km Lvivin länsipuolella. 5 vaunua oli Harkovassa korjattavana, 6 kpl Saratovin panssarikoulussa ja 2 kpl Moskovan sotilasakatemian käytössä.
34. Panssaridivisioona menetti kaikki 48 vaunua kahdessa viikossa 24.6.-9.7.1941 välisenä aikana. Vain 7 vaunuista menetettiin taistelussa vihollisen kanssa. Suurimpana syynä menetyksiin olivat erilaiset mekaaniset ongelmat joista tärkemmät olivat vaihteisto (12 kpl) ja kytkin (4kpl), lisäksi ainakin jarru- ja moottoriviat aiheuttivat menetyksiä. Kahdeksan vaunua jäi viholliselle kenttäkorjaamon valtauksessa, kaksi juuttui suohon ja kaksi tippui sillalta. Toinen sillalta tippuneista vaunuista syttyi tuleen tappaen koko miehistön, vaunu oli ylösalaisin eikä pohjassa ollut pakoluukkua.
Harkovan veturitehtaassa korjattavana olleet vaunut osallistuivat ja tuhoutuivat kaupungin valtauksessa lokakuun lopulla. Moskovassa koulutuskäytössä olleet kaksi vaunua osallistuivat kaupungin puolustukseen loppuvuonna -41 ja loput vaunut menetettiin tai romutettiin vuonna 1942 lukuuottamatta yhtä Saratovin panssarikoulun vaunua.
Barbarossan aikana saksalaisten valtaamista vaunutyypeistä T-35 oli ainoa jota armeija ei ottanut käyttöönsä. Berliinin eteleäpuolelle Kummersdorfin koealueelle tuotiin Lvivissa 29.6.1941 hylätty vaunu tutkittavaksi ja samalla vaunutyyppi sai saksalaisen nimensä Panzerkampfwagen T 35 A 751 (r). Huhtikuussa 1945 T-35 osallistui viimeisen kerran taisteluun kun sitä käytettiin panssaroituna tähystyspaikkana/tientukkeena Zossenissa Berliinin eteläpuolella.
Sodasta selvisi yksi Saratovin panssarikoulun T-35 mallia 1938 joka ei koskaan osallistunut taisteluun ja se siirettiin 1946 Kubinkan harjoitusalueelle jonka kokoelma muutettiin museoksi 70-luvulla. Vuonna 2012 vaunu entisöitiin ajokuntoon TV-dokumenttia varten.
Katso liite: 43438
11. pansssaridivisioonan 24.6.1941 tuhoama T-35 mallia 1938 Verban kylän pohjoispuolella. Vaunu sai ainakin kuusi osumaa.
Katso liite: 43439
Luftwaffen täysosumalla tuhoama T-35 Verban kylän pohjoispuolella, takana näkyy edellisen kuvan vaunu. Kaikki Verban kylän taisteluun osallistuneet neljä vaunua tuhoutuivat.
Katso liite: 43437
Reilusti osiaan menettänyt T-35 esittelee jousitustaan.
Katso liite: 43436
Viimeinen valmistunut T-35 mallia 1939 jonka matka päättyi 2.7.1941 kampiakselin katkeamiseen. Viimeisissä valmistuneissa vaunuissa tornipanssarit olivat viistoja ja telakoneiston pannssarilevy ei peittänyt vetopyörää..
Katso liite: 43440
T-35 Moskovassa marras-/joulukuussa 1941.
Tärkeimpänä lähteenä Jochen Vollertin kirja T-35.
